ei uskalla treffeille

Kannattaa lähteä ensitreffeillä nollaodotuksilla tuntui toinen sitten kuinka lupaavalta ja mukavalta tahansa. Totuus paljastuu sitten myöhemmin. Lievä inhorealismi pitää myös hermostuneisuuden poissa, eikä tarvitse yrittää olla jotain mitä ei todellisuudessa ole. Treffikumppanille omaa asennoitumistaan ei tietenkään kannata toitottaa, pitää sen vain omassa mielessä.

Mua ei pelota treffeille lähdössä itse tilanne eikä vieraan ihmisen tapaaminen. Se ettet tunne ihmistä, ei ole riittävä syy olla tutustumatta häneen. Mua pelottaa se, et jos hommasta ei tuukaan mitään mun puolelta ja mies haluaisi jatkaa tutustumista, et saan hänestä stalkerin. Yleensä ainaki ennen tapaamista on soiteltu (mulla ei oo salanen numero eikä prepaid) ja auton rekkarin perusteellaki saa osotteen selville. Onko teistä kellekään käynyt näin?

no ei ole käyny, mut jos tapaaminen menis jännityksestä huolimatta nappiin ja naisesta sais stalkkerin ni mikäs siinä. ainaha prepaidin voi hankkia ihan näiden treffien takia. tapaat silleen ettei sun autoa näy ja käytät prepadii

Aika turhaa sitten pitää profiiliakaan netissä.

Voisit mennä virtuaali-todellisuuteen ensin treenaamaan, niin ei jännitä sitten livenä niin paljon.

Löysin netistä tällaisen paikan http://bit.ly/3D-Chat ,joka on ilmainen live chat. Käyttäjiä on sisällä kellon ympäri 80 000 - 150 000 Mulla ollut siellä tosi hauskaa ja löytänyt paljon uusia frendejä! Facebookissa tästä tykkää yli 2 miljoonaa käyttäjää Löysin myös todella selkeät suomenkieliset ohjeet tuolta http://ilmainenchat.blogspot.com/

Nyt voisi olla asenteen tarkistamisen paikka!

Mene rohkeasti, omana itsenäsi. Tai jos et vielä uskalla, niin harjoittele ihmisten kohtaamista arkisissa tilanteissa ensin, ja sovi treffejä vasta sitten.

Naisiakin jännittää ihan yhtä lailla, kaikista se ei vain välttämättä näy päälle. Minuakin jännitää, ja aion siitä myös treffikumppanilleni kertoa, jos/kun pääsen hänet tapaamaan. Ei se mikään tunnelman latistaja ole, sillä jos yhtään kipunoi, niin molempia varmasti vähän jännittääkin. Sitten vain jos olen vähän kömpelö tai muuten mokaan jotain pientä, niin tulee ainakin selväksi sen syy.

Meissä ihmisissä on persoonallisuudenpiirteitä, joita me häpeämme ja pelkäämme, koska kuvittelemme että muut käyttävät niitä meitä vastaan. Niin toki joskus tapahtuukin, mutta treffeille olisi tarkoitus mennä semmoisen ihmisen kanssa, joka suhtautuu sinuun positiivisella latauksella ja haluaa tutustua sinuun paremmin, kaikkine ominaisuuksinesi.

Onnea onnesi kokeilemiseen!

Hei,

suosittelen rohkeuden keräämistä ja treffeille menemistä.
Nettideittailu antaa sinulle sen etulyöntiaseman, että voit tutustua treffikumppaniisi jo ennen tapaamista ja teillä saattaa olla jo yhteinen keskustelunaihekkin.

Kerro treffikumppanillesi että epäröit treffien järjestämistä, sillä olet niin hermostunut. Olen varman, että hän auttaa sinua ja tekee tapaamisestanne helpomman.

Reippautta matkaan!

Terveisin,
Netticupido

Mulla on vähän sama juttu. Olen jo 23-vuotias, mutta en ole koskaan seurustellut tai mitään muutakaan, mikä johtuu pääosin estyneestä persoonallisuudesta. Uskallauduin jollain ihmeellä juttelemaan netissä muutamien kanssa, mutta en kehtaa tavata. Olen tullut siihen tulokseen, että itseasiassa yksinäisyys ja sosiaalisten tilanteiden välttäminen tuottaa minulle enemmän mielihyvää kuin mitä parisuhde tuottaisi. Nyt pitäisi vaan keksiä tekosyitä laittaa nuo keskustelut poikki, koska en oikein kehtaa vain yht äkkiä lopettaa yhteydenpitoa.

Lähdet just täsmälleen silloin treffeille kun sinusta itsestäsi tuntuu että olet siihen valmis. Piste.