Kuka oli Korsu-Kustaa, josta Wolf H Halstikin mainitsee muistelmissaan?
Talvisota-aikainen Korsu-Kustaa, josta Wolf H Halstikin mainitsee muistelmissaan tähän tapaan:
Erään kerran nähtiin korkea-arvoisen upseerin kinastelevan ja viittelöivän, sekä luultavasti vielä käyttävän äänenlahjojaan kuuluvaan sorttiin. Tuon episodin kauempaa nähtyään eräs totesi että "Onko Korsu-Kustaa" nyt tullut hulluksi nähtyään ensi kertaa kuukausiin päivänvalon.
Gustav Hägglund mainitsee Leijona ja Kyyhky kirjansa sivulla 17 isänsä Woldemar H:n Talvisodan aikaisia toimia kuvatessään kuinka Laatokan pohjoispuolelle tehty 1. vastahyökkäys epäonnistui:
"Isäni kertoman mukaan ensimäinen, liian syvälle kurkottanut vastahyökkäys epäonnistui osaksi myös inhimillisitä syistä. Kärkeä johti rautaisessa maineessa ollut eversti, isäni hyvä perhetuttu. Hän lähetti raportteja kärjen etenemisestä -komentokorsustaan kaukana etulinjan takana. Hän näet pelkäsi niin, ettei uskaltanut mennä edes tarpeilleen korsun ulkopuolelle, vaan lähetti sai kantaa jätökset ulos. Tämän jälkeen everstiä ei pääsetetty lähellekään rintamaa."
Talvisota-aikainen Korsu-Kustaa, josta Wolf H Halstikin mainitsee muistelmissaan tähän tapaan:
Erään kerran nähtiin korkea-arvoisen upseerin kinastelevan ja viittelöivän, sekä luultavasti vielä käyttävän äänenlahjojaan kuuluvaan sorttiin. Tuon episodin kauempaa nähtyään eräs totesi että "Onko Korsu-Kustaa" nyt tullut hulluksi nähtyään ensi kertaa kuukausiin päivänvalon.
Gustav Hägglund mainitsee Leijona ja Kyyhky kirjansa sivulla 17 isänsä Woldemar H:n Talvisodan aikaisia toimia kuvatessään kuinka Laatokan pohjoispuolelle tehty 1. vastahyökkäys epäonnistui:
"Isäni kertoman mukaan ensimäinen, liian syvälle kurkottanut vastahyökkäys epäonnistui osaksi myös inhimillisitä syistä. Kärkeä johti rautaisessa maineessa ollut eversti, isäni hyvä perhetuttu. Hän lähetti raportteja kärjen etenemisestä -komentokorsustaan kaukana etulinjan takana. Hän näet pelkäsi niin, ettei uskaltanut mennä edes tarpeilleen korsun ulkopuolelle, vaan lähetti sai kantaa jätökset ulos. Tämän jälkeen everstiä ei pääsetetty lähellekään rintamaa."
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ensimmäinen etsitty henkilö on Kustaa Inkala ja tuo Laatokan sankari oli Valo Nihtilän ehdotuksesta kotirintamalle siirretty Hannes Olkkonen.(Mitähän se rättivääpeli nyt keksii)
Minun kirjahyllyssäni Korkeajännitysten, Valittujen Palojen ja Aku Ankkojen joukossa ei ollut yhtään kirjaa! Siis sellaista, josta olisin voinut ammentaa jotakin vastaanjäkätettävää sulle. Nyt muo vituttaa niin, että ei tee mieli varusmiehen persettäkään!
>Ensimmäinen etsitty henkilö on Kustaa Inkala<
Inkala oli everstiluutnantti. Nyt on kyse everstistä joka johti ko. hyökkäystä ja se on Talvisodan Pikkujättiläisen mukaan tuo eversti Olkkonen. Korsu-Kustaa oli tietääkseni yksi ja sama henkilö, jonka Halsti ja Hägglund mainitsee.
Halsti toimi Talvisodassa Kannaksella 5D:n huoltopäällikkönä ja hänen muistelmissaan mainittu Korsu-Kustaa oli Kustaa Inkala.Inkala toimi 1944 kesällä RajaJääkPr:n komentajana.
Talvisodassa erotettu Hannes Olkkonen ei palannut koskaan rintamalle ja hän toimi jatkosodassa Hämeenlinnassa kanta-aliupseerikoulun johtajana.
Halstihan EI tietääkseni kertonut suoraan Korsu-Kustaan nimeä muistelmissaan. Tarkistan kohta senkin jutun.
Tuskinpa montakaan everstiä teki isot ja pienet tarpeensa korsussa sankkoon... mahtoi siinä miehet naureskella moiselle...
Toki Halstin vaiheet on tiedossani ja koko hänen tuotantonsa on hyllyssäni, sitä historian oppikirjaa hyöten.
Katselin juuri Talvisodan Historia, osaa 3, Sotatoimet Laatokan ja Jäämeren välillä. Se mitä siinä kerrotaan eversti Olkkosesta, on hyvin neutraalia ja maininnat hänestä löytyvät sivuilta 31,32,52,52,53,57,58,78 ja 90.
s. 90: Eversti Olkkonen toimi lohkon komentajana 23.1. (1939) asti, jolloin hän luovutti tehtävänsä everstiluutnantti U. Tähtiselle.
Hannes Olkkosen erottaminen ei suorastaan liittynyt hänen toimintaansa divisioonamotin itäpuolella. Se johti ainoastaan siihen, että hänet siirrettiin motin rauhalliselle länsipuolelle rykmentin komentajaksi.
Sen sijaan kun Päämajan edustajana armeijakunnassa toimiva Valo Nihtilä kävi tarkastamassa kyseisen rykmentin toimintaa ja ehdotti perunakuopassa värisevälle Olkkoselle etulinjan tarkastamista, niin eversti kieltäytyi.Nihtilä kiersi etulinjan pataljoonat ja antoi asiaan kuuluvat ohjeensa suuremmasta aktiivisuudesta.Armeijakuntaan palattuaan Nihtilä ehdotti Hägglundille Olkkosen vaihtamista joka ehdotus välitettiin AK:n komentajan toimesta Päämajaan. Päämaja lähetti Tähtisen tilalle.
Haeppas netistä tietoa nimillä Olkkonen/Nihtilä
Olkkonen Nihtilä Lemetti 1940
Eversti Olkkonen näyttäisi olevan Gustav Hägglundin tarkoittama pelkurityyppi, joskin hän saattaa sekoittaa tai yhdistää sen Halstin kertomaan hahmoon. Tuskinpa "jätöksien kannattajia" oli kovin montaa eversteissäkään.
http://www.google.com/search?q= Olkkonen Nihtilä &rls=com.microsoft:fi&ie=UTF-8&oe=UTF-8&startIndex=&startPage=1&rlz=1I7ADSA_en
http://www.pkymasehist.fi/valo_nihtila.html
http://kotisivu.suomi.net/brantberg/Hagglund Woldemar.htm
http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/Suurmotin_teko.htm
http://materiaalit.internetix.fi/fi/opintojaksot/9historia/laatokka/talvisodan_taistelut
Halstin kirjojen lukemisesta on jo 10-20v, mutta ellen muista väärin, niin Talvisodan päiväkirjassa hän kertoo Korsu-Kustaan vaikeuksista palauttaa menetettyä kunniaansa huutamalla. Tämä tapahtui siirryttäessä Talvisodan loputtua uudelle rajalle.Päinvastaisena esimerkkinä hän kertoi siitä äärettömästä helppoudesta millä johtaminen tapahtui jos alaisten kunnioitus oli hankittu omalla esimerkillä ja toiminnalla etulinjassa.Vertailukohtana oli Puujalka-Laakson paluu pataljoonaansa haavoittumisen jälkeen.Eli Korsu-Kustaa oli sittenkin Kustaa Inkala.
Kortongi-Kustaa sain aina reikää, kun halusi.
haavoittui jatkosodan alussa, eikä palannut pataljoonaansa, vaan vasta kesällä
-44 hän tuli JR 8:n komentajaksi.
"Vertailukohtana oli Puujalka-Laakson paluu pataljoonaansa haavoittumisen jälkeen"
Tällaista ei siis tapahtunut.
Taidatpa muistella omiasi. Ei löydy.
En muista mikä Halstin kirja se oli enkä jaksa käydä niitä enään läpi.Kuitenkin jossain Halstin kirjoittamassa kirjassa verrattiin Kustaa Inkalaa ja Viljo Laaksoa hänen palattuaan välirauhan aikana sotasairaalasta takaisin pataljoonaansa.
"Viljo Laakso sai virallisen nimityksen rykmentin komentajaksi 9.7.1944, mutta otti rykmentin vastaan vasta 23. päivänä. Siinä välissä hän toimi JR 9 komentajan tehtävissä."
s. 281
Heikki Peltomäki: Puujalkaritari
Jääkäri Viljo August Laakson jäljillä
Kustantaja: Ooli Oy
Painopaikka: Loimaan Kirjapaino Oy - 2004
ISBN: 952-5278-48-4
Kovat kannet
Sivumäärä: 325 liitteet
Silloin on kyse hänen Talvisodan viime päivinä tapahtuneesta lievästä haavoittumisestaan. Paluu on tapahtunut kotiuttamista odottaneeseen pataljoonaan.
"Talvisodan lopussa osui pahasti vatsaan"
Tuossa toisaalla kirjoitin juuri noin. Ei todellakaan ollut lievä haavoittuminen. Pikakiväärin luoti lävisti lantion ja rikkoi virtsarakon. Laaksu tuotiin sairaalaan 40 tuntia haavoittumisestaan.
>>Vertailukohtana oli Puujalka-Laakson paluu pataljoonaansa haavoittumisen jälkeen.