Koko keskustelupalsta Karjalasta

...emmekä anna vaaksaakaan omastamme. Stalin oli sanojensa mittainen.

"Muistatkos mitä tapahtui sitä ennen?"

Mm. Tarton rauhansopimus, jonka suomalaisten silloinen pääneuvottelija J. K. Paasikivi arvioi myöhemmin Suomelle aivan liian edulliseksi, koska Tarton sopimus perustui Venäjän hetkelliseen heikkouteen, tilapäisiin voimasuhteisiin jotka eivät voineet ajan mittaan säilyä. Turvallisuuspoliittisesti Tarton rauhan rajat eivät olleet mielekkäät, koska ne toivat Suomen alueen tykinkantaman päähän Pietarin/Leningradin suurkaupungista. Suomen suuriruhtinaskunnan rajat perustuivat siihen, että Suomi kuului Venäjään ja oli venäläisten joukkojen miehittämä. Venäjästä erillisen Suomen rajoiksi ne eivät turvallisuuspoliittisista syistä voineet kelvata. Tarton ratkaisu oli suomalaisilta lyhytnäköistä keinottelupolitiikkaa, jonka laskua Suomi joutui maksamaan raskaasti vv. 1939-1944.

Muistettakoon etteivät kiihkomielisimmät suomalaiset olleet edes Tarton rauhaan tyytyväisiä, vaan pitivät sitä "häpeärauhana". Nämä uneksijat, jotka tahtoivat piirtää rajan "miekalla" Vienanlahdesta Laatokkaat, tekivät ennen ja jälkeen Tarton sopimuksen valloitustarkoituksessa spontaaneja sotaretkiä Venäjän Karjalaan. Neuvosto-Venäjällä sitä ei unohdettu, kun tuli aika ratkaista Neuvostoliiton länsirajan turvallisuuskysymykset syksyllä 1939. Ei NL:ssa unohdettu sitäkään, miten Suomi oli v. 1918 kutsunut alueelleen saksalaiset joukot, ja v. 1919 antanut Englannin laivaston operoida alueeltaan käsin venäläisiä vastaan.

Asioilla on puolensa. Syyttömien ja syyllisten, rikollisten ja uhrien nimeämisen sijasta olisi hyvä näin ihmisikä traumaattisten tapahtumien jälkeen pystyä kiihkottomasti puhumaan ainoastaan virheellisistä ja onnistuneista, hyvistä ja huonoista ratkaisuista. Kyllä tähän moni suomalainen onneksi pystyykin. Karjalanpalauttajat ja ryssävihaan jämähtäneet tahot eivät samaan kykene.

"Taitaa tuo Suuri ja Mahtava Neuvostoliittokin olla menneen talven lumia."

Kunpa joku kertoisi tämän niille karjalanpalauttajille, jotka jatkuvasti demonisoivat nyky-Venäjää Neuvostoliiton varjolla, syyllistävät nyky-Venäjää NL:n tekemisistä ja uskottelevat, että nyky-Venäjä muka pyrkii pohjimmiltaan samaan kuin NL.

"Tilanne oli hieman toinen kun suomalaiset lähtivät itäkarjalaisten pyynnöstä heidän avukseen täysin Karjalaisille maille."

Puhutaanko nyt suomalaisten "heimosoturien" rosvoretkistä Venäjän Karjalaan, joka ei koskaan ollut kuulunut Suomeen (taikka Ruotsi-Suomeen)? Niiden oikeutus oli vähintäänkin kyseenalainen.

Suomalaisten v:n 1941 imperialistinen valloitussota Suur-Suomen luomiseksi muuten lavastettiin vapautussodaksi aitoon Hitlerin ja Stalinin tyyliin siten, että Vuokkiniemen kylässä, Itä-Karjalassa järjestettiin 20.7.1941 "kansalaiskokous", jossa muutama paikalle (väkisin?) haalittu karjalainen päätti koko Vienan ja Aunuksen kansan nimissä (!) näiden alueiden liittämisestä Suomeen. Eli suomalaiset eivät epäröineet v. 1941 alentua turvautumaan omaan "Terijoen hallitukseensa".

"Mitä tulee talvi- ja jatkosodan tulokseen, se on kieltämättä suomettanut yli 90% suomalaisista hyvin perusteellisesti."

Kunpa olisikin! Valitettavasti luku ei ole aivan noin suuri.

"Jos Suomen hallitus olisi päästänyt Mannerheimin ja hänen lahtarikaartinsa 1919 syyskesällä hyökkäämään Pietariin, niin bolsevismi olisi takuuvarmasti kaatunut Venäjältä."

Ja kiitokseksi siitä Venäjän sisällissodan valkoinenkin osapuoli olisi vihdoin tunnustanut Suomen itsenäisyyden, minkä Mannerheim - venäläinen valkokenraali itsekin - hyvin tiesi. Suomesta ja valkoisesta Venäjästä olisi voinut tulla hyvät rauhankumppanit Mannerheimin vanhojen suhteiden avulla.

Koska suomalaiset eivät v. 1919 tukeneet Mannerheimin ponnisteluja bolševismin kukistamiseksi, suomalaisia voidaan pitää tavallaan osasyyllisenä kommunismin 100 miljoonaan uhriin Venäjällä, Kiinassa ja muualla maailmassa. Mutta antaa syyttelyiden olla, kuten sanoin jo tuolla toisaalla.

"Selkärangattomat pikkupioneerit kiittelevät Leniniä Suomen itsenäisyydestä ilman että he ymmärtäisivät Suomen valtion pelastaneen monella tavalla epäonnistuneeksi osoittautuneen bolsevismin Venäjän riesaksi."

Näinhän se on, ja juuri tästä syystä dosentti Johan Bäckmanin johtamat "antifasistit" eivät ole oikeita Venäjän ystäviä, vaan pikemminkin vihollisia.