Asenneongelma pysyy

Sitaatti Huomaavan miehen vastauksesta:
"Pilkka ei ole tarkoitukseni. Mutta keitä sitten ovat " Venäjän käskyläiset jotka koko ajan vääntävät veistä haavassa" jos ei venäläisiä"? Ja mitä tämä toiminta ylipäätään on? Eihän Venäjällä Karjalan palautuksesta elämöidä vaan täällä meillä, eikös vain? Ettekös palauttajat itse käännä veistä haavassa? Venäjä elää ihan rauhassa tehtyjen sopimusten mukaan ja kehittää Karjalaa omalla tavallaan. Pääseehän sinne mielin määrin."

Kukaan suomalainen ei viitsisi vuosikausia jankata Venäjän "totuutta", pilkata meitä ja vääristellä karkeasti historiaa. Johtopäätökseni on että T-kadun on täytynyt organisoida massiivinen "palautuksen vastustamiskampanja".

Ei Venäjällä tietenkään puhuta varastetun tavaran palauttamisesta uhreille. Se on ainoastaan meidän evakoiden ongelma.
Miksi venäläisten pitää vastustaa palautusta, sehän on absurdia. Palautus on uhrien asia. Vai pelkääkö Venäjä palautusta tai sen mahdollisuutta? Siksi kaiken varalta pitää vastustaa.

Irlannissa on vuosisatoja isä sanonut lapsilleen Pohjois-Irlannin puolella että katsokaa lapset, nämä pellot ovat meidän, idän vihollinen on ne ryöstänyt meiltä ja ajanut meidät maanpakoon.

Uhri... kirjoitti:

Sitaatti Huomaavan miehen vastauksesta:
"Pilkka ei ole tarkoitukseni. Mutta keitä sitten ovat " Venäjän käskyläiset jotka koko ajan vääntävät veistä haavassa" jos ei venäläisiä"? Ja mitä tämä toiminta ylipäätään on? Eihän Venäjällä Karjalan palautuksesta elämöidä vaan täällä meillä, eikös vain? Ettekös palauttajat itse käännä veistä haavassa? Venäjä elää ihan rauhassa tehtyjen sopimusten mukaan ja kehittää Karjalaa omalla tavallaan. Pääseehän sinne mielin määrin."

Kukaan suomalainen ei viitsisi vuosikausia jankata Venäjän "totuutta", pilkata meitä ja vääristellä karkeasti historiaa. Johtopäätökseni on että T-kadun on täytynyt organisoida massiivinen "palautuksen vastustamiskampanja".

Ei Venäjällä tietenkään puhuta varastetun tavaran palauttamisesta uhreille. Se on ainoastaan meidän evakoiden ongelma.
Miksi venäläisten pitää vastustaa palautusta, sehän on absurdia. Palautus on uhrien asia. Vai pelkääkö Venäjä palautusta tai sen mahdollisuutta? Siksi kaiken varalta pitää vastustaa.

Irlannissa on vuosisatoja isä sanonut lapsilleen Pohjois-Irlannin puolella että katsokaa lapset, nämä pellot ovat meidän, idän vihollinen on ne ryöstänyt meiltä ja ajanut meidät maanpakoon.

Lue lisää

Aluepalautukset ovat mahdollisia, jos ne tuottavat Venäjälle konkreettisia etuja - quid pro quo. Rajaa siirrettiin aikoinaan sotilaallisten perusteiden nojalla, ja sitä voidaa siirtää takaisin, jos tietyt turvallisuusnäkökohdat täyttyvät Venäjän katsannossa. Näin Venäjä on Suomen asioissa toiminut Pietarin kaupungin perustamisesta lähtien. Karjala voitiin 1800-luvun alussa liittää Suomen osaksi Suomen suuriruhtinaskuntaa (mikä ei ollut aivan ongelmatonta, olihan se kuulunut Venäjälle lähes sadan vuoden ajan) ja suuriruhtinanmaan raja siirtää aivan Pietarin edustalle asti, koska Venäjän turvallisuusvyöhyke ulottui siihen aikaan Torniojoelle ja Ahvenanmaalle saakka.

Vain Venäjään provinssina kuulunut, venäläisten joukkojen puolustama Suomi saattoi ulottua Aleksanteri I:n määräämiin rajoihin saakka. Suomalaisten olisi pitänyt ymmärtää tämä v. 1920 Tarton neuvottelujen aikana. J. K. Paasikivi ymmärsi sen. Ei ole sattuma että Moskovan neuvotteluissa v. 1939 venäläiset palasivat takaisin samoihin ehdotuksiin joita he olivat tehneet suomalaisille Tartossa.

Venäjä on siis jo kerran "palauttanut Karjalan Suomelle". V. 1940 Stalin palasi takaisin Pietari Suuren rajaan. Ehkä jonkinlainen kompromissi Pietari I:n ja Aleksanteri I:n rajojen välillä olisi teoriassa mahdollinen. Se edellyttäisi Suomen integroitumista elimelliseksi osaksi Venäjän puolustusvyöhykettä ja turvallisuusjärjestelmää. Ehkä näin lopulta jopa käy Naton hajottua ja Suomen venäläisen vähemmistön kasvaessa niin suureksi, että Suomelle tulee luonnolliseksi orientoitua idän suuntaan, missä Suomen tulevat taloudelliset intressitkin ovat. Maailman tulevaisuus ei ole länsimaiden, vaan Shanghain yhteistyöjärjestön käsissä. Venäjä on Putinin aikana jo tehnyt oikeat ratkaisut. Kuka Suomessa on kyllin kaukonäköinen ehdottamaan vastaavia ratkaisuja?

Nikita Hruštšov, se neuvostojohtajista johon Urho Kekkosella ilmeisesti oli kaikkein luottamuksellisimmat suhteet, oli todennököisesti valmis palauttamaan Suomelle Viipurin. Valitettavasti Hruštšov kukistui v. 1964 ja hänen seuraajiensa linja oli kovempi. 1990-luvun alussa Jeltsinin Venäjä oli sellaisessa alennustilassa, että hän olisi myynyt Karjalan Suomelle, jos Suomi olisi maksanut tarpeeksi. Mauno Koivisto teki asiassa kenties yhden kaukonäköisimmistä ja kylmäverisimmistä ratkaisuistaan (toinen esimerkki on hänen kannanottonsa Baltian tapahtumiin) kieltäytyessään vähin äänin Jeltsinin tarjouksesta. Länsisuomalainen Koivisto ei antautunut tunteiden valtaan, vaan ajatteli tulevaisuutta.