Olin 10 vuotta sitten St.Maartins saarilla, sekä Hollannin että Ranskan puoleisilla saarilla silloisen ex mieheni sekä siskoni Julian kanssa. St.Maartins on muuttunut ihan uskomattoman paljon, minulle oli jäänyt kuva siitä pelottavana ja köyhänä paikkana, jossa tummaihoiset ihmiset olivat hirveän vihamielisiä vaaleita kohtaan.
Vietin aikaa siellä nyt niin vähän aikaa, etten voi mitään raporttia alkaa kirjoittamaan miten saari on muuttunut, mutta nähtävästi turismi oli muuttanut ja rikastuttanut sitä niin paljon, että tunnelma oli ihan erilainen. Koko Karibian matka sinällään oli hieno kokemus, St.Barths ihan uskomaton elämys. Kävin siellä myös noin 10 vuotta sitten, otimme katamaraanin ja menimme sillä St.Maartins saarilta St.Barthsille, mutta vain päiväksi.
Tunnelma oli aivan upea, tosin suurin osa ihmisistä osasi tosi heikosti englantia, niin mun kommunikointi jäi huonoksi kun en osaa kuin vähän espanjaa, mutta ranskaksi vain “minä rakastan sinua”. St.Maartinsilla tosin kaikki ihmiset puhuivat sujuvaa englantia ja siellä oli kielen takia heti kotoisampi olo. Ihmiset olivat uskomattoman sydämellisiä ja välittömiä, juttelin tosi monien mm. hollantilaisten, amerikkalaisten ja paikallisten ihmisten kanssa elämästäni ja ihmissuhteistani. Sain ihan älyttömän hyviä puheita todella monelta, ensinnäkin monet ihmettelivät sitä, miksi oman kansan pitäisi vihata ja haukkua oman maansa ihmisiä kun puhuimme julkisuudesta ylipäätään. Ilmapiiri oli samanlainen kuin Amerikassa, kannustava, positiivinen ja nostattava.
Minulle laitettiin hienot pikkuletit rannalla, ei tosin koko tukkaan kun minullahan on hiustenpidennys ja siinä olisi ollut liian iso työ. Mutta letit laitettiin päälaelle ja erivärisiä koristeita hiuksiin kuten Karibialla on tapana. He käyttävät muutenkin paljon värejä esim. vaatteissa kuten myös Thaimaassa. Matkan jälkeen oli kauhean harmaa ja ankea pudotus tulla takaisin Helsinkiin!!! Rannalla juttelin kauan aikaa jonkun paikallisen, ison tummaihoisen miehen kanssa joka puhui sujuvaa englantia. Hän oli kristitty ja puhui ihan älyttömän hienosti yleinsä siitä, mikä on jokaisen ihmisen ihmisarvo. Puhuimme rakkaudesta, millaista on todellinen rakkaus. Hän sanoi minulle, että “Don´t fall in love, stand in love” eli jo englanninkielinen sanonta että hullaantuu johonkin ihmiseen, ei pysy elämässä kauan vaan rakkaudessa pitää pysyä tahdon kanssa. Olen aina tiennyt tämän, että rakkaus on enemmän tahdon ja päätöksen asia kuin tunteen asia, mutta siitä voi olla käytännössä vaikeaa pitää kiinni. Rakkaudessa tärkeintä on myös turvallisuuden tunne, jos sitä ei ole, en usko että suhde kestää.
Upean Karibian matkan jälkeen oli järkyttävän ankeaa olla Helsingissä, sananmukaisesti “wellcome to Hell.”
Imatralla oli upea vastaanotto oman maani ihmisiltä kun joku heitti kananmunan lavalle. Tietysti tein kyseisestä ihmisestä rikosilmoituksen, ei se riitä että hän sai elinikäisen porttikiellon kyseiseen paikkaan.
Mutta onhan se jo ihmissuhteissakin huomattu, että viha ja rakkaus ovat todella lähellä toisiaan, ne ovat kolikon kääntöpuolia. Ihmisten pitää päästä purkamaan vihansa johonkin kohteeseen, mutta tässä nähdään vain se, kuinka Suomessa on paljon ihmisiä jotka voivat todella huonosti.
Imatralta lähdimme Arton kanssa hakemaan yhdessä rakasta koiraani Nassua lomaltaan pois. Minulla oli ollut ihan kauhea ikävä Nassua, ajattelin sitä kokoajan matkanikin aikana! Oli suurenmoista nähdä kuinka Nassu voi hyvin.
Arto tatuoi tänään nimeni suoraan rintaansa sydämensä päälle ja nimeni alapuolelle tuli meidän vihkipäivämäärä 26.2.2011. Arton merkki hänen rinnassaan on viesti kaikille hännystelijöille, että pysykää erossa miehestäni, mehän olemme edelleen virallisesti aviopari ja sitä pitää kunnioittaa. Häistämme on vasta muutama kuukausi aikaa. Sormus hänen sormessaan saattaa välillä poistua, mutta tatuointi ei poistukaan niin helposti.
Tänään kirjoitin myös upean sopimuksen koskien tulevia keikkojani joita on myyty syksyyn asti. Siskoni Julia tulee mukaan suurimmalle osalle keikoista.
Johanna Tukiainen
Jaa Facebookissa
Vietin aikaa siellä nyt niin vähän aikaa, etten voi mitään raporttia alkaa kirjoittamaan miten saari on muuttunut, mutta nähtävästi turismi oli muuttanut ja rikastuttanut sitä niin paljon, että tunnelma oli ihan erilainen. Koko Karibian matka sinällään oli hieno kokemus, St.Barths ihan uskomaton elämys. Kävin siellä myös noin 10 vuotta sitten, otimme katamaraanin ja menimme sillä St.Maartins saarilta St.Barthsille, mutta vain päiväksi.
Tunnelma oli aivan upea, tosin suurin osa ihmisistä osasi tosi heikosti englantia, niin mun kommunikointi jäi huonoksi kun en osaa kuin vähän espanjaa, mutta ranskaksi vain “minä rakastan sinua”. St.Maartinsilla tosin kaikki ihmiset puhuivat sujuvaa englantia ja siellä oli kielen takia heti kotoisampi olo. Ihmiset olivat uskomattoman sydämellisiä ja välittömiä, juttelin tosi monien mm. hollantilaisten, amerikkalaisten ja paikallisten ihmisten kanssa elämästäni ja ihmissuhteistani. Sain ihan älyttömän hyviä puheita todella monelta, ensinnäkin monet ihmettelivät sitä, miksi oman kansan pitäisi vihata ja haukkua oman maansa ihmisiä kun puhuimme julkisuudesta ylipäätään. Ilmapiiri oli samanlainen kuin Amerikassa, kannustava, positiivinen ja nostattava.
Minulle laitettiin hienot pikkuletit rannalla, ei tosin koko tukkaan kun minullahan on hiustenpidennys ja siinä olisi ollut liian iso työ. Mutta letit laitettiin päälaelle ja erivärisiä koristeita hiuksiin kuten Karibialla on tapana. He käyttävät muutenkin paljon värejä esim. vaatteissa kuten myös Thaimaassa. Matkan jälkeen oli kauhean harmaa ja ankea pudotus tulla takaisin Helsinkiin!!! Rannalla juttelin kauan aikaa jonkun paikallisen, ison tummaihoisen miehen kanssa joka puhui sujuvaa englantia. Hän oli kristitty ja puhui ihan älyttömän hienosti yleinsä siitä, mikä on jokaisen ihmisen ihmisarvo. Puhuimme rakkaudesta, millaista on todellinen rakkaus. Hän sanoi minulle, että “Don´t fall in love, stand in love” eli jo englanninkielinen sanonta että hullaantuu johonkin ihmiseen, ei pysy elämässä kauan vaan rakkaudessa pitää pysyä tahdon kanssa. Olen aina tiennyt tämän, että rakkaus on enemmän tahdon ja päätöksen asia kuin tunteen asia, mutta siitä voi olla käytännössä vaikeaa pitää kiinni. Rakkaudessa tärkeintä on myös turvallisuuden tunne, jos sitä ei ole, en usko että suhde kestää.
Upean Karibian matkan jälkeen oli järkyttävän ankeaa olla Helsingissä, sananmukaisesti “wellcome to Hell.”
Imatralla oli upea vastaanotto oman maani ihmisiltä kun joku heitti kananmunan lavalle. Tietysti tein kyseisestä ihmisestä rikosilmoituksen, ei se riitä että hän sai elinikäisen porttikiellon kyseiseen paikkaan.
Mutta onhan se jo ihmissuhteissakin huomattu, että viha ja rakkaus ovat todella lähellä toisiaan, ne ovat kolikon kääntöpuolia. Ihmisten pitää päästä purkamaan vihansa johonkin kohteeseen, mutta tässä nähdään vain se, kuinka Suomessa on paljon ihmisiä jotka voivat todella huonosti.
Imatralta lähdimme Arton kanssa hakemaan yhdessä rakasta koiraani Nassua lomaltaan pois. Minulla oli ollut ihan kauhea ikävä Nassua, ajattelin sitä kokoajan matkanikin aikana! Oli suurenmoista nähdä kuinka Nassu voi hyvin.
Arto tatuoi tänään nimeni suoraan rintaansa sydämensä päälle ja nimeni alapuolelle tuli meidän vihkipäivämäärä 26.2.2011. Arton merkki hänen rinnassaan on viesti kaikille hännystelijöille, että pysykää erossa miehestäni, mehän olemme edelleen virallisesti aviopari ja sitä pitää kunnioittaa. Häistämme on vasta muutama kuukausi aikaa. Sormus hänen sormessaan saattaa välillä poistua, mutta tatuointi ei poistukaan niin helposti.
Tänään kirjoitin myös upean sopimuksen koskien tulevia keikkojani joita on myyty syksyyn asti. Siskoni Julia tulee mukaan suurimmalle osalle keikoista.
Johanna Tukiainen
Jaa Facebookissa
Vastaukset 3
Vanhimmat
Lapsii tulkoon !
ythytur uu 4uu
Noin sen minäkin ajattelin ,