Jaikalin "piilouhkaus"

En alakuunkaan lähe ja mikä hyvä siellä oisin. Joutastelemaan sinne, tässä on halkosavottaa meneillään ja äitiäkin lähettävä välillä kattomaan.

Omituinen kannanotto Mikon asiassa.Missä on nyt se kuuluisa veljeys
ja sympatia. Vai onko niin että toden ollessa kyseessä, jätetään yksin ja
vaietaan kuoliaaksi ettei jouduta itse jaikalin hampaisiin.
Seuraan mielenkiinnolla tätä, miten veljet tsemppaavat toisiaan, tässä
tapauksessa Mikkoa. Vai onko helpompi antaa tukea vain silloin kun toinen
konttaa ja ryömii edessänne ja anelee syntisäkkinä armoanne.

Mikko. kirjoitti:

En alakuunkaan lähe ja mikä hyvä siellä oisin. Joutastelemaan sinne, tässä on halkosavottaa meneillään ja äitiäkin lähettävä välillä kattomaan.

niin, ja täälläkin pitää jauhaa jaikaleita ja muuta vähemmän tärkeätä siihen verrattuna, että menisit Sanan kuuloon. Muistaakseni olit äskettäin opetustakin vailla.

tode* kirjoitti:

niin, ja täälläkin pitää jauhaa jaikaleita ja muuta vähemmän tärkeätä siihen verrattuna, että menisit Sanan kuuloon. Muistaakseni olit äskettäin opetustakin vailla.

Opetusta vailla ja keneltä? Kolmekymmentä vuotta ja ylikin olen opiskelut uskoa ja järki voitti viimeiselläkin. Siinä huomataan kuinka ei kannata antaa periksi, mulla on Jumalan kanssa hyvät välit nyt. Nyt usko tyydyttää minua ja tuo tunneusko se on iäksi otettu multa pois, niin luulisin. Minäkin haluan olla tasapainossa uskoni kanssa. Etkö sitten todé sitä sallisi mulle?

Mikko. kirjoitti:

Opetusta vailla ja keneltä? Kolmekymmentä vuotta ja ylikin olen opiskelut uskoa ja järki voitti viimeiselläkin. Siinä huomataan kuinka ei kannata antaa periksi, mulla on Jumalan kanssa hyvät välit nyt. Nyt usko tyydyttää minua ja tuo tunneusko se on iäksi otettu multa pois, niin luulisin. Minäkin haluan olla tasapainossa uskoni kanssa. Etkö sitten todé sitä sallisi mulle?

* Mikko, englantilainen todella suuri saarnaaja, eli ennen meitä, ja kirjoitti hyvän kirjan, parhaimpia mitä koskaan oon lukenut.
* Hän kirjoitti tunteista uskovan elämässä näin, " Usko ja tunteet on uskovaisen kainalosauvat, kumpaakin täytyy olla." Eikö olisikin aika kuivaa ja ykstotista, jos ei koskaan tunnu miltään? Usko ei perustu tunteseen, mutta siihen voi nojata ja kokea uskoa tunteillaankin, ne vaan pitää osata ohjata oikein omaan uskonelämään, kyllä tunteitakin saa olla. Ja jos ja kun Herraa joskus silloin tällöin pääsee siunaamaan, niin minkäs mahdat, kun niin "jubileeraa", että ?

* Eräs tunnettu saarnaaja sanoi kerran mulle, että kun on Herran kanssa nuo tunneasiaiitkin kunnossa, niin "Metsäkukkiakin " siunaa :) Tiedäthän sinä, se vanha kuuluisa valssi, joka on niin monen tytön ja pojan pään pannu pyörälle ?

old_profile_42272 kirjoitti:

* Mikko, englantilainen todella suuri saarnaaja, eli ennen meitä, ja kirjoitti hyvän kirjan, parhaimpia mitä koskaan oon lukenut.
* Hän kirjoitti tunteista uskovan elämässä näin, " Usko ja tunteet on uskovaisen kainalosauvat, kumpaakin täytyy olla." Eikö olisikin aika kuivaa ja ykstotista, jos ei koskaan tunnu miltään? Usko ei perustu tunteseen, mutta siihen voi nojata ja kokea uskoa tunteillaankin, ne vaan pitää osata ohjata oikein omaan uskonelämään, kyllä tunteitakin saa olla. Ja jos ja kun Herraa joskus silloin tällöin pääsee siunaamaan, niin minkäs mahdat, kun niin "jubileeraa", että ?

* Eräs tunnettu saarnaaja sanoi kerran mulle, että kun on Herran kanssa nuo tunneasiaiitkin kunnossa, niin "Metsäkukkiakin " siunaa :) Tiedäthän sinä, se vanha kuuluisa valssi, joka on niin monen tytön ja pojan pään pannu pyörälle ?

Kyllä, jos tunteet ovat uskossa terveellä tavalla, kyllähän mulla tunteet pelaa.

Mikko. kirjoitti:

Kyllä, jos tunteet ovat uskossa terveellä tavalla, kyllähän mulla tunteet pelaa.

* Mikko, tarkoitin vaan sitä, ettei kannata tunteista kokonaan luopua ja lähteä jäkiperäiselle kylmälle polulle. Kyllä Jumala on antanut tunteet ihan meille voimavaraksi.

Yleensä sellaisella kiihkomielisellä uskovalla on aina pelokkeet turvana, niitä hän käyttää tarvittaessa. Tuollainen uskova ei edes huomaa itse sitä, luulee vain että omistaa Jumalalta jotain valtuuksia. Yleensä nuo huuhastelijat toivovatkin riidoissa vastapuolelle jotain takaiskua hänen elämälle.
Tiedän koska olen joskus ollut mainitunlainen huuhastelija..

* Pe.ku, eihän lukenut. Käsitit vaan ihan väärin koko asian. Luin kyllä sen silloin, kun puhelitte keskenänne.
* En nyt lähde sitä tässä kommentoimaan, kun en tarkasti muista millä sanoilla jaikal asian esille toi. Mutta sen muistan, että mitään mainitsemaasi teloitustuomiota hän ei sulle antanut.

Minä tietänen mitä Jaikal selkeällä uhkauksellaan tarkoittaa.

Hänellä on ihan oma Jumala sätkynukkenaan, kuvittelee sen Jumalan ajattelevan ja toimivan juuri niin kuin Jailikin.
Tuo sama Jumala-ongelma on joillain harvoilla uskovilla ja itse siinä kuvittelee olevansa se maailman napa.

kuulolla10 kirjoitti:

Minä tietänen mitä Jaikal selkeällä uhkauksellaan tarkoittaa.

Hänellä on ihan oma Jumala sätkynukkenaan, kuvittelee sen Jumalan ajattelevan ja toimivan juuri niin kuin Jailikin.
Tuo sama Jumala-ongelma on joillain harvoilla uskovilla ja itse siinä kuvittelee olevansa se maailman napa.

* Suurimmalta osin sinä Pe.ku vaan et ymmärrä ja käsität pahasti väärin, mitään tuollaista ei palstalla tapahdu, miksi meitä muutamia leimaat,

Kyllä tuo selvä uhkaus oli.

Uhkailu on merkki huonosta itsetunnosta. Se taas ei tarkoita sitä, että uhkaaja olisi vaaraton.
Ylemmyydentuontoinen ihminen potee huonoa itsetuntoa. Ei ole hyvä yhdistelmä.