Tätä on useasti kysytty, muttei koskaan ole tullut ohjetta, jonka avulla saisi yhteyden siihen ylimainostettuun Jumalaan.
ELI KERTOKAA NYT IHMEESSÄ, MITEN VOI SAADA HENKILÖKOHTAISEN VARMUUDEN JUMALAN OLEMASSAOLOSTA!
ELI KERTOKAA NYT IHMEESSÄ, MITEN VOI SAADA HENKILÖKOHTAISEN VARMUUDEN JUMALAN OLEMASSAOLOSTA!
Vastaukset 29
Vanhimmat
Ryyppää, rällää ja huoraa kuukausi. Olo on sen jälkeen monta päivää sellainen, että tietää tehneensä SYNTIÄ ja oikeen kunnolla. Jos siinä krapuloissasi et saa nukuttua muutamaan vuorokauteen, niin saatatpa jopa omakohtaisesti nähdä ja kuulla jumalan. Tämän suurempaa omakohtaista kokemusta ei löydy
Jeesusta elämääsi!Jumala kuulee aivan varmasti rukouksesi, vaikket Häntä vielä tuntisikaan!
Uskoon ei mielestäni voi pelkällä yrittämisellä tulla, usko on lahja Jumalalta.
Suosittelen seurakunnan tilaisuuksiin hakeutumista. Voit keskustella uskovien ihmisten ja seurakunnan työtekijöiden kanssa uskosta ja Jumalasta.
Lisäksi voit myös etsiä käsiisi vaikkapa kirjastosta evankelioivaa kristillistä kirjallisuutta ja tutustua myös siten eri ihmisten eri kokemuksiin ja elämään Jumalan kanssa.
Luepa vaikka pari Riku Rinteen kirjaa. Itse koin aikoinaan oman varsinaisen uskoontuloni Rikun ensimmäisen kirjan kautta.
Mitä tahansa teetkin;RUKOILE! Jeesus kulkee kanssasi kaikilla elämäsi poluilla eikä hylkää sinua koskaan!
Voit pyytää Jeesusta elämääsi milloin tahansa.
Siunausta sinulle!
Ensinnäkin kysyisin, miten ihmeessä voin rukoilla jotain sellaista, jonka olemassaoloa pidän pelkkänä vitsinä. Jos ei usko Jumalaan, ei voi häneltä _tosissaan_ mitään pyytääkään. Ensin on siis saatava se usko.
Olen keskustellut uskosta ja Jumalasta tällä palstalla, eikä epäilevä kantani Jumalaa kohtaan ole kuin vahvistunut.
Riku Rinteen kirjan voin lukea, mutten varmastikaan saa siitä niin suurta herätystä, että kykenisin uskomaan Jumalaan.
"Voit pyytää Jeesusta elämääsi milloin tahansa."
Kerro yksityiskohtaisesti, miten pyydän häntä.
....aivopesua
Pyysit minua selittämään yksityiskohtaisesti, miten voit pyytää Jeesusta elämääsi. Karpalo ja muutkin nimimerkit ovatkin jo näemmä ehtineet vastaamaan pyyntöösi.
Usko vain, voit rukoilla Jumalaa ja jättää elämäsi asiat Hänen hoitoonsa, vaikket ollenkaan uskoisi Hänen olemassaoloonsa!Voisin hyvinkin veikata, että elät etsikkoaikaasi, jolloin siis Jumala kutsuu sinua puoleensa.
Siunausta vain sinulle kovasti ja laita vaan juttua palstalle, jos mikä asia mietityttää!
Seurakunnan ja muiden hengellisten yhteisöjen tilaisuuksissa on paljon ahdistusta, mikä johtunee siitä, että toitotetaan ihmisen syntisyyttä. Olen varma että ihmiset tietävät sen turhankin perusteellisesti ja siksi heille ulisi tarjota iloa. Iloa ja enemmän iloa.
Synkkämielistä syntisyydessä tai sen tunnossa rypemistä tulisi ehdottomasti välttää. Siis iloa! Ovathan lapsetkin iloisia. Ja tulkaa heidän kaltaisikseen.
Mä en pyydä Jeesusta elämääni, vaan pyydän saada selvyyden Jumalan olemassaolosta.
"Usko vain, voit rukoilla Jumalaa ja jättää elämäsi asiat Hänen hoitoonsa, vaikket ollenkaan uskoisi Hänen olemassaoloonsa!"
TÄYSIN ristiriitainen virke, jossa ei ole järjen hiventä! "Usko, vaikket uskokaan"-tyyli ei pureudu välttämättä ihan jokaiseen.
Etsikkoaikaa en todellakaan elä, koska pidän Jumalan olemassaoloa ja koko kristinuskoa todellakin pelkkänä kusetuksena, johon moni ihminen lankeaa.
Eli siis, kun en elä etsikkoaikaa, niin jättääkö Jumala sitten myös kutsumatta minua? Eli mun ois tehtävä aloite?
Ihme hihhuleita... B)
on etsiä pelkästään totuutta, (mutta tässäpä vitsi piileekin), useimmiten koko tie totuuden etsimiseen on niin kapea ja mutkanen ja hyvin tuskainen että monet unohtavat alkuperäisen tarkoituksena ja haluavat vain päästä pois tältä tieltä. Mutta kuitenkin uskokaamme varmaankin yhtä koko maailmanhistorian suurinta pop-ikonia (ei tosin kauhean hyvällä tavalla) Adolf Hitleriä joka sanoi että jos haluaa piilottaa jotai niin se on parasta laittaa suoraan nenän eteen (tai joteski noi).
..................
Henkilökohtasesti olen vakuuttunut Raamatusta ja kaikesta mitä siinä sanotaan ja tunnustan kaiken mitä siinä sanotaan ja se on kyllä mielestäni valetta kun sanotaan että uskovaiset tuudittautuvat vain siihen "me olemme oikeassa" tapaan, joka on väärä, koska vaikka olenkin onnellinen joka hetki Jeesuksen takia, tunnen myös hyvinkin syvää ja alhaista olotilaa koska tämä maailma tosiaankin vihaa rakkautta eikä ole valmis antamaan sille sijaa sitten millään. Mutta kuitenkin se onnellisuus jonka olen löytänyt auttaa aina pääsemään kaiken tämän maailmallisen paskan ja itsensä huoraamisen läpi.
Ja se on totta myös että uskoon tullaan pelkästään silloin kun Jumala kutsuu, ei ihminen omasta tahdostaan tule uskoon. Eli jos nyt haet totuutta niin silloin on Jumala kutsunut sua. Jumalan koko suunnitelma on niin ihmeellinen että meinaa ruveta ihan päähän sattumaan kun rupeaa sitä analysoimaan.
Jos etsit horjumattomia todisteita Jumalan olemassaolosta, pelkään pahoin, ettet tulet niitä löytämään.
Jos sen sijaan uskallat kysyä itseltäsi, miksi juuri Sinä kysyt tuon tärkeän kysymyksen Jumalan olemassaolosta ja olet valmis menemään kysymyksesi kanssa aivan pohjalle saakka, saatat huomata, että merkkejä toisenlaisen todellisuuden läsnäolosta on kaikkialla ympärilläsi.
Jätä omaan arvoonsa kyynikkojen nihilismi. Se ei ole rehellistä kriittisyyttä, vaikka se sellaisena mieluusti tarjoillaankin. Se ei ole muuta kuin kuolleen toivon mädänlemua.
Onnea etsikontiellesi!
"Usko tulee kuulemisesta kuuleminen Jumalan sanan kautta" Room 10:17.
Kristilliseen uskoontulo on Raamatun mukaan mahdollista ainoastaan Jumalan ehdoilla, silloin kun hän hyväksi näkee ja niillä välineillä jotka hän on antanut. Jumalan tahtoa emme voi tietää mistään muualta kuin yksin Raamatusta, se on Jumalan ilmoitus.
Uskon aikaan saamisesi ja vahvistamisesi Jumala käyttää sanaansa, joka meillä on Raamatuusa, sekä sen mukaisesti käytettäviä armonvälineitä eli sakramentteja (kaste, ehtoollinen ja rippi), joihin myös liittyy Jumalan sana erottamattomasti.
Kuulemalla tai lukemalla Raamattua tai vaikkapa muistelmalla tai laulamalla Raamatunmukaisia sanoja Jumalan Pyhä Henki pääsee toimimaan ja vaikuttamaan sydämessämme sekä herättämän meidät näkemään oma syntisyytemme, toivottomuutemme ja mahdottomuutemme sekä turvautumaan ja luottamaan Jumalan Poikaan, Jeesukseen Kristukseen ja hänen sijaissovitukseensa syntiemme tähden. "Sillä niin on Jumalan maailmaa rakastanut..."
Vakuutena Jumalan mielisuosiosta on erityisesti kaste, jossa meidät on ilman omia ansioitamme puettu Jeesukseen Kristukseen, jonka ansiot Isä Jumala lukee hyväksemme. Raamattu sanoo Kristuksesta: "hän on meidän syntiemme sovitus eikä ainoastaan meidän vaan myös koko mkaailman" 1Joh2:2. Pelastus koskee jokaista. Armonvälineissä se tuodaan meille henk.koht. Kristillinen seurakunta on siellä missä sanaa oikein julistetaan ja armonvälineitä käytetään Raamatun opetuksen mukaisesti.
"En tiedä oletko olemassa vai et, Jumala, jos et ole olemassa, ei tällä rukouksella ole mitään väliä, mutta jos olet olemassa, niin asia on tärkeä ja haluan oppia tuntemaan sinut. Siksi pyydän, tule Jeesus elämääni, opeta minut tuntemaan sinut, jos olet totta."
Halua vain, täydestä sydämestäsi tietää totuus tässä asiassa (onko Jumalaa vai ei), ja tulet totuuden tietämään.
sun pitää antaa myös oikeita esimerkkejä siitä, mistä tiedät Raamatun olevan totta.
Eikö Jumala kaikkivaltiaana tiedä ilman rukoiluanikin, että haluan saada selvyyden hänestä ja muistakin huuhaa-jutuista?
Kokeilen tuota rukousta hetimmiten pienin poikkeuksin. En nimittäin pyydä mitään Jeesuksia elämääni, vaan pyydän ainoastaan selvän merkin Jumalan olemassaolosta.
Jumala on luonut maailman ja kaiken mitä täällä on; kaikessa on oma "lakinsa" ja järjestyksensä (sisältäen myös ns. luonnonlait). Vanhan Testamentin aikana Jumala kuitenkin vielä ilmestyi ihmisille tulipatsaina yms. , mutta Uuden Testamentin aikana Hän antoi meille Jeesuksen, ja vain Jeesuksen kautta me voimme päästä Jumalan yhteyteen. Omia lakejaan Jumala ei ala kumoamaan, joten jos haluat oppia tuntemaan Jumalan, luulenpa, että sinun tulisi rukoilla elämääsi Jeesusta. Miksi et halua tehdä niin??
Pelkäätkö, että sittenkin jotakin tapahtuu, ja sinäkin "hurahdat" uskoon....?
Täydellinen varmuus jumalan/jumalien olemassa olosta on täydellinen mahdottomuus. Siksi meidän uskallettava elää epätietoisuudessa.
Jahve-uskovaisten kanssa tästä asiasta väitteleminen on turhaa. Heillä ei ole tilaa depatille, he uskovat että heillä on hallussaan totuus tästä asiassa ja jos joku todella uskoo omaavansa totuuden hänelle jää hoku päälle tyyliin: "Hauki on kala, hauki on kala..."
Ystäväni, olet jo matkalla uskoon...
Kuten Karpalo sanoi, uskalla rukoilla, et tarvitse mitään hienoja sanoja, vaan sitä hiljaista puhetta, joka tulee sydämestäsi, ja voit olla varma että jokainen sanasi ja ajatuksesi tulee kuulluksi. Siitä ei ole epäilystäkään.
Siunausta, juuri sinulle!
: Ystäväni, olet jo matkalla uskoon...
- Mistä viestini kohdasta voi tulla tuollaiseen johtopäätökseen.
Mä ainakin oon kuullu monen uskovaisen väittävän, että ne todellakin TIETÄÄ Jumalan olevan olemassa. Että silleen...
Lienetkö kysynyt tosissasi vai leikilläsi, mutta:
Uskoon tuleminen on hyvin henkilökohtainen kokemus, johon liittyy ennen kaikkea sisäistä ja mikseipä näkyvääkin iloa ja varmuutta. Siis iloa! Yhteyden tunteminen JUmalaan on sekin hyvin henkilökohtainen kokemus. Kun puhuttelemme Jumalaa olemme häneen yhteydessä. Ilo ja rauha kuuluvat tähänkin kokemukseen.
Entä jos asia onkin niin että Jumala on vain subjektiivinen kokemus? Voisiko olla niin että Jumalaa ei kerta kaikkiaan ole olemassa, ellei ihminen sydämessään usko häneen?
Olen varma, että melkein kuka tahansa, joka ei ole varsinainen ateisti muttei uskovakaan, voi "tulla uskoon" jos vain jaksaa rukoilla, lukea raamattua ja pohtia näitä asioita. Mutta eikö silloinkin voi olla kyse vain TUNTEESTA että Jumala on olemassa, vaikka todellisuudessa mitään yleistä Jumalaa ei olisikaan.
Jos nimittäin ihminen uskoo, Jumala on varmasti täyttä totta HÄNEN elämässään ja HÄNEN sydämessään. Se ei silti VÄLTTÄMÄTTÄ tarkoita sitä että Jumala olisi olemassa myös ateisteille. Miettikääpä tällaista näkökantaa ja heittäkää kommenttia!!!!!
Olen samaa mieltä, ettei uskoa voi syntyä tai olla olemassa ilman puhetta Jumalasta. Samoin siitä, että viime kädessä ihminen on jumalakokemuksensa kanssa totaalisen yksin, vaikka uskossaan liittyykin yhteisönsä uskonnolliseen perinteeseen. Usko on siis samaan aikaan sekä äärimmäisen subjektiivinen että yhteisöllinen ilmiö.
Vaikuttaa siltä, että ihmisessä on jonkinlainen tarttumapinta uskonnolliselle uskolle. Ihmisen jumalasuhde on kuin vuorelle johtava tie, joka huippua lähestyttäessä katoaa pilveen. Onko tien toisessa päässä ihmisen oma alitajunta, yhteisön sisäistetyt tabut vai Jumala itse - se jäänee arvoitukseksi.
Kysymys Jumalan olemassaolosta on kuitenkin ihmisen elämän kannalta niin merkittävä, että vastauksen etsimiseen kannattaa mielestäni tehtävän näennäisestä toivottomuudesta huolimatta satsata. Vaikka vuoren huippu jäisikin ikuisesti pimentoon, avautuu etsijälle itselleen uudenlainen näkökulma autenttiseen ja rikkaaseen elämään. Ja ainahan saattaa käydä niinkin, että etsivä löytää...
Uskoontulo on helpompaa kuin jäätelönsyönti.
Sanot vilpittömällä sydämellä:" Auta Jumala minua Jeesuksen tuntemiseen".
Kun kaikkivaltias Jumala ryhtyy sinulle puhumaan Jeesuksesta,(voit itsekin lukea esim. Luuk.23:39-42)niin hän todennäköisesti ryhtyy puhumaan synnistäsi.Ts. siitä mikä erottaa sinut Jumalasta.
Kun edelleen haluat lopettaa vihollisuuden ja päästä yhteyteen Jumalasi kanssa, niin sanot :"Kiitos elävä Herra Jeesus, että annat syntini anteeksi ja pelastat minut tuonelassa vaivattujen joukosta".
Silloin elävä Herra sanoo sinulle :Sinun syntisi ovat anteeksi annetut".
Kun tämän uskot ,niin olet uudestisyntynyt Jumalan lapsi.
Ja epäilyksistäsi huolimatta Pyhä Henki tulee osoittamaan uuden ihmeellisen rauhan sielussasi olevan Jumalasta lähtöisin.
Hyvää matkaa Herramme luo!!
Hakeudu heti lähimpään terveyskeskukseen.Kerro myös Mikosta , että se ei suostu lääkäriin , vaikka kuulee ja neuvoo koko ajan.Anna tuntomerkit ja kierrä mies kaukaa.Tollasista ei koskaan tiedä.Lapsia oli käynyt katselemassa silmiin Venäjällä ...
Uuden liiton perusperiaatteet
Koska Vanhan Liiton tekojen tie ei tehnyt ihmistä vapaaksi (Gal.2:16, 3:12), niin Kristus-Logos tuli maailmaan Jeesuksena ja julisti: "Totuus tekee teistä vapaita" (Joh.8:32). Jeesus julisti maailmalle ällistyttävän totuuden. Oli nimittäin vain yksi tapa, jolla ihminen voisi saada Jumalalta kaikki velkansa anteeksi kertaheitolla. Tämä periaate kuuluu seuraavasti:
"Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi. Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne."
(Matt. 6:14-15)
Näin yksinkertainen ja selkeä on Jeesuksen sanoma pähkinänkuoressa. Tähän yksinkertaiseen periaatteeseen sisältyy koko sovitus- ja lunastusoppi. Jokainen, joka ottaa lähimmäisiänsä kohtaan pysyvän ja jatkuvan anteeksiannon asenteen, on Jeesuksen vanhurskautettu opetuslapsi, jonka Isä on julistanut velattomaksi (Matt.18:23-35, Mark.11:25). "Vain yksi on tarpeen" (Luuk.10:41-42). Kaikki muu on vain pyhitystä. Ihminen ei hyvillä teoillaan voinut saavuttaa Jumalan anteeksiantoa, vaan ainoastaan siten, että antoi sydämessään anteeksi kaiken sen, mitä muut olivat häntä vastaan rikkoneet (1.Joh.4:20). Tämä anteeksianto on se Poika, joka on ainoa tie Isän luokse. Ilman Poikaa ei ole Isää, jota rukoilla (Joh.3:36). Ilman Poikaa voi lähestyä vain alempia henkiolentoja mutta ei koskaan Isää (Joh.8:19, 14:6-11). Apostoli Paavali opetti täysin samaa oppia Efesolaiskirjeen neljännen luvun 26. jakeessa:
"Vaikka vihastuttekin, älkää tehkö syntiä. Sopikaa riitanne, ennen kuin aurinko laskee."
Alkuseurakunnassa oli hyvin tärkeää se, että vaikka joskus suuttuikin, niin vihan tunteen oli poistuttava sydämestä vielä saman päivän aikana (Kol.3:13). Muussa tapauksessa seurakuntalaisesta oli tullut luopio (Luuk.12:47-48, 14:28-33, Hebr.6:4-6, 10:26-27, 2.Piet.2:20-22, 1.Joh.5:16). Tällöin ei alkuseurakunnassa enää riittänyt sydämessä tehty anteeksianto, vaan asia oli selvitettävä riitapuolen kanssa kahden kesken. Ellei tämä ollut mahdollista, niin sitten usko oli uudistettava joko kahden seurakunnan todistajan läsnäollessa tai koko seurakunnan edessä. Jokaisen seurakuntalaisen velvollisuus oli pitää huolta siitä, ettei kenelläkään toisella veljellä tai sisarella ollut mitään häntä itseään vastaan (Matt.18:15-20). Jeesus varoitti ryhtymästä kristityksi liian löyhin perustein (Luuk.14:27-35).
Mikään yksittäinen lankeemus (esim. alkoholin holtiton käyttö, valehteleminen tai aviorikos) ei tehnyt seurakuntalaisesta luopiota, vaan se, jos hän oli suutuksissaan jollekin ihmiselle yön yli (1.Kor.11:27-31). Alkuseurakunnan jäsenet pyrkivät viimeistään iltarukouksen yhteydessä varmistamaan, että kaikki rikkomukset ovat sydämessä anteeksi annetut. Iltarukouskaava oli jokseenkin seuraavanlainen:
"Isä Jumala.
Jeesuksen Kristuksen nimessä ja veressä, julistan täydellisen anteeksiannon kaikille niille, jotka ovat joskus minua vastaan rikkoneet.
Amen."
Tämän rukouksen jälkeen kristitty saattoi ummistaa silmänsä rauhassa ja olla varma siitä, että hän huomennakin sai olla Kristuksen oma.
Apostoli Paavali tähdensi itsetutkiskelun tärkeyttä kristityn vaelluksessa ja kehoitti kristittyjä jatkuvasti testaamaan itseään ovatko he uskossa vai ei (2.Kor.13:5). Tästä testistä kerrotaan tarkemmin Johanneksen ensimmäisen kirjeen kolmannen luvun jakeessa 14:
"Me tiedämme siirtyneemme kuolemasta elämään, sillä me rakastamme veljiä. Joka ei rakasta, pysyy kuolemassa."
"Pelastusvarmuuden" voi siis testata näin yksinkertaisella tavalla. Mikäli kristitty ei sydämestään löydä katkeruutta ketään henkilöä - elävää tai kuollutta - kohtaan, hän voi todeta, kuten Paavali Roomalaiskirjeen 8. luvun jakeessa 16:
"Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia."
Kristustien vaiheet
1 Yleistä
Kirkonopissa puhutaan toisinaan armonjärjestyksestä, jolla kuvataan niitä etappeja, joita ihminen käy läpi edetessään Kristustiellä. Nämä etapit ovat luterilaisen kirkon järjestelmässä seuraavat:
-. Kutsumus
Minkä "lahkon" oppi tuo oli?
Kyllä synti on ihan todellisuutta kristitynkin elämässä eikä niistä päästä kuin vasta taivaassa, johon pääsyä uskossa odottelemme. Jumalan anteeksiantamus ei perustus ihmisen anteeksipyyntelyihin vaan Kristuksen kaikenkattavaan ja jo suoritettuun sovitustyöhön. Sitä paitsi kaikkia syntejämme emme saata millään kyetä pyytämään anteeksi koska useimpia tuskin tiedostammekaan ja koska poinnti on siinä että olemme perinsyntisiä juurtajaksaen.
Esitykseni ei sulje pois nimimerkin "Luterilainen veli" ponsiehdotusta.
lähtökohta oli, kun aloitin Johanneksen evankeliumista, Uudesta Testamentista ja sieltä 1.luvusta ja 1.jakeesta. Rukoilin myös:Jeesus, tule elämääni ja muuta minut, amen...