HS Soinin Portugali-linja on oikeaoppinen, Kataisen linja vaarallinen
HELSINGIN SANOMAT Torstaina 28.4.2011 – Mielipide
Soinin Portugali-linja on oikeaoppinen, Kataisen linja vaarallinen
"Korviaan myöten velkaantunut Suomi saa kyllä lainaa. Mutta se johtuu siitä, että rahoittajat pitävät eläkevarojamme kansantalouden takuupääomana."
Eero Tuominen
Yhteisvaluutta euron perustamissopimuksessa on myrkkypilleri: avustuskielto, jotta millekään euromaalle ei tulisi mieleen velkaantua kevytmielisesti ja sitten kiristää apupaketteja ongelmien leviämisuhkaan vedoten. Kreikan tapauksessa europäättäjien takit kääntyivät hämmästyttävän nopeasti. Kreikka ei edes ehtinyt kiristää mitään, kun myrkkypilleri sysättiin sivuun ja Kreikalle ryhdyttiin puuhaamaan apupaketteja.
Kriisit ovat kuitenkin osittain seurausta Kiinan väärinpeluusta. Kyse on siitä, lähdemmekö apupaketeilla Kiinan aiheuttamien kriisien patoajiksi jakamaan riskejä, joita emme vähäisessäkään määrin hallitse tai edes tajua.
Syynä sukkelaan takinkääntöön olivat velkamaita luotottaneiden pankkien läheiset suhteet europäättäjiin. Timo Soinin lisäksi myös esimerkiksi Sauli Niinistö on kritisoinut takinkääntöä. Kun Soinin linjaa ajatellaan vaihtoehtona – jota ei pitänyt olla –, niin sen mukaan tarvittaisiin myös säännös, jolla ylivelkaantunut maa irrotettaisiin eurosta. Tällöin sitä ei tarvitsisi puolustaa verorahoilla.
Soinin ja Jyrki Kataisen apupakettilinjauksilla on järisyttävä ero. Kataisen linja merkitsee, että suomalainen veronmaksaja päätyisi lopulta peluriosapuoleksi kansainvälisten rahamarkkinoiden pelirinkiin. On myös huomioitava, että veronmaksajalla ei oikeasti ole pelirahaa, vaan taskut ovat jo nurin.
Korviaan myöten velkaantunut Suomi saa kyllä lainaa. Mutta se johtuu siitä, että rahoittajat pitävät eläkevarojamme kansantalouden takuupääomana. Kokematon Katainen on siis pelaamassa suomalaisten eläkerahoja massiivisessa pyramidipelissä, jossa panokset kasvavat hallitsemattomasti yhä uusien ja suurempien euromaiden liittyessä avustusjonon jatkeeksi.
Vastassa pelipöydässä olisivat muiden muassa Kiinan laskuun nokittelevat ammattipelurit. Näiden takana ovat Kiinan massiiviset varannot, joita paisuttaa järjestelmällinen väärinpeluu.
Portugali on menettänyt kokonaisia teollisuudenaloja epäreilun kilpailun seurauksena. Kokenut Soini tietää, ettei kannettu vesi kaivossa pysy.
Soinin linja merkitsisi, ettei Portugali saisi keskuspankin ja IMF-luoton lisäksi enää lisää velkaa velan päälle. Portugalin valuutta laskettaisiin kellumaan. Paine hellittäisi, kun rahamarkkinoiden pelurit pelaisivat toinen toisiaan vastaan, kunnes valuutta, korot ja ennen pitkää myös valtiontalous saavuttaisivat uuden tasapainon.
Suomalainen veronmaksaja eläkerahoineen ei olisi peliringissä vaan voisi seurata mielenkiinnolla sivusta esimerkiksi sitä, miten edulliseksi seuraava Portugalin-loma voisi muodostua.
Soinin malli olisi pakottanut isojen euromaiden valtiot apupakettitehtailun sijasta pääomittamaan ja siivoamaan pankkisektorinsa – mukaan lukien pankkiirien miljardibonukset. Pankkisektorin toipuessa sikäläiset veronmaksajat saisivat taas omansa pois. Kataisen mallissa taasen roskat lakaistaan maton alle ja pankkiirit selviävät kuin koira veräjästä.
Kataisen mallin vaarallisuus piilee siinä, että Kiinan jatkuva väärinpeluu köyhdyttää Eurooppaa, paisuttaa työttömyyttä ja lietsoo yhä lisää velkakriisejä. Jonossa seuraavina ovat Espanja, Belgia ja Italia. Jos näidenkin maiden velkaongelmia yritetään padota apupaketeilla, pato pian pettää ja aallot pyyhkäisevät yli.
Portugalin tilanne on kiinteän valuuttakurssin aiheuttama, aivan kuin Suomen tilanne 1990-luvun alussa. Pelipöydässä menivät silloin koko valuuttavarantomme viimeistä killinkiä myöten. Saa nähdä, menevätkö nyt eläkevarat samaa rataa.
valtiotieteiden maisteri
Helsinki
HELSINGIN SANOMAT Torstaina 28.4.2011 – Mielipide
Soinin Portugali-linja on oikeaoppinen, Kataisen linja vaarallinen
"Korviaan myöten velkaantunut Suomi saa kyllä lainaa. Mutta se johtuu siitä, että rahoittajat pitävät eläkevarojamme kansantalouden takuupääomana."
Eero Tuominen
Yhteisvaluutta euron perustamissopimuksessa on myrkkypilleri: avustuskielto, jotta millekään euromaalle ei tulisi mieleen velkaantua kevytmielisesti ja sitten kiristää apupaketteja ongelmien leviämisuhkaan vedoten. Kreikan tapauksessa europäättäjien takit kääntyivät hämmästyttävän nopeasti. Kreikka ei edes ehtinyt kiristää mitään, kun myrkkypilleri sysättiin sivuun ja Kreikalle ryhdyttiin puuhaamaan apupaketteja.
Kriisit ovat kuitenkin osittain seurausta Kiinan väärinpeluusta. Kyse on siitä, lähdemmekö apupaketeilla Kiinan aiheuttamien kriisien patoajiksi jakamaan riskejä, joita emme vähäisessäkään määrin hallitse tai edes tajua.
Syynä sukkelaan takinkääntöön olivat velkamaita luotottaneiden pankkien läheiset suhteet europäättäjiin. Timo Soinin lisäksi myös esimerkiksi Sauli Niinistö on kritisoinut takinkääntöä. Kun Soinin linjaa ajatellaan vaihtoehtona – jota ei pitänyt olla –, niin sen mukaan tarvittaisiin myös säännös, jolla ylivelkaantunut maa irrotettaisiin eurosta. Tällöin sitä ei tarvitsisi puolustaa verorahoilla.
Soinin ja Jyrki Kataisen apupakettilinjauksilla on järisyttävä ero. Kataisen linja merkitsee, että suomalainen veronmaksaja päätyisi lopulta peluriosapuoleksi kansainvälisten rahamarkkinoiden pelirinkiin. On myös huomioitava, että veronmaksajalla ei oikeasti ole pelirahaa, vaan taskut ovat jo nurin.
Korviaan myöten velkaantunut Suomi saa kyllä lainaa. Mutta se johtuu siitä, että rahoittajat pitävät eläkevarojamme kansantalouden takuupääomana. Kokematon Katainen on siis pelaamassa suomalaisten eläkerahoja massiivisessa pyramidipelissä, jossa panokset kasvavat hallitsemattomasti yhä uusien ja suurempien euromaiden liittyessä avustusjonon jatkeeksi.
Vastassa pelipöydässä olisivat muiden muassa Kiinan laskuun nokittelevat ammattipelurit. Näiden takana ovat Kiinan massiiviset varannot, joita paisuttaa järjestelmällinen väärinpeluu.
Portugali on menettänyt kokonaisia teollisuudenaloja epäreilun kilpailun seurauksena. Kokenut Soini tietää, ettei kannettu vesi kaivossa pysy.
Soinin linja merkitsisi, ettei Portugali saisi keskuspankin ja IMF-luoton lisäksi enää lisää velkaa velan päälle. Portugalin valuutta laskettaisiin kellumaan. Paine hellittäisi, kun rahamarkkinoiden pelurit pelaisivat toinen toisiaan vastaan, kunnes valuutta, korot ja ennen pitkää myös valtiontalous saavuttaisivat uuden tasapainon.
Suomalainen veronmaksaja eläkerahoineen ei olisi peliringissä vaan voisi seurata mielenkiinnolla sivusta esimerkiksi sitä, miten edulliseksi seuraava Portugalin-loma voisi muodostua.
Soinin malli olisi pakottanut isojen euromaiden valtiot apupakettitehtailun sijasta pääomittamaan ja siivoamaan pankkisektorinsa – mukaan lukien pankkiirien miljardibonukset. Pankkisektorin toipuessa sikäläiset veronmaksajat saisivat taas omansa pois. Kataisen mallissa taasen roskat lakaistaan maton alle ja pankkiirit selviävät kuin koira veräjästä.
Kataisen mallin vaarallisuus piilee siinä, että Kiinan jatkuva väärinpeluu köyhdyttää Eurooppaa, paisuttaa työttömyyttä ja lietsoo yhä lisää velkakriisejä. Jonossa seuraavina ovat Espanja, Belgia ja Italia. Jos näidenkin maiden velkaongelmia yritetään padota apupaketeilla, pato pian pettää ja aallot pyyhkäisevät yli.
Portugalin tilanne on kiinteän valuuttakurssin aiheuttama, aivan kuin Suomen tilanne 1990-luvun alussa. Pelipöydässä menivät silloin koko valuuttavarantomme viimeistä killinkiä myöten. Saa nähdä, menevätkö nyt eläkevarat samaa rataa.
valtiotieteiden maisteri
Helsinki
Vastaukset 3
Vanhimmat
Erittäin hyvä kirjoitus Eero Tuomiselta!
Portugalille ! Katainen haluaa nyhtää suomalaisten eläkkeensaajien taskut tyhjiksi.
Edellisen laman aikana ryöstettiin verottajan ja pankkien yhteistyönä hyvin toimivat yrityksetkin ja ajettiin omistajat loputtomaan suohon. Soroksen porukallako nytkin näppinsä pelissä Kiinan kautta rahoittamalla Kiinan valtiontaloutta ?
Millainen siivu Kataiselle on luvattu Portgalin lainojen takuusta ?
"Portugali on menettänyt kokonaisia teollisuudenaloja epäreilun kilpailun seurauksena. Kokenut Soini tietää, ettei kannettu vesi kaivossa pysy. "
Portugal on tottunut pelaamaan samalla devalvaatioaseella, kuin kaikki muutkin eteläisen Euroopan maat ja ylläri ylläri Suomi myös. Se on ainoa järkevästi käytettävissä oleva keino, jolla valtiovalta on voinut tasapainottaa julkisen talouden ollessaan polvillaan toisaalta teollisuuden toisaalta vahvan ammattiyhdistysliikkeen edessä. Etelässä on periaatteessa sama tilanne.
Karkeasti voi ajatella niin, että ammattiliitot neuvottelevat kymmenen prosentin palkankorotukset keväällä ja syksyllä markka devalvoidaan kahdeksalla, jolloin palkansaajien reaalinen tulotason nousu on kohtuullisella tasolla ja teollisuuden kilpailukyky ei juurikaan muutu.
Tämän mekanismin puuttuessa, meiltäkin liputetaan ulos elinkelpoista teollisuutta. Euro tekee toimintaympäristöistä pienemmissä kansantalouksissa teollisuuden kannalta kannattamattomia.