Olisin halukas kuulemaan miten kulttuurit ja traditiot kohtaavat kansainvälisissä kirkolliskokouksissa ortodoksien kesken.Kuitenkin tapakulttuuri poikkeaa paljonkin.Onko vaikea saada läpi päätöksiä ylemmällä tasolla ortodoksikirkon piirissä.
Entäs kansallisella tasolla?Olen ymmärtänyt että kirkkokunta on osittain hajalla sisäisesti ja alueellisesti.
Entäs kansallisella tasolla?Olen ymmärtänyt että kirkkokunta on osittain hajalla sisäisesti ja alueellisesti.
Vastaukset 10
Vanhimmat
On aika vaikea saada päätöksiä läpi: tuhanteen kahteensataan vuoteen ei ole päätetty "ylemmällä tasolla" mitään.
"Entäs kansallisella tasolla?Olen ymmärtänyt että kirkkokunta on osittain hajalla sisäisesti ja alueellisesti."
Kansallisella tasolla ei päätetä dogmaattisista asioista, jos sitä tarkoitat.
Kansainvälinen taso.. dogmit ja kansallinen hajanaisuus sitä tarkoitin.
En ole uudistusmielinen vaan traditionalisti mutta miten on miten homma menee.
http://www.ortodoksi.net/index.php/Harhaopit_ja_kirkolliskokoukset
Yleisissä kirkolliskokouksissa päätetään kirkkomme dogmeista: viimeiksi 800-luvulla. Ei ole oppi paljon muuttunut viime aikoina ja näillä näkymin ei tule muuttumaan.
En ymmärrä mitä tarkoitat kansallisella hajaannuksella. Ei ole olemassa kilpailevaa dogmia vaan yksi ja sama oppi niin Suomessa, Kreikassa kuin Venäjälläkin. Jos joku yksittäinen ihminen toimii opin vastaisesti, ei se tarkoita, että oppi olisi muuttumassa. Yksilö vain rikkoo sääntöjä ja yksilö vastaa teoistaan.
Kaikki eivät tunne kirkkoamme riittävästi ja nämä äänekkäät pirujen seinillemaalajat levittävät katteetonta pelkoa opin muutoksesta. On tietysti olemassa myös muutosten ajajat. Siinä sitä meteliä riittää. Suurin osa (näin luulen) paskat nakkaa näille riiteleville osapuolille.
Muutoksia voi tulla jos yleinen kirkolliskokous joskus saadaan koolle. Siellä tuskin modernit muutoksen tuulet puhaltelevat. Näen sieluni silmin ikäloppujen itämaisten partaukkojen loppumattoman rivin, joka ei twiittaa, zumbaa eikä näe naispappeudessa mahdollisuutta.
No en ole minäkään ajamassa sellaisia raamatun vastaisia uudistuksia kuin naispappeus tms.
Mutta jotain käytännön juttuja voisi muuttaa kuten esim. tuo pappien pappeuden menetys jos menee uudestaan naimisiin.
En minäkään usko että asioista ja näkemyksistä tarvitsisi riidellä mutta onhan se epämukavaa ja noloa jos ihmiset tappelee näkökulmista.
"Mutta jotain käytännön juttuja voisi muuttaa kuten esim. tuo pappien pappeuden menetys jos menee uudestaan naimisiin."
Miksi sitä pitäisi muuttaa?
Ainoa muutoksen paikka voisi olla siinä, että pappeus tosiaan lähtisi automaattisesti uusiin naimisiin menevältä. Nythän tämä riippuu piispainkokouksen päätöksestä. Meillä vielä niin, että käytännössä pappeutta ei oteta keneltäkään pois, ellei asianomainen itse ilmoita piispainkokoukselle tulleensa kanonisesti sopimattomaksi pappeuteen ja haluavansa luopua siitä.
Mikäs se sellainen syy voisi olla?
Jos annetaan oikeus naida miksei anneta oikeutta mennä uudelleen naimisiin tai sitten jos tässä on hengellisestä nöyryydstä ja luopumissta kyse niin.. miksi sitten ylipäätäänkään papit voivat mennä naimisiin?
Heräsitkö aamurukoukselle?
Sissus sentäään.. tarkoitin että miksi rangaistaan pappeuden menetyksellä jos eroaa ja haluaa naimisiin uudestaan?
Eikö voisi virkaansa pitää ja mennä ne 3 sallittua kertaa naimisiin ja jos ei niin mikä siinä on päällimmäinen syy papeilla että näin menetellään?
Hengellinen nöyryys vaiko mikä?Jos hengelliset syyt niin miksi ylipäätänsä papit saavat mnnä naimisiin?
Ja slibaatista sen verran miksi piispoilla on täysiselibaatti (mahtaneenko kenelläkään pitää niin täydellisesti)Ei kai sitten jos sattuu jotain joudu luopumaan piispuudestaan jos vaikka hhmm.. sattuis IT-syntiä tekemään?
Tuossa aikaisemmissa ketjuissa tuli huomatuksi että jotkut naisimmeiset ihastuu rippi-isiinsä ym. tuli vaan mieleeni kun joku sanoi että on ne himot papeillakin kun miehiä ovat.. että jos sattuu vaikka papilla tai naimisissa olevalla papilla himot hyrräämään ja hän joutuu sen kertomaan omalle rippi-isälleen.. niin antaako se oma rippi-isä heti fudut tai tiedoksiannon tästä vai säilyttääkö rippisalaisuuden?
Ilmeisesti velvoittaa papin eroamaan itse?
Ei muuten mutta kiinnostaa vain muuten siis.En ole itse sekoillut enkä aiokkaan.
Eikö kannattaisi silloin joko rippi-isän tai rippilapsen vaihtaa rippi-isäänsä jos jompikumpi havaitsee tuollaista himoa tai rakastumista toisiinsa?
Uuden dogmin aikaansaaminen (tai vanhan muuttaminen) on aivan eri asia kuin sen dogmin/normin/säännön toimeenpano. Taidat puhua kanonien toimeenpanoa koskevista näkemyseroista. Homoavioliitto tai naispappeus vaatii dogmin muuttamista ja se ei ole pikku juttu se. Sitten on koko joukko kirkollista elämää koskevia normeja, kanoneja, joita ei aina toimeenpanna, vaikka niitä vastaan toimittaisiin. Tällöin ei kuitenkaan muuteta ikiaikaista dogmia, se vain sivuutetaan.
Brittien Magna Carta oli sekalainen kasattu ristiriitainen säädöskokoelma, joka aiheutti paljon pulmia oikeuslaitokselle. Tällöin ei ruvettu muuttamaan lakia vaan toimeenpanossa noudatettiin periaatetta "selective enforcement". Laki on pyhä mutta sen toimeenpanossa noudatettiin harkintaa ja pelisilmää. Näin on mielestäni asian laita meidän kanonienkin kanssa, niiden kanssa on tultava toimeen.
(ps. älä luota mitä sanoin, saatan olla pahasti pielessä, sillä en tunne asiaa juurikaan, kunhan vastasin)
No nimenomaan mutta luulin että tämä kanoninen laki tästä pappien naimisjutusta olisikin ollut dogmikamaa.
Ymmärsin eli on aika liukuva käsite tuo kanoninen laki.Mitä sillä sitten lopulta tekee eli se ei kuitenkaan ol sitova vain ohjesääntö.
En ymmärrä myöskään miksi suomessakin on kamala tappelu mp ja aikakäsitteistä homoista yms.Itse en syrji mutten päähänkään taputtelisi ja en suosi asioita jotka on selkeästi mainittu raamatussa synniksi tai kiellettyjä.Kukin tekee tietysti miten haluaa mutten tykkäisi jos kirkon puolelta alettaisiin sama luterilainen uudistusbuumo ja raamattu sysättäisiin syrjään tai sitä alettaisiin tulkita kummallisesti.
No laki on aina laki ja uskonnossa ei taida olla sitäkään pelivaraa aina.