Ego on ärimmäisen kaunis prinsirppi. Sen varsinainen tehtävä on suojella organismia ja järjestää organisimin tieto hetkestä hetkeen jatkuvaksi vastaukseksi ympäristön haasteisiin. Se on tajuisuuden ja tilanteisiin vastaamisen väylä.
Ego ei tarvitse halua toimiakseen. Mutta kuten kaikki olennot, se tarvitsee halua ollakseen olemassa. Kuten olemme nähneet, egon halun olla olemassa tyydyttää sen kokemus omasta itsestään olemassaolossa- ei ainostaan taajuisuutena ympäristöstä vaan myös persoonallisuutena, informaationa ja ajatteluna. Se tukee persoonallisuuden intressejä, ja aina kun persoonallisuus on kyllästynyt tai välinpitämätön, ego vahvistaa omaa olemassaoloaan ( ja vie persoonallisuuden huomion) ajattelemalla. Tästä alkavat ongelmat.
Niin kauan kuin ihmisillä on vielä haluja, ego ei pysty välittämään sitä puhdasta vastausta, joka tulee olemuksestamme. jokaisen haasteen on kuljettava vielä yhdentymättömän persoonallisuus-ego-mekanismin lävitse. Sen sijaan, että haste kulkisi suoraan lävitsemme kokemuksena ympäristöstä ja elämisestä, se kytkeytyy johonkin asiaan, jonka me haluaisimme tai emme haluaisi tapahtuvan. Me reagoimme tähän haasteeseen ja menetämme samalla intensiivisen kokemuksen oman olemuksemme vastauksesta. Sen sijaan että näkisimme, mikä on tarpeen, me heijastamme omat halumme tilanteeseen ja koemme haluamisen odotuksen ja jännitteen - joka on vuorottelevaa onnellisuutta ja onnettomuutta.
Tämä reaktiivisuus on se, jonka täytyy kadota. Toisin sanojen kaikkien persoonallisuuden reaktioiden on kadottava, yhdessä pinnallisuuden kanssa.
Reaktio tapahtuu aina, kun läsnä on jonkinasteista tunnekuohua. Tunnekuohu on konkreettista ulospäin menemistä, vastakohtana haluamisemme sisäiselle paineelle.
Reaktio toimii asenteesta käsin, ja se tapahtuu siis aina, kun tilanteeseen liityy jonkinasteista tunnekuohua. Asenne on kaavamaisuutta, joka on muodostunut jonkin halun ympärillä aiemmin tapahtuneesta ajattelusta. Tunnekuohu on ulkoinen ilmaisu halun aiheuttamasta sisäisestä rasituksesta; se on vastavuoroista "liikettä" ulospäin.
Mitä jäykempi asenne on, sitä mekaanisempi ja nopeampi on reaktio. Reaktiivisuudesta tulee pian tavanomaista, joilloin yksilö on väsyttävän ennustettava. Hänen reaktionsa ei koskaan ole spontaai, vaikka se vaikuttaisi siltä.
Vastaus tilnteeseen on reaktio. Vastaus on spontaania - se on virtaavaa vastavuoroista liikettä, jossa ei ilmen taukoa, ei ristiriitaa, ei arvostelua. Vastaus yhtyy jokaiseen haasteeseen, ja tulos ilmenee harmoniana.
Ihmisellä on kolme tapaa kokea olevansa olemassa.
Ensimmäinen on itsetehostusta, joka on personallisuuden ja vallanhalun tapa.
Toinen on itsen vakuuttamista, joka on egon ja kkemuksen tapa.
Kolmas on itsen kieltämistä, joka on tapa olla ei-mitään.
Tulemme näkemään, kuinka nämä kolme tilaa edustavat identiteetin vetäytymistä persoonallisuuden karkeasta äärimmäisyydestä, egon itseään tehostavasta kokemuksesta, aina itseriittoiseen mielentyyneyden ja tasapainon pisteeseen. Se on kuin spiraali, joka kiertyy kohti yhä vähenevää melua, mielikuvitusta ja olosuhtieta.
Tämä näennäinen regressio kohti "olemista ei minään" on vetäytymistä uuteen alkuun. Uusi voi nousta ainoastaan tasapainon tilasta, muutoin se tulee olemaan pelkkä heijastus entisestä. Tämä "kolmas-ihminen" on uusi ihminen, jota kaksinaisuus ei palvele.
On olemassa ainoastaan tietoisuutta ja muotoa.
Todelinen identiteettisi on tietoisuus - ei se muoto, johon samaistut. Tietoisuus ei kuulu olemassaolon piiriin, joten sillä ei ole oma muotoa. Voit tietää olevasi olemassa ainoastan kokemalla sen muodon, jonka olet otanut, suhteessa johonkin toiseen mutoon. Se on olemassaolon muoto, tietoisen kaksinaisuuden tila.
Halu plla olemassa nousee tietoisuuden vastustamattomasta impulsista kokea itsensä muodossa tai toisessa ; tuntea olevansa olemassa tuossa muodossa. "muodolla" ei tarkoiteta ainoastaan fyysistä mutoa. Se on vain yksi niistä monista muodoista, joita omaksut. Yleisin muto, jossa koet itsesi, on ajatteleminen. Ajattelemisen aihe on sivuseikka. muoto on itse ajattelemisen toimi
Ego ei tarvitse halua toimiakseen. Mutta kuten kaikki olennot, se tarvitsee halua ollakseen olemassa. Kuten olemme nähneet, egon halun olla olemassa tyydyttää sen kokemus omasta itsestään olemassaolossa- ei ainostaan taajuisuutena ympäristöstä vaan myös persoonallisuutena, informaationa ja ajatteluna. Se tukee persoonallisuuden intressejä, ja aina kun persoonallisuus on kyllästynyt tai välinpitämätön, ego vahvistaa omaa olemassaoloaan ( ja vie persoonallisuuden huomion) ajattelemalla. Tästä alkavat ongelmat.
Niin kauan kuin ihmisillä on vielä haluja, ego ei pysty välittämään sitä puhdasta vastausta, joka tulee olemuksestamme. jokaisen haasteen on kuljettava vielä yhdentymättömän persoonallisuus-ego-mekanismin lävitse. Sen sijaan, että haste kulkisi suoraan lävitsemme kokemuksena ympäristöstä ja elämisestä, se kytkeytyy johonkin asiaan, jonka me haluaisimme tai emme haluaisi tapahtuvan. Me reagoimme tähän haasteeseen ja menetämme samalla intensiivisen kokemuksen oman olemuksemme vastauksesta. Sen sijaan että näkisimme, mikä on tarpeen, me heijastamme omat halumme tilanteeseen ja koemme haluamisen odotuksen ja jännitteen - joka on vuorottelevaa onnellisuutta ja onnettomuutta.
Tämä reaktiivisuus on se, jonka täytyy kadota. Toisin sanojen kaikkien persoonallisuuden reaktioiden on kadottava, yhdessä pinnallisuuden kanssa.
Reaktio tapahtuu aina, kun läsnä on jonkinasteista tunnekuohua. Tunnekuohu on konkreettista ulospäin menemistä, vastakohtana haluamisemme sisäiselle paineelle.
Reaktio toimii asenteesta käsin, ja se tapahtuu siis aina, kun tilanteeseen liityy jonkinasteista tunnekuohua. Asenne on kaavamaisuutta, joka on muodostunut jonkin halun ympärillä aiemmin tapahtuneesta ajattelusta. Tunnekuohu on ulkoinen ilmaisu halun aiheuttamasta sisäisestä rasituksesta; se on vastavuoroista "liikettä" ulospäin.
Mitä jäykempi asenne on, sitä mekaanisempi ja nopeampi on reaktio. Reaktiivisuudesta tulee pian tavanomaista, joilloin yksilö on väsyttävän ennustettava. Hänen reaktionsa ei koskaan ole spontaai, vaikka se vaikuttaisi siltä.
Vastaus tilnteeseen on reaktio. Vastaus on spontaania - se on virtaavaa vastavuoroista liikettä, jossa ei ilmen taukoa, ei ristiriitaa, ei arvostelua. Vastaus yhtyy jokaiseen haasteeseen, ja tulos ilmenee harmoniana.
Ihmisellä on kolme tapaa kokea olevansa olemassa.
Ensimmäinen on itsetehostusta, joka on personallisuuden ja vallanhalun tapa.
Toinen on itsen vakuuttamista, joka on egon ja kkemuksen tapa.
Kolmas on itsen kieltämistä, joka on tapa olla ei-mitään.
Tulemme näkemään, kuinka nämä kolme tilaa edustavat identiteetin vetäytymistä persoonallisuuden karkeasta äärimmäisyydestä, egon itseään tehostavasta kokemuksesta, aina itseriittoiseen mielentyyneyden ja tasapainon pisteeseen. Se on kuin spiraali, joka kiertyy kohti yhä vähenevää melua, mielikuvitusta ja olosuhtieta.
Tämä näennäinen regressio kohti "olemista ei minään" on vetäytymistä uuteen alkuun. Uusi voi nousta ainoastaan tasapainon tilasta, muutoin se tulee olemaan pelkkä heijastus entisestä. Tämä "kolmas-ihminen" on uusi ihminen, jota kaksinaisuus ei palvele.
On olemassa ainoastaan tietoisuutta ja muotoa.
Todelinen identiteettisi on tietoisuus - ei se muoto, johon samaistut. Tietoisuus ei kuulu olemassaolon piiriin, joten sillä ei ole oma muotoa. Voit tietää olevasi olemassa ainoastan kokemalla sen muodon, jonka olet otanut, suhteessa johonkin toiseen mutoon. Se on olemassaolon muoto, tietoisen kaksinaisuuden tila.
Halu plla olemassa nousee tietoisuuden vastustamattomasta impulsista kokea itsensä muodossa tai toisessa ; tuntea olevansa olemassa tuossa muodossa. "muodolla" ei tarkoiteta ainoastaan fyysistä mutoa. Se on vain yksi niistä monista muodoista, joita omaksut. Yleisin muto, jossa koet itsesi, on ajatteleminen. Ajattelemisen aihe on sivuseikka. muoto on itse ajattelemisen toimi
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jospa viisauden nimeä osattaisiin puhdistaa niin, että saataisiin kaikki hienot sanat ja jutut sen yhteydestä. Yksinkertainen on kaunista, yksinkertaista asiaa yksinkertaisille ihmisille. Monimutkaista mutkaisille.
Hei!
Tekstisi on todella hyvää, sitä täytyy sulatella.
Nykyajan ihminen on kuitenkin ennen kaikkea ajatteleva, tunteva, tahtova ja toimiva kokonaisuus, siis ennen kaikkea kokonaisuus. Nuo mainitsemani atribuutit edustavat ihmisyyden eri ulottuvuuksia. Kokonaisuus jonka osat voivat hyvin voi sekin hyvin.