Kysymys raamatusta

Ymmärrän mistä lähdet tulkinnassasi, mutta eihän se niin ole, että yksin elävät kestäisivät uskossa huonommin kuin avioliitossa olevat. Paavalikin sanoi, että yksin elävä voi jopa keskittyä paremmin Jumala-suhteeseensa, kun taas avioliitossa keskitytään usein puolison miellyttämiseen.

Yksin elävällä on aina Jumala, ja myös hyvät ystävät, nostamassa ja tukemassa. Emmekä me ole Jumalan lapsia pareittain, vaan Jumala-suhde on aina henkilökohtainen.

Jos tarkkoja ollaan, niin tuossa Raamatun paikassa ei mainita sanaa avioliitto ollenkaan. Tietenkin se myös avioliittoon sopii, jos Jumala on siinä mukana. Kuten myös mihin tahansa tilanteeseen, jossa kaksi uskovaa tukee toisiaan etsien Herran tahtoa.

Raamatunpaikan ydinsanoma on, että kaikki tarvitsevat sekä Jumalan että ihmisen tukea.

Tuo on omituinen tulkinta. Lapsiahan voi olla vaikka kymmenen. Siinä puhutaan kahden ihmisen välisestä yhteydestä tai liitosta, jossa Jumala on kolmantena. Eikä sen tarvitse olla edes avioliitto, vaan esim. hyvä ystävyys tai bisneskumppanuuskin.

Itselläni on kokemusta ystävistä, jotka Jumala on ilmiselvästi johtanut elämään. Ja vuosien varrella on kummallekin tullut vain tullut selkeämmäksi miksi Hän sen teki.

Jumala voi antaa äidittömille äitejä, lapsettomille lapsia ja kanssakulkijoita elämän matkan varrelle. Mutta näiden suhteiden todellinen tarkoitus toteutuu vain, jos Jumala saa olla niiden keskellä.

Se tarkoittaa miestä, miestä ja heidän adoptiolasta.
Rekisteröityneet parisuhteet johtavat huomattavasti harvemmin eroon kuin avioliitot.
Tämän faktan voi tarkistaa tilastokeskuksen kotisivuilta. Ero on huomattava.

Sateen Kaari kirjoitti:

Se tarkoittaa miestä, miestä ja heidän adoptiolasta.
Rekisteröityneet parisuhteet johtavat huomattavasti harvemmin eroon kuin avioliitot.
Tämän faktan voi tarkistaa tilastokeskuksen kotisivuilta. Ero on huomattava.

Lue lisää

Olisiko toteutuneiden heteroavioliitojen ja sateenkaariparisuhteidenkin määrällinen ero huomattava?

Ei kun mies vaimo ja auto !

Sehän on nyt selvä bodyllekkin eikös vaan !

Eli kolmisäikeinen tarkoittaa juuri tuota, eli minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako:

Matt. 19:6 Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako."

Joh. 14:20 Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni, ja että te olette minussa ja minä teissä.

Siis se kahden uskovan liitto, jonka Jumala on yhdistänyt, on vahva, sillä Hän on läsnä ja siten apuna ja tukena.

Pointti monesti onkin, että onko Jumala nämä kaksi yhdistänyt?

Yleensä mennään ihan omien mieltymysten mukaan, huumassa ihastutaan, ja varsinkin uskovaisten piireissä kiireessä naimisiin, ja sitten huomataan, että hetkinen, enhän minä tuon kanssa naimisiin mennyt, vaan ihan toisenlaisen ihmisen kanssa.

Se toinen oli silloin niiiin ihana, se puristi söpösti hammastahnaputkiloa keskeltä, minä päästä, se jätti vessan kannen auki, minä kiinni, se jätti kaikki vaatteet lattialle, minä keräsin.

Mutta hetkinen, nyt siitä on tullut raivostuttava pässi, joka ei tajua, että vihaan sitä, että hammastahnaputkiloa puristetaan keskeltä. Sehän pitää puristaa päästä, että saa kaiken, viimeisenkin tipan. Ja sillä on oksettava tapa jättää pytyn kansi auki, vaikka joka ainoa kerta sanon sille, että laita se kansi kiinni kun kaikki tippuu hyllyn päältä pönttöön. Onkikoot itse hammaslankansa sieltä sitten.

Ja ne vaatteet. Olenko joku sen äiti vai mikä hemmetti siinä on, ettei aikuinen äijä osaa kerätä rytkyjään lattialta pois, ja taas minä samperi niitä kerään ja mistäs tiedän onko ne paskasia vai ei. Niin, haistelemaan en ala. Ja nyt kiehuu jo pää niin, että näkyy vain tähtiä päässä, verenpaine kohisee korvissa ja puna poskilla ei johdu ihastuksesta vaan vihastuksesta.
Miksi näin kävi?

Tietenkin olisimme voineet rauhassa tutustua, olla herättelemättä rakkautta itse, vaan olisimme antaneet Jumalan johdattaa, olemmeko me toisillemme luodut ja täydennämme toisiamme. Jos olisimme olleet rehellisiä toisillemme alusta saakka, tietäisimme nyt, että minä olen sellainen kuin olen, ja sinä sellainen kuin olet.

No, kyllähän siinä 30 vuoden aikana oppii tuntemaan toisensa, jotkut kestävät ja hioutuvat, toiset eivät, sillä se rakkaus olikin vain ihastusta, eikä sen enempää. Ihastuin sen ulkonäköön, vaikka arvomme olivatkin erilaiset. Sen kulttuuri ei ollutkaan enää niin ihanan mystinen, nyt se ahdistaa ja pelottaa.

ELi kaiken kaikkiaan Jumala on luonut miehen ja naisen, että he olisivat yhtä, että he toimisivat yhdessä, eivätkä taistelisi keskenään vallasta ja alistamisesta.

Jeesus käski miehen nrakastaa vaimoa kuin Kristus seurakuntaa, ja nainen kunnioittakoon miestään. Jos molemmat tekevät oman osuutensa, niin liitoo onnistuu varmasti. Mutta se tarkoittaa sitä, että haluaa aina toisen parasta, ei se etsi omaansa.

Kolmisäikeinen lanka on Herra, joka on itse vahvistanut liiton, jolloin se kestää aina niin kauan, kun toinen jaksaa kantaa toista huonon päivän aikana. Ja toisena päivänä toinen. Kyse on tahdosta, asenteesta ja halusta. Himot vievät, erottavat, etsivät vain omien mieltymysten tyydyttämistä, mutta oikea rakkaus on päinvastoin.

Jumala on rakkaus.

quranshittiä kirjoitti:

Pointti monesti onkin, että onko Jumala nämä kaksi yhdistänyt?

Yleensä mennään ihan omien mieltymysten mukaan, huumassa ihastutaan, ja varsinkin uskovaisten piireissä kiireessä naimisiin, ja sitten huomataan, että hetkinen, enhän minä tuon kanssa naimisiin mennyt, vaan ihan toisenlaisen ihmisen kanssa.

Se toinen oli silloin niiiin ihana, se puristi söpösti hammastahnaputkiloa keskeltä, minä päästä, se jätti vessan kannen auki, minä kiinni, se jätti kaikki vaatteet lattialle, minä keräsin.

Mutta hetkinen, nyt siitä on tullut raivostuttava pässi, joka ei tajua, että vihaan sitä, että hammastahnaputkiloa puristetaan keskeltä. Sehän pitää puristaa päästä, että saa kaiken, viimeisenkin tipan. Ja sillä on oksettava tapa jättää pytyn kansi auki, vaikka joka ainoa kerta sanon sille, että laita se kansi kiinni kun kaikki tippuu hyllyn päältä pönttöön. Onkikoot itse hammaslankansa sieltä sitten.

Ja ne vaatteet. Olenko joku sen äiti vai mikä hemmetti siinä on, ettei aikuinen äijä osaa kerätä rytkyjään lattialta pois, ja taas minä samperi niitä kerään ja mistäs tiedän onko ne paskasia vai ei. Niin, haistelemaan en ala. Ja nyt kiehuu jo pää niin, että näkyy vain tähtiä päässä, verenpaine kohisee korvissa ja puna poskilla ei johdu ihastuksesta vaan vihastuksesta.
Miksi näin kävi?

Tietenkin olisimme voineet rauhassa tutustua, olla herättelemättä rakkautta itse, vaan olisimme antaneet Jumalan johdattaa, olemmeko me toisillemme luodut ja täydennämme toisiamme. Jos olisimme olleet rehellisiä toisillemme alusta saakka, tietäisimme nyt, että minä olen sellainen kuin olen, ja sinä sellainen kuin olet.

No, kyllähän siinä 30 vuoden aikana oppii tuntemaan toisensa, jotkut kestävät ja hioutuvat, toiset eivät, sillä se rakkaus olikin vain ihastusta, eikä sen enempää. Ihastuin sen ulkonäköön, vaikka arvomme olivatkin erilaiset. Sen kulttuuri ei ollutkaan enää niin ihanan mystinen, nyt se ahdistaa ja pelottaa.

ELi kaiken kaikkiaan Jumala on luonut miehen ja naisen, että he olisivat yhtä, että he toimisivat yhdessä, eivätkä taistelisi keskenään vallasta ja alistamisesta.

Jeesus käski miehen nrakastaa vaimoa kuin Kristus seurakuntaa, ja nainen kunnioittakoon miestään. Jos molemmat tekevät oman osuutensa, niin liitoo onnistuu varmasti. Mutta se tarkoittaa sitä, että haluaa aina toisen parasta, ei se etsi omaansa.

Kolmisäikeinen lanka on Herra, joka on itse vahvistanut liiton, jolloin se kestää aina niin kauan, kun toinen jaksaa kantaa toista huonon päivän aikana. Ja toisena päivänä toinen. Kyse on tahdosta, asenteesta ja halusta. Himot vievät, erottavat, etsivät vain omien mieltymysten tyydyttämistä, mutta oikea rakkaus on päinvastoin.

Jumala on rakkaus.

Lue lisää

Pointti monesti onkin, että onko Jumala nämä kaksi yhdistänyt?

Tuo on yhä se pointti !

Vanhan liiton säädöksiin kuului, että puoliso tuli valita Jumalan omaisuus kansasta, ja tämä siis nykyään tarkoittaa sitä, että uudestisyntyneen uskovan tulisi ottaa uskova puoliso !

Raamatussa puhutaan, että isä valitsee tyttärelleen puolison.

Se on kuva siitä, että Taivaallisen Isän tulisi valita uskovan(morsian) puolison.

Raamatun yleisohje uskovalle myös on se, että meidän ei tule elää lihamme, eli lihantahdon eli oman tahtomme mukaan, vaan kaikessa meidän tulisi alistaa oma tahtomme Jumalan tahdon alle, ja kysyä Isältä siis sekin, että kenet Hän tietää meille oikeaksi puolisoksi.

Siis tästä mekanismista Jeesuksen esimerkki, kun hän anoi maljan menevän pois, mutta ei sitten jos se on Isän tahto:

37 Ja hän otti mukaansa Pietarin ja ne kaksi Sebedeuksen poikaa; ja hän alkoi murehtia ja tulla tuskaan.
38 Silloin hän sanoi heille: "Minun sieluni on syvästi murheellinen, kuolemaan asti; olkaa tässä ja valvokaa minun kanssani".
39 Ja hän meni vähän edemmäksi, lankesi kasvoilleen ja rukoili sanoen: "Isäni, jos mahdollista on, niin menköön minulta pois tämä malja; ei kuitenkaan niinkuin minä tahdon, vaan niinkuin sinä".

Uskovan siis ei tule kimpoilla tunteiden vietävänä, mutta jos itse ihastuu, tulisi siis kysyä Isän mielipide ja näkemys kuten Jeesus teki tuossa.

Aniharva uskova kuitenkaan toimii näin, vaan usein uskovakin toimii siis lihan mukaan eli vain oman halunsa ja himonsa mukaan ja sitten on väärä puoliso vierllä ja sitten kärsitään ja kovaa !

Olen itsekin aikoinani tuon virheen tehnyt ja kerron siis kokemuksestani, että olisi hyvä alistaa kaikki valinnat Isän tahdon alle, sillä säästyisi monelta turhalta kärsimykseltä !

Uskosta osaton puolisoni otti eron, ja nyt vaikka ihastuisinkin johonkin, niin en varmasti tee enää samoja virheitä, vaan kaikki on Isän tahdon varassa ja takana.

Toisaalta enhän tiedä Isäni suunnitelmaa elämäni suhteen, joten en tiedä sitäkään olisiko uusi puoliso minulle hyväksi tai hyväksi kaiken kaikkiaan ?

Sen vain Isäni tietää, ja minä luotan Hänen valintaansa täysin !

Mutta se siis piti sanomani, että uskovan tulisi ottaa vain ja ainoastaan se toinen uskova puolisoksi, jonka Taivaallinen Isämme valitsee ja tietää parhaaksi ja oikeaksi puolisoksi omalle lapselleen.

Olen aivan samaa mieltä kanssasi. Siinäpä se onkin, että uskovaisten tulisi antaa tässäkin asiassa se johdatus Isälle, joka tietää, mikä on meille parasta.
Omalla kohdallani on onneksi niin, että olemme molemmat uudestisyntyneitä, vaikkakaan emme sitä olleet avioliittoon mennessämme.

Yhteistä taivalta nyt 28 vuotta, joista Herra on ollut säikeenä kohta 25 vuotta. Mutta jos Herra ei olisi tullut meidän perheeseemme, tiemme olisi eronneet vuoren varmasti.
Eli näinkin hyvin voi käydä, mutta kyllä paras ratkailu olisi, että molemmat ovat Jumalan johdatuksessa heti alusta saakka. Tietenkin kaikki kääntyy niiden parhaaksi, jotka Herraa odottavat. Hän parantaa ja yhdistää, kunhan puolisopt ovat siihen halukkaita. Rakkaus on kuitenkin aika pitkälti, ellei jopa kokonaan tahdon asia.

Siinäpä se onkin, että halutaan niin kovasti perustaa perhettä ja päästä täyttämään avioliittoa vällyjen alle, että ei olla rehellisiä. Uskotellaan jopa itselle, että kaikki on hyvin ja Jumalan tahto on että naimisiin mennään, vaikka riidellään kaikesta ja molempien tulevaisuuden haaveet menevät aivan ristiin. Toinen haluaa lapsia, toinen ei, toinen haluaa lähteä lähetystyöhön, toinen ei, jne.

Omassa tuttavapiirissäni kävi myöskin niin, että uskovainen pariskunta erosi, koska mies lankesi toiseen naiseen. Kuitenkin alkuperäinen vaimo ei luovuttanut, vaan kantoi asiaa Herralle, ja piti lupauksesta kiinni, että mies on hänen miehensä. Niinpä vuosien kuluttua mies tunnusti syntinsä, vaimo antoi anteeksi ja pari on yhdessä ollut nyt jo vuosia. Ei varmasti helppoa, mutta rakkaus kuitenkin voittaa, kunhan sille antaa mahdollisuuden.

Tiedän kuitenkin myös samanlaisen tapauksen kuin omasi, ja tässä suhteessa Herra osoitti miehelle aikojen kuluttua uskovan puolison. Entinen vaimo oli laittanut miehen aikoinaan valinnan eteen, että Jeesus tai hän. Mies valitsi Jeesuksen.

Ihmisellä onkin se vastuu aina elääkö lihallista vai hengellistä elämää. Liha kuitenkin johtaa aivan muualle, kun taas henki Herran luokse. Hengellä kuoletetaan lihan teot, jotka ovat ilmeiset.

quranshittiä kirjoitti:

Olen aivan samaa mieltä kanssasi. Siinäpä se onkin, että uskovaisten tulisi antaa tässäkin asiassa se johdatus Isälle, joka tietää, mikä on meille parasta.
Omalla kohdallani on onneksi niin, että olemme molemmat uudestisyntyneitä, vaikkakaan emme sitä olleet avioliittoon mennessämme.

Yhteistä taivalta nyt 28 vuotta, joista Herra on ollut säikeenä kohta 25 vuotta. Mutta jos Herra ei olisi tullut meidän perheeseemme, tiemme olisi eronneet vuoren varmasti.
Eli näinkin hyvin voi käydä, mutta kyllä paras ratkailu olisi, että molemmat ovat Jumalan johdatuksessa heti alusta saakka. Tietenkin kaikki kääntyy niiden parhaaksi, jotka Herraa odottavat. Hän parantaa ja yhdistää, kunhan puolisopt ovat siihen halukkaita. Rakkaus on kuitenkin aika pitkälti, ellei jopa kokonaan tahdon asia.

Siinäpä se onkin, että halutaan niin kovasti perustaa perhettä ja päästä täyttämään avioliittoa vällyjen alle, että ei olla rehellisiä. Uskotellaan jopa itselle, että kaikki on hyvin ja Jumalan tahto on että naimisiin mennään, vaikka riidellään kaikesta ja molempien tulevaisuuden haaveet menevät aivan ristiin. Toinen haluaa lapsia, toinen ei, toinen haluaa lähteä lähetystyöhön, toinen ei, jne.

Omassa tuttavapiirissäni kävi myöskin niin, että uskovainen pariskunta erosi, koska mies lankesi toiseen naiseen. Kuitenkin alkuperäinen vaimo ei luovuttanut, vaan kantoi asiaa Herralle, ja piti lupauksesta kiinni, että mies on hänen miehensä. Niinpä vuosien kuluttua mies tunnusti syntinsä, vaimo antoi anteeksi ja pari on yhdessä ollut nyt jo vuosia. Ei varmasti helppoa, mutta rakkaus kuitenkin voittaa, kunhan sille antaa mahdollisuuden.

Tiedän kuitenkin myös samanlaisen tapauksen kuin omasi, ja tässä suhteessa Herra osoitti miehelle aikojen kuluttua uskovan puolison. Entinen vaimo oli laittanut miehen aikoinaan valinnan eteen, että Jeesus tai hän. Mies valitsi Jeesuksen.

Ihmisellä onkin se vastuu aina elääkö lihallista vai hengellistä elämää. Liha kuitenkin johtaa aivan muualle, kun taas henki Herran luokse. Hengellä kuoletetaan lihan teot, jotka ovat ilmeiset.

Lue lisää

Joo-o...kaikenlaisia kohtaloita.