Ihmettelen joidenkin kretskujen väitteitä, että kerrostumista ei löytyisi meteoriitteja.
Esimerkiksi seuraavassa vastajulkaistusta tutkimuksesta kertova lainaus.
"Professori Birger Schmitzin ( Rice University ja University of Lund) johtamassa tutkimuksessa on päädytty kerrostumista löydettyjen fossiloituneiden meteoriittien perusteella tulokseen, joka kertoo noin 480 miljoonan vuoden takaisen meteoriittipommituksen olleen määrältään satakertainen nykyiseen verrattuna."
Antarktiksen pinnalta ja sen alta tutkijat keräävät sinne vuosimiljoonien aikana kertyneitä pikkumeteoriitteja, joista lisäksi monet ovat ns. kondriitteja eli sellaisia, joiden alkuainepitoisuudet ovat täsmälleen samat kuin Auringon pintakerroksissa.
Tämä puhuu vahvasti sen puolesta, että ne ovat juuri pölypilvestä muovautuneita, ja sitten ovat välttyneet erilaisilta reaktioilta, jotka ovat aikojen saatossa muuttaneet esim. Maan aineiden kemiallista koostumusta.
Jukatanin niemimaalta löytyy suuri törmäyskraatteri ja sen ympäriltä kerrostuma iridiumia, jota tiedetään löytyvän juuri tietynlaisista asteroideista.
Sitä on paljon tutkittu, ja nyt epäselvää on enää kraatterin tarkka koko.
Mihinkä kohtaan nuoren maan kreationistien aikajanaa tämänlainen maailmanlaajuinen katastrofi sopii.
Ei ainakaan epämääräiseen alkuun, sillä Aurinko, Kuu ja tähdet luotiin vasta kolmantena päivänä, ja siispä tuskin asteroidejakaan oli vielä alussa.
Vai johtuuko tuokin tavalla tai toisella vedenpaisumuksesta.
Myös muita erittäin suuria törmäyskraattereita tunnetaan.
Maassa eroosio on kuluttanut pois lähes kaikki törmäysjäljet, mutta Kuu sekä muut kiviplaneetat kuineen puhuvat selvää kieltä pinnallaan, josta näemme miljoonien ja taas miljoonien iskeytymisten jäljet jopa osittain toistensa päällä.
Myöskin suurempien asteroidien pinta on täynnä erikokoisia kraattereita.
Läheskään nykyisellä asteroidien esiintymistiheydellä 10000 vuotta ei riittäisi tällaisten pinnanmuotojen aikaansaamiseen, vaan ne selittyvät paljon luontevammin tiivistymisteorialla ja sitä seuranneilla miljardien vuosien törmäyksillä.
Maasta tunnetaan jopa kymmenkunta meteoriittia, jotka ovat Marsista peräisin, mikä nähdään huokosten täysin Marsin kaasukehää vastaavasta koostumuksesta, ja lisäksi toisen mönkijän taannoin löytämästä vastaavanlaisesta kivestä Marsissa.
Kun sellainen kivi sinkoutuu ulos Marsin painovoimakentästä riittävän voimakkaan asteroiditörmäyksen ansiosta, niin sen ensisijainen suunta asteroidina ei suinkaan ole Maa, vaan tietenkin Aurinko.
Maan painovoimakenttä saattaa kuitenkin nykiä asteroidia, jolloin se vähitellen ajautuu törmäyskurssille Maan kanssa.
Laskelmat osoittavat, että tähän menee vähintäänkin 60000-100000 vuotta, eli noinkin suuri määrä Marsin kiviä Maassa todistaa osaltaan paljon enemmästä kuin kymmenestätuhannesta vuodesta.
Sokerina pohjalla voisin kertoa, että Aurinkokunnasta tunnetaan 13 kappaletta, joiden ratojen voidaan laskea johtavan ne niin lähelle toisiaan 5,7 miljoonaa vuotta sitten, että mitä ilmeisemmin kyse on muinaisesta asteroidien törmäyksestä ja osien hajaantumisesta omille radoilleen.
Maailman johtaviin ratalaskijoihin kuuluva henkilö sanoi minulle sähköpostissa, että 13 kappaletta ollessa kyseessä tuo tulos on äärimmäisen kaukana sattumasta.
Esimerkiksi seuraavassa vastajulkaistusta tutkimuksesta kertova lainaus.
"Professori Birger Schmitzin ( Rice University ja University of Lund) johtamassa tutkimuksessa on päädytty kerrostumista löydettyjen fossiloituneiden meteoriittien perusteella tulokseen, joka kertoo noin 480 miljoonan vuoden takaisen meteoriittipommituksen olleen määrältään satakertainen nykyiseen verrattuna."
Antarktiksen pinnalta ja sen alta tutkijat keräävät sinne vuosimiljoonien aikana kertyneitä pikkumeteoriitteja, joista lisäksi monet ovat ns. kondriitteja eli sellaisia, joiden alkuainepitoisuudet ovat täsmälleen samat kuin Auringon pintakerroksissa.
Tämä puhuu vahvasti sen puolesta, että ne ovat juuri pölypilvestä muovautuneita, ja sitten ovat välttyneet erilaisilta reaktioilta, jotka ovat aikojen saatossa muuttaneet esim. Maan aineiden kemiallista koostumusta.
Jukatanin niemimaalta löytyy suuri törmäyskraatteri ja sen ympäriltä kerrostuma iridiumia, jota tiedetään löytyvän juuri tietynlaisista asteroideista.
Sitä on paljon tutkittu, ja nyt epäselvää on enää kraatterin tarkka koko.
Mihinkä kohtaan nuoren maan kreationistien aikajanaa tämänlainen maailmanlaajuinen katastrofi sopii.
Ei ainakaan epämääräiseen alkuun, sillä Aurinko, Kuu ja tähdet luotiin vasta kolmantena päivänä, ja siispä tuskin asteroidejakaan oli vielä alussa.
Vai johtuuko tuokin tavalla tai toisella vedenpaisumuksesta.
Myös muita erittäin suuria törmäyskraattereita tunnetaan.
Maassa eroosio on kuluttanut pois lähes kaikki törmäysjäljet, mutta Kuu sekä muut kiviplaneetat kuineen puhuvat selvää kieltä pinnallaan, josta näemme miljoonien ja taas miljoonien iskeytymisten jäljet jopa osittain toistensa päällä.
Myöskin suurempien asteroidien pinta on täynnä erikokoisia kraattereita.
Läheskään nykyisellä asteroidien esiintymistiheydellä 10000 vuotta ei riittäisi tällaisten pinnanmuotojen aikaansaamiseen, vaan ne selittyvät paljon luontevammin tiivistymisteorialla ja sitä seuranneilla miljardien vuosien törmäyksillä.
Maasta tunnetaan jopa kymmenkunta meteoriittia, jotka ovat Marsista peräisin, mikä nähdään huokosten täysin Marsin kaasukehää vastaavasta koostumuksesta, ja lisäksi toisen mönkijän taannoin löytämästä vastaavanlaisesta kivestä Marsissa.
Kun sellainen kivi sinkoutuu ulos Marsin painovoimakentästä riittävän voimakkaan asteroiditörmäyksen ansiosta, niin sen ensisijainen suunta asteroidina ei suinkaan ole Maa, vaan tietenkin Aurinko.
Maan painovoimakenttä saattaa kuitenkin nykiä asteroidia, jolloin se vähitellen ajautuu törmäyskurssille Maan kanssa.
Laskelmat osoittavat, että tähän menee vähintäänkin 60000-100000 vuotta, eli noinkin suuri määrä Marsin kiviä Maassa todistaa osaltaan paljon enemmästä kuin kymmenestätuhannesta vuodesta.
Sokerina pohjalla voisin kertoa, että Aurinkokunnasta tunnetaan 13 kappaletta, joiden ratojen voidaan laskea johtavan ne niin lähelle toisiaan 5,7 miljoonaa vuotta sitten, että mitä ilmeisemmin kyse on muinaisesta asteroidien törmäyksestä ja osien hajaantumisesta omille radoilleen.
Maailman johtaviin ratalaskijoihin kuuluva henkilö sanoi minulle sähköpostissa, että 13 kappaletta ollessa kyseessä tuo tulos on äärimmäisen kaukana sattumasta.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.