puhe ongelma

Varaisin sinuna ajan neurologin vastaanotolta. Jos hän ei mitään sairautta havaitse niin seuraavaksi varaisin ajan kurkku/korva/lääkäriltä ja jos sielläkin kaikki ok niin sitten psykiatrilta.

Mulla on ollut samanlaista ongelmaa. En löydä tuttujakaan sanoja kun keskustelen. Tuntuu hankalalta puhua vaikka vain tutuille, koska sanat eivät löydä paikoilleen. Tämän jälkeen alan änkyttämään ja etsin sanaa. Esimerkiksi jos olen innoissani selittämässä jotain asiaa niin sanat vaihtavat paikkaa ja puhe menee sekavaksi. Siskoni yleensä täydentää puhettani kun en muista sanaa, mutta jos hän ei ole paikalla joudun miettimään enemmän.
Minulla on ollut kyllä muiden kielien kanssa aina ongelmia. En ole menestynyt niissä ollenkaan, koska sanojen opettelu on ollut hankalaa.

Kerro jos kävit jossain lääkärillä, niin ehkä se auttaisi minuakin.

Itselläkin on aika usein perus-, että muidenkin sanojen katoamisongelmia. Ärsyttävä tunne, kun tietää tasan varmasti, että tietää kyseisen sanan, mutta päässä tuntuu olevan tyhjä aukko sen kohdalla.

Itselläni tämä tila yleensä tulee, kun olo on löysähkö, tarkkaavaisuus alhainen, en ole ns. skarppina.

Välillä tosiaan keksin omia sanoja, kun en muista oikeaa sanaa, tai käytän sitten synonyymiä. Välillä muistan sanan englanniksi, mutta en suomeksi.

Itselläkin on vaikeuksia kielien kanssa, juuri sen vuoksi, että uusien sanojen opettelu on tuskaa. Tässä viime aikoina yrittänyt opetella sanomaan aakkoset viimein englanniksi, kun en nuorempana oppinut. Sama meno jatkuu. Osaan aakkoset hetken, mutta seuraavana päivänä saattaa olla taas ihan tööt niissä kirjaimissa, joita en ennenkään osannut. Tullut toisteltua kirjaimia usean kerran, eikä ne vaan pysy päässä.

Nolottaa myöntää, mutta itselläni on vaikeuksia jopa suomen aakkosten kanssa. Loppupään aakkosissa menen monesti sekaisin, tai jää puuttumaan jokin kirjain. Lapsena en oppinut loppuosaa, enkä tunnu oppivan edelleenkään.

Samaan kategoriaan varmaan menee myös matemaattiset lausekkeet. En pärjännyt koulussa matikassa, koska kaavat eivät jääneet päähän.

Hei!

Minulla on aivan samankaltainen puheongelma.

Nuorempana minulla ei ollut mitään ongelmaa puheen kanssa, olin erittäin sosiaalinen ja pälättää pölpötin jatkuvasti, eikä puheongelmani ollut vielä muutama vuosi sitten mikään huomattava. Silloin tällöin tuli ehkä muutama väärä sana lauseeseen, minkä tajusin välittömästi korjata.

Mutta nykyään tosiaan, huomaan myös, että jos en ole skarppina tai jos olen väsynyt yms. Puhe on myös erittäin väsynyttä ja epäselvää. Olen alkanut varomaan puhettani ja mietin lauseen 10x päässäni valmiiksi ennenkuin sanon mitään, mutta siitä huolimatta se lause voi mennä aivan väärin. Toisin sanoen olen alkanut jännittämään puhettani.
Mutta mutta, myös välillä puhe on selkeää ja normaalia, myös hyvin ymmärrettävää.
Olen myös huomannut erittäin omituisen asian, tuntuu kuin äidinkieleni alkaa vaihtua englanniksi. Tuntuu kuin pikkuhiljaa alkaisin puhua parempaa englantia kuin suomea. Englannin kieltä puhuessani puhe tuntuu kulkevan paljon selkeämmin ulos. Mikä kylläkin voi johtua menneisyydestäni.
Olin hieman masentunut kouluaikoina, sillä peruskoulun jälkeen alkoi jatko-opinnot mennä päin persettä. Tuli lintsailtua ja valehdeltua jatkuvasti. Omatuntoni kärsi erittäin pahasti noista vuosista.
Päivät menivät sitten pikkuhiljaa siihen suuntaan, että en puhunut mitään muuta kuin englantia tietokoneella pelejä pelatessani.

Olen kyllä ihan toivotan tämän asian suhteen. Mua alkaa harmittaa, ketuttaa jo tämä puhesössötys. En tiedä voiko kyse olla ihan jostain sairaudesta, vai tarvitsenkohan minä jonkinlaista psykiatria selvittämään pääkoppaani :)

Mä ainakin olen melko taidoton puhuja. Siksi olenkin ollut aika hiljainen, ihan ala-asteelta asti tänne lähes kolmikymppiseksi. Huonot puheenlahjat olen epäilemättä perinyt isältäni. En taho jaksaa kuunnella isän puhetta, koska se muistuttaa niin paljon omaani, enkä jaksa kyllä itteenikään kuunnella. Usein kun puhun jonkun kans niin ajatus lähtee harhailemaan ja sitten sanon jotain minkä miettiminen jälkeenpäin harmittaa pitkän aikaa.

Täällä on myös yksi ”puheongelmainen”.

Minulla vaikeudet puhumisessa ilmenevät ennen kaikkea juuri tuossa ymmärrettävän tekstin muodostamisessa. Lausumani sanat/lauseet jäävät usein kesken - en siis _jaksa_ artikuloida kaikkea loppuun. Tämä turhauttaa paitsi keskustelukumppania, joka joutuu usein pyytämään toistamaan sanomani, myös ennen kaikkea minua. Hävettää, kun niin usein kesken lauseen joudun hakemaan oikeaa sanaa, pitäen samalla sellaista narisevaa ”ööö”-ääntä. Muutama tuttuni on hyväntahtoisesti naureskellut tälle tavalle, mutta itseäni taipumus ottaa aivoon. Kadehdin niitä, joilla on hyvät puheenlahjat ja jotka tietävät saman tien, mitä missäkin tilanteessa pitää sanoa.

Sukurasitteen sekä muiden oireiden vuoksi olen alkanut epäillä itselläni kilpirauhasen vajaatoimintaa. Vajaatoiminnassahan yksi oireista voi nimenomaan olla ongelmat puheen muodostamisen kanssa – takeltelu, puheen hitaus jne. Labra-aika on kai tästä pienestä lääkärikammosta huolimatta tilattava, jotta asia selviäisi.

Kyllä,kilpirauhasen vajaatoiminta voi aiheuttaa myös puheongelmia.

Puheongelmat ja änkytys on neurologisia ongelmia,itse kokosin tähän nyt muutaman sairauden mitkä aiheuttaa puheen tuottamisen ongelmia,sekä juuri tätä sanojen hakemista,sitä,että sana on "ihan kielen päällä",mutta ei vaan tule ulos suusta.

-afasia
-ms-tauti
-kilpirauhasen vajaatoiminta
-muistisairaus (mitä en kyllä usko nuorilla ihmisillä)
-stressi,väsymys

No,siinä muutama.

Olisko aloittajalla myös kirjoitus ongelma??

Täällä kanssa nuori poika jolla on sama ongelma. Ja ihan sama vikan täälläkin, että mitä tutummalle henkilölle puhuu, sitä vaikeampaa se on. Onneksi nämä läheisimmät henkilöt kuitenkin tiedostavat ongelman ja ovat tottuneet jo siihen.

Joskus puhuminen sujuu moitteetta, mutta joskus siitä ei tuppaa tulemaan yhtään mitään. Yleensä lauseen alottaminen voi olla vaikeaa, ja jää sellanen hölmö olo, jos aukasee suun mutta ei saa sanottua mitään. Pistää harmittamaan kun ei voi ilmaista itseään...

Varsinkin jos selittää jotain asiaa tohkeissaan, niin siinä tämä on juuri pahimmillaan.

Yleensä hitaasti puhuminen auttaa useimmissa tilanteissa, mutta joskus sekään ei auta jonkin sanan löytämiseen. Suoraan sanoen jää vituttamaan koko puhuminen.

Minulla ei koskaan ennen ole ollut puheen kanssa ongelmia, mutta noin puoli vuotta sitten tuli omituinen vaiva, kun sanoin jotain niin aivot tuottivat yhtäkkiä kaksi sanaa yhtä aikaa enkä oikein ennättänyt päättää kumman valitsisin, niin saatoin ottaa toisesta sanasta alun ja kesken sanaa vaihdoinkin toiseen.
Huh, vaivastani en ole vieläkään päässyt, vähentynyt onneksi aika paljon. Päätin kuitenkin, kaikesta huolimatta, etten ala välttelemään puhumista. Vaikka asiasta tietysti kovasti irvailtiin ja matkittiin "uusia sanojani".

Minulla ihan samaa vikaa kuin aloittajalla! Täytin juuri 20.

Olen aina ollut vähän hajamielinen tai "hidasälyinen" ja joudun olemaan sen vuoksi aina erityisen skarppina ihmisten seurassa. Julkisilla paikoilla ollessani keskitän kaiken energiani siihen, että yleensäkin tajuan mitä ympärillä tapahtuu ja mitä muut sanovat. Olen sosiaalisten rientojen jälkeen poikkeuksetta rättiväsynyt. Olen epäillyt jo pitkän aikaa minulta löytyvän kilpirauhasten vajaatoimintaa, mutta kun se ei ikävä kyllä välttämättä näy kokeissa :// Isälläni on kilpirauhasten vajaatoiminta ja äidilläkin epäillään. Ollaan kaikki vähän "hitaita", mutta minä olen pahin tapaus.

Itsessään puheen takkuileminen ilmestyi vasta muutama vuosi sitten. En varsinaisesti änkytä, mutta sekoan silti sanoissa valehtelematta joka lauseessa. Esim. Hevonen saattaa vahingossa olla Hevenen. Lauseenmuodostus on hankalaa ja mietin hyvän aikaa mielessäni sanottavia asioita etukäteen. Miettimisestä huolimatta sanon silti lähes aina väärin.
Puhe myös puuroutuu tai "mössöytyy" kummallisesti ja saan jatkuvasti olla rykimässä ja pahoittelemassa sönkötystäni. Sitten on tietysti myös näitä viiden minuutin taukoja kesken selittämisen kun pitää pysähtyä miettimään miten sitä puhetta jatkaisi (alku saattaa sujua hyvin, mutta sitten yhtäkkiä kesken puheen iskee hirveä blackout) ja tulee lähinnä sitä "ööööööööö...ootas" "mmmm...öö....hmm..."

Todella ärsyttävää! Antaa jotenkin todella tyhmän kuvan itsestään kun ei osaa puhua. Minulla on myös teidän muiden tavoin tuo, että tuttujen seurassa puhe sönkkää tavallista enemmän. Vieraille ihmisille puhuessa käytän enemmän sitä "öööö" -narinaa miettiessäni seuraavia sanoja, mutta tuttujen seurassa se puhe on sellaista kaameaa "ja ssssitten me möntiin sinne vesipis.. puistoon" -möngerrystä.

Omalla kohdallani mahdollisimman isoon ääneen puhuminen auttaa, mutta sepä siinä onkin kun ei viitsi olla huutamassa toisten korviin :D Sellaista esitelmä-änkytystä omalla kohdallani ei siis esiinny kun silloin nimenomaan saa ja kannattaa puhua mahdollisimman kuuluvalla äänellä.

Minulla on ollut teini-iästä lähtien puheessa sekoilua, että jätän lauseita kesken, joudun hakemaan sanoja, pitkien asioiden ja tapahtumien selittäminen on lähes mahdoton tehtävä, varsinkin väsyneenä, ns. iltapäiväväsymyksen aikaan erityisesti puhun mitä sattuu...

En kuitenkaan koskaan ole kauheasti miettinyt, mistä se voi johtua, olen ajatellut aina, että taidan vain olla vähän hassu. Naureskelen myös tosi paljon, joskus väsyneenä "hysteerisestikin", vitsailen oudoista asioista, joita yritän muille selittää: "mua vaan nauratti se kun äsken sanoit, että... ja kuulin... tai siis luulin (naurua), että sanoit..., ja mulle tuli siitä mieleen se kun kerran..." jne.

Pari vuotta sitten minulla diagnosoitiin toisenlaisten, ruumiillisten oireiden ja magneettikuvien perusteella MS-tauti. En ole lääkärin vastaanotolla muistanut kysyä, voivatko edellä kuvatut puhumisen ongelmat johtua siitä. Oikeastaan tiedän mitä lääkäri vastaisi, hän sanoisi, että voivat, koska MS voi aiheuttaa niin monenlaisia oireita, mutta toisaalta sanoissa sekoaminen voi johtua muustakin.

Elän sairaudestani huolimatta normaalia elämää ilman oireita.

Toisin kuin joillain muilla thän ketjuun kommentoineilla, olen temperamentiltani nopea ja vilkas. Voisin kenties vähentää sanoissa ja puheessa sekoilemistani siten, että hidastaisin tahtia ja olisin rauhallisempi, mutten tiedä pystynkö siihen...

Hieman aikaa kulunut kysymyksestä, mutta vastaan silti...
Kannattaa tsekkauttaa kilpirauhasarvot. Itse sairastanut vajaatoimintaa nyt 5 vuotta, ja liian alhaiset arvot vaikuttaa välittömästi puheen tuottamiseen, hyvinkin kuvailemallasi tavalla!

Nostellaas vanhaa. Onko näihin puheongelmiin löytynyt mitään ratkaisua? Itsellä Add ja voisko kyseinen sairaus aiheuttaa tuota sanojen hakua puhuessa? Minun on ollut aina vaikea keskustella tuttujen kanssa selkeästi mistään asioista. Sanat katoaa päästä ja naama alkaa punottaa, kun hävettää sekainen "mölinä" mitä sylki suuhun tuo. Vaikeaa on myös jos jossain ryhmässä pitää esitellä itsensä, niin oma nimikin tulee suusta ihan puuroutuneesti. Ja en mitenkään pystyisi kertomaan itsestäni noissa tilanteissa mitään, koska en löydä sanoja ja olen ihan paniikissa ja punainen:(
Onko kenelläkään vastaavaa?

IT rikkiviesti syöttö,rumasana läpi syöttö kotimaan rikkomukset, IT liikkeiden. Nopea myyntipuhe,mattot kainalossa kävelyt IT liikkeen sisätilat korva tietoja ei tehdä oikein Tunnelma

Olen 30v ja mulla samaa muisti välillä pätkii .
Lapsena ei mitään paitsi lukeminen vaikeaa(on lukemisenhäiriö) ja lukemisen muistaminen vaikeaa.. Kävin nyt muistitesteissä ja siellä selvisi että mulla on dysfasia.. Puhe ja kehitys on kuitenkin ollut normaalia ja paljon kavereita.

Viittaa ehkä kilpirauhasen vajaatoimintaan. Tuon änkytyksen tai sen tapaisten satunnaisten katkosten , jotka ilmenevät toisinaan puhuessa puhuessa - ne tunnen hyvin. Thyroksiinin lääkitys on ehkä liian matala. Paleleeko? Lähteekö liikaa hiuksia?