Elä hetki luutakauppiaan tyttären seurassa.
Vapun kunniaksi kirjailija Sami Aaltosen pääsiäistarina vielä kerran:
Luutakauppiaan tytär
Olen luutakauppiaan tytär.
Istun kannon päällä ja valmistan luutia pienillä sormillani.
Tänään valmistan vielä kymmenen luutaa, jotta isäni pääsee myyntikiertueelle. Sidon luudat tiukasti kiinni pyöräkyhäelmään, joka on kasattu erimerkkisten pyörien osista. Viimein pyörähirviö on valmis ja isäni voi lähteä myymään luutia.
Olen luutakauppiaan tytär.
Minullakin on unelmia. Unelmoin samanikäisestä ystävästä, mutta kukaan ei halua olla ystäväni. Vaatteeni ovat rikki ja ne roikkuvat päälläni. Mökissämme ei ole peseytymisen mahdollisuutta, joten tuoksun toisten mielestä pahalle. Kun kävelen isäni kanssa tiellä, niin vastaantulijat vaihtavat puolta meidät nähdessään. Kaikkia kylän lapsia on kielletty leikkimästä kanssani. Olen luutakauppiaan tytär. Likaisten vaatteideni alla minullakin sykkii sydän. Vaikka kasvoni ovat likaiset, niin poskiani pitkin vierii silti puhtaita kyyneleitä.
Isä lähtee myymään luutia.
Hän taluttaa pyörähirviön ihmisten pihoille ja monet ostavat luudan vain päästäkseen eroon hänestä. Viisi euroa luuta! Hän huutaa torilla. Luudat ovat kylän parhaita, joten ei ole mikään ihme, että ne käyvät kaupaksi. Iltaan mennessä viimeistään kaikki luudat ovat myyty.
Olen luutakauppiaan tytär.
Istun kannon päällä ja valmistan vielä kymmenen luutaa. Haluaisin elämältä muutakin kuin luutien valmistamista. Haluaisin saada kaikki luutani valmiiksi. Yhtä äkkiä valmistamani luudat heräsivät eloon ja ryhtyivät tanssimaan ympärilläni. Luudat tanssivat ringissä ja kumartavat minua. Jokainen luuta on pukeutunut huolitellusti frakkiin tai prinsessan pukuun. Niillä kaikilla on iloiset kasvot, jotka hymyilevät minulle.
Vuorotellen tanssin luutien kanssa.
Huomasin, että Repaleinen vaatteeni muuttui puhtaanvalkoiseksi prinsessan puvuksi. Päässäni on kultainen tiera, jossa on suuria jalokiviä. Jalassani on punotut korkokengät, jotka kimaltavat kauniisti. Eteeni tuotiin peili, joka kertoi, että olen maailman kaunein prinsessa. Itkin onnesta. Elämässäni ei ole tapahtunut mitään näin ihanaa.
Yhtä äkkiä kuului isäni karjaisu, valmista lisää luutia tyttö!
Havahduin kannon päältä todellisuuteen. Isäni oli tyypilliseen tapaansa juonnut itsensä humalaan ja peräsi lisää luutia myytäväksi. Huomasin, että luutaystäväni olivat muuttuneet tavallisiksi luudiksi, eivätkä ne enää hymyilleet minulle. Puhdas valkoinen prinsessan pukuni oli muuttunut likaiseksi vaatteeksi, joka roikkui ylläni. Ilon kyyneleeni vaihtuivat surun kyyneleiksi.
Kymmenen luutaa, vielä kymmenen luutaa valmistan.
Olen luutakauppiaan tytär.
Likaisten vaatteiden alla minullakin on sydän, joka sykkii. Unelmoin asioista, joita minulla ei ole. Minulla ei ole yhtään ystävää. Elämässäni ei ole muuta kuin alkoholisti isäni, jolle valmistan luutia.
Seuraava päivä ei poikkea edeltäjistään.
Istun kannon päällä ja valmistan luutia. Kymmenen luuta vielä, valmistan vielä kymmenen luutaa, niin isäni on tyytyväinen. Sidon luudat pyörähirviöön kiinni, jotta isäni pääsee myyntikiertueelle. Jokainen päivä on edeltäjänsä kaltainen. Luutia luutia luutia…
Seuraavana päivänä lähdin isäni mukaan kylälle kauppaan.
Tuttuun tapaan ihmiset välttelivät meitä ja kauppias vaivaantui nähdessään meidät. Kaupassa näin hienon prinsessan puvun, enkä malttanut olla koskematta siihen. Sen huomattuaan kauppias huusi, että nyt tuo tyttö pilasi puvun. Katsokaa nyt, puku on tahriintunut, eikä sillä tee enää mitään, huusi kauppias.
Itkin ja häpesin välikohtausta. Paikalla olevat nauroivat ajatukselle, että minulla olisi tuo prinsessan puku päälläni.
Yhtä äkkiä nurkista alkoi kuulua rapinaa.
Luudat olivat heränneet eloon. Huomasin, että kaikki valmistamani luudat olivat saapuneet kylälle minua puolustamaan. Tuhansia luutia rapisi nurkissa, ja ne raapivat maata ja lattioita vaativasti. Poistuin myymälästä ja luudat seurasivat minua. Ihmettelin, että onko tämä totta? Luutaystäväni pukivat päälleni taidokkaasti valmistetun kuningattaren puvun ja laittoivat jalkaani punotut korkokengät, jotka kimalsivat kauniisti. Päähäni he laittoivat kultaisen kruunun, jossa oli suuria jalokiviä.
Ilta alkoi hämärtää ja täysikuu näkyi taivaan rannalla.
Kaukaa kuului rapinaa ja raapimista. Luutaystäväni saapuvat noutamaan minua lasivaunulla. Vetotehtävästä vastasivat kaikkein voimakkaimmat luudat. Ajuri ja palvelusväki olivat pukeutuneet mustaan frakkiin. Ymmärsin, että minusta oli tullut oikea kuningatar ja että luutaystäväni olivat tulleet hakemaan minut valtakuntaani.
Vapun kunniaksi kirjailija Sami Aaltosen pääsiäistarina vielä kerran:
Luutakauppiaan tytär
Olen luutakauppiaan tytär.
Istun kannon päällä ja valmistan luutia pienillä sormillani.
Tänään valmistan vielä kymmenen luutaa, jotta isäni pääsee myyntikiertueelle. Sidon luudat tiukasti kiinni pyöräkyhäelmään, joka on kasattu erimerkkisten pyörien osista. Viimein pyörähirviö on valmis ja isäni voi lähteä myymään luutia.
Olen luutakauppiaan tytär.
Minullakin on unelmia. Unelmoin samanikäisestä ystävästä, mutta kukaan ei halua olla ystäväni. Vaatteeni ovat rikki ja ne roikkuvat päälläni. Mökissämme ei ole peseytymisen mahdollisuutta, joten tuoksun toisten mielestä pahalle. Kun kävelen isäni kanssa tiellä, niin vastaantulijat vaihtavat puolta meidät nähdessään. Kaikkia kylän lapsia on kielletty leikkimästä kanssani. Olen luutakauppiaan tytär. Likaisten vaatteideni alla minullakin sykkii sydän. Vaikka kasvoni ovat likaiset, niin poskiani pitkin vierii silti puhtaita kyyneleitä.
Isä lähtee myymään luutia.
Hän taluttaa pyörähirviön ihmisten pihoille ja monet ostavat luudan vain päästäkseen eroon hänestä. Viisi euroa luuta! Hän huutaa torilla. Luudat ovat kylän parhaita, joten ei ole mikään ihme, että ne käyvät kaupaksi. Iltaan mennessä viimeistään kaikki luudat ovat myyty.
Olen luutakauppiaan tytär.
Istun kannon päällä ja valmistan vielä kymmenen luutaa. Haluaisin elämältä muutakin kuin luutien valmistamista. Haluaisin saada kaikki luutani valmiiksi. Yhtä äkkiä valmistamani luudat heräsivät eloon ja ryhtyivät tanssimaan ympärilläni. Luudat tanssivat ringissä ja kumartavat minua. Jokainen luuta on pukeutunut huolitellusti frakkiin tai prinsessan pukuun. Niillä kaikilla on iloiset kasvot, jotka hymyilevät minulle.
Vuorotellen tanssin luutien kanssa.
Huomasin, että Repaleinen vaatteeni muuttui puhtaanvalkoiseksi prinsessan puvuksi. Päässäni on kultainen tiera, jossa on suuria jalokiviä. Jalassani on punotut korkokengät, jotka kimaltavat kauniisti. Eteeni tuotiin peili, joka kertoi, että olen maailman kaunein prinsessa. Itkin onnesta. Elämässäni ei ole tapahtunut mitään näin ihanaa.
Yhtä äkkiä kuului isäni karjaisu, valmista lisää luutia tyttö!
Havahduin kannon päältä todellisuuteen. Isäni oli tyypilliseen tapaansa juonnut itsensä humalaan ja peräsi lisää luutia myytäväksi. Huomasin, että luutaystäväni olivat muuttuneet tavallisiksi luudiksi, eivätkä ne enää hymyilleet minulle. Puhdas valkoinen prinsessan pukuni oli muuttunut likaiseksi vaatteeksi, joka roikkui ylläni. Ilon kyyneleeni vaihtuivat surun kyyneleiksi.
Kymmenen luutaa, vielä kymmenen luutaa valmistan.
Olen luutakauppiaan tytär.
Likaisten vaatteiden alla minullakin on sydän, joka sykkii. Unelmoin asioista, joita minulla ei ole. Minulla ei ole yhtään ystävää. Elämässäni ei ole muuta kuin alkoholisti isäni, jolle valmistan luutia.
Seuraava päivä ei poikkea edeltäjistään.
Istun kannon päällä ja valmistan luutia. Kymmenen luuta vielä, valmistan vielä kymmenen luutaa, niin isäni on tyytyväinen. Sidon luudat pyörähirviöön kiinni, jotta isäni pääsee myyntikiertueelle. Jokainen päivä on edeltäjänsä kaltainen. Luutia luutia luutia…
Seuraavana päivänä lähdin isäni mukaan kylälle kauppaan.
Tuttuun tapaan ihmiset välttelivät meitä ja kauppias vaivaantui nähdessään meidät. Kaupassa näin hienon prinsessan puvun, enkä malttanut olla koskematta siihen. Sen huomattuaan kauppias huusi, että nyt tuo tyttö pilasi puvun. Katsokaa nyt, puku on tahriintunut, eikä sillä tee enää mitään, huusi kauppias.
Itkin ja häpesin välikohtausta. Paikalla olevat nauroivat ajatukselle, että minulla olisi tuo prinsessan puku päälläni.
Yhtä äkkiä nurkista alkoi kuulua rapinaa.
Luudat olivat heränneet eloon. Huomasin, että kaikki valmistamani luudat olivat saapuneet kylälle minua puolustamaan. Tuhansia luutia rapisi nurkissa, ja ne raapivat maata ja lattioita vaativasti. Poistuin myymälästä ja luudat seurasivat minua. Ihmettelin, että onko tämä totta? Luutaystäväni pukivat päälleni taidokkaasti valmistetun kuningattaren puvun ja laittoivat jalkaani punotut korkokengät, jotka kimalsivat kauniisti. Päähäni he laittoivat kultaisen kruunun, jossa oli suuria jalokiviä.
Ilta alkoi hämärtää ja täysikuu näkyi taivaan rannalla.
Kaukaa kuului rapinaa ja raapimista. Luutaystäväni saapuvat noutamaan minua lasivaunulla. Vetotehtävästä vastasivat kaikkein voimakkaimmat luudat. Ajuri ja palvelusväki olivat pukeutuneet mustaan frakkiin. Ymmärsin, että minusta oli tullut oikea kuningatar ja että luutaystäväni olivat tulleet hakemaan minut valtakuntaani.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Nätti satu, ehkä vähän sieninen, mutta niinhän sadut aina. (:
Linkei
Antonim bäev
Mnää muista viäl valla hyvin dämäm bäevä, Antonim bäevä, nelikymmend aastaikka takasi. Sillo el viäl – helkkris nii – ja elä viäläkki Anders Anton Kringelin. Hän asus siihe aikka Isollp Poikkiskadull vastpäät Simeli ja ol hausk miäs, vaikk olikin givuloine. Antonim bäev ol sinä vuank keskviikko päevän. Tiista ehtost tlee Tasala Vilkk mnuun dyän ja sano: ”Kuulestis, niingos tiädä o huame Antonim bäev ja Kringelinin darvittis herättä huameltta vähä juhlalisemin gon davalist.”
-Tarvittis mar niingi,- oleks ajatell, millaills se tapaduis. – Soittas semsis toimituksis pruukata ja jos Hakkri Iiro puhalais klarinettias ja snää krahnaisif fiooli, niin gyll mar siit jo koko juhl tliis.
Mutt ei mnuum duuman Vilkullk kelvann. Se poik pan ai asjak kunttohon doisellt tavallk kon davalise ihmse, ja tuski mnää oli saanns sanotuks, millaill mnää ajattlin Gringelini herättämist, ennengo hän rupes kattlema mnuu niingon girko vaevast ja sanos: ”Soitta! - - soiteta oikke semsis menois; soiteta ja päristellä. Mutt tykkäks snää, ett se o juhlalist. Ei yhtikäm behu. Toist se on go ammuta ja mnää olengi ajatell, ett Kringelin herätetäm barill laukauksell huame aamust.”
- No niin, gyll se vaam bäis käy. Ammuta vaa. Mutt mistäst mek kaikk saam byssy? Em mnää vaa sunkkan dulf föleihi, jos snää yksnäs päräyttlep pyssyines, mnää tahdo amppuk kans ja kyll mnää sengin diädä, ett Hakkri Iiro ja ampput tahto, kon gerra ambumisen doimeis olla.
- Ol vai olk, kukast täsä pyssyst om buhell ja pyssyj ajatell. Tykkäks snää, ett se olis juhlalist, jos joku snuu nimipäevälläs tliis akknas allp pyssyllp paukuttleema? Takkaks, ettäs heräisi haulpyssym bräiskäyksest?
Mnää ymmärsin gyll, ettei täsä ollk kysymyst vaevoist, muttko ett Villk pelkäs ja, niingo sanott, pelkäsi mnää, pahus soikko, ittekkin goko rustinkki. Mut samas silmäräpäykses mnää muistin, gui mnää oli maistraati edes saannk kehumist rohkeudestan, gon oli oll valu samottamas, sillon go engelsman Rauma haminam boltt. Ja ko mnää se muisti, ni mnää puri hammastan, graappasim bäresoito Vilkun gädest ja sohasi sillf fänkpannuhu.
Sillo se paukatt! - - Jumalist, ko se paukatt! – Kyll se ol juhlalinen däräys! Kaffepann lens, Jumal tiäs, mihi, piik seisos silmä riipi raapim bääs eik saanns sanaka ulos suustas ja kaikk akknat talos krapisivap palasiks. Mutt Vilkk siäppas vähä äkkin ganuunan gainlohos ja kas näi lykkämäm bakko, Vilkk edell ja mnää peräs. Ja ko me olim bääs ulos portist, ni me huamasi, ett naaprisakki oliva akkna rikk. Ko mes se näi, ni meillt tul viäl suureve kiiru. Mnää katosi sendän daanen ja sillo mnää näin Gringelinim bistäväm bääs ulos tyhjist akkumboogist ja mek kuulin go hän huus: ”Kyll mnää teijä vaa nää, junkkri.” – Em mes sendä ollk kuulevannas, kon garasim Balotondi makasiinetten daam biiloho.
Mutt kyll se Vilkk ol aika poik! Ja hyvä kurssi ei meild kummaldakkam buuttunn, vaikkan se itt sano. – Arvakkast mitä met tei? Juu, ladattin ganuun uudestas ja ko se ol saatt kunttoho – se Vilkk ol siint toimes koko mestar – ni menttin doinen gert Gringelinin dyäm, banttin ganuun vanhallp paikalles ja jyskäytetti uus kerko olivak kuull ne. jatkuu myöhemmin
Kuuntele myös Samin tarinoita youtubesta.
Lukijana koko kansan rakastama ääni: Jari Kiekara
http://www.youtube.com/watch?v=w1KDAd4ZNbA
http://www.youtube.com/watch?v=IiXnPjCun04&feature=mfu_in_order&list=UL
SamiA asuu mutsinsa luona!!
http://www.youtube.com/watch?v=xajeV0NGMvg
Widun m... m... no sä tiedät. Widun r... r... r... no sä tiedät. Mee ottamaan haltuun niitä mesejä!!! Mielellään jostain muualta ku SUOMESTA!
KARJALA W. TAKAS
kun ropltottaa
Jonkun piti syödä hatullinen paskaa, jos tietyn henkilön äänisaalis ylittäsi tietyn rajan.
Miten on, Sami A?