Meillä on tänään hautajaiset.
Ne pidetään vanhan kaavan mukaan. Ensin kirkkoon ja sitten haudalle.
Olen yksi arkun kantajista.
Hautajaiset minulle eivät ole enään sama asia kuin ennen.
Ennen itkin sydämmeni pohjasta ikävääni kyseistä ihmistä kohtaan.
Nykyisin en itke, vaan enemmänkin iloitsen kuolleen puolesta, kun hän on päässyt takaisin kotiin.
En enää näe kuolemaa mitenkään mörkönä omassa elämässäni.
Näen sen uutena alkuna joka antaa meille uuden mahdollisuuden inkarnoitua uudelleen ei vain ihmiseksi, vaan miksi tahansa.
Maailmankaikkeudessa on lukemattomia mahdollisuuksi syntyä joksikin ja saada niitä kokemuksia joita sen rajallisuus antaa meille vapaassa tahdossamme mahdollisuudeksi.
Hautajaisissa uskomuksilla on vaikuttava rooli.
Itse näen että kehomme on lainassa Äiti maalta joka palautuu takaisin siihen muotoon mitä se on.
Tietoinen minämme joka oli vain käymässä on ollut irti kehostamme jo jonkun aikaa ennen hautajaisia.
Itselläni on muutama kymmenen vuotta tällä menolla aikaa jäljellä ja se menee nopeasti jolloin sitten kuolen.
Olen sanonut näinä päivinä sukulaisille ettei siihen enään niin hirveen kauaa mene kun jälleen näen ja tunnen kyseisen henkilön jonka keho laitetaan tänään maan lepoon.
Me osataan kuolla ja se on kauneinta mitä meille voi tapahtua, kun riisumme tämän kaksinaisuuden kehon itseltämme pois ja palaamme siihen muotoon joka me oikeasti olemme.
Meille on rakennettu myytti kuoleman ympärille.
Tämä maallinsen vaeluksen aikamme on kuitenkin kuin silmänräpäys ns. kokonaisvaltaisesta ajasta joka on maanpäällä hyvin määräävä.
Me emme kuitenkaan koskaan kuole. Nyt hetki joka ainoastaan on se mitä on, niin on ikuinen.
Tunnen Valtavan suuren Valon ympärilläni kun kirjoitan tätä joka kertoo että heillä siellä jotka ovat ns. kuolleet on kaikilla hyvä olla.
Oppikaa iloitsemaan elämisestä maanpäällä.
Elämä on tarkoitettu iloiseksi ja rakastavaiseksi, niin miksi siitä pitää tehdä kuvitteellinen epätodellisuus.
Rakastakaa itseänne, niin silloin Rakkaus voi olla.
Ne pidetään vanhan kaavan mukaan. Ensin kirkkoon ja sitten haudalle.
Olen yksi arkun kantajista.
Hautajaiset minulle eivät ole enään sama asia kuin ennen.
Ennen itkin sydämmeni pohjasta ikävääni kyseistä ihmistä kohtaan.
Nykyisin en itke, vaan enemmänkin iloitsen kuolleen puolesta, kun hän on päässyt takaisin kotiin.
En enää näe kuolemaa mitenkään mörkönä omassa elämässäni.
Näen sen uutena alkuna joka antaa meille uuden mahdollisuuden inkarnoitua uudelleen ei vain ihmiseksi, vaan miksi tahansa.
Maailmankaikkeudessa on lukemattomia mahdollisuuksi syntyä joksikin ja saada niitä kokemuksia joita sen rajallisuus antaa meille vapaassa tahdossamme mahdollisuudeksi.
Hautajaisissa uskomuksilla on vaikuttava rooli.
Itse näen että kehomme on lainassa Äiti maalta joka palautuu takaisin siihen muotoon mitä se on.
Tietoinen minämme joka oli vain käymässä on ollut irti kehostamme jo jonkun aikaa ennen hautajaisia.
Itselläni on muutama kymmenen vuotta tällä menolla aikaa jäljellä ja se menee nopeasti jolloin sitten kuolen.
Olen sanonut näinä päivinä sukulaisille ettei siihen enään niin hirveen kauaa mene kun jälleen näen ja tunnen kyseisen henkilön jonka keho laitetaan tänään maan lepoon.
Me osataan kuolla ja se on kauneinta mitä meille voi tapahtua, kun riisumme tämän kaksinaisuuden kehon itseltämme pois ja palaamme siihen muotoon joka me oikeasti olemme.
Meille on rakennettu myytti kuoleman ympärille.
Tämä maallinsen vaeluksen aikamme on kuitenkin kuin silmänräpäys ns. kokonaisvaltaisesta ajasta joka on maanpäällä hyvin määräävä.
Me emme kuitenkaan koskaan kuole. Nyt hetki joka ainoastaan on se mitä on, niin on ikuinen.
Tunnen Valtavan suuren Valon ympärilläni kun kirjoitan tätä joka kertoo että heillä siellä jotka ovat ns. kuolleet on kaikilla hyvä olla.
Oppikaa iloitsemaan elämisestä maanpäällä.
Elämä on tarkoitettu iloiseksi ja rakastavaiseksi, niin miksi siitä pitää tehdä kuvitteellinen epätodellisuus.
Rakastakaa itseänne, niin silloin Rakkaus voi olla.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kiitos Saagapolku!
Nämä olivat sanoja joita tarvitsemme, jotta voimme kasvaa ulos kuoleman pelostamme. Kun on vain rakkautta mistä olemme tulleet ja missä olemme koko ajan.
Ihanteellinen tila on oivaltaa sielu kuolemattomana. Vaikka tiedämme asian, emme pysty päästämään tietoa 'realisoitumaan'.(näin yleensä)
Tunne, vahvimmaksi sanottu aisti vie voiton.
Otan osaa.
Mutta kuitenkin.
Ihminen ei inkarnoidu uudestaan. Ihminen elää vain yhden elämän. Jällensyntymisoppi on ihmisen keksimää harhaa. Tuohon harhaan ihminen itse keksii koko ajan tarioita. Vielä vähän aikaa sitten tällä palstalla uskottiin että ihminen jälleensyntyy vain ihmiseksi, ei esimerkiksi lehmäksi. Nyt Saagapolku kumoaa tuon ja keroo että voi jällensyntyä miksi vaan. Jälleensyntymisoppi on pohjaton kaivo jonka ihminen voi itse muokata omakseen.
Kiitoksia.
Vapaan tahdon laki antaa äärettömän mahdollisuuden.
On vain yksi ja me olemme tämän yhden osia ja työkaluna meillä on vapaa tahto jonka saimme Rakkaudesta.
Luominen on siis Jumala tutkimassa itseään kaikin kuviteltavissa olevin tavoin -jatkuvaa, ääretöntä tutkimista jokaisen meidän kauttamme. Riippumatta siitä kuka olet, tai millainen olet. Olet hyvin rakas.
Jumalalle on kaikki mahdollista.
Hautajaiset olivat hyvin kauniit. Suru joka oli läsnä kädenkosketeltavissa on hyvin kaunista kun myötäeläjät jakavat ihmisten surua.
Ihmisen keksimää harhaa ovat ainakin pelko ja erillisyys. Siinä kaksi peikkoa jotka kulkevat jokaisen matkassa tavalla ja toisella. Toisilla voimakkaammin toisilla vähemmän voimakkaammin.
Jokainen muokkaa oman elämänoppinsa aivan mistä haluaa ja millä tavalla haluaa...kristityt tekevät sen Raamatusta, muslimit Koraanista ja joku muu jostakin muusta.
Ei ole oikeaa tai väärää tapaa...on vain erilaisia polkuja ja kokemuksia jotka lopulta johtavat kaikki samaan päämäärää kun kaikki ovat lähtöisin samasta Lähteestä ja yhteys on aina olemassa. Erillisyys on harhaa. Jumala on läsnä jokaisessa...ikuisesti.
Koska et ole kokenut elämän pyörän salaisuutta, niin tämän takia sinulla on värisokean aistit.
Missä muodossa ihminen voi syntyä se on salaisuus. Minä tiedän vain tämän maailman kaikkeuden olevan kierrätys olotilassa. Planeetat kiertävät aurinkojaan. ihmiset matkaavat auringon ympäri jatkuvasti. Vain luista kyhätty majatalo vaihtuu jatkuvasti.
Meillä on monta elämää matkallamme, vain majatalomme on vaihtuvainen. Kierrätys on osa maailman kaikkeuden toiminnoista.
Miksi minä en ole koskaan oikeassa kuolemassa ole kokenut mitään valoja. Kun kuolin, niin pimeys humahti ylleni.
Syntyessäni uudelleen, niin muistiini tuli hieman vaaleata väriä kuulin keskusteluja, joita en ymmärtänyt, vasta maailmaan tultuani aloin käsittää eli ymmärtää hiljalleen puhuttua kieltä.
Olen kokenut syntymisen ja kuoleman muistini mukaan melkoisn monia kertoja, kuitenkaan minä en ole koskaan joutunut kuollessani kokemaan mitään valovirtoja. Vain valojen sammuminen on ollut joka ikisen kuoleman seuraus.
Valot ovat syttyneet vastaa vauvana synnyttyäni. Minun kohtaloni on ollut aina, kuin unitila kuitenkaan en ole kuolemassa unia nähnyt.