parisuhdetuskaan? On niin yksinäistä parisuhteessa.
auttaisko helluntailaisuus
mitänyt
1663
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Nyt en kyllä uskalla luvata mitään helluntailaisuuden puolesta, vaikka itsekin kuulun helluntaiseurakuntaan. Sen sijaan jotain muuta voin luvata ja sitä kautta myös seurakunnasta voi olla apua. Nimittäin Jumalalla on aina vastaus meidän ongelmiimme, olivat ne sitten mitä tahansa. Sen ole saanut kokea omalla kohdallani ja niin varmasti kaikki, jotka ovat sydämestään kääntyneet Jumalan puoleen. Siksi kehotankin sinua rukoilemaan ja kertomaan kaikki murheesi Jeesukselle. Hän kuulee sinun rukouksesi ja vastaa, kun sydämestäsi käännyt hänen puoleensa. Älä kuitenkaan etsi pelkästään vastauksia ongelmiisi, vaan etsi ennen kaikkea Jumalaa, etsi Jeesusta, niin saat elämääsi jotain kestävää ja pysyvää. Et ole enää yksin, et toivoton ja hänellä on avaimet myös parisuhteen eheyttämiseen. Mikään ongelma ei ole liian vaikea, tai mahdoton hänelle, ei mikään, eikä mikään ole niin hienoa kuin se, että hänelle saa ja voi kertoa kaikki asiat ihan juurta jaksaen. Itsekin kerron aina kaiken, mikä minua painaa. Kerron kaiken yksityiskohtaisen tarkasti, vaikka Hän etukäteen jo tietäänkin kaiken.
Jumala haluaa aina kuulla meidän murheemme ja hänen tahtonsa on, että käännymme hänen puoleensa, etsien, rukoillen, anoen ja Hän ei kulje kenenkään ohitse. Helluntaiseurakunnassa toimii myös rukouspalvelijoita, joiden kanssa voi aina keskustella kaikesta. Monet ovat saaneet suuren avun tällaisista hetkistä. Silloin kun itse menin seurakuntaan ensimmäistä kertaa, tulin niin siunatuksi ja autetuksi, etten koskaan unohda sitä. En kuitenkaan uskalla luvata mitään silloin, kun on kyse ihmisistä ja pettymyksiäkin voi tulla, mutta väitän, että seurakunta on kuitenkin aina enemmän siunaus, apu, turva, tuki ja voimavara / siunaus meidän elämässämme, kuin kirous. Näin olen itse kokenut. Mene vain rohkeasti seurakuntaan ja ennen kaikkea etsi Jumalaa, niin saat varmasti avun.
Et kerro, oletko mies, vai nainen, etkä kerro paljon muutakaan, joten hiukan vaikea on antaa mitään muita ohjeita. Parisuhde voi joskus olla hyvinkin kiemurainen ja ongelmallinen juttu, mutta sellaiseksi sitä ei missään tapauksessa ole tarkoitettu. Eihän Jumala ajatellut, että luodaan ihmisille ongelmia, kun Hän suunnitteli parisuhteen, vaan Hän näki, että näin on hyvä. Hän näki, ettei ihmisen ole hyvä olla yksin ja avioliitto on tarkoitettu suureksi siunaukseksi, rikkaudeksi ja voimavaraksi. Perkele tahtoo riistää tämän siunauksen meiltä, niin kuin se tahtoo riistää kaiken muunkin hyvän ja kauniin. Jumalan tahto puolestaan on, että sinulla on ehjä ja toimiva parisuhde ja siksi voit sellaista myös pyytää häneltä. Tästä huolimatta sinulla on myös omaa vastuuta parisuhteessa ja tuon oman vastuun voisi aloittaa vaikka sillä, että keskustelet asioista puolisosi kanssa. Sellaiset ongelmat eivät voi ratketa, joita ei ole olemassakaan. Tarkoitan, ettei niistä tiedä kukaan muu kuin sinä itse. Joku on myös sanonut, että sellaista ihmistä on vaikea rakastaa, jotka ei ole olemassa. Tässä on suuri viisaus, koska ihminen, joka jatkuvasti joustaa, myötäilee, hyväksyy, sietää ja antaa periksi. On hiljaa, kärsii, eikä puhu mitään, ei suutu, ei valita, eikä riitele, vaan kärsii hiljaa ja tyytyy osaansa, on ihminen, jotka ei voi rakastaa, koska hän ei ole olemassa. Tulee esiin puolisollesi ja tuo esiin se, mikä on vialla ja kerro riittävän kovalla äänellä : )
Jes 49:14 Siion sanoo: "Herra on minut hylännyt, Jumalani on minut unohtanut!" 15 Unohtaako äiti rintalapsensa, unohtaisiko hoivata kohtunsa hedelmää? Vaikka hän unohtaisikin, minä en sinua unohda. 16 Käsieni ihoon minä olen sinut piirtänyt, ja niin sinun muurisi ovat aina silmieni edessä.
Valmiita vastauksia ei ole olemassa parisuhdeongelmaan. Tietyt lainalaisuudet vaikuttavat aviosuhteessa, olipa ihminen uskova taikka ei.
Yksi hyvin karkea (etten sanboisi inhottava suorastaan) perusvirhe sinulla tuli heti ilmi. Vaikeuksien tullessa sinä pakenisit vaikka helluntailaisuuteen, mutta jättäisit tämän tärkeimmän eli puolisosi yksin painimaan. Vähän kun huutaisit Jumalaakin avuksi että voisit helpommin hylätä puolisosi ja tämän tärkeiden tarpeiden täyttämisen.
MItä ihminen kylvää sitä hän myös niittää. Kun hylkää puolisonsa tarpeiden täyttämisen, niin yksinhän siinä jää itsekin. Ei tämä sen kummempaa ole
Uskonnollisuus ja hengellistäminen ovat suorastaan inhottavia pakopaikkoja todellisten vaikeuksien pakenemiseen. Nimittäin siksi että siinä otetaan Jumala synnin palvelijaksi. Jumala on sanallaan ja Hengellään siunannut avioparin yhdeksi lihaksi, ainoa oikea pakopaikka onkin nyt puolisosi luo meneminen ja anteeksipyyntö häneltä.
Siitä lähtee todellinen muutos liikkeelle!!!
Kristillinen parisuhdeleiri, menkää sinne yhdessä puolisot. Omasta kokemuksestani suosittelen HNMKY:n avioliittoleirejä.
http://personal.inet.fi/koti/hnmkyaviol/
Siellä tapaat mm. sellaisenkin ihmeen, ehkäensi kertaa elämässäsi, että
esim. lestadiolaiset ja helluntailaiset rukoilevat yhdessä Jumalaa, tunnustavat syntinsä puolisolleen ja uskovat synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
nimimerkillä kokemusta on! :-)
Ei tässä mitään valmiita vastauksia ole kukaan esittänyt, vaan erilaisia vaihtoehtoja, joilla pääsee eteenpäin. Jokainen varmasti itse tietää parhaiten, että mistä se kenkä puristaa ja vaikea on silloin antaa mitään neuvoja, jos ei ole mitään tietoa siitä, mistä on kysymys. Rukoileminen on aina varma ja turvallinen neuvo, samoin seurakunnasta avun etsiminen. Lisäksi kyllä selvästi sanoin, että tulee keskustella sen oman puolison kanssa, joten en nyt oikein tiedä, että missä kohdassa olisin väärin neuvonut. Paljon jäi varmasti sanomatta, mutta toisaalta on turha lähteä arvailemaan, että mikä on mennyt pieleen.
MUTTA, sinä itse syyllistyt kyllä erittäin karkeaan virheeseen, jota ei voi ohittaa. Sinä nimittäin syyllistät ja tuomitset kirjoituksellasi aloittajan ja teet hänen ongelmistaan rangaistuksen, jonka hän on ansainnut. Tällaisilla kirjoituksilla sinä vain taakoitat ja lisäät toisen kuormaa, kun tarkoitus oli varmasti auttaa. Ei tällainen syyllistävä lähestymistapa ole oikea, eikä se saa aikaan mitään hyvää. Pahan mielen korkeintaan ja sehän olikin jo ennestään, joten tilanne vain paheni.
Totean tätä asiaa tuntevana henkilönä tosiasiat jotka viestistä näkyivät selvästi.'
Kerroin myös tien avaajalle jota pari lähtee jatkossa etenemään jos haluavat onnellisen avioliiton.
- Se olet sinä, joka aloit syyttämään minua :-))) Viestisi kertoo että sinulta puuttuu taito ja kokemus näissä asioissa. MInähän neuvoin avaajaa en sanallakaan sinua, mikä sinut sai hyökkäämään syytöksinesi minun kimppuuni?
Avioliitossa pätevät samat lainalaisuudet, rukoilee taikka ei, on uskossa taikka ei. Älä neuvo "Isääsi" näissä asioissa. Sinulla ei selvästikään ole mitään annettavaa avioliittoa koskevissa asioissa. Vaikene siis ja opettele kuuntelemaan kun neuvotaan kokemuksella asianmukaisesti.
Rukoustakin on hyvin monenlaista. Jumala joka on asettanut avioliiton on sen jo siunannut aviolupauksen hetkellä.
Kun ihminen epäonnistuu avioliitossaan, niin silloin on edessä käyttäytymisremontti kummallakin aviopuolisolla.
Oikea paikka etsiä ongelmiin ratkaisuja on avioliitto-opetukseen perehtyneet henkilöt ja kurssit.
Niin... vastasit kuitenkin minulle : ) Näinhän se on, että sen puolison puoleen ongelmissa tulee aina kääntyä, rukousta ja seurakuntaakaan unohtamatta. Monen toimivan parisuhteen takana on toimiva Jumala suhde, joten suunta on ihan oikea, jos apua etsitään Jumalalta ja seurakunnasta. Pidän ehdottomasti parempana paikkana avun hakemiselle seurakuntaa kuin esim. tätä palstaa ja avaaja tuossa ikään kuin itkee neuvottomuuttaan tilanteessa, niin voipi olla, että kumppanin kanssa, on jo asiat puhuttu moneen kertaan. Kumppanin kanssa asiat tietenkin ensisijaisesti on hoidettava, kuten me molemmat olemme todenneet, joten siinä mielessä samaa mieltä.
En kuitenkaan pitänyt siitä syyllistävästä sävystä, joka viestistäsi tuli esiin. Henkilö, joka on väsynyt ja neuvoton, joka on käyttänyt omat mahdollisuutensa, ei tule nostetuksi sillä, että häntä kehotetaan parannukseen. Etenkään, kun emme tiedä tapauksesta yhtään mitään. Mikään ei niin satuta, kun rangaistuksen rinnastaminen toisen ongelmiin. Ihminen, joka lyötynä ja taakoissaan etsii apua, ei varmasti halua kuulla, että tämä kaikki onkin vain Jumalan rangaistusta ja hänen omaa syytään, josta on tehtävä pian parannus. On pyydettävä anteeksi puolisolta, vaikka emme tiedä koko jutusta yhtään mitään. Entä, jos tilanne on ihan toisin päin, eli sen toisen pitäisi pyytää anteeksi sitä, että n laiminlyönyt hänet(avaajan). Syytät avaajaa siitä, että hän on laiminlyönyt puolison ja hänen tarpeiden täyttämisen jne. Mistä ihmeestä sinä tällaista voit tietää ja sanoa? Ei kukaan ole sinulle kertonut, vaan vedät vain hatusta näitä juttuja.
Paremman avioliiton perheleirit
Helsingin NMKY:n avioliittotyö järjestää useita avioliittoleirejä vuodessa. Ne ovat avoimia pariskunnille, jotka tahtovat rikastaa perhe-elämänsä laatua. HNMKY:n avioliittotyö perustuu vertaistuelle ja vapaaehtoistoiminnalle..
Leirille osallistuvien perheiden tukena ovat koulutusta saaneet parit, jotka soveltavat omaan elämäänsä avioliitto-opetusta. Työ on ennaltaehkäisevää. Ohjaamme parit tarvittaessa ammattiavun piiriin.
http://avioliitto.hnmky.fi/
Se on totta miten ulkopuolisen apu on erittäin merkittävää, jos parisuhde on ohjaantunut pahasti solmuun. Ongelmaiseksi tilanteen tekee se,- etteivät ongelmoituneet puolisot näe kertakaikkiaan tilannettaan/käyttäytymistään mielikuvineen.
Mutta,- tämä ulkopuolisen apu ja sen vaikutus ei ole yksinkertainen asia. Jos auttajatkaan eivät ymmärrä miehen ja naisen eroa ja erikoisesti miten Jumala on huomioinut tämän Sanassaan, niin avun antaminen on mahdotonta.
Jos parisuhde halutaan erittäin toimivaksi ja hyvälle pohjalle, niin molempien puolisoiden on nähtävä oma käyttäytyminen ja mistä se aktivoituu ja taas tähän liittyy, miten lapsuuden kodin vaikutukset tulee huomioida.
Moni varmaan ei ymmärrä ja tiedosta, mutta ihmisen ihastumiseen,- siis puolison valintaan vaikuttaa jo lapsuuden/menneisyyden vaikutukset ja tietenkin persoonallisuuteen liittyvät asiat. Siis lihallinen ihmisemme oikein alitajuisesti suunnittelee, miten tulevassa parisuhteessa ........t-u-l-e-e.... käyttäytymään.
Hyvässä terapiassa pyritään,- jopa muuttamaan tätä alitajunnassa olevaa "luontaista" käyttäytymistä juuri asioiden tiedostamisen ja ymmärryksen laajentumisen kautta.
Taas tuohon liittyy, miten mieletöntä on ihmisen erota puolisostaan ja avioitua uuden ihmisen kanssa,- jonka valitsemiseen vaikuttaa taas sama ihastuminen/perusteet ja siten samat kuviot/motiivi.
Voisi, jopa yleistää, niin merkittävin asia on parisuhteen ongelmoitukisessa se kun toinen puoliso alkaa itsenäistyä aikuisiässään. Tämä tila/nne kärjistää perheen asiat.
Tässä itsenäistyvässä ihmisessä on .....e-r-i-t-t-ä-i-n....... paljon samaa käyttäytymistä kuin 3 veessä tai murrosikäisessä kakarassa. Ongelman juuri tekee sen kun tämä itsenäistyminen ajoittuu aikuisikään ja panopkset/vaikutus on suuremi.
Esim. maailmaa ei kaada se, jos 3 v tiuskii ja huutaa ja kometelee ja uhmaa ja tahtoo suunnittelee uhmakkaisia asioita esim. minkävärisen hammastahnan hän tahtoo jne...
Mutta,- aikuisiällä oleva itsenäistyminen asioineen murskaa,- jopa toisen puolison psyykkeen ja sietokyvyn.
PS:
Sanottakoon, ettei lihallinen ihmisemme pääs koskaan täyteen itsenäistymisen tilaan ja tämä itsenäistymisen taso taas vaikuttaa siihen aikuisiällä olevaan tahtotilan voimakkuuteen. Erittäin itsenäinen puoliso,- joka on elänyt/kasvanut itsenäistymisen,- niin hänellä on varaa antaa periksi ja näin auttaa puolisoaan itsenäistymään korkeammalle tasolle.
Hyvällä itsenäistymisen tasolla olevat puolisot mahdollistuvat käsittelemään vaikeitakin arjen asioita asioita,------- ilman riitelyä tai toisen mitätöimistä. Käyttäytymisen muutoksesta/kasvamisesta siis on kysymys.
Avioliittohn alkaa sillä tavalla, että ihminen tapaa toisen ihmisen johon sitten heijastaa omat voimakkaat mielikuvansa hyvästä puolisosta. Tätä nimitetään virheellisesti rakastumiseksi. Totta kyllä siinä mielessä, että rakastuminen tapahtuu omaan mielikuvaan, ei kuitenkaan toiseen ihmiseen. Kuinka voisikaan, eihän tuossa vaiheessa vielä tunneta toista juuri ollenkaan.
Mutta ihana tunne se on kieltämättä :-)
Ihminen rakastuu siis omaan mielikuvaansa, jonka on muodostanut toisesta ihmisestä. Jos pari avioituu hyvin pian ensi- "rakastumisen" jälkeen, niin menee noin kaksi kolme vuotta aikaa kun ihminen havaitsee, ettei tuo toinen ollut ollenkaan se henkilö joksi minä hänet kyvittelin. Silloin tulee ensimmäinen iso kriisi. Meille ovat hyvin tuttuja nämä 1-5 vuotta kestäneen liitot. Kun arkinen totuus toisesta paljastuu, se on usein liiton loppu. Mitä epäkypsempi (itsekeskeisempi siis) ihminen on, sen nopeammin suhde kariutuu.
Monet ovat kasvaneet yhden - kahden lapsen perheissä lapsuutensa. Vanhemmat ovat antaneet lapselleen kaiken tarvittavan, kaikki on tullut
helposti, vaivaa näkemättä. Avioliitossa tulee ihan uusi tilanne on otettava vastuu itsestä ja vielä toisestakin, ja jos lapsia tulee niin kolmannesta ja neljännestäkin, se on helppoon ja valmiiseen elämään tottuneelle shokki.
Näistä selvitään, mutta ei odottelemalla ja toista syyttelemällä, vaan ottamalla "härkää sarvista". Parasta on mennä avioliittokoulutukseen heti
kun ristiriitoja alkaa tulla yli omien voimien. Avioliittokoulutuksessa kumpikin saa
"avaimet käteen", tulee yhteinen puhekieli jolla toisen (hyvin erilaisen) ihmisen voi kohdata ja kertoa hänelle mitä minä tahdon ja tarvitsen, ja oppii myös kuuntelemaan toista ihmistä keskeyttämättä häntä.
Sen verranvastausta asialliseen viestiisi, että avioparien auttamistyö vaatii todellakin vankan koulutuksen ja työkokemuksen.
Kaikenlaiset tumpulat esiintyvät hyvin mielellään avioliittoneuvojina. Tilanne päättyy siihen, että jompikumpi puolisoista saa rinnalleen tukihenkilön syyttämään toista puolisoa. Tilanne siis pahenee entisestään.
Menneisyytemme on osa nykyisyyttä kaikessa elämässämme. Ja erityisesti aviosuhteessa, koska siinä on monta elämäämme vaikuttavaa muuttujaa. Omien vanhempien läheisten ja sukulaisten lisäksi, vaikuttajina ovat puolison vastaavat sukulaiset. Eikä tässä kaikki, vaikutukset ulottuvat menneisiinkin sukupolviin.
"Mitä niistä menneistä enää kaivaa, mennyt on mennyttä eikä takaisin palaa".
Tämä on tyypillinen tyhmän ihmisen viljelemä lause.
Vai menneisyyden haamut kohtaamalla ja käsittelemällä niiden viestit asianmukaisesti, päästään rakentamaan uutta.
Eihän kukaan esimerkiksi pue aina uutta vaatetta vanhojen päälle, vaan vanhat riisutaan ensin alta pois sitten pestään iho ja uutta puetaan päälle sen jälkeen.
Miksi muutoin niin järkevät ihmiset muuttuvat avioliittoasioissa täysin naiveiksi, sokeiksi ja kohtaloon uskoviksi. Avioliitto muka vain ajautuu sinne minne ajautuu, kenenkään voimatta ohjata sen kulkua, - kuin tukki vuolaassa virrassa.
Itsensä kohtaaminen ja vanhoista tottumuksista pois oppiminen on niin kipoeä ja vaikea asia että moni jättää liittonsa kehityksen kesken ja eroaa. Menee uuteen avioliittoon, löytääkseen kohta edestään saman minkä jätti taakseen edellisessä liitossa.
En ihmettele sitä että avioliittoleireillä on paljon sellaisia pareja, jotka ovat uudessa violiitossa. Moni on herännyt vasta siinä vaiheessa toteamaan, että jotakin on tehtävä nyt toisella tavalla kun ennen.
Noinhan se on, että ihminen toteuttaa alitajuisen,- oman piirtämän mielikuvan ja "liimaa"/yhdistää sen toiseen ihmiseen eli ihastumisesta on kysymys. Muuten ,- heterokin ihastuu yllättävän pieneen ryhmään ja "ryhmän" laajuuteen vaikuttaa juuri menneisyys ja merkittävin lie lapsuuden kodin vaikutukset.
Niin, ei kaukaa ole haettu sanonta, että ihminen "rakastuu"/ihastuu vanhempiinsa ja monasti kyllä vastakkainen puoliso ilmentää vahvasti hänen toista vanhempaansa.Niin, fyysisesti kuin persoonallisesti.
Niin, ihminen kokee mielihyvää ihastumisessa ja rakastumisen vaiheessa,- mutta puolison rakastaminen on muuta kuin mielihyvää. Todellisuudessa rakastamiseen liittyy vahvasti omasta edusta/tahdosta luopumista ja tämä on vaikeaa ihmiselle.
Niin, sitä naapurin rouvaa vielä rakastaisi, mutta miten ihmeessä sitä omaa. Moni ihminen ei huomioi, miten............l-ä-h-i-m-m-ä-i-s-e-n......... rakastaminen on vaikeaa ihmiselle,- mutta taas kauimmaisen rakastaminen jopa helppoa.
Niin, ongelmia aina muodostaa se tosiasia kun kaksi ihmistä on ja elää lähisuhteessa. Jumalahan tiesi tämän ja aivoitti rakastamiseen etäisyyden eli lähellä olevan. Tähän liityy, miten ihmisen alitajunta aktivoituu laajoilta alueilta kun ihminen on toisen ihmisen "tutkakentässä" ja päin vastoin.
Tämän voi erittäin helposti havaita änkyttävästä ihmisestä eli hänellä änkytys aktivoituu puheeseen kun hän siirtyy toisen ihmisen läheisyyteen/tutkakenttiin. Yksin ollessa koko änkytys on tipotiessään,- koska ei ole reagoitavaa.
Niin, ihmisen vaikutus toiseen ihmiseen on erittäin laaja-alaista ja siten on normaalia, miten vaikeaa on ihmisen elää pitkäkestoisesti saman ihmisen kanssa.Ihminen ei siis ymmärrä omaa käyttätyjmistään ja kuvittelee miten se toinen tulisi muuttua hänen tahtotilansa/mieltymyksiensä alaisuuteen.
"Kaikenlaiset tumpulat esiintyvät hyvin mielellään avioliittoneuvojina. Tilanne päättyy siihen, että jompikumpi puolisoista saa rinnalleen tukihenkilön syyttämään toista puolisoa. Tilanne siis pahenee entisestään."
Tuo onmuuten ihmeen totta, monissa tilanteissa. Kun uskovien keskuudessa jonkun parisuhde on ongelmoitunut, niin monasti nämä "tukihenkilöt" vielä lisää eroittavat käyttäytymisellään puolisoita toisistaan.Eli menevät toisen puolella,- ja monasti toista puolisoa vastaan.
Mutta,- eikö Jumalan tahto ole,- ettei parisuhteita ja siihen liittyviä asioita käsitellä leireillä tms paikoissa,- vaan keskellä seurakuntaa. Huomaappa miten keskeinen asia parisuhde on seurakunnnassa ja sen toiminnassa.
Jumalahan on oikein aivoittanut,miten seurakuntansa paimen ja muut virkoihin valitus ihmiset tulee valita juuri parisuhteeseen liittyvällä asialla eli miten hän elää ja toteuttaa Jumalan tahtoa perhe-elämässään/parisuhteessa.
Tuosta tilasta olen erikoisen huolestunut eli lähes joka uskonnolisessa puolueessa on hylätty koko tämän alueen opetus ja tilalle on tullut nämä parisuhde leirit. Jos tänä aikana perheeseen liittyvät opetukset olisivat esillä, niin seurakunnissa nämä puoskarit eivät mahdolllistuisi pilaamaan entisesti vaikeita parisuhteita.
No, tiedän miten utopistista on ajateluni kun huomioi todellisuuden;
"Sentähden kun laittomuus pääsee valtaan kulmenee useimpien rakkaus".
Ihmisistä ei voi puristaa/odottaa sitä, mitä heissä ei ole.
" eikö Jumalan tahto ole ettei parisuhteita käsitellä leireissä,, vaan keskellä seurakuntaa.."
tuo on mielestäni viimeinen paikka hoitaa parisuhdeongelmia, sillä sinne ne eivät kuulu ja hengellisyyden takia asia vain pahenee.
Avioliitto on aina lihallinen liitto ja jos siihen sotketaan hengellisyyttä, niin metsään mennään.
Jos molemmilla on yhteinen tahto, niin sitä varten on ammattiauttajat.
"tuo on mielestäni viimeinen paikka hoitaa parisuhdeongelmia, sillä sinne ne eivät kuulu ja hengellisyyden takia asia vain pahenee".
Otaksun. ettet ymmärrä mitä on Jumalan tahdon mukainen opetus parisuhteesta. Se juuri ohjaa puolisoiden ymmärrystä näkemään itsensä ja käyttäytymisensä.
Huomaappa, miten yleensä ihmisen ongelmiin liittyen, niin tärkeintä on tiedostaa se uusi malli/käyttäytyminen,- jota kohden kasvaa. Esim. tiedän terapian ohjaajia, jotka,- jopa suosittelevat määrätyssä tilanteessa ulkopuolisia suhteita piristäessään ihmisen seksuaalisuutta.
No, lie ollut ihan Jumalan johdatusta kun muutama vuosi sitten kuulin, miten tämä ammatikseen tämän alueen työtä tekevä ihminen erosi puolisostaan eli hän niitti sitä, mitä on opetulsellaan/sydämentilallaan kylvänyt.
PS.
Huomioi todella, miten Raamatussa olevat ohjeet ovat aivan erilaisia kuin ns. maailmassa olevat ohjeet. Molemmilla on tietenkin sama tavoite ja päämäärä eli rakastaa tekoina puolisoaan.
Suurin ongelma todella on tuossa rakastamisessa kun siinä tulee luopua oman edun/tahdon toteuttamisesta.
Kypsä pari lää erillisinä, mutta yhdessä, - viestissäsi on asiaa.
39 vuoden kokemuksella :-)
Ihmiset ovat hyvin rikkinäisiä ja raakileita. Vain noin 30% ihmisistä on sen verran terveitä että avioliitto onnistuu (luonnostaan ilman erillistä koulöutusta) ja on antoisaa.
On jännä havaita, kuinka ihmiset vielä avioliittonsa haudan partaallakin vastustavat parantavia neuvoja, veto avioliittohelvettiin on niin luontevaa voimakasta.
Vaikka siellä avioliittohelvetissä huudetaan ja porataan tai ollaan umpijäässä eikä kummallakaan ole hyvä olla, niin muutosvastarinta on erittäin voimakasta.
Usein kuulee selitettävän, "kyllähän minä, mutta kun tuo puolisoni muuttuisi".