Oikeat Ihantalan ihmemiehet eli JR12 Jänkäjääkärit

Tästä sille Åkelle elokuvanaihetta niin ei tarvitse "hakea" sankaritaruja...

Siis Jänkäjääkärien sotatie eli JR12 ja siellä ei menty karkuun kovin useasti ja jos mentiin niin sitten otettiin vahinko takaisin!

Kuuluisimpia valokuvia panssarintorjunnasta Kannaksella 1944!

http://karjala.dyndns.org/metsapirtti/artikkelit/penttiahtiainen/jankajaakarit.htm

Siis tämä:

http://karjala.dyndns.org/metsapirtti/artikkelit/penttiahtiainen/jankajaak/janka05.htm

http://karjala.dyndns.org/metsapirtti/artikkelit/penttiahtiainen/jankajaak/janka53.jpg

30.6.1944 Ihantalassa, Imatrantiellä savuava Sotkan romu, jonka alaosaan ilmeisesti saksalaisen rynnäkkötykin ammus oli osunut, tehden panssarin liikuntakyvyttömäksi.

Alikersantti Matti Huppusen panssarinyrkin ammus tuhosi vaunun lopullisesti. Jäännöksiä tarkastelevat II/JR 12:n kersantit Kalle Niemelä (vas.) ja Heino Nikulassi. Heistä vasemmalle panssarijääkäri Eino Heikkilä rykmentin tykkikomppaniasta. SA-kuva teoksesta: Martti Sinermä, Rainer Palmunen ym: Suomalainen korpisoturi.
Oy Valitut Palat – Reader´s Digest Ab 1994.

Suomalaisia joukkoja taisteli Ihantalassa 5 divisioonaa. Mukana oli myös saksalainen rynnäkkötylliprikaati. Hyökkääjällä oli kolme armeijakuntaa, eli 15 divisioonaa, 150 pataljoonaa sekä yli 1 000 panssaria. Omat hävittäjät ja ilmatorjunta pudottivat Ihantalassa viikossa 119 viholliskonetta. Suomalaiset lentokoneet pommittivat 1.-6.7. yhteensä 92 ja saksalainen Osasto Kuhlmey 291 kertaa.

Panssarintorjuntaa varten Suomeen oli toukokuussa 1944 tuotu 10 000 ja juhannuksena vielä 14 000 panssarinyrkkiä sekä 2 000 panssarikauhua. Niillä annettiin lopullinen tyrmäys panssarijyrälle 29.6.-1.7., kun JR 12:n lähitorjuntamiehet nykyisen kenraaliluutnantti Olli Kaakisen johdolla tuhosivat kymmeniä tankkeja.

Panssarit alkoivat arastella, kun suuri joukko niitä oli tuhottu. Koulutusta panssarinyrkkiin ei ehditty antaa. Se oli yksinkertainen putki, joka loi valtavasti uskoa puolustukseen. Monella miehellä oli kontollaan useita vaunuja. Jänkäjääkärit olivat Kaakisen mukaan loistavia taistelijoita. He eivät pelänneet mitään ja panssarien tuhoamisenkin he ottivat metsästyksenä.

Nyrkin kanssa piti mennä 10 tai 30 metrin päähän ja vaikka kumpuileva maasto auttoi, niin niissä oloissa jokaisen panssarin tuhoaminen oli melkoinen urotyö. Kannaksella tuhottiin tai vaurioitettiin pahoin 750 panssarivaunua, näistä yli puolet Tali-Ihantalassa.

Muilla rintamilla tuhottiin 200 kpl. Panssarintuhoojan merkin sai 327 miestä, mutta monet urhot eivät sitä saaneet, koska menivät manalle saman tien itsekin.
Kuuluisin kuva Talin taisteluista! Kuka tietää tarkan ottopaikan?

http://hkkk.fi/~yrjola/war/finland/battles/tali/tali2.jpg


Sotilaat on siis suomalaisia ja kuva on aikansa tuote eli lavastettu mutta aika hieno otos.

Panssarintuhoojamiehet uusine panssarinyrkkeineen eivät siis tuhonneet kyseistä vaunua, joka oli juuri tuhottu ihan oikeasti. TK-kuvaajan täysosuma kamerallaan kuitenkin!

T34 vaunun tuhosivat todennäköisesti saksalaiset StuH -vaunut eli SturmHaupitze, joka oli parannettu painos StuGIII varustettuna 105mm tykillä.
(10.5cm) Sturmhaubitze 42 Ausf G / Sd.Kfz. 142/2 - 105mm StuH 42 L/28

http://www.achtungpanzer.com/stug.htm

Jutusta on lisää kirjassa Marskin panssarintuhoojat : Suomen panssarintorjunnan kehitys ja panssariyhtymän panssarintorjuntayksiköiden historia / Erkki Käkelä
ISBN 951-0-24638-7

http://www2.siba.fi/~kkoskim/matkat/sivut/IHANTALA.HTM

Näissä maisemissa siis sodittiin!

Olimme pariviikkoa sitten ko. paikalla, kun kiersimme aluetta. Oppaamme oli vakuuttunut, että olimme juuri kuvan paikalla. Nyt se on hieman pusikoitunut. Itse en pysty paikkaa juuri nyt sinulle määrittämään, mutta meidän kotisivuilta on matkaraportin yhteydessä luettavissa, joskus lähitulevaisuudessa. Sitten siihen on liitetty nykykuva paikasta.

http://kotisivu.mtv3.fi/pkymasehist/index.html

Ps. Kuvassa etualalla oleva vääpeli lähdetietojen mukaan kaatui seuraavana päivänä kuvanotosta.

Ei Åke mitään sankaritaruja hakenut. Isäni taisteli JR12 Suurkarin pataljoonassa ,ryhmänjohtajana. Ihantalan Pyöräkangas mm oli taistelupaikkana. Tappiot olivat suuret, mutta naapurilla vielä suuremmat. Osasto Björkmanissa taisteli sonkajärveläinen rajakorpraali Ville Väisänen ja ennen kaatumistaan hän tuhosi 8 tankkia. Hänelle myönnettiin postuumisti Mannerheim-risti 145. Sankaruutta hakeneet saivat toisenkin nimen eli vainaja. Jokainen teki velvollisuutensa. Sodan kauhut seurasivat veteraaneja siviiliin. Muistan kuinka isä unissaan huusi kun näki sodan painajaisia. Isääkin paikalliset turvasäilössä olleet kommunistit nimittelivät fasistien kätyreiksi. Isän syntymästä tulee ensi vuonna kuluneeksi 100 vuotta. Viimeiseen iltahuutoon tämä jänkäjääkäri Lapista lähti 1997.

Lindman oli ihan hyvä näyttelijä ja jalkapalloilijakin. Sen sijaan elokuvaohjaajana hän sortui räikeään svekopropagandan tekoon. Ruotsinkielisten säätiöiden varoilla hän teki valheellisia ja liioittelevia leffoja, joiden ainoa tarkoitus oli uudelleenkirjoittaa historiaa. Tunnetusti ruotsinkieliset osastot lievästi sanoen alisuorittivat selvästi. Varsinkin motivaatiossa puolustaa maata oli suuria vaikeuksia, koska sota-alueet eivät kuuluneet ruotsinkielisiin.

Åken puolustukseksi voi sanoa, että nuo säätiörahat myönnettiin juuri sillä ehdolla, että valkopestään ruotsinkielisten sotahistoriaa. Toki Åke varmaan mielellään valkopesikin!