Isäni kuoli monta vuotta sitten. Olimme silloin veljeni kanssa alaikäisiä. Ihmetytti, ettei kukaan paitsi äitimme halunnut lohduttaa/auttaa meitä. Sukulaiset/ystävät ja opettajat olivat asenteella "ihan sama". En ymmärrä, miten useat ihmiset voivat olla näin julmia.
Miksi kukaan ei halua/halunnut lohduttaa?
Isää kaipaava
3143
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kuulostaa tutulta. Oma isäni kuoli kun olin 11-vuotias. Vasta aikuisena kuulin vanhemmilta siskoiltani, miten he olivat ajatelleet että mitenköhän minä pärjään. En ole enää katkera, mutta sydämeeni jäi suuri isän mentävä aukko, en tiedä olisiko se pienempi jos minua olisi lohdutettu vähän enemmän silloin lapsena.
Joskus kun tunteet tulevat pintaan, tunnen olevani vieläkin se yksinäinen 11-vuotias.
Ehkä paremmin meitä ymmärtää toiset saman kokeneet, ei kaverit, ei työtoverit, ei sukulaiset.. Joskus toivoo että saisi aloittaa elämän alusta..
Teille molemmille paljon voimia..
Ikävää että ympärilläsi on ollut ihmisiä jotka ei ole tajunnut tuskaasi. Monet ihmiset ei osaa eikä uskalla lähestyä suuren menetyksen kokenutta ihmistä :(
Se on surullista.
Toivottavasti sinä itse ainakin opit sen että kuinka tärkeetä on lähestyä menetyksen kokenutta ihmistä ja yrittää lohduttaa...vaikka vain kuuntelemalla ja lähellä olemalla.