löytyisikö täältä kohtalotoveria? monta vuotta julkisesti ja vahvasti uskonsa mukaan elänyt ihminen huomaakin yhtäkkiä olevansa tyhjiössä.. jumala on kaukana, oma elämäntyylikin siitä pikku hiljaa vieroittaa. usko ei kuitenkaan ole täysin vielä sammunut, toivo elää.. onko tällaisille tilaa iloisten ja vahvojen uskovien joukossa?
suorituspaineita?
lampainen
6210
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
..."iloisten ja vahvojen"uskovien joukossa!Ja kaikkihan me tavallamme olemme heikkoja, emme voi aina olla iloisia kaikesta ja tuntea uskoa vahvaksi koko ajan.
Muista, että Jumala ei ole sinua missään vaiheessa hyljännyt!Voit luottavaisin mielin tuoda rukouksessa kaikki elämäsi asiat Jumalan eteen ja todellakin luottaa siihen, että Hän kuulee ja vastaa.
Ennen kaikkea pidä mielessäsi se, että sinä olet Jumalalle, rakastavalle Isällemme rakas juuri OMANA ITSENÄSI!
Jos sinusta tuntuu, että elämäntapasi ovat vieneet sinua pois Jumalan yhteydestä ja yhäkin loitontavat sinua Jumalasta,muuta niitä. Voit miettiä elämäntapojasi ja sitä, mikä niissä etäännyttää sinua Jumalasta.
Suosittelen myös seurakunnassa käymistä. Tutustu vaikka paikalliseen Helluntaiseurakuntaan tai Vapaakirkkoon ja etsi sieltä uskovien yhteyttä elämääsi!Myös luterilaisella seurakunnalla on omia seurakunta-tilaisuuksiaan, voit käydä myös niissä.Tärkeintä olisi löytää oma paikkansa,oma hengellinen koti, jossa voi kasvaa Jumalan ja muiden uskovien yhteydessä.
Toivon sydämestäni siunausta elämääsi ja Taivaan Isän johdatusta kaikille elämäsi poluille!
miksi ei tunnu riittävän se, että keskustelisi tai kommunikoisi Jumalan kanssa keskenään. Aina mukaan pitää saada kunnon uskonnollinen meininki ja 'holier than thou' -ihmiset, jotka tietävät aina paremmin Jumalan tahdon kuin asianomainen itse.
En halunnut sellaisen alkavan , vaan näen sen jo versovan jos korkeampaa olla voi se olkoon Rauha välis noin...
A-jälkimmäinen-oli P. Yön veli, errrrittäin hyvin pointti. En tiedä olenko tulkinnut Raamattua väärin, mutta mielestäni siellä sanotaan aika selvästi että "Mene YKSIN kammioosi ja rukoile Jumalaa" (joteski sit kans et"piilossa, koska Jumalasikin on piilossa). Ja samoin siellä púhutaan hurmahengestä. Ja kun ajattelen kaikkia Raamatun henkilöitä niin ei heillä ollut tarvetta kokoontua muitten samanhenkisten joukkoon (paitsi Paavalil joskus), vaan he olivat yksin Jumalan kanssa. (on kuitenkin muutama poikkeus). Mutta minun mielestäni en halua sekoittaa muita ihmisiä siihen kuinka itse palvelen Jumalaani, koska se on mun ja Jumalan välinen asia eikä siihen voi ihmiset järjellään tulla väliin.
Seurakunta on ruumis, jonka pää on Kristus. Pää ohjaa ruumista mielekkääseen toimintaan, Jumalan tahdon toteuttamiseen. Jokaisella ruumiin jäsenellä on oma tehtävänsä, jokainen on tärkeä sekä pään, että muiden jäsenten kannalta. Eli saamme seurakunnassa opetusta, saamme kokea kristittyjen yhteyttä ja tapaamme ystäviä. Siksi seurakuntayhteys on tärkeä.Toki yksinäiset kammiorukoukset ovat jokapäiväisiä tärkeitä hetkiä Jumalan kanssa, mutta ilman muuta seurakuntayhteyttäkin tarvitaan. Miksi muuten olisikaan seurakuntia.
On olemassa hyviä seurakuntia ja näillä hyvillä seurakunnilla on hyviä Jumalanpalveluksia, mutta olen kyllä sitä mieltä että tämä seurakuntalaisuus niinkuin se yleensä käsitetään eli kirkossa ehtoollisella käyminen ja tietyn ajoin Jumalanpalvelukset, ei ole mikään pakko Jeesuksen uskovilla. Voisin luetella hyvien Jumalanpalveluksien hyviä puolia ainakin puoli tuntia, mutta se ei kuitenkaan ole sielun pelastuksen kannalta kovinkaan tärkeätä.