Kävin tässä taannoin katsomassa sydämen vajaatoiminnasta kärsivää isoäitiäni osastolla, missä hoidettiin pääosin vanhuksia. Isoäitini huoneessa alkoi yhtäkkiä karmea ripitys hoitajaa kohtaan omaisten toimesta siitä, kuinka eräs mummeli oli lääkitty passiiviseksi. Syynä oli kuulemma tämän mummelin jatkuva karkailu ja väkivaltaisuus hoitajia kohtaan.
Tästä on varmasti ollut keskustelua täällä aikeisemminkin, mutta miettikää, kumpi on pahempi: Se, että mummeli sekavana kaatuu ja murtaa lonkkansa, karkaa yöpakkaseen tai jopa tappaa jonkun vai se, että hän makaa rauhassa vuoteellansa lääkittynä? Tuo tappaminen on täyttä faktaa, sillä muutamia vuosia sitten esim. dementoitunut vanhus yritti tappaa terveyskeskuslääkärin.
Ei ole aivan halpaa leikata lonkkia tai järjestää pelastuspartioita karkureiden perään, saati sitten dementoituneiden hoito yleensäkään. Kaikki se rahasumma, mikä tungetaan dementoituneille, on pois toiminnoista, joilla on merkitystä yhteiskunnan säilymisen ja toiminnan kannalta, esim. opetuksesta ja niiden hoidosta, jotka ovat vielä pelastettavissa elämän kirjoihin ja työelämään. Itse olen sitä mieltä monien muiden tavoin, että dementoituneille vanhuksille on suotava eutanasia aivojen tuhouduttua tarpeeksi. Se olisi inhimillistä ja järkevää niin dementikkojen itsensä, omaisten kuin yhteiskunnankin kannalta.
Kun yhteiskunnan rahat eivät pian yksinkertaisesti riitä niin joudutaan priorisoimaan ja silloin järki lopulta voittaa.
Tästä on varmasti ollut keskustelua täällä aikeisemminkin, mutta miettikää, kumpi on pahempi: Se, että mummeli sekavana kaatuu ja murtaa lonkkansa, karkaa yöpakkaseen tai jopa tappaa jonkun vai se, että hän makaa rauhassa vuoteellansa lääkittynä? Tuo tappaminen on täyttä faktaa, sillä muutamia vuosia sitten esim. dementoitunut vanhus yritti tappaa terveyskeskuslääkärin.
Ei ole aivan halpaa leikata lonkkia tai järjestää pelastuspartioita karkureiden perään, saati sitten dementoituneiden hoito yleensäkään. Kaikki se rahasumma, mikä tungetaan dementoituneille, on pois toiminnoista, joilla on merkitystä yhteiskunnan säilymisen ja toiminnan kannalta, esim. opetuksesta ja niiden hoidosta, jotka ovat vielä pelastettavissa elämän kirjoihin ja työelämään. Itse olen sitä mieltä monien muiden tavoin, että dementoituneille vanhuksille on suotava eutanasia aivojen tuhouduttua tarpeeksi. Se olisi inhimillistä ja järkevää niin dementikkojen itsensä, omaisten kuin yhteiskunnankin kannalta.
Kun yhteiskunnan rahat eivät pian yksinkertaisesti riitä niin joudutaan priorisoimaan ja silloin järki lopulta voittaa.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Otsikkoasi en ymmärrä mutta alustus on asiaa.
Yleensä se menee vielä niin, että ne omaiset, jotka vähiten välittävät ja käyvät katsomassa ja huolehtimassa, eniten valittavat lääkityksestä, kohtelusta, ruuatta ja juomatta jättämisestä, vaipoissa muhituttamisesta ja ties mistä, mitä omia ongelmiaan ja huonoa omaatuntoaan poteva läheinen nyt vain voi keksiä.
Juuri nämä tapaukset ovat niitä, jotka vähiten ovat selvillä sekä hoidettavan tilanteesta että tilanteista hoitopaikassa yleensä, esim. hoitajien vähäisyydestä ja kaikesta siitä, mitä siitä seuraa.
Samaiset ihmiset ovat myös niitä, jotka kaikista eniten tappelisivat ja taistelisivat eutanasiaa vastaan, jos sitä joskus alettaisiin oikeasti ajaa lain mukaiseksi. Osa ihmisistä kun on sitä mieltä, että täällä ollaan ikuisesti ja lääkäreiden ym. hoitohenkilökunnan kuuluu taikoa iäkäs, sairas ihminen takaisin terveitten kirjoihin tavalla tai toisella. Tämä lajike ihmisistä ei kunnioita iäkkään omaa toivetta päästä pois eikä varsinkaan yhteiskunnan priorisointi- ym. tarpeita. Ts. ymmärrys ei yllä omaa napaa kauemmas.
Niin... Otsikko on ehkä vähän tekstistä irrallaan, mutta sanomani on se, että nykyisen kaltainen vanhustenhioto on järjetöntä, mutta lopulta järki voittaa, koska se on ainut vaihtoehto. Suomalaiset ovat verraten järkevää kansaa.
Ennen vaaleja tietysti luvataan lisää hoitajia, resursseja ja hurjimmat jopa vanhustenhoitolakeja. Kun vaalit on käyty ja pöly laskeutuu, kohdataan realiteetit: Pian jo itsestään suurten ikäluokkien eläkkeet syövät kansantaloutta riittävästi. Tähän kun vielä lisätään räjähdysmäisesti kasvavat kustannukset terveydenhoitoon, ollaan liemessä, etenkin nuoremmat ikäluokat.
Kuten jo aloituksessani mainitsinkin, eutanasia olisi tähän järkevä ja inhimillinen ratkaisu. Oma isoäitinikin (87 v) haluaisi jo kuolla, mutta kun sitä ei hänelle suoda. Edessä on siis vielä pahimmillaan monta tuskaista kuukautta sydämen vajaatoiminnan ja sen monien liitännäisongelmien kanssa.
Toivottavasti tuohon eutanasiaan ei koskaan Suomessa mennä. Kuka valvoo sitten milloin eutanasiaan mennään tai jätetään menemättä. Kuulostaa kyllä niin kammottavalta, jotta viimeistään siinä vaiheessa kyllä useampikin hoitaja vaihtaa alaa. Vanhukset voidaan hoitaa muutoinkin arvokkaasti, kuin että kuolinapua pitää antaa. Järkevä sairauksien hoito, oireiden helpottaminen, hyvä perushoito, siinä vastausta vanhusten loppuelämän arvokkaaseen ja eettiseen hoitoon.
"Oma isoäitinikin (87 v) haluaisi jo kuolla, mutta kun sitä ei hänelle suoda. Edessä on siis vielä pahimmillaan monta tuskaista kuukautta sydämen vajaatoiminnan ja sen monien liitännäisongelmien kanssa. "
Hyväksyisitkö sen että iäkkäälle isoäidillesi annettaisiin "kuolinapua". Oikeasti?
Jooo-o, onneksi moni hyväksyy. Kun kuolema on vääjäämättömästi edessä, mitään ei ole enää tehtävissä kuin odotus, niin miksi ihmeessä ihmisen pitää kitua ja odottaa loppuansa. Ei eläintenkään tarvitse.
Sairaaloissa ja hoitolaitoksissa tiedetään kyllä tälläkin hetkellä, koska lopun alku on käsillä ja lääkärithän leikkivät jumalolentoja muutenkin. Lääkelasteilla ja hyvällä hoidolla pidennetään ihan turhaan ja kohtuuttomasti monen kärsimyksiä. Monen, jotka ovat itse halunneet jo pitkään pois kitumasta.
Juu mutta kuitenkin aktiivinen kuolinapu on kuitenkin sentäs liikaa. Eläimiin vertaaminen on kyllä aikas paksua, ihminen on sentään ihminen ja eläin on eläin.Aktiivinen kuolinapu on murha.
Valitettavasti nykylain mukaan. Tervemenoa tutustumaan johonkin pitkäaikaisosastoon, mene vapaaehtoiseksi syöttämään, ulkoiluttamaan, jos on sen kuntoisia, että voi mennä ulos eikä vain maata kattoa tuijottaen. Näe, kuule, koe, kasva, kehity, laajenna ymmärryksen piiriä ...
Kuolema ei ole mikään elämän välttämätön paha, jota tulee välttää kaikin mahdollisin keinoin ja pitkittää turhaan sen odotusta, kun se tulee joka tapauksessa. Se on vapautus vaivoista vanhalle ja sairaalle. Tutki myös tätä asiaa laajemmin, pienestä perspektiivistä näkyy niin vähän.
Nimenomaan: eläimenkään ei tarvitse kitua ja kärsiä, miksi ihmisen täytyy?
"Näe, kuule, koe, kasva, kehity, laajenna ymmärryksen piiriä ..."
Paljon on vielä näkemättä ja kokematta "perspektiiviä". Kuitenkin.....
oommie hiukan perehtynyt........................perspektiiviäkin hankkinut..............yhteensä 26 vuotta erikoissairaanhoidossa sisätaudeilla ja vanhustenhoidossa ja sinun kirjoittamasi kuulostaa kammottavalta. Kukaan ihminen ei ole oikeutettu ottamaan toiselta henkeä pois. Aivan, kuolema tulee joka tapauksessa, kukaan ei selviä täältä hengissä, mutta kenelläkään ei ole oikeuttaa aiheuttaa toiselle kuolemaa. Vanha ja sairaskin kuolee ajallaan, silloin kun aika on, ei tappamalla. Vanhuksen ja sairaan viime hetkiä voidaan helpottaa, oireita lievittää.Vanhusten hoidossa muutoin on vielä paljon parantamista, aktiivinen hengen riistäminen ei ole sitä
Oho, luulin juttelevani nuoren, kokemattoman, elämää näkemättömän, kanssa. Onkohan sulla liian pitkä putki, kannattaisiko todella vaihtaa paikkaa vaikka sinne pitkäaikaisosastolle edes vähäksi aikaa, erikoissairaanhoidossa käydään niin pikaisilla visiiteillä, että totuus ei välttämättä ehdi kaikille aueta.
Tai voithan tehdä kokeen, testin, ihan itse. Makaa edes yksi päivä vuoteellasi liikkumatta, kattoa tuijottaen. Pyydä läheisesi syöttämään, juottamaan, korjaamaan allesi laskemasi tuotteet. Älä liiku, hoitajasi muuttaa asentosi säännöllisin väliajoin tyynyjen tms. avulla. Jos päivä ei riitä kertomaan, makaa siinä samassa paikassa viikko, kuukausi, vuosi, monia vuosia ...
Kun saat tarpeeksesi, vaihda osia läheisesi kanssa ja tee samat toimet toisin päin. Saat esimakua omankin vanhuutesi tulevaisuuden kuvasta, siitä, kun makaat siellä kotona jonkun läheisesi pyöriteltävänä, kun laitospaikkoja ei enää ole. Eikä hoitajia. Jos kotonasi ei ole omaishoitajaa, sinä mätänet vuoteeseesi alle aikayksikön. Ja se on sinun mielestäsi paree vaihtoehto niin kuin sekin, että lääkkeitä pumpataan loputtomasti ruumiiseen, joka on jo luovuttanut. Sitäkö sinä pidät ihmisarvoisena elämänä ja toimintana ?
Murha ja kuolevan lämmin ja välittävä saattaminen väistämättömään tuonpuoleiseen ovat kaksi eri asiaa - ainakin jos kaikki on kotona korvien välissä ja sydänkin siellä, missä sen kuuluu olla.
Minä taas täällä mietin, jotta millaisen kylmäkallen kanssa minä täällä vaihdan ajatuksia. Millaisen arvomaailman omaava ihminen puolustaa aktiivista elämän lopettamista, toisin sanoen hengen riistämistä toiselta ihmiseltä. Millainen ihminen sellaista kannattaa, minua ihan kylmää ajatuskin. Elämä on arvokas niin kauan kuin sitä on. Sinulla ei ole oikeutta lopettaa toisen elämää. Junaan vaan kaikki sairaat ja vanhat ja kaasukammioihin lopetettavaksi, niinkö, huh huh.
"Onkohan sulla liian pitkä putki, kannattaisiko todella vaihtaa paikkaa vaikka sinne pitkäaikaisosastolle edes vähäksi aikaa, erikoissairaanhoidossa käydään niin pikaisilla visiiteillä, että totuus ei välttämättä ehdi kaikille aueta."
No enpä tiedä onko liian pitkä putki, olen kyllä kaikki nuo mainitsemasi paikat kolunnut ja pidemmän aikaa joka paikassa. Putkestahan tulee pitkä kun ikää karttuu ja työvuosia, näkökulmaa se ei ihmisen elämän riistämisestä muuta.Ei kyllä tullut mielen viereenkään pitkäaikaisosastollakaan ajatus, että noille kuuluisi eutanasia. Päin vastoin, kiukku nousi lähinnä siitä, minkälaiset mahdollisuudet hoitajille annetaan vanhuksia hoitaa, ulkoiluttaa ja muutoinkin järjestää ympäristö inhimillisemmäksi.
Hurjaa lukea että ainoa vaihtoehto sinusta vuodepotilaan elämän laadun parantamiseksi on hengen riistäminen häneltä.
"Jos kotonasi ei ole omaishoitajaa"
Minulla on hoitotahto siltä varalta, jotta olen joskus tuossa tilassa. Siihen tahtoon ei kuulu olla kasviksena toisten hoidettavana, ja elämän pitkittäminen letkuissa ja piuhoissa jos tilanne on toivoton. Mutta ei siihen myöskään kuulu lupa kenekään aktiivisesti lopettaa elämääni, ei missään nimessä.
"että lääkkeitä pumpataan loputtomasti ruumiiseen, joka on jo luovuttanut."
Jos olet ollut pitkäaikaisosastolla töissä, ei niitä lääkkeitä loputtomasti pumpata vaan lääkehoito tarkistetaan kerran vuodessa, kaikki tarpeeton jätetään pois tai ainakin siihen pyritään ja ohjeistus on se.Usein omaiset vastustavat lääkkeiden lopettamista vaativat hoitoja jne. Jopa lähettämistä erikoissairaanhoitoon kun tulee joku akuutimpi terveysongelma.Kenekään en ole kuullut vielä ainakaan toivovan eutanasiaa omaiselleen.
""Murha ja kuolevan lämmin ja välittävä saattaminen väistämättömään tuonpuoleiseen ovat kaksi eri asiaa"
Tuosta olemme samaa mieltä.Lämmin välittävä saattaminen ei kuitenkaan tarkoita armomurhaa. Murhaaja on aina murhaaja ja sillä en näe olevan yhtään mitään tekemistä lämpimän ja välittävän saattohoidon kanssa.
jos "kaikki on kotona korvien välissä ja sydänkin siellä, missä sen kuuluu olla."
Eutanasia = armomurha. Pistä pääpaino sanalle ARMO. Laajenna ja levittele ahtaan karsinasi rajoja, lupaan sulle, että se kannattaa kaikkia muitakin elämän asioita ajatellen.
En misään nimessä enkä olosuhteissa hyväksy murhaa oli siinä sitten mikä etuliite hyvänsä.Niiltä osin karsinani pysyy kyllä ihan varppina kuosissaan.
Toivottavasti et ole terveyden- etkä sosiaalialan töissä.Ja kyllä mie kaikilla muillakin elämänaloilla karsinasssani aattelin pysyä ;-). ootko ajatellut et sinun oikeasi ei ole ainoa oikea.
Oletko sinä ?
Ollako vai eikö olla, kas siinä sinulle pulma ;).
Suomalaisten järkevyys taitaapi olla kovasti suhteellinen juttu muutenkin, mutta jos asia on tällainen, kuolinavun antaminen, niin siihen liittyy niin paljon tunteita, uskontoa, uskomuksia, pelkoja, ahdistuksia ja kaikenkarvaista ihmisen mielen tilpehööriä, että taistosta tulisi pitkä ja 'verinen'. Vähän samaan tapaan kuin tällä haavaa kysymykset samaa sukupuolta olevien vihkiytymisestä kirkollisesti mutta luultavasti vielä tulisemmin ja hurjemmin elkein ja sanakääntein.
Raamatun siteeraajat ja sieltä elämänohjeensa ammentavat saisivat taas totisesti vääntää sanaansa alusta loppuun ja lopusta alkuun poliitikkojen tapaan. Eikä mitään loppua eikä järkevää selvyyttä aiheeseen tulisi, oletan.
Joka tuutista pauhasi jokin aika sitten miten Vanhukset on yhteiskunnan voimavara. Mielestäni vanhukset pelastavat vielä yhteiskunnan kunhan saadaan yhdenvertaisuuteen ohjaavia lakeja siten, että myös vanhusten on tultava ensisijaisesti toimeen omilla varoillaan, eli lasketaan toimeentulotuki laitospaikoillakin oleville.
Toimeentulotuki on viimesijainen toimeentulon muoto. Toimeentulotuki realisoi omaisuudet, ennen kuin sitä voi toistuvasti saada. Toimeentulotuella eläviä vanhuksia jää hyvin vähän, vanhuksilla on omaisuutta kuten julkisuudessa on jo asiaa käsitelty. Ja mikäli vanhus antaisi ennakkoperintönä omaisuutensa perijöille, tässä kohtaa tulisi olla laki ensisijaisuudesta siten, että vanhukselle pitää varata syytinki perintöä vastaan. Vanhuus tuo leivän tullessaan kunhan asia ymmärretään oikein ja toimitaan asian mukaisesti.
En ymmärrä mitä varten omaiset yhteiskunta vastaisesti hyökkäävät tarjottua hoitoa vastaan, sikäli että mahdollisuus ja on toivottavaakin omaisten hoitaa läheisensä mielensä mukaisesti itse. Elämässä joutuu valitsemaan sen mikä on tärkeää ja mikä vähemmän tärkeää. Näyttää siltä että raha on tässä se vähemmän tärkeä seikka, koska erittäin aktiivisesti omaiset tuntuvat olevan huolissaan vanhuksiensa hyvin voinnista.
meillä kaikillahan on kuolema edessä, eikä sille voi mitään. Jospa lopetetaan elämä heti syntymisen hetkellä, niin ei tule kustannuksia. Ja ihmisparka säästyy kivuilta ja sairaudelta. Se se vasta armollista olisi, vai mitä?
Me ikäihmiset olemme yhteiskunnan kuluerä. Emme kuululu markkinatalouteen ellemme ole varakkaita ja maksa kaikesta mitä satumme tarvitsemaan.
Näistä kahdesta kommentista kalskahtaa ja särähtää korvaan ja mieleen pahasti sellainen juttu, että lausujilta puuttuu terve oman arvon tunto. Ja samalla myöskin käsitys elämän arvoista kaikkineen.
Elämä saadaan lahjaksi, se pitäisi elää kasvaen ja kehittyen käsittämään, että ihmisarvo ei tule rahasta ja varallisuudesta, eikä mistään maallisesta, ja jokainen luo oman elämänsä kaaren ja tapansa niillä eväillä, jotka on annettu. Elämän on sitä varten, että syntymässä saatua kehitetään ja kasvatetaan, opetellaan tietämään ja ymmärtämään.
Terve asenne-elämä ja kehittynyt henkinen puoli antavat mahdollisuuden ajatella elämän päättymisen tapahtumat järkikultaa hyväksi käyttäen, niin kauan kuin sitä on - jos on. Ymmärrän, tämä saattaa olla monelle liian vaikiaa.
"elämän päättymisen tapahtumat järkikultaa hyväksi käyttäen"
Millä tavalla sinun järkikultasi sanoo elämän päättymisen tapahtuman olevan hyvää, arvoksast, järkevää ja oikein?
Ainakaan pitkäaikaispotilaan elämän päättymisen pitkä aikajakso ei ole hyvää, arvokasta, järkevää ja oikein. Sikäli mikäli ymmärrät, mitä se tarkoittaa ? Oletan, että et, älä haaskaa aikaasi vastaamiseen.
Murhako on sitten oikein?
"Elämän päättymisen pitkä ajanjakso" aloin miettimään että mitä se tarkoittaa?
Elämä päättyy siihen kun sydän pysähtyy ja hengitys lakkaa, niin kauan on arvokasta elämää. Se on vain meidän yhteiskunnan jäsenten tehtävä tehdä siitä elämästä arvokas.
Oma kommenttini oli todellakin sarkasmia ja vastaus eutanasia- asiaan. Elämä on arvokasta eikä sitä toinen voi mennä lopettamaan. Kuka meistä pystyy päättämään toisen puolesta milloin hän on valmis kuolemaan. Jos haluaa tehdä itsemurhan, se on jokaisen oma valinta, mutta pyytää toista tappamaan on jo eri asia. Itse en ainakaan halua sälyttää lääkärille moista vastuuta.
Ja elämä päättyy aikanaan olipa "asenne-elämä" terve tai ei.Siinä ei " järkikulta" auta. Olit valmis tai et, kun lähdön hetki on, on mentävä.
Just noin minäkin ajattelen. Kenelläkään ei ole oikeutta mennä lopettamaan toisen elämää, edes hyväntekemiseen verhoutuen. Puhumattakaan näistä, jotka haluavat lopettaa vanhat ja dementoituneet eutanasialla. Mitäs tuumaavat tähän vanhusten omaiset, lapset ja muut läheiset.
Sitäpä ei tulisikaan muilta kysellä. Sairaista vanhuksista iso osa toivoo pois pääsyä, ja ainoastaan sitä toivetta tulisi noudattaa. Ja sen luulisi hoitoalalla olevalle olevan erittäin selvää. Mut jos ei kuule, näe eikä ymmärrä ympäristöään, niin mikäänhän ei ole.
Ketkä sitten olisivat nämä "muut" ja kuka olisi se, jolla olisi valta päättää toisten elämästä?
Niistä sairaita vanhuksista, joita minä olen neljännesvuosisadan hoitanut eri laitoksissa, vain ani harva on toivonut kuolemamaa. Päin vastoin, eilenkin eräs yli yhdeksänkymmentävuotias mummo katsoi silmiin ja kysyi että tulenhan minä tästä vielä terveeksi? Ja kaikki läheiset ja omaiset, kylä he toivovat mahdollisimman hyvää hoitoa loppuun asti, ei tappamista.
"Ja sen luulisi hoitoalalla olevalle olevan erittäin selvää."
Minun päässäni tämä on erinomaisen selvää ja kirkasta:ehdoton ei toisten elämän aktiiviselle lopettamiselle.
"Mut jos ei kuule, näe eikä ymmärrä ympäristöään, niin mikäänhän ei ole. "
Päinvastoin, minulla on erinomaisen herkkä kuulo, näkökyky ja ymmärrys tässä asiassa, ja se mitä kirjoituksissasi koen, on järkytys. Jos mainostamasio arvomaailma leviää myös hoitolaitoksiin, ketä piktäaikaishoidossa on jatkossa töissä, siis minkälaisia murhaajia. Hyi kauhia.
Nykymaailmasa ja -elämässä kuoleman odotusta pitkitetään keinotekoisesti jos jonkinlaisella tavalla. Lääkelastit ovat hirvittäviä, vaikka ihminen ei oikeasti enää tarvitse niitä mihinkään, kun vuoteen pohjalta ei ole liikkumista ja elämä rajoittuu sängyn laitoihin. Näytteitä otetaan, tutkitaan ja puleerataan, vaikka minkäänlaista edistystä potilaan / asiakkaan tilaan ei enää tule eikä ole toivottavissa. Verta 'imetään' suonia kaivamalla, kun niitä ei enää muuten löydy.
Jos joku pitää keinotekoista elämän ylläpitoa hyvänä, arvokkaana, inhimillisenä, oikeana ... niin järkikultaa ei ole siunattu edes alkajaisiksi. Mikä kuolemasta tekee väärää ? Pitäisikö aikuisen ihmisen selvittää ja setviä kuolemanpelkonsa, pystyisi elämään niin kauan kuin sitä riittää, eikä peikko olisi joka mutkan takana vaanimassa. Kuolema on osa elämää.
Elämä päättyy kuolemaan, mellä kaikilla joskus, kukaan ei selviä hengissä.
Jokainen, joka on ollut töissä tai jonka omainen on hoidettavana pitkäaikaihoitolaitoksessa tietää, että elämää ei siellä keinotekoisesti pitkitetä, lääkelastit harkitsee kunkin paikan vastaava lääkäri. Näytteitä ei juurikaan oteta, korkeintaan jotain tulehdusasrvoa tai verensokeria tai INR:ää seurataan jos Marevan-hoito.Vanhuksia ei nykyisin edes oteta erikoissairaanhoitoon kovin herkästi, siinä kohden ajat ovta muuttuneet, siis ei hoideta aktiivisesti, jos oletettu hyöty hoidosta on ennustetutuun elinaikaan ja hyötyyn nähden.
Mitä tarkoitat keinotekoisella elämän ylläpidolla? Mikään kirkkaiden nesteiden tiputushan ei pitkitä vanhuksen elämää kuin ehkä viikolla. Tarvittava kipulääkitys, happihoito, infektioiden hoito tapauskohaisesti harkiten on sitä hyvää ja laadukasta saattohoitoa. lisäkis hyvä perushoito, puhtaus, arvostava ja kunioittava kohtelu, hyvä vuorovaikutus omaisiin. Ei suinkaan tappaminen. Hoitoalan pitkän työkokemuksen omaavana ammattilaisena en koskaan enkä missään olosuhteessa osallisu aktiisviseen elämän riistämiseen enkä hyväksy sitä muiltakaan itseni tai läheisteni kohdalla.
Aika järkyttäviä kannanottoja on tässä keskustelussa, mm. keskustelun aloittajan puheenvuorossa. Kansallissosialistisen Saksan ihmisvainot alkoivat omaan rotuun kuuluvien tarpeettomana ja rasituksena pidettyjen ihmisten vainolla, ei suinkaan juutalaisten ja muiden alempiarvoisten rotujen vainolla.
Ihmisten tuhoamista ei voida perustella millään hyvällä tarkoituksella, kuten keskustelun aloittaja tekee.
Kuolinapu voitaisiin sallia (suurin varauksin) vain silloin, kun ihminen itse haluaa vakaasti harkiten päättää elämänsä esimerkiksi parantumattoman sairauden ja siihen liittyvien kipujen vuoksi, mutta hän ei sairautensa vuoksi pysty itse itsemurhaa tekemään. Jos ihminen ei itse aivoja rappeuttavan sairauden vuoksi pysty arvioimaan omaa tilaansa, ei kuolinapu ole mahdollista.
Ulkopuolinen henkilö ei koskaan voi arvioida ihmiselämän arvoa!
Kuinka pitkälle ihmisten välineellistäminen voi tässä nykyisessä yhteiskunnassa mennä? Mitä kaikkea voidaan ehdottaa hävitettäväksi taloudellisen edun nimissä?
Älä muuta sano. Ajattelinkin tuossa jotta toivottavasti aloitus on provo. Jos ei niin sitten täytyy kyllä sanoa että kuka valvoo jatkossa etteivät tuonkaltaisen arvomaailman omaavat pääse vallan kahvaan vanhustenhoidossa, muutoin jälki tulee olemaan pahaa.
Suomessa on mielipiteen ilmaisun oikeus. Yhteiskunta valitsee päättäjiksi, myös vanhustenhoitoon, parhaaksi katsomansa henkilöt. Tehtävissä, joissa todellakin pitää olla vastuussa jostakin (ei poliitikko), ei auta populisoida esim. vanhusten arvokkuudella, vaan on otettava huomioon koko yhteiskunnan etu pidemmälläkin aikavälillä.
Näin on. Toivottavasti "yhteiskunta" valitsee viisaasti ja vastuullisesti, ottaa huomioon ihmisarvon ja oikeuden elämään, ei murhaamiseen.
Onko "koko yhteiskunnan etu" eliminoida sairaat, vanhukset ja vammaiset?
Koeta nyt ammatti-ihminen kyetä asettumaan sen vihanneksen tilalle. Jos et kykene käsittämään, miten arvokkaaksi ja hyväksi hän olonsa tuntisi, jos ymmärtäisi, niin sinä et käsitä mistään mitään. Joten kannattaako vauhkota asioista, joista ei käsitä puolen palaneen puusentin vertaa ?
Tässä jutussa ei puhuta kaikkien "sairaiden, vanhuksien ja vammaisten" eutanasiaoikeudesta, eikä varsinkaan "eliminoimisesta". Koeta vähäisellä käsityskyvylläsi ymmärtää, mikä ero asioilla on ja kenestä ja mistä on kysymys.
Kiitos asiallissävyisestä vastauksesta ;-).
Koita sinä käsittää, että minun mielestäni kenelläkään ei ole oikeus tappaa ketään hyväntekeväisyydenkään nimissä. Sillä vanhuksella, joka makaa "vihanneksena", on elämä, joka sinänsä on arvokas (tosin arvokkaammaksi vitaisiin vielä tehdä ulkoisten järjestelyjen osalta). Minun mielestäni elämä sinällään on niin arvokas lähja että en missään olosuhteissa antaisi kenellekään oikeuttaa aktiivisesti sitä lopettaa. Se on minun mielipiteeni ja Eikös Suomessa ole mielipidevapaus.Vaikka minun urani aikana eutanasia hyväksyttäisiin, en koskaan tulisi siihen osallistumaan, koska se on täysin etiikkani vastaista.
Tämä on Hippokrateen valasta:
En tule antamaan kenellekään kuolettavaa myrkkyä, vaikka minulta sellaista pyydettäisiin, enkä neuvoa sellaisen valmistamiseen. Enkä tule antamaan naiselle sikiötä tuhoavia aineita.
Oletko tietoinen mikä esim, hoivilla nykyisin on vanhuksen sielläoloaika?
Se ei ole enää kymmeniä vuosia vaan pari kolme vuotta.
Eipä teille voi muuta toivottaa kuin monen-monen-monta vuotta vihanneksina petin pohjalla. Voikaa sitten hyvin.
VM 1947 .
Tervehdys noin 3 kk tarkkuudella .
mb1