Koska en halua, että viimeisellä tuomiolla katsot minuun hätääntyneenä, ahdistuneena ja tietoisena siitä että taivaan portit eivät aukeakaan sinulle.En halua tuntea huonoa omaatuntoa sen vuoksi, että sinä huudat perääni että miksi et koskaan kertonut minulle, kuinka taivaaseen pääsee.
Taivaaseen pääsee kaikki, jotka lähtevät seuraamaan Jeesusta jo täällä maanpäällä. Kun päästät Jeesuksen elämäsi herraksi, tulet huomaamaan, kuinka sydämesi tila muuttuu. Alat tuntea rakkautta vihollistasi kohtaan, rakkautta vähäosaisia kohtaan ja tälläkin palstalla meitä vihaavia ja haukkuvia kohtaan. Hätä ihmisten sieluista on todellinen.
Miksi mennä helvettiin, jossa liekit sinua ikuisesti korventavat, kun tie taivaaseen on kaikkien saavutettavissa?
Jeesus sanoo, minä olen tie totuus ja elämä. Kukaan ei mene isän tykö muutoin kuin minun kauttani.
Usko on iloinen ja ihana asia. En ole katunut koskaan ratkaisuani. Aiemmin olin aivopesty maailman ruhtinaan, eli saatanan toimesta. Luulin, että vapaa seksi, kova bailaaminen ja "iloinen elämä" ovat elämän suola. Kun krapulaisena heräsin vieraan miehen vierestä, en koskaan ollut iloinen vaan morkkis oli mitä hirvein. Ja silti pian sama juttu alkoi taas. Iloinen nousuhumala ja anti mennä vaan...Nyt nään asiat selvästi ja kiitän jokaisesta päivästä, jonka olen saanut elää Jumalan lapsena.
Taivaaseen pääsee kaikki, jotka lähtevät seuraamaan Jeesusta jo täällä maanpäällä. Kun päästät Jeesuksen elämäsi herraksi, tulet huomaamaan, kuinka sydämesi tila muuttuu. Alat tuntea rakkautta vihollistasi kohtaan, rakkautta vähäosaisia kohtaan ja tälläkin palstalla meitä vihaavia ja haukkuvia kohtaan. Hätä ihmisten sieluista on todellinen.
Miksi mennä helvettiin, jossa liekit sinua ikuisesti korventavat, kun tie taivaaseen on kaikkien saavutettavissa?
Jeesus sanoo, minä olen tie totuus ja elämä. Kukaan ei mene isän tykö muutoin kuin minun kauttani.
Usko on iloinen ja ihana asia. En ole katunut koskaan ratkaisuani. Aiemmin olin aivopesty maailman ruhtinaan, eli saatanan toimesta. Luulin, että vapaa seksi, kova bailaaminen ja "iloinen elämä" ovat elämän suola. Kun krapulaisena heräsin vieraan miehen vierestä, en koskaan ollut iloinen vaan morkkis oli mitä hirvein. Ja silti pian sama juttu alkoi taas. Iloinen nousuhumala ja anti mennä vaan...Nyt nään asiat selvästi ja kiitän jokaisesta päivästä, jonka olen saanut elää Jumalan lapsena.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Ja nyt tuli hyvä omatunto. Päivän hyvä työ tehty. :-)
Freukkarit:
"En koskaan mene sänkyyn ruman naisen kanssa, mutta aina niiden vierestä herään."
Tahallasiko käsität väärin?
Ei mulla ole hyvä omatunto ennenkuin te pelastutte.Sinäkin Aimo.
Siunausta, toivottavasti et heräile rumien naisten vierestä enää kauan.
:]
Tuolla mentaliteetilla joudut elämään loppuelämäsi omantunnontuskissasi. Pidä itsestäsi huolta ja anna ihmisten elää omaa elämäänsä.
Kerran heräsin kauniin naisen vierestä. Hän on entinen tyttöystäväni - nykyinen vaimoni. :-)
vääntelehdin täällä pitkään tuskissani, mutta ei voi mitään. Liha on altis, mutta henki heikko. En voi vastustaa kiusausta:
> Kerran heräsin kauniin naisen vierestä. Hän on entinen tyttöystäväni - nykyinen vaimoni. :-)
Mitäs ihmettä, kerranko vain? Rupsahtiko vaimosi yhdessä päivässä vai aloitteko heti nukkua erillänne?
Muuten, Aimo, kun olet kielimiehiä, minä kuulin kerran laulun, jossa kysyttiin "Kai, muistat kannella kun fregatin?" No, nimeni ei ole Kai, mutta enemmän minua ihmetyttää, että mitä se fregattaminen oikein on?
Ja Taina Sunnu on juuri se Hellun tyttöystävä. Heillä on vain pieni kalenteriongelma.
ettekö te voisi mennä keskustelemaan naisista vaikka Goldien kanssa mersupalstalle. Voisitte vaikka lyödä verovapaata vetoa siitä, kenellä on vähiten rupsahtanut.
Jeejee! Liha on valmis, mutta henki haisee... no zääns. Joenkin arvasin, että joku tuohon epämääryyteen kiinni nappaa. En sitä kuitenkaan lähtenyt sorvaamaan - siis tekstiä. Kelpaisiko "Erään kerran..." ;-)
Tuo fregatin -probleemi onkin sitten hieman hankalampi. Mietin aluksi, että voisiko siinä olla kyse jonkun asian kantelusta, mutta sehän ei kieliopillisesti osu pirtaan - niin sanoakseni. Tulin siis johtopäätökseen seuraavaan: Fregatti on vanhaa Manner-Euroopan kieltä, joka on jo osittain häipynyt uuskielten sanavarastosta. Mm. Kolumbuksen Ripa käytti tätä verbiä hyvinkin taajaan ensimmäisellä huviretkellään merten kolkkia kolutessaan n. 1480-1490. Taustatietona vielä pieni detalji, että tässä vanhassa iskelmässä tarinoitiin homoista, vaikka se onkin hyvin kansalta peitelty ja salattu.
Niin, Kolumbushan pitäessään miehille hengennostatuspuhetta (onkohan toikin yhdysana - mene ja tiedä)pyrki nimenomaan kieltämään homoseksuaaliset suhteet laivareissun aikana. Häveliäs mies kun oli, ei kehdannut kertoa asiasta sen oikealla nimellä, joten käytti hän tätä vanhaa sanontaa fregattaamisesta. Miehistö - merimiehiä kun olivat - eivät taasen tajunneet hölkäsen pöläystä Ripan jutuista, joten yks jos toinenkin tietämättään fregatoi kannella ja sen alla. Joten eikös se selvinnyt siinä - minä aamulla.
En tiedä sitten onko näiltä reissuilta jäänyt jäänteeksi kieleemme sana fregatti, joka tarkoittaa mm. kolmi- tai useampimastoista alusta, jossa on raakapurjeet.. "Noniin, sieltä se fregattimiehistö taas tulee." ehkä näin huudeltiin Ripan jälleen saapuessa kotisatamaan.
*ja tähän väliin pari kulausta*
Mä kyllä luulen, että jos kirkon isät olisivat suopeita, niin nämät Tainat ja Hellut saataisiin kyllä yhty... yhteen. Jos vain halua olisi.
Oli muuten hauska "kuulla äänesi". Olet aika hiljaiseloa viettänyt viime aikoina. Älykkäitä kommenttejasi kaivataan - olen sitä mieltä ma.
Muuten, kerropa se kotisivusi osoite - joteski sinne ei päässyt jonkun postauksen yhteydessä antamasi osoitteen kautta. (Tais olla jotain Adamin juttuja)
Hip hei ja rommia pullo!
Säkin oot kuitenkin hyvällä huumorintajulla kyllästetty yksilö ja ymmärrät, niin anna meidän poijkhain pitää hauskaa ja kerää siitä myös itsellesi jokunen (not Jaska) humöyrviba. Ja ennenkaikkea anna palaa - huusi palomies nähdessään tyttöystävänsä juoksevan liekkimeren keskeltä kohti lätäkköä. ;-)
Itseasiassa en koskaan lyö verovapaata vetoa. Kylmä iskee kankkuihin ja polvet heittää setsuuria - kauhheeta kattoo - en tykkää vedosta.
Ja mersupalstasta vielä: Jos on "pieni", niin ei siihen mersut auta (mutta paremmin kyllä naisia saa) ;-)
> Kelpaisiko "Erään kerran..." ;-)
Ehdottaisin "eräänkin kerran...", pääasiahan on, että tapahtuma on toistuva.
Mitä tulee teoriaasi fregattamisesta, se tuntuu hyvinkin mahdolliselta. Kiinnitin heti huomiota sanan onomatopoeettiseen sukulaisuuteen sanan "fagotti" kanssa‚ tämähän viittaa hyvinkin samaan suuntaan onnettomien ja yksinäisten merimiesten puuhien kanssa. Voi vain kuvitella, mitä maailman reunaa kohti lähteneet purjehtijat ajattelivat, kun viikkokausiin ei näkynyt muuta kuin taivaanrantaa... Hellyydenkipeys iskee helpostikin ja toisistaanhan ihmiset ovat aina turvaa hakeneet.
Mutta aiheesta ei voine keskustella kovinkaan pitkään, sillä tällä palstalla iskee jumalan salama pikaisesti, jos tämmöisiä iljetyksiä edes ajattelee.
> ehkä näin huudeltiin Ripan jälleen saapuessa kotisatamaan.
Ripa ei muuten koskaan oikein tiennyt, mihin oli purjehtinutkaan, vaan luuli koko loppuelämänsä käyneensä Intiassa. Kyllä minuakin tuommoinen virhe fregattaisi aivan suunnatomasti (haa, uusi merkitys...). Kotisataman kanssakin oli vähän niin ja näin, Kolumbus oli alun perin italialainen (Genovasta), mutta matkansa hän teki Espanjan hovin piikkiin. Syntymäkulmilla kun moista maapallon pyöreyteen uskovaa pidettiin enempi vähempi hassahtaneena.
> Oli muuten hauska "kuulla äänesi". Olet aika hiljaiseloa viettänyt viime aikoina.
Olen aika lailla kyllästynyt palstaan. Kun motiivina ei ole kristittyjen kaltainen lähetyskäsky vaan lähinnä itsensä viihdyttäminen, niin voi hyvällä omallatunnlla jättää välillä kirjoittamatta. Turhautuminen aiheuttaa myös tyylin kovenemista, enkä pidä siitä. Toisaalta ns. Real Life (tm) on kyllä viime aikoina vaatinut huomiota.
> Mä kyllä luulen, että jos kirkon isät olisivat suopeita, niin nämät Tainat ja Hellut saataisiin kyllä yhty... yhteen. Jos vain halua olisi.
Enpä tiedä. Minusta ongelma näyttää kyllä aika vakavalta, kun toinen haluaa vain kerran vuodessa ja toinen joka viikko. Toisaalta kirkkoisät kuuseen, kahden ihmisen suhteet on kahdenvälisiä. Yhteiskunta voisi kyllä hyvinkin helpottaa tätä kahdenvälisyyttä tunnustamalla suhteet silloin, kun suhteiden osapuolet julkista tunnustusta haluavat.
> Muuten, kerropa se kotisivusi osoite - joteski sinne ei päässyt jonkun postauksen yhteydessä antamasi osoitteen kautta. (Tais olla jotain Adamin juttuja)
Hmm... Sunpointin palvelimet ovat tökkineet jonkin verran viime aikoina. Osoite on http://www.sunpoint.net/~Pseudohippi/
Eli:
Hmm... Sunpointin palvelimet ovat tökkineet jonkin verran viime aikoina. Osoite on http://www.sunpoint.net/~Pseudohippi/
puhuu taas asiaa johon ei paljon ole lisättävää.
Eihän kai siitä kauneudesta ole välttämättä niin väliä, mutta se ihanuus ja rakkaus. No ei se kauneuskaan pahasta ole, mutta se on katsojan silmässä.
>Mutta aiheesta ei voine keskustella kovinkaan pitkään, sillä tällä palstalla iskee jumalan salama pikaisesti, jos tämmöisiä iljetyksiä edes ajattelee.
Siitäköhän se johtuukin? Nmittäin ihmisiä kun kättelee tai koskee johonkin metalliseen, niin aina räpsää tällin sormille. On tullut homoja puolustettua ja kaltoin käsiteltyä Herran sanaa. Joskus kirosanankin joutunut murahtamaan. Heti sieltä näköjään palaute tulee.
Kiitos osoitteesta.
Noinhan se vanha tarina aina menee; Bailasin ankarasti ja olin vähintäänkin rappiolla, kun saatana aivopesi minut luulemaan, että maailman riennot tyydyttää sieluni, mutta petyin pahasti ja sitten tulin uskoon ja kaikki muuttui ja nyt näen selkeästi, että maailma ei voi tyydyttää sieluani eikä sieltä voi löytää onnea.
Miksi aina luullaan että ns. "maailman ihmiset" elävät aina poikkeuksetta jotenkin hirveän syntisesti ja irstaasti, ja pilaavat kilpaa elämäänsä viinalla ja huumeilla, tai sitten jollain muulla tavalla? Ei läheskään kaikki ole itsetuhoisia!
Ettekö todella uskovaiset ole koskaan nähneet onnellisia ja tasapainoisia, hyvää ja raitista elämää viettäviä normaaleja ihmisiä täällää "maailmassa?"
Minulla on ihan erilainen tarina.
Vietän paljon onnellisempaa elämää nyt, ilman ahdistavaa uskoa, joka rajoitti elämääni niin, että se koko kontrolli jonka joutuu uskovaisena hyväksymään, tuntui hirveältä isolta ja painavalta kahleelta, joka eristi minut muusta maailmasta ja muista ihmisistä, ja tuntui että jouduin tukahduttamaan itseni sen takia, kun minun piti olla maailmassa "kristuksen kaltainen" ja olla iloinen esimerkki siitä kuinka ONNELLISEKSI usko tekee.
En minä ole rappiolla. Miksi uskovaiset pelottelevat että olisi olemassa vain kaksi vaihtoehtoa, joko usko tai rappio?
Minä elän nyt, ei- uskovaisena paljon täydempää elämää, kuin uskovaisena.
Onnittelen sinua, että olet nyt tyytyväinen elämääsi ja olet osannut elää fiksusti. Minä en tosin käyttäytynyt milläänlailla itsetuhoisesti, olin tyypillinen viikonloppubailaaja, jonka ohessa hoidin työni moitteetomasti.
On tosi ikävää, että sulla on noin kurjia kokemuksia uskossa olosta. Oikeastaan en ihmettele, että olet saanut tarpeeksesi, jos olet saanut tuollaista opetusta. Ei jeesuksen kaltaisena oleminen tarkoita, että kulkisimme typerä hymy ja autuas ilme kasvoillamme ympäriinsä, näyttäen onnellisilta. Meille on suotu taivaan lahjana koko tunne skaala ja kyllä Jeesuskin aikoinaan vihastui, sääli, itki ja iloitsi.
Onneksi sinäkään et ole rappiolla ja terveellä järjellä pystyt analysoimaan tilannettasi. Jos olet tietoisesti valinnut toisen tien, niin muista kuitenkin, että tuhlaajapoika saa aina tulla takaisin.
Kaikkea hyvää sinulle
Olen vilpittömän kiinnostunut ratkaisuistasi. Voisitko kertoa minulle pari asiaa.
miten aikoinasi tulit uskoon ja mihin uskontokuntaan kuuluit?
vierainnuitko uskovien yhteisöstä vaiko uskostasi Jumalaan?
jäikö uskossa olemisesta sinulle mitään positiivista tunnetta?
oletko tänä päivänä ehdottoman varma ettei Jumalaa ole olemassa?
Kyselen koska en tunne omaa uskoani millään lailla negatiiviseksi enkä elämääni rajoittavaksi.
Elämä Jeesuksen kanssa tai ei elämää ollenkaan. Eivät viestisi ole olleet kovinkaan hyväksyviä ja luulenpa että uskosi ei ollut todellista, koska jos olisit todella tiennyt kuka Jeesus on, olisit ennemmin kuollut kuin antautunut pois siitä uskosta. Jos kerran saa vilauksen Jeesuksesta, niin siitä ei kyllä kovin helpolla lähde irti, koska itse ei halua.
Minäkin olen tyytyväisempi ilman sitä kristinusko-palloa jalassa. Se tuo vain sääntöjä ja uskottelua ja kuitenkaan ei mitään varmaa tietoa mistään Jeesuksesta. Se Jeesuskin voi olla yhtä hyvin kuollut ja ihmiset silti uskoo vaan siihen.
Fundisten mustavalkoinen maailmankuva on juuri sitä: jos et usko, elät muka täysin mustaa maailmaa kaikkine paheineen ja jos uskot, olet puettuna puhtaisiin valkoisiin vaatteisiin ja syntiä et enää tee -> siis kaikin tavoin täydellinen ja vielä oikeutettu käymään kylmästi toisten kimppuun käännytysmielessä. Jokaisesta ihmisestä löytyy yleensä sekä hyvää, että huonoa. Joistain uskovaisista jopa paljon enemmän sitä huonoa kuin niistä ketkä eivät usko.
Sinä sanoit oman käsityksesi uskovista. Se on kuitenkin suppea, yleistävä ja turha. Minä ainakin uskovana olen huomattavasti pienemmällä paikalla kuin ennen. Kaikesta synnistäkään en ole päässyt eroon, mutta nykyään sentään omatunto muistuttaa jos lankean.
Ja en kyllä voi sanoa käyneeni kenenkään kimppuunkaan käännytysmielessä. Katsos uskoontulo on aina Jumalan työ ja hänen aikaansaannostaan. En minä omassa voimassani ketään saisi käännytettyä.
Ystäväni pyöveli, toivon totisesti että tapaamme taivaassa.
Olen tuolla soneraplazassa vängätessäni Mikon ja Juudaksen kanssa heidän näkemyksistään, kertonut aika pitkälle oman tämän hetkisen elämänkatsomukseni.
"Totuus tekee vahvaksi":lle
Uskovaiset sanovat usein juuri tuolla tavalla: Ikävä että sinulla on tuollaisia kokemuksia,(en minä ole sellainen, mutta ne muut) ja yrittävät todistaa olevansa itse hyvinkin suvaitsevia. Mutta kun aletaan keskustella pidemmälle, huomataan usein suvaitsevan pinnan alla samanlainen jyrkkä ja ahdas ajttelutapa. En väitä että kaikki ovat sellaisia, enkä tiedä oletko sinä sellainen.
On se kiva kuulla olevansa tervetullut edelleen joukkoon jos kiinnostaa:) myös "tuhlaajatyttönä."
Kaikkea hyvää Sinullekin.
Iiwarille
Olen kasvanut helluntailaisessa perheessä. Sitä kautta olin siis lapsenuskossa ja kasvoin siihen kiinni. Minulle oli itsestäänselvää koko alkuelämäni, että Jumala on olemassa."E-Z Supernova..jne.." sanoi, ettei uskoni ollut todellista. Enpä usko että lapsenuskoa todellisempaa voisi usko olla.
Rehellisesti sanottuna en koskaan tuntenut mitään yhteenkuuluvuutta seurakuntalaisten kanssa vaikka niissä piireissä liikuinkin.
Kun sitten myöhemmin totesin, ettei usko tuokaan mitään suojelusta, eikä se Jumala "anna mitään käskyä enkeleilleen suojella lapsiaan kaikilla teillämme" uskalsin kyseenalaistaa Jumalan olemassaolon mieleeni istutetusta helvetinpelosta huolimatta.
Kun kohtasin mm.raiskattuja lapsia ja näin ja tunsin sen tuskan missä jotkut joutuvat elämään ilman omaa syytään, ja ilman, että Jumala siihen millään tavalla puuttuu, se tilanne pakotti minut olemaan 100% rehellinen itselleni, ja miettimään asioita uudelleen.
Sinne uskovien piiriin on niin helppo jäädä kun on elämänsä siellä ollut, ja jäädä valheelliseen turvallisuudentunteeseen.
Monet ovat uskossa siksi, kun eivät uskalla olla uskomattakaan, pelätessään kadotukseen joutumista.
Kyllä minulle uskovana olemisesta jäi positiivisiakin tunteita. Kyllähän siitä saa positiivisen tunteen kun ajattelee että on joku yliluonnollinen ohjaa elämää, ja antaa ihmiselle jonkun erityisen tarkoituksen elämälle. Tuntee olevansa spesiaali.
Minä olen ehdottoman varma tänä päivänä vain siitä, ettei kukaan voi tietää onko Jumalaa olemassa vai ei.
E-Z Supernova...jne...:lle
"Eivät viestisi ole olleet kovinkaan hyväksyviä"
Miten niin? Oletko lukenut tarkasti MITÄ olen sanonut? Vai oletko antanut kirjoitustyylin hämätä?
Myönnän että kirjoitustyylini on ehkä ollut aika provosoivan jyrkkä joissakin asioissa, mutta kun olen vääntänyt juttua Mikon kanssa, niin en käsitä miksi pitäisi olla sellaiselle ystävällinen.
Kuten olen monta kertaa sanonut, hyväksyn kyllä uskon mihin tahansa, kaikki saavat uskoa mihin haluavat kunhan se ei aiheuta ongelmia, tai turhaa kärsimystä.
Minä siis perään oikeuttani myös olla uskomatta.
Jatkan vielä vähän.
En pidä kauheasti ihmisten jaottelusta uskoviin ja ei-uskoviin. Se laittaa jotenkin toiset eri asemaan kuin toiset, vaikka kai me kaikki ollaan samalla viivalla Jumalan silmissä.Se tekee ihmisten välille kuilun joka estää ihmisiä kohtaamasta toisiaan, niinkuin on huomattu näilläkin palstoilla.
Myöskin tuo "silloin kun olin uskossa" kuulostaa aika huvittavalta koska oikeastaan en näe siinä paljoakaan eroa. Muuta kuin että voin nykyään mennä esim. baariin ottamaan kuppia koska se on sallittua, eikä se olekaan niin syntistä kuin luulin. Voin tietysti olla menemättäkin, mutta pointti on se, että tein niin tai näin, kenelläkään ei ole varaa tulla osoittelemaan minua sormella.
Eikä minun tarvitse jatkuvasti joka asiasta miettiä ja pähkäillä, että voiko uskovainen nyt tehdä tätä ja tätä, vaiko eikö voi, ja tutkia koko ajan mitä raamattu sanoo siitä ja siitä asiasta. Minun ei siis tarvitse koko aikaa pelätä tekeväni syntiä, vaan pystyn saamaan ilman huonoa omaatuntoa aitoja kokemuksia elämästä, ja kokea mitä elämä oikeasti, kunnolla, täysillä elettynä on.
Vastuu tekemisistä kulkee aina mukana. Sitä niittä mitä kylvää.
Edelliseen tekstiin vielä, että jos joku ihmetteli minun provosoivaa tyyliäni noissa Mikkokeskusteluissa, niin sanoisin, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan!
olet kokenut uskon ja uskonnollisuuden aika tavalla eri tavoin kuin minä. Itse ole käynyt kupilla aina halutessani, kokenut huonoa omaatuntoa milloin minkäkin vuoksi ihan riittävästi, mutta ei minulla ole ollut vaikeuksia taas sen jälkeen laittaa käsiäni ristiin ja sanoa "tässä sitä taas ollaan". En ole koskaan kuulunut kiinteästi mihinkään uskonnolliseen yhteisöön - ehkä se onkin syy miksi uskoani ja Jumala suhdettani on mahdoton heilauttaa. En usko siksi, että minun pitää uskoa vaan uskon, tahdon uskoa ja koska se tuntuu hyvältä ja oikealta.
Anteeksi tekstini sekavuus - parin tunnin yöunet eivät edistä kirjallista ilmaisua.
Lähinnä varmaan haluan sanoa sinulle saman mitä itse sanoit minulle: et varmaankaan uskonut silloin nykyistä enempää Jumalaan kun ylläpidit "kunnon kritityn naamiota" kuin tänä päivänä. Toisaalta ymmärsin, että edelleenkin uskot Jumalaan, et vain halua kokea sitä mitä uskonnollinen yhteisö pahimmillaan voi tuoda mukanaan.
Oli miten oli, taidamme olla enemmän kuin luuletkaan samanlaisia - sillä erotuksella, etten kutsu itseäni "pakanaksi" ehkä paremminkin "maatiaisuskovaksi".
"Sinä sanoit oman käsityksesi uskovista. Se on kuitenkin suppea, yleistävä ja turha. Minä ainakin uskovana olen huomattavasti pienemmällä paikalla kuin ennen."
Poikkeuksiakin löytyy mutta silmiin sattuu kaikista helpoiten ne 'pimeyden kristityt'. Sitä olen ihmetelly syvästi, että jos se Jumala on ja Jeesus on niin miten ihmeessä kuka tahansa voi esiintyä kristittynä ja tehdä ihan mitä tahansa taivaan väen siitä mitään piittaamatta? Ajattelepas kuinka helposti ja kuinka paljon tulisi kristittyjä lisää, jos taivaan tuli löisi väärät profeetat ja "joudut helvettiin"-demonit hengiltä heti kun alkavat päästä sammakoita ulos suustaan? Minä ainakin liittyisin heti kristityihin.
" Kaikesta synnistäkään en ole päässyt eroon, mutta nykyään sentään omatunto muistuttaa jos lankean.
Ja en kyllä voi sanoa käyneeni kenenkään kimppuunkaan käännytysmielessä. "
Niin et ehkä sinä, mutta kenties tunnet monta näin tekevää - myös tällä palstalla.
"Katsos uskoontulo on aina Jumalan työ ja hänen aikaansaannostaan. En minä omassa voimassani ketään saisi käännytettyä. "
Tuohon nyt en osaa sanoa muuta kuin oliskohan noin.
"Ystäväni pyöveli, toivon totisesti että tapaamme taivaassa. "
En odota tapaavani ketään kristinuskon taivaassa tai helvetissä, koska en usko niihin. Mielestäni kristinuskolla ei ole mitään monopoliasemaa jumaluuksiin ja helvetteihin.
Pitääkö se muuten etukäteen pelätä tai riemuita mihin joutuu/pääsee vaikka ei edes mihinkään ole vielä päässyt? Eikö näistä asioista voi keskustella kuoleman jälkeen, jos se on mahdollista? Näin voitaisiin välttää uskonsodat ja jatkuvat kiistat eri uskontojen ja lahkojen välillä. Silloin keskusteltaisiin tosiasioista eikä uskomuksista
Juu, olen huomannut kuinka voi aiheuttaa hirveästi pelkällä nimimerkin valinnalla ennakkoluuloja, ja jotkut näyttävät pelkästään jo nähdessään tuon sanan, vetää johtopäätöksensä.
Uskominen sinänsä on jo aika viisipiipuinen juttu. On olemassa niin paljon eri käsityksiä siitä mikä on uskoa ja mikä ei. Jotkut uskovat,koska luulevat tietävänsä Jumalan olevan olemassa, jotkut uskovat, koska se on kivaa ja tuo turvallisuutta ja selkeyttä, jotkut "uskovat" vain, koska ovat tottuneet siihen ja haluavat pitää sen osana elämäänsä liittyviä "rituaaleja."
En tykkää yhtään siitä että jotkut omivat Jumalan itselleen ja tulevat sitten tarjoamaan OMAA Jumalaansa muille joita pitävät syntisinä.
Minä en ole kokenut uskoa sinänsä koskaan mitenkään kauhean negatiivisena juttuna, mutta niitä ihmisiä kyllä, jotka sanovat itseään uskoviksi (yleistämättä).
"Et varmaankaan uskonut silloin nykyistä enempää Jumalaan kun ylläpidit "kunnon kristityn naamiota", kuin tänä päivänä."
Kyllä minä uskoin. Lapset uskovat sen mitä heille sanotaan. Tosin mitä vanhemmaksi tulin, sitä epätodellisemmalta Jumala tuntui.
Miten ihmeessä minä voisin uskoa sellaiseen joka ei toimi, ei näy, ei kuulu, on hajuton ja mauton? Mitä hyötyä siitä MINULLE on, jos kuulen juttuja kuinka Jumala toimii MUIDEN elämässä, jos Hän ei toimi MINUN elämässäni?
Usko pois, kyllä pakanakin rukoilee välillä. Se on jonkinlaista ajatusten purkamista ja asioiden selkiyttämistä, ja eihän siitä ole haittaa. Mutta ei se tarkoita että olisin "uskovainen." Eikä se tarkoita edes sitä, että odottaisin rukouksiini vastausta. Se on vain puhetta jollekin joka on hiljaa ja kuuntelee. Ainahan voi ajatella että joku kuuntelee.
Kuten sanottu, en pidä siitä että jotkut laittavat itsensä Jumalan kanssa samalle puolelle ja ajattelevat että ne jotka eivät ole samalla puolella, eivät ole Jumalan puolella.
Jos Jumala on olemassa niin eiköhän Hän ole KAIKKIEN Jumala siitä huolimatta uskooko siihen vai ei.
"Toisaalta ymmärsin että edelleenkin uskot Jumalaan..."
No mitä se sitten tarkoittaakin, tietysti varmaan suurinpiirtein kaikilla on joku käsitys tai ajatus siitä että ehkä voi mahdollisesti olla joku Jumala tai mikä se sitten onkin, yliluonnollinen voima joka saa elämän aikaan, ja miksi sitä sitten edes mietittäisiin, jos se ei olisi jollain tavalla tärkeää. On sekin aika kumma että ihmiset alkuasukkaita myöden kaikkialla maapallolla ovat aina uskoneet yliluonnollisiin asioihin. Mistä se sisäsyntyinen "usko" sitten on ihmiseen tullut, ei voi tietää...
Sori kirjoitukseni pituus ja sekavuus.
Eipä toi sinun tekstisi vedä minun tekstini sekavuudelle vertoja :D
mutta kaikki ei ole teille hyväksi. Ei meidän syntisyytemme siitä miksikään muutu, käymme ottamassa kuppia tai emme. Syntiä riittää muutenkin omiin tarpeisiin ja kavereillekin. Minua risoo joidenkin kirkkokuntien syntien listaaminen.
Ei kukaan voi tulla Jumalalle kelpaavaksi, vain yrittämällä elää synnittömästi. Minä en yritä elää synnittä. Huomaan vain, että mitä lähemmäksi tulen Jumalaa, sitä vähemmän minun tekee mieli ottaa kovasti kuppia tai tehdä jotain muuta, joka ei ole rakentavaa ja hyväksi.
Vaikka en yritä elää synnittä, en kuitenkaan halua tehdä sitä ehdoin tahdoin. On kiusauksia, joihin joskus lankean, joskus voitan (hyvin usein lankean). Lankeaminen tuntuu pahalta sillä se on katkos yhteydessäni Jumalaan. Kukaan muu ei voi tulla minulle sanomaan, vaan minä koen sen itse.
EI siis syntilistoja vaan henkilokohtaista elämää Jumalan kanssa.
Vastauksesi selvensi ajatusmaailmaasi kovasti. kuvastaa omaa ajatusmaailmaani 100%:sti kun vaihdan sanan "jos" tilalle sanan "kun".
Venäläiset kolkuttelevat ovelleni "ihan konkreettisesti". Palaillaan astialle lähitulevaisuudessa.
OK oikein hyvä, jos olet kokenut aikaisemman elämäntapasi tyhjyyden ja jopa haitallisuuden. Mielestäni se on merkki siitä, että olet jopa voinut kasvaa ihmisenä. Mieti kuitenkin sitä, että oletko täyttäessäsi sinussa olleen "tyhjän aukon" uskonnolla vapaampi ihmisenä ja sitä, että oletko todella kasvanut lainkaan. Älä käsitä sanojani moitteena tai arvosteluna - pohdi aivan vapaasti. Kristinuskossakin on ihmiselon kannalta aivan oivallisia elementtejä - ohjenuoria - joiden mukaan eläminen voi tehdä sinusta paremman ihmisen. Sen sijaan jos uskonto saa sinusta yliotteen ja rupeaa sanelemaan kaikessa mitä sinä teet on vaara, että sinusta tulee ahdasmielinen uskontoa käsikassarana käyttävä "totuuden torvi" joka ei hyväksy muunlaista käyttäytymistä lainkaan. Myönnän kyllä, että ihminen on sellainen olento että sen on helpompi elää tän pallon päällä jos hänellä on joku tai jokin johon hädän hetkellä uskoa kun omat voimat ei enää riitä. Mikä usko sitten on se oikea ja AINOA OIKEA se onkin sitten jo eri juttu...
pitkä kyrpä? Haluaisin tietää sen pituuden millimetrin tarkkuudella.
ei ole oma vika, mutta se, että nämä pikku vesselit sekyvät keskustelemaan aikuisten palstoille, olisikyettävä estämään.
lapsuuden ja aikuisuuden raja on häilyvä
ihanaa kun on vielä niitä jotka uskaltaa ja haluaa julistaa ilosanomaa nyt tiiän etten ole ainut
Siunausta sullekkin taivaassa tavataa =)
Toi antaa hiukkasen huonon kuvan kristityistä. Meilläpäin opitaan tavaamaan jo eskarissa tai viimeistäään ekealuokalla.
mulla on luki häiriö entä sitten mun teksti on täynnä asiaa vaikka kirjoitus virheitä täynnä sitä et voi kieltää =D