Minkä koette synniksi ortodoksit?

Synti on monimutkainen käsite, joka on kietoutunut ihmiseen jokaisella tasolla. Kaikki synnit kumpuavat suurimmasta synnistä, ylpeydestä. Syntiä vastaan taistelu on elinikäinen ja jokaisen henkilökohtainen kamppailu.

Synnitön meistä ihmisistä ei ole kukaan, mutta kilvoittelu jatkuu!

Paha synti on polkea heitä, jotka muutenkin ovat heikoilla.

Ahneus on synneistä pahin, sen seuraukset näkyvät kaikessa, merien, maiden saastumisessa, tuloerojen kuiluna aukenemisessa

Ahneus tuo mittaamattomia kärsimyksiä. Ahne vie toiselta aina.

Hyvinvointiyhteiskunnassa ahneus on yhteiskuntakelpoisuuden merkki, valitettavasti.

Syntikäsite riippuu paljon siitä, miten yksilö itse kokee suhteensa syntiin. Joskus olen miettinyt sitä, miten erilainen on omantuntomme tila riippuen siitä, miten elämäämme elämme. Kun sarjamurhaaja ei tunne omantunnontuskaa teostaan, samaan aikaan tiukasti paastoava askeetti kokee syyllisyyttä pienestäkin paastonrikkomuksestaan.

Itsetyydytyksestä sanon omana mielipteenäni sen, että paineet on purettava tai ne yöllisissä unissa purkautuvat itsestään. Minkäs sille voimme, että Luoja on meihin seksuaalisen vietin asettanut. Kuka sitten on oikeutettu tyydyttämään itseään? Siihen en ota kantaa. Tietäkööt itse itsessään.

Kuka tai mikä on väärä mies, johon voi rakastua? Vapaat miehet lienevät kaikkien naisten tavoiteltavissa. Jos mies onkin varattu, minkäs teet jos häneen rakastut. Tunteilleen ei mitään voi, niiden kanssa vain on osattava elää. Järki olla pitää ja jäitä housuihin, jos varattuun rakastut.

Syntiä syöminen juominen ja naiminen...

Mikä tahansa voi olla syntiä jos se vie ajatukset itseen ja itserakkauteen ja sen narsismin tyydyttämiseen.

Onko siis rakkaus syntiä missä tahansa sitä koetaan ja keneen tahansa sitä koetaan.En usko.

Huoraaminen on syntiä.Himoitseminen on syntiä jos himoitaan toisen omaa.

Alistaminen ja yleensäkkin negatiiviset tunteet ja teot ovat syntiä.

Ehkä Jumala on armollinen mielisairaille jotka ymmärtämättään ovat tekoja tehneet.Ehkä Jumala ei ole armollinen niille jotka ovat ymmärtäen tietoisesti valinnat tehneenä tehneet.Mutta Jumalahan on armollinen ja rakkaus.

Vältä siis pahaa ja harjoita hyvää.Kyllä sydän ja omatunto kertoo mikä on väärin ja mikä ei.Loppu jääkin sitten Herran haltuun.

Itselleni haureus esiavioton seksi, perverssi seksi, seksi vain seksin eli ruumiin himon vuoksi,huoraaminen, seksi muun kuin rakkauden vuoksi on syntiä.Tumpulla käynti myöskin vaikka minulle se on joskus aika vaikeaa välttää seksuaalisena ja halukkaana emotionaalisena ihmisenä.

En näe seksiä likaisena vaan kauniina nautinnollisena asiana kunhan se tapahtuu yhteisymmärrykssä ja fiilingissä sen kumppanin kanssa niin ettei se johda syntiin avioliiton rikkoutumisen muiden satuttamiseen tai muun syyn takia.
Samaa sukupuolta olevien rakkautta en kiellä mutta seksuaalisena mieltymyksenä en sitä hyväksyisi.Raamattu on selkeä siinä asiassa siinä ei ole spekuloinnin varaa.Seksuaalinen mieltymys kehittyy vasta kun seksiä aletaan kokeilla ja hormoonitoiminta antaa sysäyksiä elimistöön.Se kuka haluaa seksin perversioida omien mieltymyksiensä takia voi sen puolestani tehdä kunhan ei tee sitä muiden kustannuksella ja ole muita vaatimassa sitä kirkon piirissä hyväksymään.Se olisi dogmien muuttamista.Kukaan uskova ei aseta seksuaalisia mieltymyksiä uskonsa edelle.Muutoin minäkin olisin harras tumputtamisen puolestapuhuja ja vaatisin tämän viettini olevan synnynnäistä laatua ja tarvitsevan erityisen hyväksynnän ettei minusta tuntuisi oman syntini vuoksi pahalle.Ei se vain noin mene kaverit.Rakkaus on eri asia kuin seksuaalisuus.


Toisen oman himoitseminen, aviopuolison tyttö tai poikaystävän, omaisuuden, luonteenpiirteen tai ulkoisen olemuksen tai saavutusten himoitseminen on syntiä.Himoitseminen on alku monelle ruumiin ja sielun muulle synnille.

Tuomitseminen on ..kyllä vain.En mielestäni tuominnut tässäkään ktään sitin vain faktat ja sen mikä mielestäni on syntiä.Juoma viina tupakki ja naiset väärin käytettynä.Alistaminen huono itserakas tai muuten negatiivinen käytös ja asenteet ja Jumalan luoman tuhoaminen.

Ihmisen (oman itsen ja toisten ihmisten) asettaminen Jumalan edelle:

Luotan enemmän itseeni kuin Häneen.

Kaipaan/vaadin joltakin ihmiseltä huolenpitoa vaikka Jumala on pitänyt minusta huolta aivan ihmeellisellä tavalla. Ja vaikka ne ihmeetkin pystyn käsittämään.

Monesti se mitä ihmiset minun tekemisistäni ajattelevat on tärkeämpää kuin se toiminko Hänen mielensä mukaan.

Pelkään ihmisiä, mutten Jumalaa.

Kaipaan ihmisten läheisyyttä, mutta en huomaa vaikka olen etääntymässä Jumalasta.

Muistan kiittää ihmisiä heidän tavaralahjoistaan, mutta Luojaani en juuri muista kiittää elämänlahjasta.

Rakastun ihmisiin mitä kevyimmillä perusteilla, mutta rakastanko Jumalaani vaikka Hän on kaiken perusta ja Rakkaus.

Tällaisten tuntojen kanssa olen painiskellut viime aikoina.

Herra armahda!

Suomi on olevinaan kristitty maa mutta köyhät ovat heitteillä, vanhuksista ei huolehdita jne. jne. lista on pitkä. Rahanahneus ja piittaamattomuus ovat syntejä. Eivätkö esim. leipäjonot ole synti ja häpeä? Onhan maamme sentään rikas ja hyvinvoiva.

Rikkaimmilta eivät valu rahat köyhille, mutta eihän se rikkaita kiinnosta.

Soijanakki on nääs synti suuri.

sul on kuul nakki housuissa.. toisilla on kunnon makkara!

Etkös häpeä! ..menehän nyt siitä...kun vielä kerkiät...

"sul on kuul nakki housuissa.. toisilla on kunnon makkara!"

Nonny tuli semmoottiin laaki et vallan sanattomaks vetää :-)

Kyylä minä kokeneena naisena tiedän..vetskat kiinni nyt!Ja järki käteen.

ei yhtikäs mitiä mibä bitäy olla vabata pogon lihuo....

Onko sekuläärinä mitään järkeä olla edes kirkon jäsen?

Vai onko se yksi harjoittamisen taso...en tiedä ajattelen vaan että maallistuneet uskovat missä tahansa sitten haluavat puolustella tapojaan että ne pitäisi hyväksyä viinanjuonti seurustelu esiaviollinen seksi ja uskovat jotka yrittävät sitten hampaat irvessä kilvoitella joutuvat tiukkapipoisuudella leimatuksi eikä kenelläkään ole hyvä olla.

heitähän ei saisi edes syyllistää.. onko itsetunto ja vastuu itsestä todella niin huono ettei omia syntejään kestä silmästä silmään katsoa vaikkei kukaan niistä edes mainitsisikaan heille?

Pitääkö harjoittamisestaan ja kivoitteluyrityksistään kokea häpeää ja yrittää piilotella sitä?Jos ei sillä kehuakkaan tarvitse mutta ettei herkkänahkaisia rappiollisia nyt vaan vahingossa loukkaisi.heilläkun on tapana mainostaa hyvää elämäntapaansa ja vähätell kivoittelevien ihmisten tapoja ja tottumuksia saati peräti haukkua heitä kummallisiksi ja fundamentaaleiksi.

Emm m teidän tähtenne kilvoittele emmekä itsemme vaan Kristuksen tähden.Olrtt siinä mukana myös mutta mitn tidät tulisi huomioida sitten että ettette yltyisi meitä haukkumaan ja katselemaan vinoon ja pelkäämään että tuomme oman näkemyksenne tyrkyttäen teille?