Terveisiä osastolta T3

moun_lex kirjoitti:

Tänään viimein sitten päätin rohkaista mieleni ja sitä perintöä ajatellen käydä hieman tuota Hiltaa kosiskelemassa, tuo naapurin ukkokin sanoi että ain sitä nuorta saa mutta harvoin vanhaa ja valamista,niinkuin täällä tunturin kuppeeella leikkisästi tuumataan kun viinikellarin perukoilta tärkeintä vieraita vastaan otetaan. Onhan Hiltakin varmaan vuosien mittaan hyvin kypsynyt vaikka eihän tuota ikääkään hälle ole siunaantunut vasta kuin tuo 95 vuotta.

Niinpä kävinkin taas tuolla vintin ylisiltä hakemassa vain neljästä kohtaan paikatut appiukon isän vanhat pussihousut,pellavapaidan, ja viimisen päälle varastoa varten plankatut mannesaappaat. Housut toki oli hieman isot mutta kun laittoi henkselit ja vyötti housut riittävän tiukalla solmulla navan korkeudelle niin ihan sopivat niistä tuli. Mannesaappaisiin kun ne neljät villasukat vielä laittoi, ei pahemmin nekään väljältä jalassa tuntunut. Voinkin sanoa vaikka ite sanonkin niin olihan siinä viimisen päälle herras maisen näköinen vajaamielinen joka peilistä vastaan kurkisteli. Vielä kun emännältä kaljuun,joka muuten hygienia syistä meillä vajaamielisillä on vakio varustus, sipaisi hieman rasvaa niin että sai peilikuvansa katsella otsanahasta olikin kaikki avot ja eikun heilan hellusteluun käy vajaamielisenkin mieli kesäyössä.

Reippainmielin astelinkin Hiltan ovelle ja reippaasti koputin vanhan tuvan oveen, hetkeen ei kuitenkaan mitään kuulunut, ennenkuin rupesi kuulumaan Hiltan verkkainen rollattorin ääni lähestymässä ovea. Varmuuden vuoksi vielä varmistin kevyillä sipaisuilla kulmakarvojen ojennuksen ja ryhdistäydyin. Hilta sieltä avasinkin oven ja kuhukseni näin Hiltalla, tällä lemmittyni kohteella sen aieemmin tutuksi tulleen hiilihangon joka oli uhkaavasti kohotettu jo lyömä asentoon.

Hiltalla kun tuo näkö on jo lähes olematon niin tiukalla äänellä hanko ojennettuna tiukkasi Hilta kysyvään sävyyn että kuka ovella oikein oli.Otin varmuuden vuoksi taka-askeleen ja kun tuo näkäö tosiaan on mitä on Hiltalla niin sanoin että Ridge Forresterhan se tässä ovella on Hiltaa tullut katsomaan kun on monta kertaa telkun toiselta puolelta nähnyt Hiltan heidän sarjaa katselevan.Hiltalta putosi saman tien hiilihanko ja tekarit samassa rytäkässä ja tirautti sellaisen itkun että vasemman silmän klasisilmäkin huurtui siinä tunneryöpyssä.Tunne ryöpystä toivuttuuaan Hilta pyysi tohinalla herraa peremmällä juomaan kaffeet oikein rusinanisun kera. Jatkoin rooliani ja herrasmiehenä tarjouduin pyyhkimään kauniin rouvan klasisilmän huurteesta,mutta ei Hilta moisesta piitannut.

Siinä sitten tuvassa istuttiin ja Hiltan kysymykset ja utelut olivat mitä parhaimmasta päästä. Ei Hiltaa niinkään kiinnostanut itse vieras vaan mitä seuraavaksi sarjassa tapahtuisi. Sanoinkin että ikävä kyllä en voinut paljastaa mutta Hiltan kättä olin ajatellut pyytää kun hilta oli niin kovasti viehättävä rouva. Hiltahan tästä innostui ja aivan syliin innostui istahtamaan. Hetken siinä istuttuamme Hilta yllättäen pudotti tekohampaat tai mitä niistä oli jäljellä ja intoi vallan suutelemaan. En päässyt hiltan alta minnekään ja jouduin vastaamaan Hiltan tuntiolle haiseviin suudelmiin,Hiltan välillä voihkiessa voih Ridge, voih Ridge. En tiedä kuinka kauan tätä suutelua oisi jatkunutkaan jos en olisi huomannut katsoa vesilasiin jossa tämän lemmittyni tekohampaat kelluivat. Samalla selvisi tuo kaatopaikan hajukin sillä lasissa uiskenteli puoliksi mädäntynyttä silakkaa ja silliä, uutta pottua, makkaran paloja ja lukematon määrä muuta ruuan tähdettä sekä muutama muurahainen jotka lasissa olivat tekareiden takaosasta irti lionneet.

Hätkähdin sen verran pahasti että Hilta putosi pyrstölleen lattialle ja oksennusta nieleskellen pyytelin kovasti anteeksi, mutta kiireet pukkasivat juuri päälle, Hilta ihmetteli että eikö sarja nyt päätähteä odota,ja sanoin että lento kuvasupaikalle amerikkaan lähtisi ihan juuri.Saman tien oksennus kurkussani ryntäsin pihalle sanoen että rakas Hilta toivottavasti vielä näemme. Sinne se Hilta jäi vasenta klasisilmäänsä pyyhkien huiskuttamaan huivia ovelle.

Ei mennyt Hiltan vokottelu ihan toivotulla tavalla, ja samalla hörppiessäni apteekista hakemaani kymmenen litran desifiointiaine pöntöstä mietin että mikä mahtoi mennä vikaan. Mutta huuhaalaiset perintö on Hiltalta napattava, jäänkin tänne ulkohuussin alle miettimään uusia kujeita. Kirjuutellaanhan taas ja tulkaa toki käymään jos täällä päin liikutte.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä