En pääse ikävästäni kun mummoni syksyllä -03 kävi kertomattani lopettamassa siskoni entiset koirat joita olin koko kesän hoitanut. Koirat olivat vasta 3-vuotiaita ja terveita tyttöjä. Siskoni oli joutunut luopumaan koiristaan ja antoi ne mummolleni joka lupasi huolehtia niistä, mutta minä niitä koko kesän hoidin. Ja sitten mummoni ei halunnutkaan enää pitää niitä eikä suostunut antamaan niitä uuteen perheeseen, vaan kävi salaa lopettamassa ne! Ja kun sain tietää siitä viikkoa myöhemmin niin sen jälkeen en mummolleni ole puhunut ja kun sain mummoltani kirjekuoressa synttärilahjaksi rahaa niin en voinut kiittää häntä koska hän oli tehnyt niin rakkaille koirille, niin isäni tuli huutamaan ja haukkumaan minut kuinka kiittämätön paska olen! Mutta en pysty kiittämään mistään ihmistä joka on tuosta vain mennyt terveet maailman kiltimmät koirat lopettaa eläinlääkärille! Mitä te sanotte?
Minun tarinani
Slightly Mad
5861
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
en minäkään olisi oikein jaksanut olla kiitollinen rahasta...yrittikö hän hyvitellä sitten rahalla tekoaan.Oletko jutellut mummisi kanssa,miksi hän teki niin kuin teki? Ainoa valopilkku,jos nyt etsin, on edes se,että hän vei koirat eläinlääkärille.
Itselläni oli pienenä koira,joka jouduttiin lopettamaan ilman eläinlääkäriä,kun koira hyppäsi toisen kerroksen ikkunasta ja sen jalat murskautuivat.
Mitä vanhempasi tuumaavat? Isäsi näkökulma näyttää olevan selkeä,mutta entä äiti? Juttele asiasta ja jaa surua ystäväsi kanssa;itse olen huomannut,että puhuminen auttaa,vaikka ei tuskaa viekään pois.Kaukohaleja sulle lähettää toinen eläinystävä.
Luultavammin..en ole varma...Mutta kun siskoni palasi syksyllä ja sai tietää mitä hänen koirilleen tapahtui ja meni mummoni luokse hyvin vihaisena. Niin mummoni vain ihmetteli että mikäs sinulla on? ja siskoni sanoi vihaisena että tapoit koirani, ja mummoni oli muka ettei olisi tiennyt asiasta mitään! En ole mitenkään pystynyt menemään mummoni puheille, en vain pysty puhumaan hänen kanssaan! äitinikin piti koiristi paljon ja ei itsekkään ole halunnut tavata mummoani niin kuin en minäkään, mutta isäni ei vain tajua että minä välitin niistä koirista!
miten voi ihmiset olla julmia...suren puolestasi.
Mummosi on ollut todella piittaamaton,kun ei ole osoittanut asiasta tietävänsäkään.Sinulla on syykin olla vihainen.Eikä puhua tarvitse,ennen kuin itse on siihen valmis.
Onneksi edes äitisi ymmärtää tunteitasi...edelleen sinulle lohdutushaleja!
Tere!
no jos tämä tosiaan oli totta niin sitten Sinulla on kyllä todella omituinen mummo.
Tämä oli jokatapauksessa väärin tehty!
Koirat olivat terveitä ja niitä oli sentään kaksi kappaletta.
Lisäksi sinä välitit koirista ja äitisikin piti niistä. Myös siskosi piti niistä.
Ne eivät edes ollet mummisi koiria.
En kyllä ymmärrä, vielä kun kyseessä oli naisihminen ja vahempi sellainen.
Etenkin kun siskosi tuli vielä takaisin. Siis aluksi ajattelin, että siskosi on varmaan kuollut tai jotain. Mutta kun sisko oli vielä hengissä niin ne olivat hänen koiriaan.
Ei elävää olentoa voi millään rahalla korvata! Eikä etenkään vanhempien ihmisten pitäis näyttää nuoremmilleen tuommoista esimerkkiä. Luulisi olevan mummillasi vähän toisenlaiset elämänarvot.
Juu kyllä tuo tarinani oli aivan totta - valitettavasti