Onko itserakkaus kaiken pahan alku?
Itserakkaus on sitä että tahtoo hyvää ainoastaan itselleen eikä kenellekkään toiselle, ei isänmaalle, yhteiskunnalle tai kirkolle ellei siitä samalla ole etua itselle. Sen luonne on sellainen, että jos se tekee jotain hyvää edellä mainituille, niin se tapahtuu tarkoituksella saada itselleen arvonantoa, mainetta ja kunniaa. Ellei itserakkaus näe hyvänteossa tällaista mahdollisuutta, se sanoo: Miksi minä sen tekisin? Mitä hyötyä minulle siitä olisi?
Oikea hyvän tekeminen olisi sitä että teko tehdään hyvän itsensä takia, rakkaudesta hyvyyteen eikä siten että mitä hyötyä siitä on minulle. Sellainen on Jumalan ja lähimmäisen rakastamista, koska kaikki hyvyys on Jumalasta ja juuri se että lähimmäistä tulisi rakastaa.
Maailmassa itserakkautta ei niin suurena asiana pidetä eikä siihen erikoista huomiota kiinnitetä, ellei mukana ole lisäksi ulkoista ylpeyttä. Pidetäämpä itserakkautta vielä tavallaan hyvänäkin, sehän kiihottaa pyrkimään korkeammalle elämässä.
Itserakkaus on lähde josta kaikki pahuus ja siitä johtuva vääryys pulppuaa, se on tie helvettiin ja tekee helvetin ihmiseen. Taivaallisella rakkaudella on täysin vastakkainen kohde, kuin minä itse.
Pitäisikö tähän piilossa olevaan vaaraan kiinnittää enemmän huomiota, ennen kuin itserakkautta aletaan enemmän ihannoimaan?
Itserakkaus on sitä että tahtoo hyvää ainoastaan itselleen eikä kenellekkään toiselle, ei isänmaalle, yhteiskunnalle tai kirkolle ellei siitä samalla ole etua itselle. Sen luonne on sellainen, että jos se tekee jotain hyvää edellä mainituille, niin se tapahtuu tarkoituksella saada itselleen arvonantoa, mainetta ja kunniaa. Ellei itserakkaus näe hyvänteossa tällaista mahdollisuutta, se sanoo: Miksi minä sen tekisin? Mitä hyötyä minulle siitä olisi?
Oikea hyvän tekeminen olisi sitä että teko tehdään hyvän itsensä takia, rakkaudesta hyvyyteen eikä siten että mitä hyötyä siitä on minulle. Sellainen on Jumalan ja lähimmäisen rakastamista, koska kaikki hyvyys on Jumalasta ja juuri se että lähimmäistä tulisi rakastaa.
Maailmassa itserakkautta ei niin suurena asiana pidetä eikä siihen erikoista huomiota kiinnitetä, ellei mukana ole lisäksi ulkoista ylpeyttä. Pidetäämpä itserakkautta vielä tavallaan hyvänäkin, sehän kiihottaa pyrkimään korkeammalle elämässä.
Itserakkaus on lähde josta kaikki pahuus ja siitä johtuva vääryys pulppuaa, se on tie helvettiin ja tekee helvetin ihmiseen. Taivaallisella rakkaudella on täysin vastakkainen kohde, kuin minä itse.
Pitäisikö tähän piilossa olevaan vaaraan kiinnittää enemmän huomiota, ennen kuin itserakkautta aletaan enemmän ihannoimaan?
Vastaukset 2
Vanhimmat
sekoittaa itserakkauden, eli narsismin, itsekyyden ja ahneuden samaan pakettiin?
Narsismi on minätietoisuuden, eli tunne-elämän kehityksestä johtuva psykologinen määritelmä.
Itseihailua lähinnä.
Onko se sitten kaiken pahan alku, tuskin, mutta ahneus varmaan alkaa sitäkin olemaan jossain määrin ainakin?
Itsekkyys ja ahneus on sitten jo toinen asia kokonaan.
eikös tuossa mene vähän käsitteet sekaisin. narsismi on verhoutunutta huonoa itsetuntoa, josta ilmeisesti puhuit, mutta itserakkaus on vain terveellistä eikä sitä todellakaan ole ihmisillä liikaa. sitähän ihmiset hakevat kuluttaessaan itsensä loppuun työllä/opiskelulla. vaikea on rakastaa muita ennenkuin rakastaa itseään..