Jo tuuli etelän ja lännen puolta vainioille ja pihoille vaeltelee. Kun lämpökin ulkona vielä myöhemminkin yli kymmenen pykälän pysyttelee, saa vallan kokemisen halu. Iltanen ulkosalla, ihan kurilla kokeillen onnistuuko – yksinkertainen.
Vanha muuripata, oman hommansa jo vuosikymmeniä toiseksi vaihtaen saa sisäänsä puuta, sivuunsa loimulaudan ja päällensä ritilän. Tuulen puolelle suojaksi riukujen varaan vanha pressu laavun virkaa tekemään, ja vaatteen alle pari puista puutarharitsiä divaaniksi.
Tuli kiehisen pintaan ja syötiksi suuremmalle puulle. Ja kohta leppäpuun liekki valmiina maistamaan , paistamaan eväiden pintaa. Kala puisilla piikeillä lankkuun, ja salaviisas neuvoa antava pönäkän putelin suusta, lankku oikean sijan kohtaan kaloinensa odottamaan, mitä tuleman pitää. Lounaalta jääneet perunat siivuiksi, sekaan tillit, suolat, voit ja silputut sipulit. Siitä koko hoito folion sisään ihmettelemään sopivaa hetkeä päästä kuuman kyytiin.
Vielä raitainen riuku poikkipäin tuettuna osin tulen päälle ja siihen killumaan vedellä täytetty vanha sotilaan kuhmuinen pakki, ja odotuksen utelias hyrinä sykkii sisuskunnassa. Mitähän tästäkin tulee?
Siinä on liekin loimu jo sopivan ajan kiusannut norjan pojan kasvattamaa lohenpalasta, houkutellut esiin makoisan tuoksun ja kirjonut kalan pintaan ruskean sävyn. Folionyytin sisuksista kuuluu lupaavaa sihinää. Vesi poreilee pakissa odotellen omaan osaansa.
Juhlat voivat alkaa, ei väliä pienestä vilusta. Saunajakkarat tekevät pöydän virkaa, haapalaudan palaset lautasina, lusikka-haarukkayhdistelmä pöytähopeina, eivätkä viileät olutpullot kristalleita kaipaa. Ja on hyvää, hyvää on hitaasti tulella kiusattu norjan kala. Maistuu mahtavalta nyytistä nostettu pottu kera rukiisen leivän ja ohraisen juoman.
Vielä pistettä vaille on ”ii.” Poreilee pakissa vesi, saa niskaansa pari kourallista kahvinpuruja. Ei mitään millimittoja, vaan suurieleisesti avopivolla pataan puruset. Pari kiehahdusta ja kuohahdusta, tilkka vettä kylmää selvikkeeksi. Aromit on aivan toiset , hei valmista on!.
Lapin jätkän lahjakuksa puolilleen totisinta kahvia, kolme palaa ruskeata sokeria, aimo loraus ”Mustaa Metusalemia,” sekoitus Roselin teräksellä, ja pienin kulauksin kurkusta alas. Odotusta, pienen pöllyn ennakkoa, ei iso mies paukusta pökerry, mutta mukavan mielen tekee.
Sukututkijan elämänkumppani hyrisee kehun sanoja niin, että häijyä tekee, ja monirotuinen toriseisoja Paavo nojaa sukututkijan polveen katsoa lopsottaen kiintynein koiransilmin isäntäänsä.
Ah eikö tämä ole onnea!
Vanha muuripata, oman hommansa jo vuosikymmeniä toiseksi vaihtaen saa sisäänsä puuta, sivuunsa loimulaudan ja päällensä ritilän. Tuulen puolelle suojaksi riukujen varaan vanha pressu laavun virkaa tekemään, ja vaatteen alle pari puista puutarharitsiä divaaniksi.
Tuli kiehisen pintaan ja syötiksi suuremmalle puulle. Ja kohta leppäpuun liekki valmiina maistamaan , paistamaan eväiden pintaa. Kala puisilla piikeillä lankkuun, ja salaviisas neuvoa antava pönäkän putelin suusta, lankku oikean sijan kohtaan kaloinensa odottamaan, mitä tuleman pitää. Lounaalta jääneet perunat siivuiksi, sekaan tillit, suolat, voit ja silputut sipulit. Siitä koko hoito folion sisään ihmettelemään sopivaa hetkeä päästä kuuman kyytiin.
Vielä raitainen riuku poikkipäin tuettuna osin tulen päälle ja siihen killumaan vedellä täytetty vanha sotilaan kuhmuinen pakki, ja odotuksen utelias hyrinä sykkii sisuskunnassa. Mitähän tästäkin tulee?
Siinä on liekin loimu jo sopivan ajan kiusannut norjan pojan kasvattamaa lohenpalasta, houkutellut esiin makoisan tuoksun ja kirjonut kalan pintaan ruskean sävyn. Folionyytin sisuksista kuuluu lupaavaa sihinää. Vesi poreilee pakissa odotellen omaan osaansa.
Juhlat voivat alkaa, ei väliä pienestä vilusta. Saunajakkarat tekevät pöydän virkaa, haapalaudan palaset lautasina, lusikka-haarukkayhdistelmä pöytähopeina, eivätkä viileät olutpullot kristalleita kaipaa. Ja on hyvää, hyvää on hitaasti tulella kiusattu norjan kala. Maistuu mahtavalta nyytistä nostettu pottu kera rukiisen leivän ja ohraisen juoman.
Vielä pistettä vaille on ”ii.” Poreilee pakissa vesi, saa niskaansa pari kourallista kahvinpuruja. Ei mitään millimittoja, vaan suurieleisesti avopivolla pataan puruset. Pari kiehahdusta ja kuohahdusta, tilkka vettä kylmää selvikkeeksi. Aromit on aivan toiset , hei valmista on!.
Lapin jätkän lahjakuksa puolilleen totisinta kahvia, kolme palaa ruskeata sokeria, aimo loraus ”Mustaa Metusalemia,” sekoitus Roselin teräksellä, ja pienin kulauksin kurkusta alas. Odotusta, pienen pöllyn ennakkoa, ei iso mies paukusta pökerry, mutta mukavan mielen tekee.
Sukututkijan elämänkumppani hyrisee kehun sanoja niin, että häijyä tekee, ja monirotuinen toriseisoja Paavo nojaa sukututkijan polveen katsoa lopsottaen kiintynein koiransilmin isäntäänsä.
Ah eikö tämä ole onnea!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tämä oli hieno. Melkein savut silmiin tuli:)
..kuulosti! Ihanaa että jotkut osaa täysin siemauksin nautiskella luonnosta ja vielä kaksin :)
kerrostalossa ja noilla nuotioilla on joku toinen.
Sydämeni on siellä yhä...
Tiedän senkin että jonain päivänä löytyy toinen nuotio, mutta tänään vielä sydämelläni ei ole kotia.
taitavasti. Tuli mahtava määrä mielikuvia ja mukavan nostalginen olo. Mielessä maalla vietetty lapsuus; meidän lasten mustikkareissut isän kanssa. Ja se nuotiolla tehty pannukahvi ja ruoka. Mutta ennen kaikkea se yhdessäolo luonnon helmassa...