Jotta pysytään yksinkertaisissa konsepteissa käytän esimerkkinä Pascalin vaakaa, joka käytännössä tiivistyy muotoon: Entä jos jumala onkin olemassa??
Pascalin vaaka on yksi kaikkein älyttömimmistä ja epäpätevimmistä argumenteista, mutta kun tämän argumentin kuulee esitettävän, henkilö joka sen esittää ei yleisesti ottaen tajua esittämänsä argumentin mielettömyyttä. Ei sitten ollenkaan,vaan Pascalin vaaka esitetään ikään kuin se olisi jonkinlainen täydellinen argumentti jonkin tietyn jumaluuden olemassaolosta, sen sijaan että se olisi täydellinen todiste argumentin esittäjän itse ehdollistamasta typeryydestä.
Josta päästäänkin itse aiheeseen.
Pascalin vaa’an kumoaminen kun on jotakin jota tekee ihan omaksi huvikseen, jos ei muuten niin nähdäkseen kuinka monella eri tavalla kyseisen argumentin voi osoittaa epäpäteväksi. Tämä ei sinällään ole ongelma, mutta kun viimein vaivautuu antamaan jonkinlaisen vastauksen ja selittämään minkä takia tämä yksi argumentti pitää sisällään lähes loputtomasti argumentaatiovirheitä: Mihinkä päädytään??
Siihen että tämä henkilö huomioi oman argumenttinsa kokonaisvaltaisen virheellisyyden ja hylkää epärationaalisen ja epäloogisen vakaumuksensa?? Ehei ei suinkaan vaan kosmologiseen argumenttiin joka argumentoi periaatteessa olemassaolon olevan jossakin muodossa todista jumaluuden olemassaolosta.
Miten siis joku joka ei omaa alkeellisintakaan loogista päättely- taikka kriittistä ajattelukykyä, minkä todistaa se että on vakuuttunut Pascalin vaa'asta, on kykenevä missään muodossa ymmärtämään saati sitten argumentoimaan fysiikan lakien ominaisuuksien suhteesta jonkinlaisen jumaluuden olemassaoloon??
Vastaus tähän on tietenkin: Ei mitenkään.
Edellä mainittu tilanne ei kuitenkaan ole lähestulkoonkaan ainoa jossa vastaavanlaista tapahtuu, vaan tämä on hyvin yleisesti nähtävissä myös yksittäisten argumenttien kohdalla.
Varsin huvittavalla tavalla ironista onkin että nämä samaiset henkilöt jotka yleisesti kieltävät tieteellisten todennettavien todisteiden paikkansapitävyyden ymmärtämättä alkuunkaan mistä on kyse, kuitenkin hyväksyvät apologien/ teologien argumentit absoluuttisesti todeksi vaikka on täysin selvää etteivät he omaa sen suurempaa ymmärrystä niistä kuin tieteestäkään.
Tyhmät ihmiset käyttävät älykkäältä kuulostavia argumentteja, tajuamatta mistä he argumentoivat, käyttäytyen ikään kuin tämän argumentin olemassaolo itsessään olisi jossakin mielessä todiste argumentin paikkansapitävyydestä.
Pascalin vaaka on yksi kaikkein älyttömimmistä ja epäpätevimmistä argumenteista, mutta kun tämän argumentin kuulee esitettävän, henkilö joka sen esittää ei yleisesti ottaen tajua esittämänsä argumentin mielettömyyttä. Ei sitten ollenkaan,vaan Pascalin vaaka esitetään ikään kuin se olisi jonkinlainen täydellinen argumentti jonkin tietyn jumaluuden olemassaolosta, sen sijaan että se olisi täydellinen todiste argumentin esittäjän itse ehdollistamasta typeryydestä.
Josta päästäänkin itse aiheeseen.
Pascalin vaa’an kumoaminen kun on jotakin jota tekee ihan omaksi huvikseen, jos ei muuten niin nähdäkseen kuinka monella eri tavalla kyseisen argumentin voi osoittaa epäpäteväksi. Tämä ei sinällään ole ongelma, mutta kun viimein vaivautuu antamaan jonkinlaisen vastauksen ja selittämään minkä takia tämä yksi argumentti pitää sisällään lähes loputtomasti argumentaatiovirheitä: Mihinkä päädytään??
Siihen että tämä henkilö huomioi oman argumenttinsa kokonaisvaltaisen virheellisyyden ja hylkää epärationaalisen ja epäloogisen vakaumuksensa?? Ehei ei suinkaan vaan kosmologiseen argumenttiin joka argumentoi periaatteessa olemassaolon olevan jossakin muodossa todista jumaluuden olemassaolosta.
Miten siis joku joka ei omaa alkeellisintakaan loogista päättely- taikka kriittistä ajattelukykyä, minkä todistaa se että on vakuuttunut Pascalin vaa'asta, on kykenevä missään muodossa ymmärtämään saati sitten argumentoimaan fysiikan lakien ominaisuuksien suhteesta jonkinlaisen jumaluuden olemassaoloon??
Vastaus tähän on tietenkin: Ei mitenkään.
Edellä mainittu tilanne ei kuitenkaan ole lähestulkoonkaan ainoa jossa vastaavanlaista tapahtuu, vaan tämä on hyvin yleisesti nähtävissä myös yksittäisten argumenttien kohdalla.
Varsin huvittavalla tavalla ironista onkin että nämä samaiset henkilöt jotka yleisesti kieltävät tieteellisten todennettavien todisteiden paikkansapitävyyden ymmärtämättä alkuunkaan mistä on kyse, kuitenkin hyväksyvät apologien/ teologien argumentit absoluuttisesti todeksi vaikka on täysin selvää etteivät he omaa sen suurempaa ymmärrystä niistä kuin tieteestäkään.
Tyhmät ihmiset käyttävät älykkäältä kuulostavia argumentteja, tajuamatta mistä he argumentoivat, käyttäytyen ikään kuin tämän argumentin olemassaolo itsessään olisi jossakin mielessä todiste argumentin paikkansapitävyydestä.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Lyhyesti:
Jaakob on hullu!
Ei huolta, Pascalin vaakaa käyttää yleensä vain joku satunnainen trolli, joka ei pysty vastaamaan annettuun kritiikkiin mitenkään, joten koko juttuun ei kannata kiinittää mitään huomiota, se tulee aina aikaajoin uudestaan ja uudestaan, kun trollit vaihtuvat.
Ei ollenkaan
Pascalin vaaka argumentoidaan yleisesti ei muodollisena versiona eikä kyseisen argumentin esittäjä useinkaan tiedä esittävänsä Pascalin vaa'an.
Sen sijaan argumentti jonkin jumaluuden olemassaolosta esitetään ikään kuin vastakkaisina käsityksinä olisi joko tämän henkilön esittämä kuva jumaluudesta ja jumalien kokonaisvaltainen olemattomuus.
Toisin sanoen argumentin esittäjä ei ole tullut edes harkinneeksi sitä että molemmat keskustelun osapuolet voisivat olla väärässä ja että jokin jumaluus on olemassa: se ei vain satu olemaan se josta kyseinen uskonnollinen henkilö argumentoi.
"Toisin sanoen argumentin esittäjä ei ole tullut edes harkinneeksi sitä että molemmat keskustelun osapuolet voisivat olla väärässä ja että jokin jumaluus on olemassa"
Harvemminhan uskossa olevat oikeasti haluavat edes ajatella mahdollisuutta, ettei heidän jumalaansa ole. Kaikki puheet siitä miten avoimia ajattelussa ollaan on hämäystä. Joukossa tietysti satunnainen ajatteleva yksilö mutta onko heitä täällä?
Toki mutta tämä asia jonka mainitset onkin juuri se ongelma.
Mistä syystä kenelläkään joka sanoo omaavansa absoluuttisen ja kumoamattoman todisteen jonkinlaisen jumalan olemassaolosta, olisi mitään syytä esittää minkäänlaista argumenttia tämän jumaluuden olemassaolosta?
Esim: jos filosofinen keskustelu siitä voidaanko jotakin ylipäätään tietää absoluuttisesti jätetään huomioimatta ja puhutaan pragmaattisesta todellisuudesta voin sanoa omaavani tällaisen kumoamattoman todisteen omenien olemassaolosta.
Minun ei tarvitse argumentoida siitä onko omenia olemassa vaiko ei, voin yksinkertaisesti demonstroida että omenia on olemassa.
Se että ylipäätään jonkinlainen argumentti tarvitsee antaa, sen sijaan että kykenisi demonstroimaan tämän jumalan olemassaolon, on mielestäni varsin hyvä osoitus siitä että argumentin esittäjä jollakin tasolla ymmärtää olevansa kykenemätön itseasiassa osoittamaan tämän jumaluuden olemassaolon.
Kun tämä samainen henkilö sitten päättää kuitenkin argumentoida tämän jumaluuden olemassaolosta ja päättää jostakin täysin käsittämättömästä syystä Pascalin vaakaa.............. no sanotaan vaikka että aloitukseni on lievin mahdollinen ilmaus johon kykenen.
>>> Joukossa tietysti satunnainen ajatteleva yksilö mutta onko heitä täällä?
Pascalin vaaka esitetään ajatuksena, että on peliteoreettisesti kannattavaa uskoa Jumalaan. Ajatus ei ole mieletön, kuten aloittaja esitti, koska se ei myöskään ole niin yksioikoisesti osoitettavissa järjettömäksi. Näkemäni osoitukset ovat olleet mielivaltaisia yksinkertaistuksia, sekä suoranaisia olkinukkeja.
Jos Pascalin vaakaa hieman miettii eri puolilta, saa huomata miten argumentointia alkaa tulemaan sen mielekkyyden puolesta ja vastaan. Se, mikä kuitenkin on koko ajan tässä jäsennystavassa oleellisesti mukana, on mielestäni Pascalin vaa'an ehdoton ansio; se pakottaa ajattelijan ottamaan huomioon, että ei ole suinkaan yhdentekevää miten suhtautuu näihin iankaikkisuusasioihin.
Se varsinaisesta asiasisällöstä.
Aloittajalle vain terveisiä, että huhhuh. Kategorisoit jokaisen Pascalin vaakaa käyttävän raa'alla tavalla:
- "henkilö joka sen esittää ei yleisesti ottaen tajua esittämänsä argumentin mielettömyyttä" Eikö?
- "täydellinen todiste argumentin esittäjän itse ehdollistamasta typeryydestä" Onko?
- "Mihinkä päädytään??" & "Ehei ei suinkaan vaan kosmologiseen argumenttiin" - Päädytäänkö? Kuka päätyy? Joku? Kaikki?
- "Miten siis joku joka ei omaa alkeellisintakaan loogista päättely- taikka kriittistä ajattelukykyä" Siis Pascalin vaa'an käyttäjä?
Etköhän sinä nyt hieman lietsonut itseäsi? Kirjoittamastasi näki, että lokeroit Pascalin vaakaa käyttävät vain omista lähtökohdistasi. Kerroit, että sinun ei ole mahdollista ymmärtää miten joku voisi aivan toisella tavalla käyttää Pascalin vaakaa kuin miten kuvittelet. Sellaisenkin luokittelet tyhmäksi ja hörhöksi. Fiksua?
"nämä samaiset henkilöt jotka yleisesti kieltävät tieteellisten todennettavien todisteiden paikkansapitävyyden ymmärtämättä alkuunkaan mistä on kyse"
Sellaisia on. Toisenlaisiakin on. Jotkut heistä ymmärtävät tieteellisiä todisteita varsin hyvin, ja osaltaan niiden pohjalta uskovat.
Pascal taisi kaatua jo pelkästää siihen että Jumaltarjokkaita on huomattavan suuri määrä, vai mitä olet itse mieltä?
Jos kumarrat yhdelle, niin pyllistät kaikille muille, aika riskaabelia minun mielestäni.
"Pascalin vaaka esitetään ajatuksena, että on peliteoreettisesti kannattavaa uskoa Jumalaan. Ajatus ei ole mieletön, kuten aloittaja esitti, koska se ei myöskään ole niin yksioikoisesti osoitettavissa järjettömäksi. "
Ajatus on täysin mieletön, koska se ei huomioi toisia uskontoja, niiden helvettejä eikä niiden jumalia.
Paskalin vaakaa voi käyttää mihin tahansa jumalaan joka tulee rankaisemaan jollakin tavalla epäuskosta.
Lisäksi Pascalin vaaka olettaa virheellisesti, että ihminen pystyy uskomaan todeksi jotain, jota ei pidä uskottavana, uskomuksen seurausten perusteella. On toki paljon ihmisiä, jotka uskovat asioita varsin huterin perustein, mutta he kuitenkin yleensä kuvittelevat heillä olevan hyvät perusteet sille, että heidän uskomuksensa ovat totta. Toisin sanoen emme usko asioihin, jotka eivät ole mielestämme totta. Ihminen, joka kuvittelee, että hänen uskomuksillaan voi olla kuolemanjälkeisiä seurauksia, käytännössä uskoo jo uskonnon väittämiin. Siihen ei silloin enää mitään vaakaa tarvita.
Veikkaan, että argumentit jumalien olemassaolon tai uskomisen kannattavuuden puolesta eivät ole koskaan tehneet kenestäkään uskovaista. Niitä käyttävät vain jo uskossa olevat ja niiden tarkoitus on antaa uskonnollisille uskomuksille rationaaliselta näyttävä pinnoite.
Näinhän se perustapaus menee:
- jos uskoo jumalaan ja jumala on, saavuttaa palkinnon.
. jos uskoo jumalaan ja jumalaa ei ole, ei häviä eikä voita mitään.
- jos ei usko jumalaan ja jumala on, saa rangaistuksen.
- jos ei usko jumalaan ja jumalaa ei ole, ei häviä eikä voita mitään.
Ateistin kohdalla väitteet pitävät paikkansa, mutta tästä puuttuu tosiaan se mahdollisuus on että on olemassa jokin tietty jumala, mutta ei se, jonka vedonlyöjä olettaa olevan olemassa eli että vedonlyöjä valitsee väärän jumalan palvontansa kohteeksi.
Vääriä jumalia on lukemattomia, joten todennäköisyys että uskoo oikeaan jumalaan on häviävän pieni, siinä määrin että ei ole mitään väliä onko ateisti vai teisti, joka tapauksessa on olemassa riski siitä että ei usko oikeaan jumalaan ja saa rangaistuksen.
Sitten on sekin mahdollisuus että elämässä testataan vaikka sitä että kykeneekö ihminen käyttämään järkeään ja olemaan skeptinen, ja skeptikot palkitaan mutta ei niitä laumasieluja jotka uskovat muitta mutkitta sisäisesti kovin ristiriitaisen ja julman teoksen. Tai että on olemassa jumala joka onkin paha, ja palkitsee pahan käytöksen hedonistisella paratiisilla ja rankaisee hyviksiä helvetillä, ja elämä on testi joka erottelee jyvät akanoista. Tässäkin Pascalin vaaka menee pieleen.
Oikeastaan koko Pascalin vaa'an voi tiivistää sitaattiin:
"But what if we picked the wrong religion? Each week we're just making God madder and madder!" -- Homer Simpson
Jos nyt lähdettäisiin siitä, että Pascalin vaakaa käytettäisiin nimenomaan kristinuskon jumalakäsitteen kohdalla (mikä on tietenkin vain yksi vaihtoehto lukemattomista), niin silloinkin menetelmä olisi arvoton. Ihmisen pitäisi siis teeskennellä uskovansa, ihan noin niinku varmuuden vuoksi, jos joku sellainen kristinuskon mainostama kolmiyhteys-jumala nyt ihan oikeasti olisikin olemassa?
Ja mitähän arvoa tämä jumala, joka kirjoitusten mukaan on erittäin pikkutarkka siitä, miten häneen uskotaan ja ketkä pelastuvat taivaaseen, suhtautuisi tuollaiseen varmuuden vuoksi -teeskentelyyn? Silläkö siis muka hämättäisiin kaikkitietävä kaikkivaltias ja lunastettaisiin itselle kätevästi ja vaivatta ikioma taivaspaikka? Jos raamatun kirjoituksiin olisi yhtään uskominen, ja niihinhän koko homma muutenkin perustuu, niin ei tosiaankaan. Aivan taatusti ei.
"Jumaltarjokkaita on huomattavan suuri määrä, vai mitä olet itse mieltä?"
Seuraava kirjoittaja tarjoili samaa ideaa:
"Vääriä jumalia on lukemattomia, joten todennäköisyys että uskoo oikeaan jumalaan on häviävän pieni"
Miten on, luuletteko ettei tuo ajatus pälkähtäisi kristitylle päähän lainkaan, kun tätä niin kärkkäästi tarjoilette? Kysehän on suorastaan hokemasta.
Yritin selittää, mutta jos sitä ei tuosta tajua, niin ei tajua:
" Ajatus ei ole mieletön, kuten aloittaja esitti, koska se ei myöskään ole niin yksioikoisesti osoitettavissa järjettömäksi. Näkemäni osoitukset ovat olleet mielivaltaisia yksinkertaistuksia, sekä suoranaisia olkinukkeja.
Jos Pascalin vaakaa hieman miettii eri puolilta, saa huomata miten argumentointia alkaa tulemaan sen mielekkyyden puolesta ja vastaan. Se, mikä kuitenkin on koko ajan tässä jäsennystavassa oleellisesti mukana, on mielestäni Pascalin vaa'an ehdoton ansio; se pakottaa ajattelijan ottamaan huomioon, että ei ole suinkaan yhdentekevää miten suhtautuu näihin iankaikkisuusasioihin."
Eri uskontojen jumalien määrää ei tarvitse edes käsitellä sen yhteydessä, kun hahmottelee Pascalin vaakaa ideatasolla.
Mitä sitten uskontojen määrään tulee, niin täytyy ottaa huomioon lähinnä se miten ne edustavat maailmankuvia. Ateismi voi myös olla sellainen, siis katsomus, ja sellaisena yksi muiden joukossa. Sovella nyt sitten näkemyksesi oikeutukseen taas todennäköisyyksiä, niin johan pärähtää kuuluvasti kuinka tuolla tavalla ei sovi katsomuksien oikeaoppisuutta arvioida.
Laitetaan toki ateismi Pascalin vaakaan: Jos palvot kokoajan vahingossa väärää Jumalaa, niin oikea Jumala tulee sinulle kokoajan vihaisemmaksi ja vihaisemmaksi, joten järkevintä ja rehellisintä on olla palvomatta heitä ollenkaan jos ei tiedä varmasti mikä heistä on oikea.
Kun otetaan huomioon uskontojen määrä, niin voidaan helposti päätellä että niistä suurin osa on huijausta, onko sinusta kannattavaa elää koko elämäsi huijattuna vain sen takia että jonkin noista uskonnoista lupaama palkkio saattaakin olla totta? Huijatuksi tulemisen todennäköisuus on suunattoman paljon suurempi kuin oikeassa olemisen mahdollisuus. Eli järjetötä, aivan kuten aloittaja kirjoitti.
"Jos palvot kokoajan vahingossa väärää Jumalaa, niin oikea Jumala tulee sinulle kokoajan vihaisemmaksi ja vihaisemmaksi", vaikka vilpittömästi pyytäisin Jumalalta johdatusta päästäkseni ennakkoluulojeni vankiloista vapaaksi, jotta Hän kirkastaisi itsensä ja että saisin viimeinkin kiinni totuudesta?
"onko sinusta kannattavaa elää koko elämäsi huijattuna vain sen takia että jonkin noista uskonnoista lupaama palkkio saattaakin olla totta?"
Kuka huijaa? Ketä?
"Huijatuksi tulemisen todennäköisuus on suunattoman paljon suurempi kuin oikeassa olemisen mahdollisuus."
Perustelusi nojasi satunnaisotantaan. Siinä virhe. Missä näkyi johdatus / johdatuksen mahdollisuus? Miksi miellät sen satunnaisotannaksi?
Niin, koska olet ennakkoluulosi vanki. Lähtöoletuksesi on ateistinen, joten näet asetelman satunnaisotantana, jossa on erittäin pieni mahdollisuus vetää pitkä tikku, varsinkin kun kaikki tikut ovat lyhyitä.
Siltä pohjalta asettelit mahdolliset keskustelun kulut, mutta peitit itseltäsi täysin sen ajatuksen, miten Jumala voisi katsoa sellaiseen ihmisen puoleen, joka Häntä etsii.
Kaiken lisäksi, et yhdellä ainoalla lauseella osoittanut, että olisit tajunnut sen ajatuksen, jonka aivan aluksi Pascalin vaa'asta esitin.
No, tajusitko?
" mutta tästä puuttuu tosiaan se mahdollisuus on että on olemassa jokin tietty jumala, mutta ei se, jonka vedonlyöjä olettaa olevan olemassa eli että vedonlyöjä valitsee väärän jumalan palvontansa kohteeksi"
Ei ole mitään ongelmaa, koska ei ole olemassa kuin yksi Jumala, jolla on valta määrätä, joudutko Taivaaseen vai helvettiin. Ja juuri tästä Jumalasta on kysymys Pascalin vaa´assa. Pascalin vaa´assa ei tarvitse tietää mistään uskonnoista ja niiden jumalista yhtään mitään eikä niitä tarvise, eikä tule ottaa huomioon millään tavoin.
Asia on hyvin yksinkertainen. Sinä, joko uskot Jumalaan tahi et. Unohda kaikki uskonnot ja niiden jumalat!
Pascalin vaaka on hyvin järkevä ja toimiva ja osoittaa, että Jumalaan uskominen on aina järkevämpi vaihtoehto.
Tiedän kyllä mikä Pascalin vaaka on muodollisena argumenttina, mutta myös kyseisessä muodossa se on hyvin epäpätevä.
Ensinnäkin se määrittää hyvin tarkasti millainen jumaluus on kyseessä, sisältäen näin piilotetun premissin siitä millainen jumaluuden on oltava mikäli sellainen on olemassa.
Esim: Pascalin vaaka pois sulkee deistisen käsityksen maailmankaikkeuteen vaikuttamattomasta ja siitä piittaamattomasta jumaluudesta joka saattanut olemassaolon alkuun.
Samoin se pois sulkee mahdollisuudet siitä että vaikka jokin jumaluus olisikin olemassa, tämä jumaluus on jokin josta ihmiskunnalla ei ole olemassa tietoa.
Niin ikään Pascalkin vaaka pois-sulkee automaattisesti käsitykset jumaluuksista jotka ovat pahoja ja rankaisevat ihmistä siitä huolimatta palvoivat ihmiset tätä taikka eivät.
Myös käsitykset jumaluuksista jotka ovat luoneet maailmankaikkeuden olemassa olevaksi jotta siinä tietoiseksi muodostuneet elämänmuodot, pyrkisivät rationaalisin ja loogisin tieteellisin keinoin selvittämään miten tämä jumaluus on luonut maailmankaikkeuden, turvautumatta uskoon taikka tämän jumaluuden apuun.
Viimeisin näistä tarkoittaisi sitä että ateistit toimimalla sen perusteella miten havaittava universumi toimii, olisivat niitä jotka toimivat tämän jumalan suunnitelman mukaisesti.
Näiden lisäksi varsin ongelmallista on se että Pascalin vaaka asettaa argumentaatio muodossa jumalan olemassaolon ja jumalan olemassa olemattomuuden saman arvoisiksi; noin lähtökohtaisesti.
Tämä tarkoittaa sitä että alkuasetelmaan arvoksi asetetaan 50% / 50%.
Tämä on välttämättömästi epäpätevä, ilman että ensin osoitetaan kaikkien mahdollisten jumaluuksien joukosta jonkin tietyn jumaluuden olevan ainut mahdollinen vaihtoehto olemassa olevalle jumaluudelle.
Esim: Joku joko voittaa loton päävoiton taikka ei. Tämä on täysin pätevä argumentti, mutta kukaan ei menisi väittämään että loton päävoiton voittomahdollisuus olisi 50/50.
Pascalin argumentti on kuitenkin vielä älyttömämpi sillä kaikki mahdolliset jumaluudet joita voi olla olemassa, mukaan luettuna mahdolliset jumaluudet joista me emme tiedä, on ääretön määrä.
Tästä johtuen ainoa konkreettinen keino asettaa minkäänlainen arvo tälle jumaluuksien olemassaolon mahdollisuudelle on todistaa että jokin jumaluus välttämättömästi on olemassa.
Mikä on myös osoitus Pascalin vaa'an sisältämästä premissistä, joka tekee argumentista epäpätevän: Pascalin vaaka olettaa jumaluuden josta se argumentoi olevan olemassa lähtökohtaisesti.
*Vaikka vilpittömästi pyytäisin Jumalalta johdatusta päästäkseni ennakkoluulojeni vankiloista vapaaksi, jotta Hän kirkastaisi itsensä ja että saisin viimeinkin kiinni totuudesta?*
-Jumala ei vastaa, vilpittömiin eikä minkään muunkaanlaisiin pyyntöihin, siksi onkin mahdotonta tietää mikä Jumalaista on oikea ja koska kaikki ovat yhtä hiljaisia on syytä epäillä että mitään niistä ei ole olemassa.
*Kuka huijaa? Ketä?*
-Joku keksii hyvän sadun ja vajukit jotka uskovat satuun, maksavat keksijälle mitä hän vain kehtaa pyytää.
*Perustelusi nojasi satunnaisotantaan. Siinä virhe. Missä näkyi johdatus / johdatuksen mahdollisuus? Miksi miellät sen satunnaisotannaksi?*
-Miksi miellät selvät todennäköisyyden satunnaissonnaksi? Luuletko että Zeusta palvoneet pääsivät kuolemansa jälkeen asumaan Elysioniin tai että Odinia palvoneet pääsivät kuolemnsa jälkeen juhlimaan valhallaan?
Vai olisiko niin että kyseisten jumalten papit nauttimat hyvän sadun tuomasta helposta elämästä?
*Siltä pohjalta asettelit mahdolliset keskustelun kulut, mutta peitit itseltäsi täysin sen ajatuksen, miten Jumala voisi katsoa sellaiseen ihmisen puoleen, joka Häntä etsii.*
-Kuka tahansa lukuisita jumalista voisi koska tahansa tehdä itsensä julki koko maailmalle, mutta kukaan heistä ei pysty siihen, koska heitä kaikkia vaivaa samankaltainen olemattomuus.
*Kaiken lisäksi, et yhdellä ainoalla lauseella osoittanut, että olisit tajunnut sen ajatuksen, jonka aivan aluksi Pascalin vaa'asta esitin.
No, tajusitko? *
-Ei järjettömyyttä voi tajuta, mutta uskon avulla sitä voi elää.
-Paavali
"Perustelusi nojasi satunnaisotantaan. Siinä virhe."
Vastasit:
"Miksi miellät selvät todennäköisyyden satunnaissonnaksi?"
Kurkkases:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Satunnaisotanta
Mutta, eihän minun perusteluni nojaudu satunnaisotantaan. Kyllä tuo on minusta ihan yleisotanta.
Etkö parempaa keksinyt? Onhan se kiva että on joku oljenkorsi jossa roikkua kun ateistinen pyörremyrsky riepottaa :D
Vajakki olettaa tosiaan että Julmalalla on vajakin moraali.
Kerrotko lyhyesti kuinka satuit valitsemaan juuri kristinuskon ja siihen sisältyvät dogmit totuudeksesi?
Oletko varmistanut miten sen, että uskot juuri oikeaan jumalaan? Miten varmistit sen?
Onko mielestäsi uskonnon valinnassa ollut mitään merkitystä sillä, että kristinusko on maassamme levinnein uskonto ja sitä syötetään suomalaisille pakkosyöttönä pienestä lapsesta lähtien?
Perustele vastauksesi.
"Se, mikä kuitenkin on koko ajan tässä jäsennystavassa oleellisesti mukana, on mielestäni Pascalin vaa'an ehdoton ansio; se pakottaa ajattelijan ottamaan huomioon, että ei ole suinkaan yhdentekevää miten suhtautuu näihin iankaikkisuusasioihin."
Aivan samaan tapaan kuin ulos mentäessä saattaa päähän tipahtaa meteoriitti tai olla tipahtamatta. Eikö tuokin pakota ihmisen ajattelemaan, että ulosmenoa on syytä tuonkin asian kannalta todella syytä harkita? Ei ole suinkaan yhdentekevää, miten jokainen jokapäiväisessä elämässä suhtautuu taivaalta tippuviin meteoriitteihin.
Elämän ja kuoleman suhdetta pohtiessaan ihminen miettii peruskysymyksiä, kuten olevaisuuden perimmäistä olemusta, sekä omaa suhdettansa siihen, koska se on eräs osa sitä kysymyksen sarjaa, jossa pohditaan 'kuka minä olen'. Siinä vaiheessa, ertert, ei mietitä meteoriittien päähän putoamista.
Miettii perimmäistä olemusta: kummalla olisi parempi tarjous, kristityillä vai muslimeilla.
Jees, adventisteihin liittymällä sai kuoltuaan oman planeetan hallittavakseen, sitä tarjousta ei ole vissiin kukaan vielä pistänyt paremmaksi, eli sinne siis.
Meteoriitin päähän putoaminen on kirjaimellisesti elämän ja kuoleman kysymys.
Seuraavaksi kannattaa sitten miettiä, että kannattaako rahaa kerätä paljonkin säästää elämässä kuoleman varalle, jos taivaaseen on kovin kalliit pääsyliput.
"Meteoriitin päähän putoaminen on kirjaimellisesti elämän ja kuoleman kysymys."
Tällaisen ollessa viestisi avaus, ensimmäinen kappale ja pääsisältö, kerrot lahjomattomasti miten viesteihisi tulee suhtautua:D
Voihan olla että kyseessä on samantyyppinen palkinto, jonka kristinuskon kiukkuinen jumaläijä sai palkinnoksi kun uskoi jollain muulla planeetalla oikeaan jumalaan. Ei ollut totisesti penaalin terävin kynä.
"Tällaisen ollessa viestisi avaus, ensimmäinen kappale ja pääsisältö, kerrot lahjomattomasti miten viesteihisi tulee suhtautua:D "
Sanoo henkilö, jonka uskomukset ovat vielä perusteettomampia kuin meteoriitin päähän putoamisen pelkääminen.
Ja sitten sinä vielä viitsit mainostaa Pascalin vaakaa.
Mitä sinä muuten olet siitä mieltä, kannattaako rahaa kerätä varmuuden vuoksi ja paljon sitä kannattaa kerätä, jos taivaan porteilla onkin pääsylippuja myynnissä?
Todista että on vain yksi jumala.
Todista että Thor ei ole jumala, Todista ettei Zeus ole jumala?
"joku" myöhemmin tulisi tuomitsemaan ihmisiä helvettiin tai "paratiisiin" (ajatuksena), niin perusteena olkoon ihmisen teot, ei uskomukset ja ajatukset. Sitä saa mitä antaa.
Riippumatta siitä perustuuko tämä järjestelmä tekoihin vaiko uskomuksiin on täysin yhdentekevä sillä järjestelmä joka asettaa ikuisen rangaistuksen taikka ikuisen palkinnon, on itsessään totaalisesti korruptoitunut järjestelmä kaikissa mahdollisissa muodoissa.