Oikean papin ja kirkon perinteiset tehtävät
"Virallisen henkikirjanpidon ja kouluttamisen lisäksi kirkko huolehti tiedottamisesta - esimerkit saarnastuoleista annetusta perunankasvatusopastuksesta lienevät jo tuttuja monille, ja asetukset ja tiedotukset luettiin saarnastuolista.
Isorokkorokotuksia ainakin Mynämäen kappalaisen toimesta.
Erinomaisena esimerkkinä valistavasta papista käy em. Antti Lizelius, joka oli Turun yliopistossa perehtynyt kasvitieteen ja kemian kautta myös puutarhanhoidon ja maatalouden uusiin sovelluksiin. Hän oli hyvin kiinnostunut rahvaan olojen kohentamisesta ja perehtyi näiden elinoloihin.
Uudisti myös köyhäinhoitoa, jota rahoitettiin mm. kolikoilla, joita "se maantien varrella seisovainen Lazarus (vaivaisukko) on halullisilda vaeldavaisilda kerjännyt kokoon". Lizelius aloitti ilmeisesti myös ensimmäisenä kirkon pöytäkirjojen kirjoittamisen suomen kielellä, julkaisi 1776 Suomenkieliset tietosanomat vaikutti vuoden 1776 raamatunpainokseen, omasi suuren kirjaston.
1800-luvun rippikirjoissa merkitty tiloittain niiden asukkaat, ripilläkäyntiajat ja kommentit lukutaidosta. Muuttaessaan seurakunnasta toiseen kuntalainen sai mukaansa ns. muuttosetelin, johon merkittiin tiedot hänen lukutaidostaan, kunniallisuudestaan, aviosäädystään jne.
Keskiajalla itse piispa konfirmoi 7-12 -vuotiaat lapset, teki pitkiä matkoja maaseudulla. Perusrukousten opettamisesta ja kuulustelusta siirryttiin vähitellen lukutaidon kuulustelutilaisuuksiin, Rippikoulun alku 1740, jolloin tuomiokapituli lähetti asiaa koskevan kiertokirjeen. Lukutaidosta tehtiin avioliittoon pääsyn ehto, mikä ilmeisesti toimikin jonkinmoisena porkkanana.
Opetusta hoiti lukkari tai kanttori sekä eri kylissä asuvat "kirjantaitoiset" Koulutus talonpoikaissäädyssä kuitenkin jäi muiden tarpeiden jalkoihin. Jääräpäisimpiä istutettiin jalkapuussa.
Raha ja sääty karulla tavalla määräsivät ihmisen aseman elämässä ja kuolemassa. Kirkkoon hautaaminen tapana 1700-luvun lopulle asti.
Hautausmaapaikat maksoivat sen mukaan, missä sijaitsivat. Kalleinta oli tietysti päästä sisälle kirkkoon. Ruumiit aiheuttivat kuitenkin pahaa löyhkää. Vuonna 1799 Mietoisten kirkkoon hautaaminen päättyi lopullisesti."
Lainaus Anu Lahtisen kirjoituksesta.
"Virallisen henkikirjanpidon ja kouluttamisen lisäksi kirkko huolehti tiedottamisesta - esimerkit saarnastuoleista annetusta perunankasvatusopastuksesta lienevät jo tuttuja monille, ja asetukset ja tiedotukset luettiin saarnastuolista.
Isorokkorokotuksia ainakin Mynämäen kappalaisen toimesta.
Erinomaisena esimerkkinä valistavasta papista käy em. Antti Lizelius, joka oli Turun yliopistossa perehtynyt kasvitieteen ja kemian kautta myös puutarhanhoidon ja maatalouden uusiin sovelluksiin. Hän oli hyvin kiinnostunut rahvaan olojen kohentamisesta ja perehtyi näiden elinoloihin.
Uudisti myös köyhäinhoitoa, jota rahoitettiin mm. kolikoilla, joita "se maantien varrella seisovainen Lazarus (vaivaisukko) on halullisilda vaeldavaisilda kerjännyt kokoon". Lizelius aloitti ilmeisesti myös ensimmäisenä kirkon pöytäkirjojen kirjoittamisen suomen kielellä, julkaisi 1776 Suomenkieliset tietosanomat vaikutti vuoden 1776 raamatunpainokseen, omasi suuren kirjaston.
1800-luvun rippikirjoissa merkitty tiloittain niiden asukkaat, ripilläkäyntiajat ja kommentit lukutaidosta. Muuttaessaan seurakunnasta toiseen kuntalainen sai mukaansa ns. muuttosetelin, johon merkittiin tiedot hänen lukutaidostaan, kunniallisuudestaan, aviosäädystään jne.
Keskiajalla itse piispa konfirmoi 7-12 -vuotiaat lapset, teki pitkiä matkoja maaseudulla. Perusrukousten opettamisesta ja kuulustelusta siirryttiin vähitellen lukutaidon kuulustelutilaisuuksiin, Rippikoulun alku 1740, jolloin tuomiokapituli lähetti asiaa koskevan kiertokirjeen. Lukutaidosta tehtiin avioliittoon pääsyn ehto, mikä ilmeisesti toimikin jonkinmoisena porkkanana.
Opetusta hoiti lukkari tai kanttori sekä eri kylissä asuvat "kirjantaitoiset" Koulutus talonpoikaissäädyssä kuitenkin jäi muiden tarpeiden jalkoihin. Jääräpäisimpiä istutettiin jalkapuussa.
Raha ja sääty karulla tavalla määräsivät ihmisen aseman elämässä ja kuolemassa. Kirkkoon hautaaminen tapana 1700-luvun lopulle asti.
Hautausmaapaikat maksoivat sen mukaan, missä sijaitsivat. Kalleinta oli tietysti päästä sisälle kirkkoon. Ruumiit aiheuttivat kuitenkin pahaa löyhkää. Vuonna 1799 Mietoisten kirkkoon hautaaminen päättyi lopullisesti."
Lainaus Anu Lahtisen kirjoituksesta.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kiitos kirkkohistoriallisesta katsauksesta!
Tietenkin kysymys on oikeasta kirkosta papista ja kirkosta tuon aikaisen kirkon kannalta, mutta oliko ja onko se tosi Jeesuksen Kristuksen kirkko?
Sinänsä hyvin tarpeellista oli valistaa kansaa. Sellaista toimintaa kaipaisi nytkin etenkin tapojen höltymisen vuoksi.
Kaikesta näkee kyseessä olleen ja olevan juuri tosi Jeesuksen Kristuksen kirkko.
Suomen senaatti antoi 1866 kansakouluasetuksen. Sitä ennen ja sen jälkeenkin yleisin koulu maaseudulla oli kiertokoulu eli opettaja kiersi kyläkunnissa ja opetti lapsia lukemaan jonkun talollisen tuvassa. Opettajana Mietoisissakin usein lukkari, kanttori tai joku muu seurakunnan työntekijä. Toisena muotona papiston pitämä rippikoulu.
Kansakoulun perustaminen oli kunnan itsenäistyttyä kaiken aikaa keskustelun alaisena, mutta päätöstä ei saatu tehtyä. Kouluoloja kuitenkin pyrittiin kehittämään ja v. 1876 kehitettiin kiertokoulua siten, että pitäjä jaettiin kuuteen piiriin ja yhdessä piirissä annettiin opetusta 6 viikkoa vuodessa.
Oppikirjoina uusi Testamentti, Katekismus, Raamatun historia ja Topeliuksen Maamme-kirja.
Anton Erland Sunellia (1856-1954) voidaan pitää kans.kouluopetuksen uranuurtajana Mietoisissa. Kuntakokousten puheenjohtajana ja kirjurina monet vuodet. Samoin palveli seurakuntaa, opetustoimen ohella mm. kirkon suntiona. Asui kunnantalolla, jonka suuressa tuvassa pidettiin kaikki kunnan
kokoukset ja jota talolliset saattoivat vuokrata kiertokoulun pitopaikaksi. Vuokra: 5mk rahaa, 1 syltä halkoja ja osuus siivousmenoista.
Lapset olivat osa työvoimaa, ja siksi kansakouluasia ei oikein ottanut edistyäkseen. Sen lisäksi, että he kouluaikana olivat poissa työnteosta, koulun epäiltiin opettavan heidät laiskoiksi, "herroiksi", tyhjäntoimittajiksi ja työtä vieroksuviksi. Kun koulu lopulta saatiin, esim. 1887 uutta mietoislaisten lasten opettajaa evästettiin ohjeella, että tytöille tuli opettaa ainoastaan käytännöllistä käsityötä eikä "pitsien ja koreusten tekoa".
Turust
Miten tuo todistaa siitä, että olisi kysymys ainoasta oikeasta Jeesuksen Kristuksen kirkosta? Mikä on se "kaikki", josta sen näkisi?
Hei Turust,
Kirjoitit:
"Sitä ennen ja sen jälkeenkin yleisin koulu maaseudulla oli kiertokoulu eli opettaja kiersi kyläkunnissa ja opetti lapsia lukemaan jonkun talollisen tuvassa."
MInulla oli -80 luvun puolivälissä tilaisuus vierailla äiti vainaani kiertokoulu tuvassa, jossa hän opetteli lukemaan -20 luvun alussa. Vein hänet syntymä päivä reisulle omille synnyin mailleen. Oli tosi mielenkiintoista kulla millaista elämä oli keski hämeessä. Parhaana kommenttina oli, että tupa jossa he opiskelivat ei ollut muuttunut hiukkaakaan 60 vuoden aikana.
Vastaan satunaisesti numerosta 1 917 675 3221. Kyseessä on Aameeriikan numero.
Turust
Näitä asioita ei hetkessä selvitetä.
Minä en puhu ainoasta oikeasta kirkosta. Oikean kirkon selvittämiseksi tarvitaan vähimmillään yhtäjaksoinen parintuhannenvuoden aika.
Turust
Onhan se ollut 'ainoa oikea kirkkolaitos', joka on aikanaan ajatellut paikkakuntansa ihmisiä ja heidän asemansa paranemista. Moni kirkon edustaja tai pappi ei ole vain ajatellut omaa hyvinvointiaan, vaan edisti auttoi kansaa parempaan elämään. Luku- ja kirjoitustaito, terveydenhoito ja muu valistus tiedoissa ja taidoissa vieläpä omalla äidinkielellä myös köyhille oli pyyteetöntä oppia oman kulttuuriin elintasoon.
Jo keskiajalla luostarit olivat miltei ainoita opinahjoja, mutta niiden opetus oli vain harvoille ja valikoiduille ja usein myös vieraskielisenä ja niihin pääsivät useimmin vain rikkaat ja rikkaiden suojatit. Joten kyllä sitä niinkin voi sanoa, että Suomenkin kirkkolaitos on ollut aikanaan 'se ainoa oikea kirkko', joka suomalaisille on toiminut lasarettina, orpokotina, yksinäisten vanhusten auttajina ja opinahjona, joka on edistänyt meidän esi-vanhempiamme ja valistajiamme tähän päivään.
Kyllä minäkin jo nuorena kävin luokkaretkellä katsomassa luokkatoverieni kanssa Mikael Agricolan patsasta Turussa ja jotenkin kunnioituksella ajattelin hänen tekemäänsä työtä Suomen kansalle.
Oikeat kristilliset papit ovat toimineet jo noin 2000 v. Paljon ennen Kuin J.Smith veti hatustaan mormonien kirjan ja Map-kirkon 'papit' on n. 200 vuoden ajalta. Ainahan jokainen kultti/usko/uskonto/lahko muodostaa oman uskomuksensa kaltaisen hierarkiansa.