Elikkä: Oon ollut pitkällä sairiksella. Syitä on monta. Varmaan ollut henkisesti jo vähän poikki. Sitten iski fyysinen vaiva, josta alkoi sairis. Sitten alkoi todella vaikeudet: työpuolella on ristiriitoja, jotka kärjistyi mun poissaolon aikana. Yksityiselämän puolella tapahtui liikaa... Ja fyysinen vaiva paheni.
Kuukausia mennyt, kuntoutettu on jne. ja nyt pitäisi palata töihin. Haluan töihin, mutta... kun pidettiin palaveri, huomasin, että ristiriidat oli yhä työpaikalla, vaikka on yritetty selvittää, ja oon itsekin ollut näissä mukana. Kaiken lisäksi mun pitäis palata heti kokopäiväisesti. En usko pystyväni tähän kokonaisuuteen. En todellakaan tiedä, miten tulen pärjäämään.
Viime viikolla oon soittanut itkuista puhelua esimiehelle, laitanut lääkärille viestiä. Eiku töihin, sanoo lääkäri. Sinne painostavaan ilmapiiriin kokopäiväisesti usean kuukauden jälkeen. Viime päivät oon ollut tosi ahdistunut ja itkuinen. Tajusin, että esim. osapäiväsaikkua ei ole edes ehdotettu, vaikka siihen olis varmaan edellytykset KELAn puolesta.
Mitä mä teen? Kukaan ei usko mua!
Kuukausia mennyt, kuntoutettu on jne. ja nyt pitäisi palata töihin. Haluan töihin, mutta... kun pidettiin palaveri, huomasin, että ristiriidat oli yhä työpaikalla, vaikka on yritetty selvittää, ja oon itsekin ollut näissä mukana. Kaiken lisäksi mun pitäis palata heti kokopäiväisesti. En usko pystyväni tähän kokonaisuuteen. En todellakaan tiedä, miten tulen pärjäämään.
Viime viikolla oon soittanut itkuista puhelua esimiehelle, laitanut lääkärille viestiä. Eiku töihin, sanoo lääkäri. Sinne painostavaan ilmapiiriin kokopäiväisesti usean kuukauden jälkeen. Viime päivät oon ollut tosi ahdistunut ja itkuinen. Tajusin, että esim. osapäiväsaikkua ei ole edes ehdotettu, vaikka siihen olis varmaan edellytykset KELAn puolesta.
Mitä mä teen? Kukaan ei usko mua!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jos lääkäri ei ole osannut osa-päiväistä ehdottaa, niin voisitkohan itse häneltä sellaista pyytää?
Ymmärrän, että ahdistaa, en voi kuin täältä toivoa sinulle voimia. Työhönpaluu pitkän tauon jälkeen on aina pelottavaa - etenkin, jos ei ole vielä kunnossa ja työssä on ahdistava ilmapiiri.
Juttele esimiehesi ja lähimpien työtovereidesi kanssa avoimesti. Koeta saada työsi näin alkuun järjestettyä siten, että saisit hieman kevyempiä töitä. Ota vastaan kaikki tuki, mikä tarjotaan.
Ole avoin, koeta olla rohkea. Jos et jaksa, niin sitten et jaksa, eikä se ole mikään häpeä. Koeta nyt kuitenkin parhaasi ja katso, miten menee. Jos voimat ei riitä, niin uudelleen lääkärille. Mutta voit yllättää itsesi - ehkä paluu ei olekaan niin kamalaa kuin luulit! Et saa sitä selville, ennenkuin koetat.
Onhan sinulla ystäviä. joille voit purkaa sydäntä, mikäli töissä on rankkaa? Onhan sinulla myös jatkuva hoitosuhde jonnekin, että edistymistäsi voidaan seurata?
Toivottavasti kaikki lutviutuu loppujen lopuksi!
Osapäiväsaikku on mahdollinen mutta työpaikan vaihto todennäköisesti sulle paras ratkaisu. Mut ohjattiin vastaavassa tilanteessa eläkeyhtiön kautta noposelle, se on iso firma joka järjestää työpaikan vaihtoon apua ja valmennusta. Olin ensin yhdellä toisella valmentajalla eri firmassa, kävin siellä melkein kaksi vuotta, vain muutaman kerran vuodessa tavattiin ja valmentajakin vaihtui välissä monta kertaa. Mitään ei tapahtunut ja minut siirrettiin sitten pois. Noposella kävin paljon useammin ja se valmentaja oli ihan eri lainen. Minulta kysyttiin mitä minä itse elämältäni haluan ja sen pohjalta sain sitten uuden työpaikan jonne menin ensin pariksi tunniks ja nyt teen jo ihan täyttä päivää. Koen, että ilman tätä ulkopuolista apua minusta ei olisi ollut enää työhönpalaajaksi.