Markku Liikamaa
Kun toimittaja kirjoittaa perussuomalaisten vaalijuhlailottelusta, että se oli ”lähes lapsenomaista”, niin näkökulma on vaarallisen elitistinen ja ylimielinen. Eikä näkökulma siitä yhtään parane, kun samoissa mielikuvissa ”unohdettu kansa ryömii ulos koloistaan” ja me toimittajat ihmettelemme yhteen ääneen, missä nämä ihmiset ovat olleet kaikki nämä vuodet”.
Yhtä ja samaa pilkkaa kansasta, jota politiikan, talouden ja kulttuurielämän eliitin mielestä ei Suomessa ole ollut edes olemassa, ei vuosikymmeniin. Se on yhtä ja samaa pilkkaa kuin ovat pilkkapuheet tuulipukukansasta, joka vaeltaa viikonloppuisin marketteihin tai halpahalleihin keräämään erikoistarjoukset ostoskärryihinsä ja palaa taas viikoksi koloihinsa. Koloihinsa, jotka samainen talouden ja politiikan eliitti on halpahallien ja hypermarkettien tapaan rakentanut pitkin pääkaupunkiseutua tai maakuntakeskuksia ympäröiviä peltoaukeita.
Sunnuntaina pilkan ja pilailun kohde näytti voimansa. Yli puoli miljoonaa suomalaista nousi ainoalle tuntemalleen barrikadille – äänestyskoppiin – ja näytti meille pilkkaajilleen, kuinka paljon heitä on.
Samalla yli puoli miljoonaa suomalaista näytti, mitä seuraa, kun talouden ja politiikan eliitti toimii kansaa kuulematta uskoen, että suomalaiset ovat juuri sellaisia kuin eliitti on aina halunnut heidän olevan.
Ongelma on tuttu suomalaiskansallisesta historiasta. Suomalaisuuden synnyn ”alkuhämäristä” – 1800-luvulta – lähtien kansa on näyttäytynyt eliitille ”lapsenomaisena” ja vähän tyhmänä, mutta onneksi koulutuskelpoisena.
Sivistyneistö kuvitteli tuolloin – niin kuin Runeberg opetti –, että kansa on ”saarijärvenpaavoja”, hurskaita, pettua leipäjauhoihinsa sekoittavia, vähään tyytyväisiä ja ”lapsenomaisia” aitosuomalaisia kaskisavujen kasvatteja.
Kunhan lasta opastaa, valistaa ja jakaa sille aika ajoin raivaajamitaleja, niin kyllä hän ymmärtää, mitä on olla suomalainen ja mikä on suomalaisen parhaaksi.
Kuten Väinö Linna jo opetti, niin ”pappilan kuistilla” kuviteltu kansa lopulta petti luojansa – sivistyneistönsä – vuonna 1918. Pettymys kävi yli äyräitten, kun osa kansasta olikin aivan muuta kuin vähään tyytyväisiä ”saarijärvenpaavoja”. Se osa kansasta piti joko teloittaa tai kasvattaa uudelleen.
Vaalien jälkeisistä kommenteista huokuu samanlaista pettymystä: punaviini- ja dippikastikekulttuuriin vannova eurooppalainen eliitti-Suomi järkyttyi, kun puoli miljoonaa suomalaista uskalsi avoimesti tunnustaa olevansa impivaaralaisia koskenkorva- ja grillimakkarasuomalaisia.
Vastalauseensa esitti puoli miljoonaa suomalaista. Heidän takanaan on vielä, jos ei kokonainen kansa, niin ainakin toista miljoonaa suomalaista. He, jotka eivät vielä nousseet barrikadille.
Eliitin onkin aika ottaa lusikka dippikäteensä ja katsoa, mitä on tullut kansalle tehtyä. Ylimielisten julistusten aika on ohi, ja on syytä tunnustaa, että peruuttamallakin pääsee joskus eteenpäin. Yksi askel taakse ja kaksi eteen, kuuluu jo historiaan jäänyt poliittinen viisaus.
Kirjoittaja on Karjalaisen rikos- ja oikeustoimittaja
Kun toimittaja kirjoittaa perussuomalaisten vaalijuhlailottelusta, että se oli ”lähes lapsenomaista”, niin näkökulma on vaarallisen elitistinen ja ylimielinen. Eikä näkökulma siitä yhtään parane, kun samoissa mielikuvissa ”unohdettu kansa ryömii ulos koloistaan” ja me toimittajat ihmettelemme yhteen ääneen, missä nämä ihmiset ovat olleet kaikki nämä vuodet”.
Yhtä ja samaa pilkkaa kansasta, jota politiikan, talouden ja kulttuurielämän eliitin mielestä ei Suomessa ole ollut edes olemassa, ei vuosikymmeniin. Se on yhtä ja samaa pilkkaa kuin ovat pilkkapuheet tuulipukukansasta, joka vaeltaa viikonloppuisin marketteihin tai halpahalleihin keräämään erikoistarjoukset ostoskärryihinsä ja palaa taas viikoksi koloihinsa. Koloihinsa, jotka samainen talouden ja politiikan eliitti on halpahallien ja hypermarkettien tapaan rakentanut pitkin pääkaupunkiseutua tai maakuntakeskuksia ympäröiviä peltoaukeita.
Sunnuntaina pilkan ja pilailun kohde näytti voimansa. Yli puoli miljoonaa suomalaista nousi ainoalle tuntemalleen barrikadille – äänestyskoppiin – ja näytti meille pilkkaajilleen, kuinka paljon heitä on.
Samalla yli puoli miljoonaa suomalaista näytti, mitä seuraa, kun talouden ja politiikan eliitti toimii kansaa kuulematta uskoen, että suomalaiset ovat juuri sellaisia kuin eliitti on aina halunnut heidän olevan.
Ongelma on tuttu suomalaiskansallisesta historiasta. Suomalaisuuden synnyn ”alkuhämäristä” – 1800-luvulta – lähtien kansa on näyttäytynyt eliitille ”lapsenomaisena” ja vähän tyhmänä, mutta onneksi koulutuskelpoisena.
Sivistyneistö kuvitteli tuolloin – niin kuin Runeberg opetti –, että kansa on ”saarijärvenpaavoja”, hurskaita, pettua leipäjauhoihinsa sekoittavia, vähään tyytyväisiä ja ”lapsenomaisia” aitosuomalaisia kaskisavujen kasvatteja.
Kunhan lasta opastaa, valistaa ja jakaa sille aika ajoin raivaajamitaleja, niin kyllä hän ymmärtää, mitä on olla suomalainen ja mikä on suomalaisen parhaaksi.
Kuten Väinö Linna jo opetti, niin ”pappilan kuistilla” kuviteltu kansa lopulta petti luojansa – sivistyneistönsä – vuonna 1918. Pettymys kävi yli äyräitten, kun osa kansasta olikin aivan muuta kuin vähään tyytyväisiä ”saarijärvenpaavoja”. Se osa kansasta piti joko teloittaa tai kasvattaa uudelleen.
Vaalien jälkeisistä kommenteista huokuu samanlaista pettymystä: punaviini- ja dippikastikekulttuuriin vannova eurooppalainen eliitti-Suomi järkyttyi, kun puoli miljoonaa suomalaista uskalsi avoimesti tunnustaa olevansa impivaaralaisia koskenkorva- ja grillimakkarasuomalaisia.
Vastalauseensa esitti puoli miljoonaa suomalaista. Heidän takanaan on vielä, jos ei kokonainen kansa, niin ainakin toista miljoonaa suomalaista. He, jotka eivät vielä nousseet barrikadille.
Eliitin onkin aika ottaa lusikka dippikäteensä ja katsoa, mitä on tullut kansalle tehtyä. Ylimielisten julistusten aika on ohi, ja on syytä tunnustaa, että peruuttamallakin pääsee joskus eteenpäin. Yksi askel taakse ja kaksi eteen, kuuluu jo historiaan jäänyt poliittinen viisaus.
Kirjoittaja on Karjalaisen rikos- ja oikeustoimittaja
Vastaukset 8
Vanhimmat
Voitte keskenänne leikkiä jotain alistuvaa tuulipukukansaa jonka suurin kapina on nakata joku vitun lappunen kerran neljässä vuodessa uurnaan.
Pilkan ja pilailun kohde osoitti sunnuntaina että kaikki osakseen saama pilkka ja pilailu on täysin oikeutettua.
Jos joku on oikeasti niin vitun naurettava että kuvittelee persujen saavan, voivan saada tai edes yrittävän saada jotain konkreettista muutosta aikaan, on hän todellakin ansainnut kaiken itseensä kohdistuvan vittuilun paremmin kuin hyvin.
Heh heh heh... Kaiken huipuksi sama tuulipukukansa äänestää Hesassa jotakin koroillaan elävää eiralaista muinaiskirkkoslaavin tutkijaa ja kuvittelee että hän jollain ihme tempulla hoitaa maahanmuuttajat pois Suomesta. Kansa nousee barrikadeille, sano? Uskokoon ken tahtoo. Muistakaa että puolella väestöstä on ÄO alle 100 ja silti äänioikeus on kaikilla.
Yleinen äänioikeus on paha virhe. Äänioikeus pitäisi antaa vain niille, jotka osaavat käyttää sitä viisaasti ja harkiten.
Alanpa todellakin toivoa, että tämä kaikki johtaisi vielä "kahden kerroksen väliseen aseelliseen kahnaukseen", niin me Suomen suomalaiset saisimme toimittaa ainakin muutaman teistä ylimielisistä lahtarien penikoista mullan alle.
Noista aloittajan jälkeisistä kommenteista kuultaa varsin selvästi se tilanne, millä mallilla demokratia on nykyään Suomessa.
Rikolliset ja läpeensä korruptoituneet oikeistolaiset ovat romuttaneet Suomesta sekä demokratian, että hyvinvoinnin, mutta vielä meillä suomalaisilla on sen verran taitoa ja tarmoa, että laitamme teidät pullamössökapitalistit kuriin, jos te sitä kerjäätte.
barrikaadeille NYT
punamädättäjät ja punaiset hyysärit, suomalaisvihaajat, jos sotaa haluatte, niin siitä vaan! SISÄLLISSOTA HETI JA PETTURIT KUTEN SINÄ LYHTYPYLVÄÄSEEN.
Näistä pitkistä viesteistä sana alykäs kukkahattu tuulipuku tuntee Aallon itse kirjoittaneen kaiken paskan,seuratkaa,älkää olko yhtä hölmöjä