Mun piti lyödä

Päätin juhannuksena 2000 hakata vaimoni.
Emme olleet keskustelleet menneestä...

Vaimoni on ulkomaalainen syntyjään ja tiesin vain, että hän on
Nablusista kotoisin.Pieni hento ja kiltti...Eksoottisen näköinen ja tumma...
Todella pieni nainen...

Päätöstä enne meillä oli todella kova riita...
kickboxingin käyneenä osaa vahingoittaa ihmistä myös kotona
ja luotin kokooni...Olinhan 190 cm ja vaimoni 158 cm..painoin 90 kg
ja vaimon 48 kg.

Minulla ei ole tarkkaa kuvaa tapahtumista, koska olin pillereistä sekaisin
ja jäin alakynteen suunsoitossa...Sen muistan, että otin häntä
kurkusta kiinni ja pistin vasten seinää. Nostin seinää pitkin
ylös ja ...sen jälkeen ei ole tietoa...Heräsin vasta sairaaalasta.

Vaimoni oli pahoillaan ja kertoi minule, että hänen edesmennyt miehensä
oli ollut töiss jossain paikallisessa firmassa jossa he olivat tavanneet,
kun minulle selvisi, että Mossad on joku turvallisuuslafka niin en voinut kun nauraa. Nauroimme heräämössä molemmat kyyneleet silmissä...

Sen jälkeen, eikä sitä ennen ole perheväkivaltaa meillä ollut.
Polvesta ei koskaan tullut enään täysin toimivaa eikä kädestäkään mutta ne muistuttavat minua ikuisesti elämäni tärkeimmästä läksystä.
Lopetin nappien vetämisen ja väkivallan käytön siihen hetkeen..
Kurkku , kallo sekä nenä palautuivat ihan kondikseen.

Miksi tämä oli niin tärkää...Jokaiselle hevoselle on kengittäjä
ja enne kuvittelin, että väkivalloin voi ratkaista asioita.
Nyt ymmärrän, että väkivalta ei ole ratkaisu.
Eikä koko sanele selviämistämme täällä.
Nykyään uskallan päästää vaimoni yö-lenkeilleen
Hakunilan poluille...En koe mustasukkaisuutta, enkä ole
11 vuoteen käyttäytynyt väkivaltaisesti tai nostanut kättäni ketään
vastaan. Enkä muutenkaan korottanut ääntäni.

Tämä teki minusta aidosti nöyrän ja paremman ihmisen.
Silti minulle on arvoitus kuinka näin kävi, ja miten hän sen teki.

Mutta tärkeintä on että näin kävi!