niin helposti voimme siinä tehdä erään hyvinkin yksikertaisen huomion. Nimittäin voidaan havaita todeksi Paavalin lauselma, että luomakunta on alistettu katoavaisuuden ja alinomaisen muuttuvaisuuden - sanoisinko kuolemanlain alaiseksi.
Mutta samalla ketaa näkyy, että aine semmoisenaan oleellisesti on katoamatonta. Voimme tieteemme alkuaineita kemiallisesti yhdistelemällä saada muuttelemaan muotoansa aivan mielin määrin; kiinteiksi, juokseviksi ja kaasumaisiksi; tiivistää vaikkapa hiili säihkyväksi timantiksi ja muuttaa se nestemäiseksi ja vihdoin kaasummaisena haihduttaa se eetteriin. Mutta hävittää, tai lopullisesti kuolettaa, sitä emme voi tehdä.
Aineessakin on siis jotain kuolematonta ja ikuista elämää, joka on vain muotoihin tilapäisesti kiinni kytkeytynyt. Koko aistittava luonto on kuin se olisi alituisessa luomistilassa, synnyttäen "povestaan" loppumattomiin elämän- muotoja, joiden on taas väistyttävä uusien tulokasten tieltä, ja näin vain aine uhrautuu mielellään, kuin Äiti, synnyttämään "tajunnan" lapseen - "muotoon", johon mahdollisimman paljon voisi heijastua kaikkeuden elämää, ja semmoinen lapsi on "Ihminen", syntynyt lavean tien laveimmasta virrasta Luonnon joukkotajunnan suuresta "kohdusta".
Muotojen maailma se on lavean tien eli kadotuksen maailma, ja muodoissa piilevä Hengen maailma - eli kaidan tien ikielämän maailma. Jos ihmislapsi perustaa olemuksensa noihin muotoihin, niin on hän, eli yllä mainittuihin muotoihin, niin hän on laskenut rakennuksensa "liukuvalle hiekalle", kun sitä vastoin muodoista irtautuneen perustus seisoo kalliolla".
Mutta samalla ketaa näkyy, että aine semmoisenaan oleellisesti on katoamatonta. Voimme tieteemme alkuaineita kemiallisesti yhdistelemällä saada muuttelemaan muotoansa aivan mielin määrin; kiinteiksi, juokseviksi ja kaasumaisiksi; tiivistää vaikkapa hiili säihkyväksi timantiksi ja muuttaa se nestemäiseksi ja vihdoin kaasummaisena haihduttaa se eetteriin. Mutta hävittää, tai lopullisesti kuolettaa, sitä emme voi tehdä.
Aineessakin on siis jotain kuolematonta ja ikuista elämää, joka on vain muotoihin tilapäisesti kiinni kytkeytynyt. Koko aistittava luonto on kuin se olisi alituisessa luomistilassa, synnyttäen "povestaan" loppumattomiin elämän- muotoja, joiden on taas väistyttävä uusien tulokasten tieltä, ja näin vain aine uhrautuu mielellään, kuin Äiti, synnyttämään "tajunnan" lapseen - "muotoon", johon mahdollisimman paljon voisi heijastua kaikkeuden elämää, ja semmoinen lapsi on "Ihminen", syntynyt lavean tien laveimmasta virrasta Luonnon joukkotajunnan suuresta "kohdusta".
Muotojen maailma se on lavean tien eli kadotuksen maailma, ja muodoissa piilevä Hengen maailma - eli kaidan tien ikielämän maailma. Jos ihmislapsi perustaa olemuksensa noihin muotoihin, niin on hän, eli yllä mainittuihin muotoihin, niin hän on laskenut rakennuksensa "liukuvalle hiekalle", kun sitä vastoin muodoista irtautuneen perustus seisoo kalliolla".
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jeesuksessa Kristuksessa kiinni pysyväiset pysyvät iäti. Mistään muusta täällä auringon alla en ole niinkään varma. Myös ilman Kristusta eläneet joutuvat tekemään kerran tiliä katoavaisesta elämästään, iankaikkisuudessa.
1. Tess. 5:23
Mutta itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonansa, ja säilyköön koko teidän henkenne ja sielunne ja ruumiinne nuhteettomana meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen.
Ap. t. 24:15
ja pidän sen toivon Jumalaan, että on oleva ylösnousemus, jota nämä itsekin odottavat, sekä vanhurskasten että vääräin.
JYTKY JA TILIPÄVÄ
Room. 14:12
Niin on siis meidän jokaisen tehtävä Jumalalle tili itsestämme.
Hepr. 4:13
eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili.
Hepr. 13:17
Olkaa kuuliaiset johtajillenne ja tottelevaiset, sillä he valvovat teidän sielujanne niinkuin ne, joiden on tehtävä tili, että he voisivat tehdä sitä ilolla eikä huokaillen; sillä se ei ole teille hyödyllistä.
1. Piet. 4:5
Mutta heidän on tehtävä tili hänelle, joka on valmis tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.