Polvet kipeiksi pyöräilystä

Sinulla tuskin on lukkopolkimia, mutta esimerkiksi jos jalka asettuu vinosti polkimen päälle, kohdistuu polveen todella paljon turhaa painetta ja kipeytymistä ilmaantuu varmasti.

Toinen asia mikä tähän voi vaikuttaa on pitkä tauko liikunnassa ja polveen pikku hiljaa kertyvä rusto. Tämä kuluu pikkuhiljaa pois eli muistaa vain aloitella rauhallisesti. Polvi luultavasti auttaa, mutta se samalla heikentää lihaksia.

Kiinnitä huomioita kuinka jalat asettuvat polkimille, äläkä missään nimessä käytä liian iso vaihteita. Niin sanottu runttaaminen eli puhtaalla voimalla ajaminen vain pahentaa tilannettasi, eikä muutenkaan ole kuin energian tuhlaamista.

Ajoasento ja etenkin satulan suhde keskiöön on yksi tärkeimpiä juttuja. Itsellä kipeytyivät polvet usein mutta satulan nosto riittävän korkealle ja polkemisnopeuden kasvattaminen vähensivät polveen tulevaa painetta. Tärkeää on myös jalkojen lihasten kokonaisvaltainen vahvistaminen, jotta ei käy esim. niin että pelkkä reisilihas vahvistuu ja lihasepätasapaino alkaa vetää polven päällä kulkevia jänteitä tiukalle->kipua.

Nuo polvituet ovat vähän purkkaratkaisuja, sillä mielestäni kannattaa ensin pyrkiä hoitamaan vaivan oikea aiheuttaja pois. Joskus tuntuu, että kondromalasiat ym. ovat vain helppoja diagnooseja lääkäreille, jotta ei tarvitse pureutua alkuperäiseen ongelmaan tai kuinka siitä parannutaan.

Asento ja kadenssi kohdalleen, niin ei tule kremppoja. Runttaamalla fläteillä voi tulla tuollaista.

Edellä on jo tullut ohjeita sen suhteen, mikä kipeytymisen on saattanut aiheuttaa ja kuinka välttää sen uusiutuminen.

Vastaus kysymykseen "saanko pyöräillä/juosta tai harrastaa muutakaan liikuntaa tuon tuen kanssa vaiko pitäisikö vain olla ja odottaa?" riippuu mielestäni paljolti siitä, millaiset tuntemukset liikunnasta seuraa. Jos havaitsee kivun lisääntyvän liikunnan seurauksena ei se selvästikään ole hyväksi juuri tällä hetkellä. Ei ainakaan siinä määrin kuin sitä teet. Jos taas liikuntasuoritus ei lisää kipua ja muutenkin kipu pysyy kohtuullisena liikunnan aikana en pitäisi liikuntaa pahana.

Pitää kuitenkin aina muistaa, etä kivun tunne on elimistön suojamekanismi. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että kivun suhteen on syytä pysyä valppaana ja seurattava sen kehittymistä. Ajan kanssa kivun tulisi alkaa lievenemään ja lopulta sen tulisi kadota.
Pahin mitä mielestäni voi tehdä, on ottaa kipulääkkeitä ja jatkaa liikuntaa niiden turvin.

Itse loukkasin jokunen vuosi sitten olkapääni jäisellä kadulla kävellessäni kun kaatuessani otin kädellä vastaan. Seurauksena oli kipu ja käynti lääkärillä, joka myönsi pari kolme päivää sairaslomaa töistä. Olkapään seutu oli kivulias sairasloman jälkeenkin ja töitä tehdessä kipu tuntui voimakkaampana mutta ei ylivoimaisena. Sillä hetkellä tuli miettineeksi onkohan tämä turvallista vai mennäkö uudelleen lääkärille. Koska kipu aina työpäivän päätyttyä varsin lyhyessä ajassa palautui samalle tasolle mikä se käden levossa ollessa oli normaalistikin en pitänyt tilannetta hälyttävänä. Ajan oloon kipu sitten lievenikin ja häipyi lopulta kokonaan. Pidän tuolloin valitsemaani linjaa jatkaa työn tekoa oikeaan osuneena ja parempana kuin sitä, että olisin jäänyt aloilleni odottamaan kivun katoamista.

Nämä asiat ovat kuitenkin aina yksilöllisiä ja tapauskohtaisia eikä yleispätevää vastausta ole.

Matka ei ole pitkä. Muutama kysymys:
- aloititko nollasta,
- vaihdepyörä vai fixi,
- onko käytössä lukkikset?

Liian nopea viikottaisen kilometrimäärän nostaminen ei tee hyvää. Esimerkki kilometrimäärien nostamisesta järkevästi on mm. Pyöräilijän käsikirjassa.

Jos et ole tottunut ajamaan fixillä, kannattaa alkukautta varten ottaa riittävän kevyt takaratas, jonka vaihtaa muutaman viikon päästä normaaliksi. Syyskesäksi voi sitten ottaakin varsinaisen tunkkireiden takarattaan.

Lukkopolkimet (tai häkit) oikein säädettynä keventävät rasitusta verrattuna siihen, että ajaa ilman lukkiksia. Kadenssi myös sadan pintaan, niin ei synny liiallista rasitusta. Kadenssimittari on polkupyörän tärkein mittari, jos ei ole kokenut ajaja.