Olen ollut aina isän tyttö, nyt tuntuu ihan hirveän tyhjältä.
Isä menehtyi kolme kuukautta sitten pitkäaikaiseen sairauteen, joka pikkuhiljaa heikensi hänen kuntoaan.
Yli kymmenen vuotta diagnoosista (vaikka lääkäri puhui kolmesta) se sitten tapahtui, hän sai lähteä. Minusta tuntuu että vasta nyt alan todella ymmärtää miten tyhjää on ilman isää.
Huomaan toimivani ihan pilvessä. Huomasin tänään tutkiessani tiliäni että olen tuhlannut tililtäni melkein kaikki varat. En tajua miten olen saanut tuhlattua niin paljon rahaa. Uusia vaatteita, kirjoja, levyjä ja herkkuja... Mitä kaikkea???
En voi oikein mitään palauttaa kun olen en löydä yhtäkään kuittia.
Minun oli pakkoa lainata pikkuveljeltäni (ihana ihminen) tämän kuun vuokraan rahaa, jotta pystyn ostamaan edes ruokaa.
Minun pitäisi saada aikaiseksi opinnäytetyötänikin. Opettajanikin totesi, että olen hyvin selvinnyt isän kuolemasta, mutta on huomannut että opiskeluintoni on tässä kevään aikana taantunut. Hoidan tehtävät, mutta asioiden syventäminen on jäänyt ja kokeet ovatkin olleet sitä luokkaa.
Olen itkenyt, olen itkenyt paljon. Nyt purskahdan välillä nin ettei loppua tule. Olen esittänyt vahvaa äitini takia. Hänelle en pysty vaikeuksista kertomaan, isä niistä tiesi. Äiti on rakas ihminen minulle.
Miten saan itseni jaloilleen? En pysty kenellekään puhumaan asioista. Veljelleni en halua kaikkea ahdistustani purkaa.
Nukahdan välillä itkuuni, välillä valvon aamuun asti. Ahdistun päästessäni kotiin kaupasta, kun kassista löytyy kaikkea sellaista jota en oikeasti tarvitse.
Tämä oli tällainen sekalainen sepustus. Sain jotain pois sydämeltäni.
Isä menehtyi kolme kuukautta sitten pitkäaikaiseen sairauteen, joka pikkuhiljaa heikensi hänen kuntoaan.
Yli kymmenen vuotta diagnoosista (vaikka lääkäri puhui kolmesta) se sitten tapahtui, hän sai lähteä. Minusta tuntuu että vasta nyt alan todella ymmärtää miten tyhjää on ilman isää.
Huomaan toimivani ihan pilvessä. Huomasin tänään tutkiessani tiliäni että olen tuhlannut tililtäni melkein kaikki varat. En tajua miten olen saanut tuhlattua niin paljon rahaa. Uusia vaatteita, kirjoja, levyjä ja herkkuja... Mitä kaikkea???
En voi oikein mitään palauttaa kun olen en löydä yhtäkään kuittia.
Minun oli pakkoa lainata pikkuveljeltäni (ihana ihminen) tämän kuun vuokraan rahaa, jotta pystyn ostamaan edes ruokaa.
Minun pitäisi saada aikaiseksi opinnäytetyötänikin. Opettajanikin totesi, että olen hyvin selvinnyt isän kuolemasta, mutta on huomannut että opiskeluintoni on tässä kevään aikana taantunut. Hoidan tehtävät, mutta asioiden syventäminen on jäänyt ja kokeet ovatkin olleet sitä luokkaa.
Olen itkenyt, olen itkenyt paljon. Nyt purskahdan välillä nin ettei loppua tule. Olen esittänyt vahvaa äitini takia. Hänelle en pysty vaikeuksista kertomaan, isä niistä tiesi. Äiti on rakas ihminen minulle.
Miten saan itseni jaloilleen? En pysty kenellekään puhumaan asioista. Veljelleni en halua kaikkea ahdistustani purkaa.
Nukahdan välillä itkuuni, välillä valvon aamuun asti. Ahdistun päästessäni kotiin kaupasta, kun kassista löytyy kaikkea sellaista jota en oikeasti tarvitse.
Tämä oli tällainen sekalainen sepustus. Sain jotain pois sydämeltäni.
Vastaukset 2
Vanhimmat
otan osaa suruusi.
suru vie keskittymiskyvyn, joten on ihan normaalia ettei opiskeluinto ole ennallaan tai tulee osteltua mitä sattuu..ajatukset harhailee eikä pysty ajattelemaan selkeästi.
mietin samaa kun säkin, miten tästä voi selvitä ja miten ikinä pääsen takas jaloilleni.. rakas isä kuoli yllättäen reilu kuukausi sitten ja nyt jo lähipiiri ja kaverit odottavat että "pääsisin yli" surusta. ei ole ketään kelle kertoa kuinka paha olo on, vaikkakin ystävät sanovat olevansa tukena mutta kun puhun isästä ja alan itkemään, he vaihtavat puheenaihetta ja koettavat vaan piristää kuuntelemisen sijaan.
oletko selvinnyt ilman unilääkkeitä? itellä illat ja yöt on pahinpia kun hysteerinen itku ei meinaa loppua. välillä tuntuu että olisi parempi turruttaa suru lääkkeillä, edes hetkeksi.
voimahali sulle ja jaksamisia.
Olen käyttänyt nukahtamislääkettä vain satunnaisesti. Välillä on kyllä itselläkin sellainen olo että jos sais sellasen nappulan jolla pääsisi hetkeksi irti tästä olosta. Mutta päivä kerrallaan.
Olen miettinyt sitäkin että jos menisi jollekin ihan ulkopuoliselle juttelemaan, mutta en tiedä.