Kirjoitit tuolla aiemmin:
"Mutta moraalin kannalta olennaista on MIKSI meidän olisi toimittava moraalisesti huomennakin. Tähän teismi - usko Jumalan olemassaoloon - anta rationaalisemman metaeettisen perustuksen."
Esitän kysymykseni nyt tässä, kun se hautautuisi alkuperäisessä ketjussa muihin viesteihin.
Mikä on tuo rationaalinen perustus, johon teismi rakentuu ja sinun mielestäsi on siis rationaalisempi kuin ateismin (tai muun ei-uskonnollisen) etiikan perustus?
PS. Rangaistuksen pelko ei kait ole moraalia?
"Mutta moraalin kannalta olennaista on MIKSI meidän olisi toimittava moraalisesti huomennakin. Tähän teismi - usko Jumalan olemassaoloon - anta rationaalisemman metaeettisen perustuksen."
Esitän kysymykseni nyt tässä, kun se hautautuisi alkuperäisessä ketjussa muihin viesteihin.
Mikä on tuo rationaalinen perustus, johon teismi rakentuu ja sinun mielestäsi on siis rationaalisempi kuin ateismin (tai muun ei-uskonnollisen) etiikan perustus?
PS. Rangaistuksen pelko ei kait ole moraalia?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ramon kysyi:
"Mikä on tuo rationaalinen perustus, johon teismi rakentuu
ja sinun mielestäsi on siis rationaalisempi kuin ateismin
(tai muun ei-uskonnollisen) etiikan perustus? "
Moraalihan yleisesti on ajateltu olevan epäitsekkyyteen
jollain tavalla liittyvää. Ts. moraalinen toiminta olisi siis
epäitsekästä toimintaa. Sen kummemmin epäitsekkyyden
ja itseyden väliseen (vähintäänkin naturalistisista ajattelumalleista aiheutuvaan) mahdolliseen ristiriitaan paneutumatta määrittelisin moraalilla oltavan aidosti epäitsekkäitä piirteitä tai ehkä paremmin: moraali on laadultaan aidosti epäitsekästä.
Jos moraali on laadultaan aidosti epäitsekästä, niin voiko
se kummuta esim. egoismista? Ja kääntäen: Jos kaikki toiminta on pohjimmiltaan egoistista (omaa etua tavoittelevaa, vaikkei välttämättä itsekästä sillä tavalla kuin tavallisesti ajattelemme), niin moraali laadultaan aidosti epäitsekästä? Tähän en aio myöskään sen enempää paneutua, vaan yritän tarkastella kristillistä teoriaa moraalilaista.
Moraalin ollessa aidosti epäitsekästä tarkoittaa se sitä,
että moraali ei puhtaassa mielessä ole pelkoon perustuvaa.
Rangaistuksen pelon voisi ajatella aiheutuvan juurikin
siitä ihmisen osasta, joka ei liity moraaliin, eli pelko aiheutuu itsekkyydestä. Voisiko moraali olla eräänlainen reaktion laukaisija, jonka itseys sitten kokee?
Jos tässä vaiheessa kuitenkin hieman helpottaisin ajatteluni taakkaa ja määrittelisin moraalin en niinkään yksilön suhteen (epäitsekkyys vs. itsekkyys => ei-yksilön etu vs. yksilö etu), vaan moraali on elementti ihmisessä, joka
kertoo, mitä "pitäisi tehdä". Jos ihminen ei tee, ei se tarkoita, että ihmisellä ei ole moraalia, sillä moraali jatkaa toimintaansa kertomalla, mitä "ei olisi pitänyt tehdä", esim. huonona omatuntona - näin yksinkertaisesti ajateltuna.
Egoistit väittävät kyseisen "mitä pitäisi tehdä":n kumpuavan jostain evolutiivis-sosiaalisista suhteista (johon en nyt ota kantaa). Kristillisen opin mukaan (itse omilla mielipiteilläni höystettynä) "mitä pitäisi tehdä":n alkulähde
on yksilön ulkopuolella, vaikka yksilö toimiikin sen vastaanottajana ja eräänlaisena peilinä, joka aiheuttaa objektiivisen "mitä pitäisi tehdä":n kumpuamisen yksilön subjektiivisuudesta.
Tuo lähde, josta kaikki kumpuaa on Jumala. Ja nyt tulee
valtava kasa vastalauseita ja marinaa ja hirveä haloo siitä, että Jumala on mielivaltainen paska eikä "Jumalalla oo mitään oikeutta päättää mun elämästä" ja niin edelleen(?)
Lisäksi joku todennäköisesti väittää, että jos on olemassa objektiivinen moraalilaki, niin se on Jumalan ulko-/yläpuolella ja itseasiassa se moraalilaki onkin Jumala, eikä Jumala Itse ole Jumala. Ok. Been there done that.
Tämän alkushokin laannuttua voidaankin tutkia itse asiaa.
Aloittakaamme hieman "ihmisystävällisemmästä" (tarkoittaen sitä, että ohitetaan ihmisen luontainen moraalinen vastustus kaikkea auktoriteetilta kuulostavaa kohtaan) lähtökohdasta, nimeltään totuus. Väitän, että kristillinen moraalilain perusta on totuus. Totuudesta kumpuaa moraali eli se, "mitä pitäisi tehdä". Eikö kuulosta paljon miellyttävämmältä?
Jos joku luki kirjoitukseni "Jumala on hyvä", niin todennäköisesti tuli vastaan määritelmä totuudesta ja
inhimilliseltä kannalta välttämättömästä oletuksesta totuuden ja logiikan vastaavuussuhteesta, joka aiheuttaa sen, että "totuus on totuus" ja "totuus ei ole ei-totuus".
Lisäksi selitysvoiman "inhimillinen heikkous" vältetään
kun tehdään (kristillinen) oletus, että logiikka ja järki ei ole puhtaan inhimillinen elementti, vaan peilaamme (yllätys yllätys) Jumalallisen järjen - voisi sanoa Logiikan - valoa, joka aiheuttaa yksinkertaisesti ajateltuna siihen päätymisen, että logiikkaan voi luottaa. Logiikkaa voi tietysti myös käyttää väärin, aivan kuten moraalikaan ei automatisoi ihmistä tekemään sitä mikä on oikein. Moraali kertoo "mitä pitäisi tehdä". Pienenä huomautuksena
lisäksi voisi sanoa, että teismin rationaalisuus perustuu
mielestäni juurikin tässä kappaleessa esitettyihin
asioihin.
Välipuheen jälkeen päästään jälleen syventymään aiheeseen j
ZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZ
Ottakaamme mallia, olimmepa ateisteja taikka panteisteja taikka muita sti-päätteisiä, Jeesuksesta, joka sanoi asiansa selvästi ja kansan kielellä. Hienoilla sanoilla ja sekavilta kuulostavilla asioilla voi olla hetken ilon huuma, mutta käyvät hyvin puuduttavaksi ajan mittaan omassa ja muiden mielessä. Pitäkäämme asiat yksinkertaisina, sillä kaikki asiat ovat yksinkertaisia jos ne ymmärtää.
Asiatovatyksinkertaisiajaselkeitä,
muttaongelmienratkominenjaväärinkäsitystenoikominenonmonimutkaista.
Se, että selitetään esim. uskovaisen rakkaansa puolesta uhrautumisen moraalisuus pois vetoamalla:
a)Jumalaan=>taivaspalkkioon=>oma etu ja
b)rakkaan menettämisen kestämättömyyteen=>rakkaan kuoleminen suurempi haitta=>oma kuoleminen=>oma etu tms.,
...ei mielestäni kerro kuin juurikin siitä, että tarkastellaan ihmistä pelkästä egoismin näkökulmasta ihmisen omatessa pelkästään käyttäytymisvaikuttimen nimeltä "oma etu"
(sisältäen kaikki mahdolliset [internetixin] ns. velmuslaiset egoistiset vaihtoehdot - tietysti velmuslaiset eivät käytä kyseistä termiä, mutta tuosta termistä kaikki kuitenkin lähtee liikkeelle) eikä mitään muuta. Se ei selitä kuitenkaan teon moraalisuutta. Egoismia on toki siinä, että haluaa pelastaa RAKKAANSA ja haluaa taivasPALKKION.
Ihmisellä on siis käyttäytymisessään egoistisia vaikuttimia. Usein voi olla niin, että ihmisellä on ulkoisesti moraaliselta näyttävän käyttäytymisensä takana pelkästään "oma etu",
ei-moraalinen vaikutin, mutta se tarkoittaa vain, että vain harvat meistä pystyvät toteuttamaan moraalista vaatimusta, jonka kanssa me kuitenkin olemme samaa mieltä. Tietenkin erimielisyyttä tulee moraalin kanssa silloin kun tekisi mieli, himottaisi tai haluttaisi tehdä jotain, mutta se ei tarkoita, että meidän halumme olisi moraalinen ja moraali ei ole.
Olen pahoillani, että en ole ennättänyt tähän vastata. Työviikko oli todella kiireinen ja jouduin radikaalisti keskittymään vain töihin. Kiitän kysymyksestäsi ja koetan tässä viikonlopun aikana paneutua siihen.