Mitä Kallion leipäjonohäätö kertoo yhteiskuntamme arvomaailmasta? Onko asenteiden koveneminen yleinen ilmiö vai mistä tässä on kyse? Jos joku väittää että tämä ei kuulu ortodokseille, niin väärässä on!
Leipäjonojen häätö
keskiluokan pelot
32466
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Se kertoo että valtaosa porukasta on pönäkkää keskiluokkaa, jolla on porvarin "hyveet": ahneus, kaksinaismoralismi ja typeryys.
Tälläiset ihmiset osaavat lässyttää muodinmukaisesti "sopivia", mutta oikeasti, teoissa ja toimissa, heitä kiinnostaa täsmälleen yksi asia: oman itsen ja lähipiirin (perheen) "paremminvointi".
Tämänkaltaisten ihmisten takia maapallon saa vetää vessan narusta alas. Heitä ja heidän ahneuttaan ei pysäytä mikään.
Sinä taidatkin olla keskimääräistä huomattavasti parempi ihminen. Parempi kuin valtaosa väestöstä. Hyvä, nyt me kaikki tiedämme sen.
Vaalitulos paljasti, että Suomen ylempi keskiluokka on valmis liittoutumaan vaikka äärioikeiston kanssa, jotta ei menettäisi etuoikeuksiaan. Hyväosaisten kovasta kapinasta näissä vaaleissa myös oli kyse, eikä vain tai edes suurimmaksi osaksi "unohdetun kansan protestista".
Ortodoksinen kirkkokunta voisi pikkuhiljaa herätä yhteiskunnalliseen todellisuuteen.
Mitenkähän paljon seurakuntien Kirkkoherrat ja neuvostonjäsenet kähmivät neuvoston ja valtuuston ja kirkkohallituksen siunauksella yhteisiä varojamme täysin itsekkäästi ja ahnaasti omiin tarkoituksiinsa? Onko niin että maallinen laki eivoi puuttua jos kavalluksia ilmenee?
Hyi sua! pappien sopimaton käytös ei ole sama kaikille.
Leipäjonot olisi jo aikaa sitten voitu lopettaa, jos yhteiskunnan sosiaalituet olisivat realistisella tasolla. Tarkoitan lapsilisiä, asumistukia, eläkkeitä, toimeentulotukea, työmarkkinatukea jne lisänä vielä matalapalkka-alojen kituripalkat. Työtä pitäisi olla tarjolla, työnhakijoille. Päättäjillä on ollut mahdollisuus puuttua asiaan, mutta eipä suurempaa kiinnostusta ole ollut. Köyhät ovat keskuudessamme, halusimme tai emme. Ajattelu, että ihmiset passivoituvat jos tuet ovat riittäviä on tässä takana. Leipäjonoja tarvitaan siis aina vaan, tasaamaan pienituloisten, yksinäisten, pieneläkeläisten, yksinhuoltajien, "kulman kundien" ja monen muun tuloja. Hakemalla ruokaa avustusjonosta jää edes muutama euro enemmän esim. lääkkeisin, lasten menoihin tai vaikkapa viinapulloon. Minusta tämä jos minkä kuuluu ortodokseille, ei kai kukaan meistä ylenkatso ihmistä hädässä.
Joskus olen miettinyt, että kun leipäjonoja olisi ollut minun lapsuuden aikoihin. Äiti olisi minut sinne varmasti lähettänyt, sillä kaikesta oli pula eikä apua saanut mistään. Nykyään onneksi edes tämä mahdollisuus on, ja jos esim. Kallion seutu on Hurstin jakelupaikkana asukkaille liikaa. Suosittelen leipäjonojen siirtämistä Westendiin, Kauniaisiin, Sipoonrantaan tai Helsingin keskustan "hammasranta-alueelle, ehkä leipäjonot silloin vihdoin saataisiin lakkautettua.
Arvot kovenevat ja vähäosaisimmet kärsivät!
Entäpä jos Helsingin leipäjonot siirrettäisiin eduskuntatalon eteen?
Hyvä ajatus!
Tottakai maallinen laki puuttuu jos aihetta on, papit ja luottamushenkilöt tekevät myös paljon diakoniatyötä, josta ei mitään makseta ja joka ei näy missään (kun vaikka ahdistunut henkilö soittelee yöllä).
En sijaan yhteiskunnallisen vastuun kantaminen tulisi lähteä ylätasolta eli piispalliselta taholta (kuten isä Veikko Lisitsin on jo aikaa sitten ehdottanut). Esimerkillä eli teoilla on voimaa, ei niinkään puheella. Mutta ehkä kiinnostuksen kohteet ovat muualla; täällä on piispallisista bisneksistä niin paljon kirjoitettu että niihin ei liene syytä palata.
Voiko muka piispa mitään jos neuvosto ja valtuusto ovat hyvksyneet joidenkin "kuppaukset" Epäilen ettei voi, ja ei kai haluakaan.
Köyhyys halutaan kai piilottaa. Sehän sen ongelman ratkaisee... Vähän ihmettelen kun kirkkomme on rikas, mutta diakoniasta saa apua vain vuokranmaksuun. Missä on ortodoksien omat leipäjonot, avunjakopisteet ja laaja-alaisempi diakonia?
Omassa seurakunnassani ei ole diakoniatoimikuntaa ollenkaan. Minusta tuntuu että diakoniarahat menevät jonnekin yksittäisten henkilöiden hyväksi.
Oho! Luulin että joka seurakunnassa on oma diakonia!
Turussa ei ole!
Se on TURKU! Mitäs siellä nyt olisi. :D :D
Niinpä, ehkäpä porvari- kokoomus- tekodemari viritteinen kultakäätyihin kääriytyvä pönäkkä ortodoksiyhteisö ei tunnusta köyhyyttä olevan.
Miksi leipäjonot tulisi lopettaa? Kenekä maine siinä muka menee? Kaikki eivät edes rakasta rahaa, vaan ovat mielistyneet alhaisiin oloihin, menestyteolgia on tunkeutunut jo kirkkoonkin.
Hurstin leipäjono siirretään, koska se häiritsee paikallisia asukkaita ja kuulemma laskee asuntojen myyntiarvoa.
minusta hyvien tekojen pitäisi nostaa asuntojen hintoja. Ahneus on huipussaan Fantastista!
Aha, ekaks ostetaan asunto halvalla, kun kerta on leipäjonojen takia halpa, ja sitten tahdotaan eroon leipäjonoista ja voittoa asunnosta.
Vuonna 1990 olin sos.alan opintojeni työharjoittelussa pari kuukautta Pelastusarmeijan sos.työssä. Silloin sain tutustua Olavi Säynäjokeen, joka toimi lamavuosina aktiivisesti leivän jakelussa.
Muutama vuosi sitten Olavista oli tv:ssä ohjelma, jossa hän kertoi palaneensa loppuun tuossa leipäjono- työssä. Syyksi hän kertoi, että hän oli laman aikana kuvitellut, että leipäjonot ovat aputoimi ,jolla lamasta pahiten kärsivät saadaan autettua, mutta talous kääntyi paremmaksi ja lama taittui - ihmiset leipäjonoista eivät vähentyneet. Taisi käydä jopa päinvastoin.
Tällainen ihminen, joka on tehnyt kaikkensa ihmisten auttamiseksi ,tuntee luhistuvansa tajutessaan, ettei yhteiskuntamme piittaakaan korjata näiden "pudonneiden" tilannetta vaan tuloskasvu käytetään parempiosaisten olon tekemiseksi entistä paremmaksi.
Mitä tuntevatkaan nuo ihmiset, joiden kotikaduilla kiemurtelee leipäjonot vuodesta toiseen.Ihmiset,joilla ei ole mahdollisuutta vaikuttaa asiaan. Lapset kantavat varmasti huolta noista ihmisistä - vaativat vanhempia tekemään jotain. Ei varmaan tarvitse olla erityisen hyvätuloinen tunteakseen olonsa sietämättömän etuoikeutetuksi kävellessään kymmenien ruokaa jonottavien ohi.
Kun puute, sairaus, kuolema, yksinäisyys tulee lähelle on kestämätöntä todeta, etten voi tehdä mitään, en osaa sanoa mitään. Silloinkin helposti tahdomme pois - kauemmaksi.
En ole lukenut lehtijuttuja tästä leipäjonohäädöstä - kirjoittelin vain omia tuntojani muistellessani Pelastusarmeija- aikaani, Olavia ja Kalliota.
Vähän omituistahan se on, että leipäjonojen piti olla väliaikainen juttu! Mutta että leipäjonon lähistöllä asuvat ihmiset välittäisivät... en tiedä. Olen lukenut että heitä kammoksuttavat ja häiritsevät ryysyläiset, alkkikset ja muu "pohjasakka", joten siksi kukaan ei halua leipäjonoa nurkilleen. :(
Olen itse usein käynyt eri jonoissa, ja onhan se nöyryyttävää seistä ulkona sateessa, viimassa tai paahteessa jonottamassa tuntikausia (vielä ilman vessaa!) vanhaa ruokaa.
Monet hyväosaiset sitä paitsi lienevät sitä mieltä, että on oma vika jos on köyhä. "Mene töihin, lakkaa juomasta" jne. ovat vakikommentit. Mutta kun jonossa on muitakin kuin juoppoja ja työttömiä...
Moni myös luulee, että jonossa käydään huvikseen, "kun nyt ilmaista safkaa saa". Huh, ei siellä niin kivaa ainakaan minulla ole ollut, että ilman tarvetta lähtisin jonottamaan!
"Monet hyväosaiset sitä paitsi lienevät sitä mieltä, että on oma vika jos on köyhä. "Mene töihin, lakkaa juomasta" jne. ovat vakikommentit. Mutta kun jonossa on muitakin kuin juoppoja ja työttömiä..."
Ennen työvoima oli "valtiovallan erityisessä suojeluksessa", nyt tuntuu siltä, että asenteita on tarkoituksellisesti kovennettu - eli työttömyydestä on tehty työttömän itsensä syy. Tuo "töihin menemisen" helppous paljastuu monelle hyväpalkkaiselle siinä vaiheessa, kun joutuu itse työttömäksi. Rekrytointialan ihmiset tietävävät, että jos hyvässä asemassa oleva ja työkokokemusta omaava joutuu työttömäksi yli nelikymppisenä, niin oman alansa vastaavaa työtä tämä ei saa enää mistään. Tarjolla on siivousta yms. jolla palkalla ei pääkaupunkiseudulla elä - ilman esimerkiksi ruoka-apua.
Sivuhuomatuksena sanottakoon, että lut. kirkkoon verrattuna kirkkomme on varsin vähävarainen. Kuluja on karsittu, ja monet työsuhteet lopetettu ja työntekijöille annettu kenkää varsin kylmästi.
Olavi Säynäjoki oli paljon puhuttu mies, en tiedä onko tieto hänen kuolemastaan kulkenut julkisuuteen näinkään pitkän ajan kuluessa.
Muistan kuinka innolla ja ilolla aina valmisteltiin ruuanjakotilaisuuksia. Olavi oli todella armoitettu suhdetoimintamies. Ruokaa ja muutakin tuli monesta suunnasta. Jokaista lahjoittajaa siunattiin ja samoin oikeasti siunattiin rakkaudella jokaista avunhakijaa. Ihmisiä kohdeltiin kunnioittavasti. Päällimmäisenä oli ilo,hyväksyntä ja rohkaisu. Ketään ei ohitettu, jokainen oli tervetullut.
Silloin ei vielä varsinaisia leipäjonoja ollut,joten ihmisten kohtaamiseen oli enemmän aikaa. Uskon kuitenkin, että sama arvostava rakkaus mikä oli Olavilla ja muilla pelastusarmeijalaisilla on näillä hursteilla ja kaikilla erilaista ruoka-apua antavilla vapaaehtoisilla.
Meidän seurakunta järjestää ilmaisruokailuja vuorotellen ev.lut seurakunnan kanssa - harvakseltaan,mutta kuitenkin.
Te olette erityisihmisiä meidän herramme puutarhassa. Vaatii kyllä asennetta ja lähimmäisenrakkautta toteuttaa kristuksen lähetyskäskyä lähimmäisten parissa. Enkä tarkoita nyt käännyttämistä. Näitä vapaaehtoispisteitä pitäisi olla enemmän.
Kauniita sanoja ja varmasti totta.Itseäni en voi tuohon joukkoon laskea, mutta toivonpa ,että edes joku hurstilainen, pelastusarmeijalainen, helluntai- tai vapaaseurakunnan tai jonkun muun ryhmittymän ruoka-apua jakavista lukisi kiitoksesi. Ei kissakaan kiitoksella elä, mutta kummasti ihmistä kiitos lämmittää ja antaa uutta intoa työhön.
Kun Pelastusarmeijassa sain olla tuon pienen ajan mukana heidän erilaisissa sosiaalityökohteissaan, ei minulle todellakaan tullut tuntua käännyttämisestä. Tärkein viesti oli, että Jumala rakastaa meitä ja siksi me saamme rakastaa, välitää, pitää huolta toisistamme.Teot puhuu sanoja enemmän. Ja jotenkin siitä huokui sellainen sanaton luottamus, että jos osat jonain päivänä onkin toisinpäin ,ei tarvitseva silloinkaan jää vaille apua.
Retroelämä on muotia: kirppikset ja leipäjono cool! Porvari pois, ei ne hurstia aja pois Presidentti myönsi papalle sosialineuvoksen tittelin!
Leipäjonot ovat tulleet jäädäkseen. :D
Pelkään pahoin että köyhyys syvenee entisestään. Kohta tarvitaan muitakin menetelmiä että ihmiset pysyisivät hengissä. Tarkoitan kansalaisjärjestöjä ja lisääntyvää vapaaehtoistyötä, niitä tarvitaan.
Rikkaat eivät luovu saavutetuista eduista, joten he ovat peloissaan...
Kirkko kantaa jo nyt suuren osan kuntien vastuusta rahallisesti.On tehnyt niin jo vuosien ajan.
Kekkonen oli ruma mutta hyvä jätkä silloin kun kekkonen ärähti alkoi asiat tapahtumaan.Mitä nykypellet saa aikaiseksi .. ei mitään.