USA:n tarkoitus ei ole koskaan ollut saada Irakiin toimivaa demokratiaa ilman ehtoja. Se voi sallia demokratian Irakiin, mutta vain sillä ehdolla, että se kahlitsee demokraattisen Irakin lainsäädännön itse sorvaamallaan perustuslailla, jolla se huolehtii siitä, että Irak pysyy USA -myötämielisenä. Jos USA:n laatimaa perustuslakia ei demokraattisessa Iraksisa noudateta tulevaisuudessa, saa USA siitä tekosyyn puuttua maan asioihin jälleen. Perustuslain lisäksi USA kahlitsee Irakin ennen sen "demokratisointia" ryöstämällä sen kansallisvarallisuudet omaan hallintaansa, mikä on pääosin jo tapahtunutkin; USA:n öljy-ythiöt ovat tehneet pitkäaikaiset/pysyvät öljynjalostussopimukset irakilaisen laittoman, itse nimeämänsä, ei-demokraattisen väliaikaishallinnon kanssa, samoin tämä USA:n asettama nukkehallinto on myynyt pilkkahintaan irakilaiset valtionyritykset amerikkalaisille sijoittajille, joista valtaosa löytyy Bushin lähipiiristä. Jälleenrakennussopimukset toteutetaan amerikkalaisten yritysten toimesta Irakin öljytuloilla.
Miksi tällainen mekkala yhdesä Irakin skandaalista? Miksen kirjoita yhtä suurta artikkelia Venäjän toimista tsetseniassa. Koska Venäjä ei kykene uhkaamaan maailman rauhaa, vaikka niin tahtoisikin, sillä ei ole siihen voimavaroja, se käy kuolevan jättiläisen kamppailua ja sotia pitääkseen kiinni joskus valtaamistaan alueista. USA sen sijaan käy sotia ja raakaa poliittista ja taloudellista peliä hallitakseen tulevaisuudessa koko maailmaa ja kahmiakseen valtavaa etua toisten ihmisten työn tuloksista ja muiden valtioiden luonnonvaroista. USA on uhka maailmanrauhalle, koska sillä on sen harjoittaman politiikan lisäksi ainoana valtiona maailmassa resurssit olla uhka koko maailmalle.
Seuraava pitkä artikkeli todistaa tämän lähes aukotta niille, jotka jaksavat paneutua asiaan huolellisemmin ja vaativat todisteita väittämilleni.
**** Irakin haltuunotosta ja valtaamisesta on selviä, terrorisotaa pidempiaikaisia suunnitelmia. Huhtikuussa 2001, siis jo viisi kuukautta ennen syyskuun 11. päivän terrori-iskuja, varapresidentti Dick Cheneyn vahvistettavaksi jätettiin asiakirja "Strategic Energy Policy Challenges For The 21st Century" (Strategiset energiapoliittiset haasteet 21. vuosisadalle).
Skotlantilainen Sunday Herald lehti on tuonut 6.10.02 uudelleen esiin tämän asiakirjan. Asiakirjan Irakin öljyä koskevia selkeitä suunnitelmia esitellään sivulla:
http://www.sundayherald.com/28224
George Bush vanhemman aikaisen ulkoministerin, James Bakerin johtaman konservatiivisen ns. "think tank" -instituutin (James A. Baker III Institute for Public Policy) laadittavaksi annetussa asiakirjassa puhutaan USA:ta uhkaavasta energiakriisistä, nimetään Irakin öljykenttiä valvova Saddam uhaksi USA:n eduille ja suositellaan sotilaallisen intervention käyttämistä keinona Lähi-idän öljykenttien valvontaan ottamiseksi ja USA:n energiakriisin ratkaisemiseksi. Asiakirja on luettavissa kokonaisuudessaan osoitteessa:
http://bakerinstitute.org/Pubs/workingpapers/cfrbipp_en ergy/energytf.htm
Asiakirjassa todetaan Irakilla olevan "epävakauttava vaikutus Lähi-idän öljyn virtaamiseen kansainvälisille markkinoille". Siksi USA:n tulisi välittömästi tehdä Irakia koskeva poliittinen arvio, joka sisältäisi myös sotilaalliset aspektit, kehittää sitten yhdessä avainliittolaisten kanssa yhtenäinen Irak-politiikan strategia ja muodostaa siltä pohjalta liittoutuma. Asiakirja suosittelee YK:n asetarkastajien käyttämistä yhtenä keinona Irakin öljyn valvomiseen.
Asevalvontaohjelmaa ei kuitenkaan pidetä yhtä tehokkaana kuin Saddamin syrjäyttämistä. Raportissa kirjoitetaan: Jos Saddam Hussein jäisi valtaan "se kohottaisi hänen kuvaansa arabimaailman johtajana. Hussein voisi kerskua "voitollaan" vastustajistaan." Siksi nostetaan esiin sotilaallisen intervention tarve.
Sunday Heraldin kirjoitus lainaa asiakirjaa :
"It says 'the central dilemma' for the US administration is that 'the American people continue to demand plentiful and cheap energy without sacrifice or inconvenience'. With the 'energy sector in critical condition, a crisis could erupt at any time [which] could have potentially enormous impact on the US ... and would affect US national security and foreign policy in dramatic ways."
Eli Yhdysvaltojen hallinto pitää tilanteen tulkintansa mukaan keskeisenä dilemmana sitä, että amerikkalaiset vaativat runsaasti ja halpaa energiaa ilman uhrauksia, vaivaa ja epämukavuutta. Siis maailman mallimaan pitä saada yhä lisää energiaa lisääntyvistä sotilaallisista kustannuksista ja ulkomaailman kohteille aiheutuvista uhrauksista välittämättä, jotta Yhdysvaltojen kansallinen turvallisuus ja ulkopolitiikka pärjäävät maailmalla. Koska Yhdysvallat ei enää koskaan tule olemaan energiaomavarainen, raportti kehottaa huhtikuussa 2001 "arvioimaan uudelleen energian roolia Yhdysvaltojen ulkopolitiikassa".
Irak kansallisti alueensa öljyntuotannon kansainvälisiltä öljy-yhtiöiltä itselleen vuonna 1960- ja 70-luvuilla. Raportti esittää Irakin itsenäiseen öljyhanojensa kääntelyyn puuttumista. Irakin nykyinen tuotanto on miljoona tynnyriä. Bushin taloudellinen neuvonantaja Lawrence Lindsey onkin sanonut: "Kun Irakissa tapahtuu hallinnon vaihdos, maailman öljyntuotantoa voitaisiin lisätä kolmesta viiteen miljoonaan tynnyriin päivässä" (TA 1.11.02). Laskelmissa on mukana Irakin miehityksen myötä Opecin ja Saudi-Arabian heikentynyt asema.
* * *
Syyskuun 20. päivänä julkisuuteen tullut ja kongressille esitetty toinen asiakirja, "Kansallisen turvallisuuden strategia", on selkeämmin suoraan julkisuudelle suunnattu selonteko Yhdysvaltojen uudesta sotilaallisesta opista.
http://www.whitehouse.gov/nsc/nss.html
Jay Bookman esittää kriittisessä analyysissaan
(http://www.accessatlanta.com/ajc/opinion/0902/29bookman .html) raportin osana Yhdysvaltojen nykyjohdossa vallitsevia vahvoja imperiumin rakentamisen kaavailuja.(Myös TA 6.10. on tuonut esille Bookmanin kirjoituksen sisältöä suomeksi.)
"Kansallisen turvallisuuden strategia" merkitsee selvää poikkeamista aiemmista julkilausutuista tavoitteista. Siinä on hahmoteltu USA:n uusi aggressiivinen ulko- ja sotilaspolitiikka, oppi ennaltaehkäisevistä iskuista ja "amerikkalainen internationalismi", jolla tarkoitetaan piittaamattomuutta kansainvälisestä mielipiteestä, mikäli USA:n edut niin vaativat. Asiakirjassa sanotaan, että "paras puolustus on hyvä hyökkäys". Jos Yhdysvaltojen elintärkeät edut joutuvat uhatuksi Yhdysvallat katsoo oikeudekseen aloittaa "ennaltaehkäisevän" iskun eli hyökätä silloin, kun Yhdysvallat katsoo omasta mielestään itseään uhattavan jossakin tai jostain käsin.
Kansallisen turvallisuuden strategia perustuu USA:n pysyvään, kansainvälisistä sopimuksista piittaamattomaan sotilaalliseen ja taloudelliseen herruuteen maapallon kaikilla alueilla. Siinä visioidaan USA:n globaalin sotilaallisen läsnäolon voimakasta laajentamista. "USA tulee tarvitsemaan tukikohtia läntisessä Euroopassa ja koillisessa Aasiassa ja niiden ulkopuolella samoin kuin tilapäisiä järjestelyjä USA:n joukkojen kaukosijoittamiselle."
* * *
Kansallisen turvallisuuden strategiapaperi ei ole laadittu suinkaan jostain vuoden 2001 terrori-iskun sanelemista äkillisistä tarpeista. Bookmanin mukaan asiakirjan toistuvat viittaukset terrorismiin ovat jopa harhaanjohtavia, sillä uuden kansallisen turvallisuusstrategian laatiminen ei alkanut syyskuun 11. päivän jälkeen, vaan jo ennen sitä. Asiakirjan esikuvana, jopa kieleltään, voidaan pitää uuskonservatiivisen The Project for the New American Century -nimisen instituutin syyskuussa 2000, siis jo ennen George W. Bushin presidentiksi valintaa hänen lähipiirilleen laatimaa raporttia.
http://www.newamericancentury.org/RebuildingAmericasDef enses.pdf
"Koskaan historiassa Amerikan edut ja ihanteet eivät ole vaikuttaneet yhtä paljon kansainväliseen turvallisuusjärjestykseen", sanottiin vuoden 2000 raportissa. "Tämän alkavan vuosisadan haaste on suojella ja vahvistaa tätä 'Amerikkalaista rauhaa'."
Tuo vuoden 2000 raportti on kauttaaltaan kuin Bushin nykyisen politiikan ohjekirja. Bushin hallinto on yrittänyt toteuttaa useimmat sen suosituksista. Raportti esimerkiksi vaati ABM-sopimuksen romuttamista ja sitoutumista tähtien sota -suunnitelmaan. Bushin hallinto on omaksunut tämän linjan. Raportti suositteli, että maailmanlaajuisen Pax Americanan vahvistamiseksi USA:n tulisi kasvattaa sotilasmenojen osuutta bkt:stä kolmesta 3,8 prosenttiin, mikä on myös tehty.
Raportissa myös mainittiin nimeltä Iran, Irak ja Pohjois-Korea ensisijaisina lyhyen aikavälin kohteina paljon ennen kuin Bush nimesi maat "pahan akseliksi" Ja paljon ennen kuin Bush alkoi vaatia Irakin "hallinnon vaihtamista" raportissa arvosteltiin sitä, että Pentagonin tähänastisissa sotasuunnitelmissa Irakia ja Pohjois-Koreaa vastaan ei ole varauduttu tarvittavaan voimakäyttöön "näiden hallintojen poistamiseksi vallasta".
Jotta mikään maa ei uskaltaisi uhmata USA:ta raportissa suositeltiin USA:n sotilaallisen läsnäolon levittämistä paljon laajemmalle kuin niihin vajaaseen 130 maahan, joihin USA:n
joukkoja on jo sijoitettuna. Raportin mukaan USA tarvitsee pysyviä tukikohtia Lähi-idässä, Kaakkois-Euroopassa, Latinalaisessa Amerikassa ja Kaakkois-Aasiassa maissa, joissa
niitä ei vielä ole.
Vuoden 2000 raportissa myönnetään suoraan sen olevan velkaa jo vuonna 1992 puolustusministeriössä laaditulle asiakirjalle. Yhdysvaltalaiset yksityiskohtaiset ja pitkään harkitut hankkeet Irakin ja Persianlahden öljyn haltuun ottamiseksi ovat odottaneet vain sopivaa hetkeä.
Terrorismin vastainen sota tarjosi tämän hetken. USA:n puolustusministeri Donald Rumsfeld käski avustajiaan laatimaan suunnitelmat iskusta Irakiin 11.9.2001 vain viisi tuntia terrori-iskujen jälkeen. Näin siitä huolimatta, että mitään todisteita Saddam Husseinin yhteydestä terrori-iskuun ei ollut, kertoi yhdysvaltalainen uutiskanava CBS News 4.syyskuuta 2002 (TA 13.9.02). CBS Newsin toimittaja David Martinin uutinen perustui Rumsfeldin avustajien muistiinpanoihin. He olivat Rumsfeldin kanssa kansallisessa sotilaallisessa komentokeskuksessa 11.9. Kansallinen turvallisuusvirasto oli siepannut iskun jälkeen iskuihin viittaavia puheluja. Vaikka nämä tiedustelutiedot viittasivat lähinnä Osama bin Ladeniin ja Afganistaniin, Rumsfeld määräsi sotilaat aloittamaan hyökkäyssuunnitelmien teon. Rumsfeld sanoi klo 14.30 avustajien muistiinpanojen mukaan, että hän halusi "parasta infoa nopeasti" Arvioikaa onko se tarpeeksi hyvää iskeä SH:ta vastaan samalla kertaa. Ei vain UBL:ta." SH viittasi Saddam Husseiniin, UBL Osama bin Ladeniin. TA:n välittämän uutisen mukaan David Martin totesi, että vuosi iskun jälkeen "on edelleen hyvin vähän todisteita Irakin osuudesta syyskuun 11. Päivän hyökkäyksiin, mutta jos muistiinpanot ovat tarkat, Rumsfeld ei välittänyt ei välittänyt siitä". Muistiinpanojen mukaan Rumsfeld sanoi:"Pankaa töpinäksi. Nuohotkaa se kaikki. Asiaankuuluvat ja -kuulumattomat jutut." ****
Miksi tällainen mekkala yhdesä Irakin skandaalista? Miksen kirjoita yhtä suurta artikkelia Venäjän toimista tsetseniassa. Koska Venäjä ei kykene uhkaamaan maailman rauhaa, vaikka niin tahtoisikin, sillä ei ole siihen voimavaroja, se käy kuolevan jättiläisen kamppailua ja sotia pitääkseen kiinni joskus valtaamistaan alueista. USA sen sijaan käy sotia ja raakaa poliittista ja taloudellista peliä hallitakseen tulevaisuudessa koko maailmaa ja kahmiakseen valtavaa etua toisten ihmisten työn tuloksista ja muiden valtioiden luonnonvaroista. USA on uhka maailmanrauhalle, koska sillä on sen harjoittaman politiikan lisäksi ainoana valtiona maailmassa resurssit olla uhka koko maailmalle.
Seuraava pitkä artikkeli todistaa tämän lähes aukotta niille, jotka jaksavat paneutua asiaan huolellisemmin ja vaativat todisteita väittämilleni.
**** Irakin haltuunotosta ja valtaamisesta on selviä, terrorisotaa pidempiaikaisia suunnitelmia. Huhtikuussa 2001, siis jo viisi kuukautta ennen syyskuun 11. päivän terrori-iskuja, varapresidentti Dick Cheneyn vahvistettavaksi jätettiin asiakirja "Strategic Energy Policy Challenges For The 21st Century" (Strategiset energiapoliittiset haasteet 21. vuosisadalle).
Skotlantilainen Sunday Herald lehti on tuonut 6.10.02 uudelleen esiin tämän asiakirjan. Asiakirjan Irakin öljyä koskevia selkeitä suunnitelmia esitellään sivulla:
http://www.sundayherald.com/28224
George Bush vanhemman aikaisen ulkoministerin, James Bakerin johtaman konservatiivisen ns. "think tank" -instituutin (James A. Baker III Institute for Public Policy) laadittavaksi annetussa asiakirjassa puhutaan USA:ta uhkaavasta energiakriisistä, nimetään Irakin öljykenttiä valvova Saddam uhaksi USA:n eduille ja suositellaan sotilaallisen intervention käyttämistä keinona Lähi-idän öljykenttien valvontaan ottamiseksi ja USA:n energiakriisin ratkaisemiseksi. Asiakirja on luettavissa kokonaisuudessaan osoitteessa:
http://bakerinstitute.org/Pubs/workingpapers/cfrbipp_en ergy/energytf.htm
Asiakirjassa todetaan Irakilla olevan "epävakauttava vaikutus Lähi-idän öljyn virtaamiseen kansainvälisille markkinoille". Siksi USA:n tulisi välittömästi tehdä Irakia koskeva poliittinen arvio, joka sisältäisi myös sotilaalliset aspektit, kehittää sitten yhdessä avainliittolaisten kanssa yhtenäinen Irak-politiikan strategia ja muodostaa siltä pohjalta liittoutuma. Asiakirja suosittelee YK:n asetarkastajien käyttämistä yhtenä keinona Irakin öljyn valvomiseen.
Asevalvontaohjelmaa ei kuitenkaan pidetä yhtä tehokkaana kuin Saddamin syrjäyttämistä. Raportissa kirjoitetaan: Jos Saddam Hussein jäisi valtaan "se kohottaisi hänen kuvaansa arabimaailman johtajana. Hussein voisi kerskua "voitollaan" vastustajistaan." Siksi nostetaan esiin sotilaallisen intervention tarve.
Sunday Heraldin kirjoitus lainaa asiakirjaa :
"It says 'the central dilemma' for the US administration is that 'the American people continue to demand plentiful and cheap energy without sacrifice or inconvenience'. With the 'energy sector in critical condition, a crisis could erupt at any time [which] could have potentially enormous impact on the US ... and would affect US national security and foreign policy in dramatic ways."
Eli Yhdysvaltojen hallinto pitää tilanteen tulkintansa mukaan keskeisenä dilemmana sitä, että amerikkalaiset vaativat runsaasti ja halpaa energiaa ilman uhrauksia, vaivaa ja epämukavuutta. Siis maailman mallimaan pitä saada yhä lisää energiaa lisääntyvistä sotilaallisista kustannuksista ja ulkomaailman kohteille aiheutuvista uhrauksista välittämättä, jotta Yhdysvaltojen kansallinen turvallisuus ja ulkopolitiikka pärjäävät maailmalla. Koska Yhdysvallat ei enää koskaan tule olemaan energiaomavarainen, raportti kehottaa huhtikuussa 2001 "arvioimaan uudelleen energian roolia Yhdysvaltojen ulkopolitiikassa".
Irak kansallisti alueensa öljyntuotannon kansainvälisiltä öljy-yhtiöiltä itselleen vuonna 1960- ja 70-luvuilla. Raportti esittää Irakin itsenäiseen öljyhanojensa kääntelyyn puuttumista. Irakin nykyinen tuotanto on miljoona tynnyriä. Bushin taloudellinen neuvonantaja Lawrence Lindsey onkin sanonut: "Kun Irakissa tapahtuu hallinnon vaihdos, maailman öljyntuotantoa voitaisiin lisätä kolmesta viiteen miljoonaan tynnyriin päivässä" (TA 1.11.02). Laskelmissa on mukana Irakin miehityksen myötä Opecin ja Saudi-Arabian heikentynyt asema.
* * *
Syyskuun 20. päivänä julkisuuteen tullut ja kongressille esitetty toinen asiakirja, "Kansallisen turvallisuuden strategia", on selkeämmin suoraan julkisuudelle suunnattu selonteko Yhdysvaltojen uudesta sotilaallisesta opista.
http://www.whitehouse.gov/nsc/nss.html
Jay Bookman esittää kriittisessä analyysissaan
(http://www.accessatlanta.com/ajc/opinion/0902/29bookman .html) raportin osana Yhdysvaltojen nykyjohdossa vallitsevia vahvoja imperiumin rakentamisen kaavailuja.(Myös TA 6.10. on tuonut esille Bookmanin kirjoituksen sisältöä suomeksi.)
"Kansallisen turvallisuuden strategia" merkitsee selvää poikkeamista aiemmista julkilausutuista tavoitteista. Siinä on hahmoteltu USA:n uusi aggressiivinen ulko- ja sotilaspolitiikka, oppi ennaltaehkäisevistä iskuista ja "amerikkalainen internationalismi", jolla tarkoitetaan piittaamattomuutta kansainvälisestä mielipiteestä, mikäli USA:n edut niin vaativat. Asiakirjassa sanotaan, että "paras puolustus on hyvä hyökkäys". Jos Yhdysvaltojen elintärkeät edut joutuvat uhatuksi Yhdysvallat katsoo oikeudekseen aloittaa "ennaltaehkäisevän" iskun eli hyökätä silloin, kun Yhdysvallat katsoo omasta mielestään itseään uhattavan jossakin tai jostain käsin.
Kansallisen turvallisuuden strategia perustuu USA:n pysyvään, kansainvälisistä sopimuksista piittaamattomaan sotilaalliseen ja taloudelliseen herruuteen maapallon kaikilla alueilla. Siinä visioidaan USA:n globaalin sotilaallisen läsnäolon voimakasta laajentamista. "USA tulee tarvitsemaan tukikohtia läntisessä Euroopassa ja koillisessa Aasiassa ja niiden ulkopuolella samoin kuin tilapäisiä järjestelyjä USA:n joukkojen kaukosijoittamiselle."
* * *
Kansallisen turvallisuuden strategiapaperi ei ole laadittu suinkaan jostain vuoden 2001 terrori-iskun sanelemista äkillisistä tarpeista. Bookmanin mukaan asiakirjan toistuvat viittaukset terrorismiin ovat jopa harhaanjohtavia, sillä uuden kansallisen turvallisuusstrategian laatiminen ei alkanut syyskuun 11. päivän jälkeen, vaan jo ennen sitä. Asiakirjan esikuvana, jopa kieleltään, voidaan pitää uuskonservatiivisen The Project for the New American Century -nimisen instituutin syyskuussa 2000, siis jo ennen George W. Bushin presidentiksi valintaa hänen lähipiirilleen laatimaa raporttia.
http://www.newamericancentury.org/RebuildingAmericasDef enses.pdf
"Koskaan historiassa Amerikan edut ja ihanteet eivät ole vaikuttaneet yhtä paljon kansainväliseen turvallisuusjärjestykseen", sanottiin vuoden 2000 raportissa. "Tämän alkavan vuosisadan haaste on suojella ja vahvistaa tätä 'Amerikkalaista rauhaa'."
Tuo vuoden 2000 raportti on kauttaaltaan kuin Bushin nykyisen politiikan ohjekirja. Bushin hallinto on yrittänyt toteuttaa useimmat sen suosituksista. Raportti esimerkiksi vaati ABM-sopimuksen romuttamista ja sitoutumista tähtien sota -suunnitelmaan. Bushin hallinto on omaksunut tämän linjan. Raportti suositteli, että maailmanlaajuisen Pax Americanan vahvistamiseksi USA:n tulisi kasvattaa sotilasmenojen osuutta bkt:stä kolmesta 3,8 prosenttiin, mikä on myös tehty.
Raportissa myös mainittiin nimeltä Iran, Irak ja Pohjois-Korea ensisijaisina lyhyen aikavälin kohteina paljon ennen kuin Bush nimesi maat "pahan akseliksi" Ja paljon ennen kuin Bush alkoi vaatia Irakin "hallinnon vaihtamista" raportissa arvosteltiin sitä, että Pentagonin tähänastisissa sotasuunnitelmissa Irakia ja Pohjois-Koreaa vastaan ei ole varauduttu tarvittavaan voimakäyttöön "näiden hallintojen poistamiseksi vallasta".
Jotta mikään maa ei uskaltaisi uhmata USA:ta raportissa suositeltiin USA:n sotilaallisen läsnäolon levittämistä paljon laajemmalle kuin niihin vajaaseen 130 maahan, joihin USA:n
joukkoja on jo sijoitettuna. Raportin mukaan USA tarvitsee pysyviä tukikohtia Lähi-idässä, Kaakkois-Euroopassa, Latinalaisessa Amerikassa ja Kaakkois-Aasiassa maissa, joissa
niitä ei vielä ole.
Vuoden 2000 raportissa myönnetään suoraan sen olevan velkaa jo vuonna 1992 puolustusministeriössä laaditulle asiakirjalle. Yhdysvaltalaiset yksityiskohtaiset ja pitkään harkitut hankkeet Irakin ja Persianlahden öljyn haltuun ottamiseksi ovat odottaneet vain sopivaa hetkeä.
Terrorismin vastainen sota tarjosi tämän hetken. USA:n puolustusministeri Donald Rumsfeld käski avustajiaan laatimaan suunnitelmat iskusta Irakiin 11.9.2001 vain viisi tuntia terrori-iskujen jälkeen. Näin siitä huolimatta, että mitään todisteita Saddam Husseinin yhteydestä terrori-iskuun ei ollut, kertoi yhdysvaltalainen uutiskanava CBS News 4.syyskuuta 2002 (TA 13.9.02). CBS Newsin toimittaja David Martinin uutinen perustui Rumsfeldin avustajien muistiinpanoihin. He olivat Rumsfeldin kanssa kansallisessa sotilaallisessa komentokeskuksessa 11.9. Kansallinen turvallisuusvirasto oli siepannut iskun jälkeen iskuihin viittaavia puheluja. Vaikka nämä tiedustelutiedot viittasivat lähinnä Osama bin Ladeniin ja Afganistaniin, Rumsfeld määräsi sotilaat aloittamaan hyökkäyssuunnitelmien teon. Rumsfeld sanoi klo 14.30 avustajien muistiinpanojen mukaan, että hän halusi "parasta infoa nopeasti" Arvioikaa onko se tarpeeksi hyvää iskeä SH:ta vastaan samalla kertaa. Ei vain UBL:ta." SH viittasi Saddam Husseiniin, UBL Osama bin Ladeniin. TA:n välittämän uutisen mukaan David Martin totesi, että vuosi iskun jälkeen "on edelleen hyvin vähän todisteita Irakin osuudesta syyskuun 11. Päivän hyökkäyksiin, mutta jos muistiinpanot ovat tarkat, Rumsfeld ei välittänyt ei välittänyt siitä". Muistiinpanojen mukaan Rumsfeld sanoi:"Pankaa töpinäksi. Nuohotkaa se kaikki. Asiaankuuluvat ja -kuulumattomat jutut." ****
Vastaukset 6
Vanhimmat
Asevalvontaohjelmaa ei kuitenkaan pidetä yhtä tehokkaana kuin Saddamin syrjäyttämistä. Raportissa kirjoitetaan: Jos Saddam Hussein jäisi valtaan "se kohottaisi hänen kuvaansa arabimaailman johtajana. Hussein voisi kerskua "voitollaan" vastustajistaan." Siksi nostetaan esiin sotilaallisen intervention tarve.
Sunday Heraldin kirjoitus lainaa asiakirjaa :
"It says 'the central dilemma' for the US administration is that 'the American people continue to demand plentiful and cheap energy without sacrifice or inconvenience'. With the 'energy sector in critical condition, a crisis could erupt at any time [which] could have potentially enormous impact on the US ... and would affect US national security and foreign policy in dramatic ways."
Eli Yhdysvaltojen hallinto pitää tilanteen tulkintansa mukaan keskeisenä dilemmana sitä, että amerikkalaiset vaativat runsaasti ja halpaa energiaa ilman uhrauksia, vaivaa ja epämukavuutta. Siis maailman mallimaan pitä saada yhä lisää energiaa lisääntyvistä sotilaallisista kustannuksista ja ulkomaailman kohteille aiheutuvista uhrauksista välittämättä, jotta Yhdysvaltojen kansallinen turvallisuus ja ulkopolitiikka pärjäävät maailmalla. Koska Yhdysvallat ei enää koskaan tule olemaan energiaomavarainen, raportti kehottaa huhtikuussa 2001 "arvioimaan uudelleen energian roolia Yhdysvaltojen ulkopolitiikassa".
Irak kansallisti alueensa öljyntuotannon kansainvälisiltä öljy-yhtiöiltä itselleen vuonna 1960- ja 70-luvuilla. Raportti esittää Irakin itsenäiseen öljyhanojensa kääntelyyn puuttumista. Irakin nykyinen tuotanto on miljoona tynnyriä. Bushin taloudellinen neuvonantaja Lawrence Lindsey onkin sanonut: "Kun Irakissa tapahtuu hallinnon vaihdos, maailman öljyntuotantoa voitaisiin lisätä kolmesta viiteen miljoonaan tynnyriin päivässä" (TA 1.11.02). Laskelmissa on mukana Irakin miehityksen myötä Opecin ja Saudi-Arabian heikentynyt asema.
* * *
Syyskuun 20. päivänä julkisuuteen tullut ja kongressille esitetty toinen asiakirja, "Kansallisen turvallisuuden strategia", on selkeämmin suoraan julkisuudelle suunnattu selonteko Yhdysvaltojen uudesta sotilaallisesta opista.
http://www.whitehouse.gov/nsc/nss.html
Jay Bookman esittää kriittisessä analyysissaan
(http://www.accessatlanta.com/ajc/opinion/0902/29bookman .html) raportin osana Yhdysvaltojen nykyjohdossa vallitsevia vahvoja imperiumin rakentamisen kaavailuja.(Myös TA 6.10. on tuonut esille Bookmanin kirjoituksen sisältöä suomeksi.)
"Kansallisen turvallisuuden strategia" merkitsee selvää poikkeamista aiemmista julkilausutuista tavoitteista. Siinä on hahmoteltu USA:n uusi aggressiivinen ulko- ja sotilaspolitiikka, oppi ennaltaehkäisevistä iskuista ja "amerikkalainen internationalismi", jolla tarkoitetaan piittaamattomuutta kansainvälisestä mielipiteestä, mikäli USA:n edut niin vaativat. Asiakirjassa sanotaan, että "paras puolustus on hyvä hyökkäys". Jos Yhdysvaltojen elintärkeät edut joutuvat uhatuksi Yhdysvallat katsoo oikeudekseen aloittaa "ennaltaehkäisevän" iskun eli hyökätä silloin, kun Yhdysvallat katsoo omasta mielestään itseään uhattavan jossakin tai jostain käsin.
Kansallisen turvallisuuden strategia perustuu USA:n pysyvään, kansainvälisistä sopimuksista piittaamattomaan sotilaalliseen ja taloudelliseen herruuteen maapallon kaikilla alueilla. Siinä visioidaan USA:n globaalin sotilaallisen läsnäolon voimakasta laajentamista. "USA tulee tarvitsemaan tukikohtia läntisessä Euroopassa ja koillisessa Aasiassa ja niiden ulkopuolella samoin kuin tilapäisiä järjestelyjä USA:n joukkojen kaukosijoittamiselle."
* * *
Kansallisen turvallisuuden strategiapaperi ei ole laadittu suinkaan jostain vuoden 2001 terrori-iskun sanelemista äkillisistä tarpeista. Bookmanin mukaan asiakirjan toistuvat viittaukset terrorismiin ovat jopa harhaanjohtavia, sillä uuden kansallisen turvallisuusstrategian laatiminen ei alkanut syyskuun 11. päivän jälkeen, vaan jo ennen sitä. Asiakirjan esikuvana, jopa kieleltään, voidaan pitää uuskonservatiivisen The Project for the New American Century -nimisen instituutin syyskuussa 2000, siis jo ennen George W. Bushin presidentiksi valintaa hänen lähipiirilleen laatimaa raporttia.
http://www.newamericancentury.org/RebuildingAmericasDef enses.pdf
"Koskaan historiassa Amerikan edut ja ihanteet eivät ole vaikuttaneet yhtä paljon kansainväliseen turvallisuusjärjestykseen", sanottiin vuoden 2000 raportissa. "Tämän alkavan vuosisadan haaste on suojella ja vahvistaa tätä 'Amerikkalaista rauhaa'."
Tuo vuoden 2000 raportti on kauttaaltaan kuin Bushin nykyisen politiikan ohjekirja. Bushin hallinto on yrittänyt toteuttaa useimmat sen suosituksista. Raportti esimerkiksi vaati ABM-sopimuksen romuttamista ja sitoutumista tähtien sota -suunnitelmaan. Bushin hallinto on omaksunut tämän linjan. Raportti suositteli, että maailmanlaajuisen Pax Americanan vahvistamiseksi USA:n tulisi kasvattaa sotilasmenojen osuutta bkt:stä kolmesta 3,8 prosenttiin, mikä on myös tehty.
Raportissa myös mainittiin nimeltä Iran, Irak ja Pohjois-Korea ensisijaisina lyhyen aikavälin kohteina paljon ennen kuin Bush nimesi maat "pahan akseliksi" Ja paljon ennen kuin Bush alkoi vaatia Irakin "hallinnon vaihtamista" raportissa arvosteltiin sitä, että Pentagonin tähänastisissa sotasuunnitelmissa Irakia ja Pohjois-Koreaa vastaan ei ole varauduttu tarvittavaan voimakäyttöön "näiden hallintojen poistamiseksi vallasta".
Jotta mikään maa ei uskaltaisi uhmata USA:ta raportissa suositeltiin USA:n sotilaallisen läsnäolon levittämistä paljon laajemmalle kuin niihin vajaaseen 130 maahan, joihin USA:n
joukkoja on jo sijoitettuna. Raportin mukaan USA tarvitsee pysyviä tukikohtia Lähi-idässä, Kaakkois-Euroopassa, Latinalaisessa Amerikassa ja Kaakkois-Aasiassa maissa, joissa
niitä ei vielä ole.
Vuoden 2000 raportissa myönnetään suoraan sen olevan velkaa jo vuonna 1992 puolustusministeriössä laaditulle asiakirjalle. Yhdysvaltalaiset yksityiskohtaiset ja pitkään harkitut hankkeet Irakin ja Persianlahden öljyn haltuun ottamiseksi ovat odottaneet vain sopivaa hetkeä.
Terrorismin vastainen sota tarjosi tämän hetken. USA:n puolustusministeri Donald Rumsfeld käski avustajiaan laatimaan suunnitelmat iskusta Irakiin 11.9.2001 vain viisi tuntia terrori-iskujen jälkeen. Näin siitä huolimatta, että mitään todisteita Saddam Husseinin yhteydestä terrori-iskuun ei ollut, kertoi yhdysvaltalainen uutiskanava CBS News 4.syyskuuta 2002 (TA 13.9.02). CBS Newsin toimittaja David Martinin uutinen perustui Rumsfeldin avustajien muistiinpanoihin. He olivat Rumsfeldin kanssa kansallisessa sotilaallisessa komentokeskuksessa 11.9. Kansallinen turvallisuusvirasto oli siepannut iskun jälkeen iskuihin viittaavia puheluja. Vaikka nämä tiedustelutiedot viittasivat lähinnä Osama bin Ladeniin ja Afganistaniin, Rumsfeld määräsi sotilaat aloittamaan hyökkäyssuunnitelmien teon. Rumsfeld sanoi klo 14.30 avustajien muistiinpanojen mukaan, että hän halusi "parasta infoa nopeasti" Arvioikaa onko se tarpeeksi hyvää iskeä SH:ta vastaan samalla kertaa. Ei vain UBL:ta." SH viittasi Saddam Husseiniin, UBL Osama bin Ladeniin. TA:n välittämän uutisen mukaan David Martin totesi, että vuosi iskun jälkeen "on edelleen hyvin vähän todisteita Irakin osuudesta syyskuun 11. Päivän hyökkäyksiin, mutta jos muistiinpanot ovat tarkat, Rumsfeld ei välittänyt ei välittänyt siitä". Muistiinpanojen mukaan Rumsfeld sanoi:"Pankaa töpinäksi. Nuohotkaa se kaikki. Asiaankuuluvat ja -kuulumattomat jutut." **** Asevalvontaohjelmaa ei kuitenkaan pidetä yhtä tehokkaana kuin Saddamin syrjäyttämistä. Raportissa kirjoitetaan: Jos Saddam Hussein jäisi valtaan "se kohottaisi hänen kuvaansa arabimaailman johtajana. Hussein voisi kerskua "voitollaan" vastustajistaan." Siksi nostetaan esiin sotilaallisen intervention tarve.
Sunday Heraldin kirjoitus lainaa asiakirjaa :
"It says 'the central dilemma' for the US administration is that 'the American people continue to demand plentiful and cheap energy without sacrifice or inconvenience'. With the 'energy sector in critical condition, a crisis could erupt at any time [which] could have potentially enormous impact on the US ... and would affect US national security and foreign policy in dramatic ways."
Eli Yhdysvaltojen hallinto pitää tilanteen tulkintansa mukaan keskeisenä dilemmana sitä, että amerikkalaiset vaativat runsaasti ja halpaa energiaa ilman uhrauksia, vaivaa ja epämukavuutta. Siis maailman mallimaan pitä saada yhä lisää energiaa lisääntyvistä sotilaallisista kustannuksista ja ulkomaailman kohteille aiheutuvista uhrauksista välittämättä, jotta Yhdysvaltojen kansallinen turvallisuus ja ulkopolitiikka pärjäävät maailmalla. Koska Yhdysvallat ei enää koskaan tule olemaan energiaomavarainen, raportti kehottaa huhtikuussa 2001 "arvioimaan uudelleen energian roolia Yhdysvaltojen ulkopolitiikassa".
Irak kansallisti alueensa öljyntuotannon kansainvälisiltä öljy-yhtiöiltä itselleen vuonna 1960- ja 70-luvuilla. Raportti esittää Irakin itsenäiseen öljyhanojensa kääntelyyn puuttumista. Irakin nykyinen tuotanto on miljoona tynnyriä. Bushin taloudellinen neuvonantaja Lawrence Lindsey onkin sanonut: "Kun Irakissa tapahtuu hallinnon vaihdos, maailman öljyntuotantoa voitaisiin lisätä kolmesta viiteen miljoonaan tynnyriin päivässä" (TA 1.11.02). Laskelmissa on mukana Irakin miehityksen myötä Opecin ja Saudi-Arabian heikentynyt asema.
* * *
Syyskuun 20. päivänä julkisuuteen tullut ja kongressille esitetty toinen asiakirja, "Kansallisen turvallisuuden strategia", on selkeämmin suoraan julkisuudelle suunnattu selonteko Yhdysvaltojen uudesta sotilaallisesta opista.
http://www.whitehouse.gov/nsc/nss.html
Jay Bookman esittää kriittisessä analyysissaan
(http://www.accessatlanta.com/ajc/opinion/0902/29bookman .html) raportin osana Yhdysvaltojen nykyjohdossa vallitsevia vahvoja imperiumin rakentamisen kaavailuja.(Myös TA 6.10. on tuonut esille Bookmanin kirjoituksen sisältöä suomeksi.)
"Kansallisen turvallisuuden strategia" merkitsee selvää poikkeamista aiemmista julkilausutuista tavoitteista. Siinä on hahmoteltu USA:n uusi aggressiivinen ulko- ja sotilaspolitiikka, oppi ennaltaehkäisevistä iskuista ja "amerikkalainen internationalismi", jolla tarkoitetaan piittaamattomuutta kansainvälisestä mielipiteestä, mikäli USA:n edut niin vaativat. Asiakirjassa sanotaan, että "paras puolustus on hyvä hyökkäys". Jos Yhdysvaltojen elintärkeät edut joutuvat uhatuksi Yhdysvallat katsoo oikeudekseen aloittaa "ennaltaehkäisevän" iskun eli hyökätä silloin, kun Yhdysvallat katsoo omasta mielestään itseään uhattavan jossakin tai jostain käsin.
Kansallisen turvallisuuden strategia perustuu USA:n pysyvään, kansainvälisistä sopimuksista piittaamattomaan sotilaalliseen ja taloudelliseen herruuteen maapallon kaikilla alueilla. Siinä visioidaan USA:n globaalin sotilaallisen läsnäolon voimakasta laajentamista. "USA tulee tarvitsemaan tukikohtia läntisessä Euroopassa ja koillisessa Aasiassa ja niiden ulkopuolella samoin kuin tilapäisiä järjestelyjä USA:n joukkojen kaukosijoittamiselle."
* * *
Kansallisen turvallisuuden strategiapaperi ei ole laadittu suinkaan jostain vuoden 2001 terrori-iskun sanelemista äkillisistä tarpeista. Bookmanin mukaan asiakirjan toistuvat viittaukset terrorismiin ovat jopa harhaanjohtavia, sillä uuden kansallisen turvallisuusstrategian laatiminen ei alkanut syyskuun 11. päivän jälkeen, vaan jo ennen sitä. Asiakirjan esikuvana, jopa kieleltään, voidaan pitää uuskonservatiivisen The Project for the New American Century -nimisen instituutin syyskuussa 2000, siis jo ennen George W. Bushin presidentiksi valintaa hänen lähipiirilleen laatimaa raporttia.
http://www.newamericancentury.org/RebuildingAmericasDef enses.pdf
"Koskaan historiassa Amerikan edut ja ihanteet eivät ole vaikuttaneet yhtä paljon kansainväliseen turvallisuusjärjestykseen", sanottiin vuoden 2000 raportissa. "Tämän alkavan vuosisadan haaste on suojella ja vahvistaa tätä 'Amerikkalaista rauhaa'."
Tuo vuoden 2000 raportti on kauttaaltaan kuin Bushin nykyisen politiikan ohjekirja. Bushin hallinto on yrittänyt toteuttaa useimmat sen suosituksista. Raportti esimerkiksi vaati ABM-sopimuksen romuttamista ja sitoutumista tähtien sota -suunnitelmaan. Bushin hallinto on omaksunut tämän linjan. Raportti suositteli, että maailmanlaajuisen Pax Americanan vahvistamiseksi USA:n tulisi kasvattaa sotilasmenojen osuutta bkt:stä kolmesta 3,8 prosenttiin, mikä on myös tehty.
Raportissa myös mainittiin nimeltä Iran, Irak ja Pohjois-Korea ensisijaisina lyhyen aikavälin kohteina paljon ennen kuin Bush nimesi maat "pahan akseliksi" Ja paljon ennen kuin Bush alkoi vaatia Irakin "hallinnon vaihtamista" raportissa arvosteltiin sitä, että Pentagonin tähänastisissa sotasuunnitelmissa Irakia ja Pohjois-Koreaa vastaan ei ole varauduttu tarvittavaan voimakäyttöön "näiden hallintojen poistamiseksi vallasta".
Jotta mikään maa ei uskaltaisi uhmata USA:ta raportissa suositeltiin USA:n sotilaallisen läsnäolon levittämistä paljon laajemmalle kuin niihin vajaaseen 130 maahan, joihin USA:n
joukkoja on jo sijoitettuna. Raportin mukaan USA tarvitsee pysyviä tukikohtia Lähi-idässä, Kaakkois-Euroopassa, Latinalaisessa Amerikassa ja Kaakkois-Aasiassa maissa, joissa
niitä ei vielä ole.
Vuoden 2000 raportissa myönnetään suoraan sen olevan velkaa jo vuonna 1992 puolustusministeriössä laaditulle asiakirjalle. Yhdysvaltalaiset yksityiskohtaiset ja pitkään harkitut hankkeet Irakin ja Persianlahden öljyn haltuun ottamiseksi ovat odottaneet vain sopivaa hetkeä.
Terrorismin vastainen sota tarjosi tämän hetken. USA:n puolustusministeri Donald Rumsfeld käski avustajiaan laatimaan suunnitelmat iskusta Irakiin 11.9.2001 vain viisi tuntia terrori-iskujen jälkeen. Näin siitä huolimatta, että mitään todisteita Saddam Husseinin yhteydestä terrori-iskuun ei ollut, kertoi yhdysvaltalainen uutiskanava CBS News 4.syyskuuta 2002 (TA 13.9.02). CBS Newsin toimittaja David Martinin uutinen perustui Rumsfeldin avustajien muistiinpanoihin. He olivat Rumsfeldin kanssa kansallisessa sotilaallisessa komentokeskuksessa 11.9. Kansallinen turvallisuusvirasto oli siepannut iskun jälkeen iskuihin viittaavia puheluja. Vaikka nämä tiedustelutiedot viittasivat lähinnä Osama bin Ladeniin ja Afganistaniin, Rumsfeld määräsi sotilaat aloittamaan hyökkäyssuunnitelmien teon. Rumsfeld sanoi klo 14.30 avustajien muistiinpanojen mukaan, että hän halusi "parasta infoa nopeasti" Arvioikaa onko se tarpeeksi hyvää iskeä SH:ta vastaan samalla kertaa. Ei vain UBL:ta." SH viittasi Saddam Husseiniin, UBL Osama bin Ladeniin. TA:n välittämän uutisen mukaan David Martin totesi, että vuosi iskun jälkeen "on edelleen hyvin vähän todisteita Irakin osuudesta syyskuun 11. Päivän hyökkäyksiin, mutta jos muistiinpanot ovat tarkat, Rumsfeld ei välittänyt ei välittänyt siitä". Muistiinpanojen mukaan Rumsfeld sanoi:"Pankaa töpinäksi. Nuohotkaa se kaikki. Asiaankuuluvat ja -kuulumattomat jutut." **** Asevalvontaohjelmaa ei kuitenkaan pidetä yhtä tehokkaana kuin Saddamin syrjäyttämistä. Raportissa kirjoitetaan: Jos Saddam Hussein jäisi valtaan "se kohottaisi hänen kuvaansa arabimaailman johtajana. Hussein voisi kerskua "voitollaan" vastustajistaan." Siksi nostetaan esiin sotilaallisen intervention tarve.
Sunday Heraldin kirjoitus lainaa asiakirjaa :
"It says 'the central dilemma' for the US administration is that 'the American people continue to demand plentiful and cheap energy without sacrifice or inconvenience'. With the 'energy sector in critical condition, a crisis could erupt at any time [which] could have potentially enormous impact on the US ... and would affect US national security and foreign policy in dramatic ways."
Eli Yhdysvaltojen hallinto pitää tilanteen tulkintansa mukaan keskeisenä dilemmana sitä, että amerikkalaiset vaativat runsaasti ja halpaa energiaa ilman uhrauksia, vaivaa ja epämukavuutta. Siis maailman mallimaan pitä saada yhä lisää energiaa lisääntyvistä sotilaallisista kustannuksista ja ulkomaailman kohteille aiheutuvista uhrauksista välittämättä, jotta Yhdysvaltojen kansallinen turvallisuus ja ulkopolitiikka pärjäävät maailmalla. Koska Yhdysvallat ei enää koskaan tule olemaan energiaomavarainen, raportti kehottaa huhtikuussa 2001 "arvioimaan uudelleen energian roolia Yhdysvaltojen ulkopolitiikassa".
Irak kansallisti alueensa öljyntuotannon kansainvälisiltä öljy-yhtiöiltä itselleen vuonna 1960- ja 70-luvuilla. Raportti esittää Irakin itsenäiseen öljyhanojensa kääntelyyn puuttumista. Irakin nykyinen tuotanto on miljoona tynnyriä. Bushin taloudellinen neuvonantaja Lawrence Lindsey onkin sanonut: "Kun Irakissa tapahtuu hallinnon vaihdos, maailman öljyntuotantoa voitaisiin lisätä kolmesta viiteen miljoonaan tynnyriin päivässä" (TA 1.11.02). Laskelmissa on mukana Irakin miehityksen myötä Opecin ja Saudi-Arabian heikentynyt asema.
* * *
Syyskuun 20. päivänä julkisuuteen tullut ja kongressille esitetty toinen asiakirja, "Kansallisen turvallisuuden strategia", on selkeämmin suoraan julkisuudelle suunnattu selonteko Yhdysvaltojen uudesta sotilaallisesta opista.
http://www.whitehouse.gov/nsc/nss.html
Jay Bookman esittää kriittisessä analyysissaan
(http://www.accessatlanta.com/ajc/opinion/0902/29bookman .html) raportin osana Yhdysvaltojen nykyjohdossa vallitsevia vahvoja imperiumin rakentamisen kaavailuja.(Myös TA 6.10. on tuonut esille Bookmanin kirjoituksen sisältöä suomeksi.)
"Kansallisen turvallisuuden strategia" merkitsee selvää poikkeamista aiemmista julkilausutuista tavoitteista. Siinä on hahmoteltu USA:n uusi aggressiivinen ulko- ja sotilaspolitiikka, oppi ennaltaehkäisevistä iskuista ja "amerikkalainen internationalismi", jolla tarkoitetaan piittaamattomuutta kansainvälisestä mielipiteestä, mikäli USA:n edut niin vaativat. Asiakirjassa sanotaan, että "paras puolustus on hyvä hyökkäys". Jos Yhdysvaltojen elintärkeät edut joutuvat uhatuksi Yhdysvallat katsoo oikeudekseen aloittaa "ennaltaehkäisevän" iskun eli hyökätä silloin, kun Yhdysvallat katsoo omasta mielestään itseään uhattavan jossakin tai jostain käsin.
Kansallisen turvallisuuden strategia perustuu USA:n pysyvään, kansainvälisistä sopimuksista piittaamattomaan sotilaalliseen ja taloudelliseen herruuteen maapallon kaikilla alueilla. Siinä visioidaan USA:n globaalin sotilaallisen läsnäolon voimakasta laajentamista. "USA tulee tarvitsemaan tukikohtia läntisessä Euroopassa ja koillisessa Aasiassa ja niiden ulkopuolella samoin kuin tilapäisiä järjestelyjä USA:n joukkojen kaukosijoittamiselle."
* * *
Kansallisen turvallisuuden strategiapaperi ei ole laadittu suinkaan jostain vuoden 2001 terrori-iskun sanelemista äkillisistä tarpeista. Bookmanin mukaan asiakirjan toistuvat viittaukset terrorismiin ovat jopa harhaanjohtavia, sillä uuden kansallisen turvallisuusstrategian laatiminen ei alkanut syyskuun 11. päivän jälkeen, vaan jo ennen sitä. Asiakirjan esikuvana, jopa kieleltään, voidaan pitää uuskonservatiivisen The Project for the New American Century -nimisen instituutin syyskuussa 2000, siis jo ennen George W. Bushin presidentiksi valintaa hänen lähipiirilleen laatimaa raporttia.
http://www.newamericancentury.org/RebuildingAmericasDef enses.pdf
"Koskaan historiassa Amerikan edut ja ihanteet eivät ole vaikuttaneet yhtä paljon kansainväliseen turvallisuusjärjestykseen", sanottiin vuoden 2000 raportissa. "Tämän alkavan vuosisadan haaste on suojella ja vahvistaa tätä 'Amerikkalaista rauhaa'."
Tuo vuoden 2000 raportti on kauttaaltaan kuin Bushin nykyisen politiikan ohjekirja. Bushin hallinto on yrittänyt toteuttaa useimmat sen suosituksista. Raportti esimerkiksi vaati ABM-sopimuksen romuttamista ja sitoutumista tähtien sota -suunnitelmaan. Bushin hallinto on omaksunut tämän linjan. Raportti suositteli, että maailmanlaajuisen Pax Americanan vahvistamiseksi USA:n tulisi kasvattaa sotilasmenojen osuutta bkt:stä kolmesta 3,8 prosenttiin, mikä on myös tehty.
Raportissa myös mainittiin nimeltä Iran, Irak ja Pohjois-Korea ensisijaisina lyhyen aikavälin kohteina paljon ennen kuin Bush nimesi maat "pahan akseliksi" Ja paljon ennen kuin Bush alkoi vaatia Irakin "hallinnon vaihtamista" raportissa arvosteltiin sitä, että Pentagonin tähänastisissa sotasuunnitelmissa Irakia ja Pohjois-Koreaa vastaan ei ole varauduttu tarvittavaan voimakäyttöön "näiden hallintojen poistamiseksi vallasta".
Jotta mikään maa ei uskaltaisi uhmata USA:ta raportissa suositeltiin USA:n sotilaallisen läsnäolon levittämistä paljon laajemmalle kuin niihin vajaaseen 130 maahan, joihin USA:n
joukkoja on jo sijoitettuna. Raportin mukaan USA tarvitsee pysyviä tukikohtia Lähi-idässä, Kaakkois-Euroopassa, Latinalaisessa Amerikassa ja Kaakkois-Aasiassa maissa, joissa
niitä ei vielä ole.
Vuoden 2000 raportissa myönnetään suoraan sen olevan velkaa jo vuonna 1992 puolustusministeriössä laaditulle asiakirjalle. Yhdysvaltalaiset yksityiskohtaiset ja pitkään harkitut hankkeet Irakin ja Persianlahden öljyn haltuun ottamiseksi ovat odottaneet vain sopivaa hetkeä.
Terrorismin vastainen sota tarjosi tämän hetken. USA:n puolustusministeri Donald Rumsfeld käski avustajiaan laatimaan suunnitelmat iskusta Irakiin 11.9.2001 vain viisi tuntia terrori-iskujen jälkeen. Näin siitä huolimatta, että mitään todisteita Saddam Husseinin yhteydestä terrori-iskuun ei ollut, kertoi yhdysvaltalainen uutiskanava CBS News 4.syyskuuta 2002 (TA 13.9.02). CBS Newsin toimittaja David Martinin uutinen perustui Rumsfeldin avustajien muistiinpanoihin. He olivat Rumsfeldin kanssa kansallisessa sotilaallisessa komentokeskuksessa 11.9. Kansallinen turvallisuusvirasto oli siepannut iskun jälkeen iskuihin viittaavia puheluja. Vaikka nämä tiedustelutiedot viittasivat lähinnä Osama bin Ladeniin ja Afganistaniin, Rumsfeld määräsi sotilaat aloittamaan hyökkäyssuunnitelmien teon. Rumsfeld sanoi klo 14.30 avustajien muistiinpanojen mukaan, että hän halusi "parasta infoa nopeasti" Arvioikaa onko se tarpeeksi hyvää iskeä SH:ta vastaan samalla kertaa. Ei vain UBL:ta." SH viittasi Saddam Husseiniin, UBL Osama bin Ladeniin. TA:n välittämän uutisen mukaan David Martin totesi, että vuosi iskun jälkeen "on edelleen hyvin vähän todisteita Irakin osuudesta syyskuun 11. Päivän hyökkäyksiin, mutta jos muistiinpanot ovat tarkat, Rumsfeld ei välittänyt ei välittänyt siitä". Muistiinpanojen mukaan Rumsfeld sanoi:"Pankaa töpinäksi. Nuohotkaa se kaikki. Asiaankuuluvat ja -kuulumattomat jutut." **** Asevalvontaohjelmaa ei kuitenkaan pidetä yhtä tehokkaana kuin Saddamin syrjäyttämistä. Raportissa kirjoitetaan: Jos Saddam Hussein jäisi valtaan "se kohottaisi hänen kuvaansa arabimaailman johtajana. Hussein voisi kerskua "voitollaan" vastustajistaan." Siksi nostetaan esiin sotilaallisen intervention tarve.
Sunday Heraldin kirjoitus lainaa asiakirjaa :
"It says 'the central dilemma' for the US administration is that 'the American people continue to demand plentiful and cheap energy without sacrifice or inconvenience'. With the 'energy sector in critical condition, a crisis could erupt at any time [which] could have potentially enormous impact on the US ... and would affect US national security and foreign policy in dramatic ways."
Eli Yhdysvaltojen hallinto pitää tilanteen tulkintansa mukaan keskeisenä dilemmana sitä, että amerikkalaiset vaativat runsaasti ja halpaa energiaa ilman uhrauksia, vaivaa ja epämukavuutta. Siis maailman mallimaan pitä saada yhä lisää energiaa lisääntyvistä sotilaallisista kustannuksista ja ulkomaailman kohteille aiheutuvista uhrauksista välittämättä, jotta Yhdysvaltojen kansallinen turvallisuus ja ulkopolitiikka pärjäävät maailmalla. Koska Yhdysvallat ei enää koskaan tule olemaan energiaomavarainen, raportti kehottaa huhtikuussa 2001 "arvioimaan uudelleen energian roolia Yhdysvaltojen ulkopolitiikassa".
Irak kansallisti alueensa öljyntuotannon kansainvälisiltä öljy-yhtiöiltä itselleen vuonna 1960- ja 70-luvuilla. Raportti esittää Irakin itsenäiseen öljyhanojensa kääntelyyn puuttumista. Irakin nykyinen tuotanto on miljoona tynnyriä. Bushin taloudellinen neuvonantaja Lawrence Lindsey onkin sanonut: "Kun Irakissa tapahtuu hallinnon vaihdos, maailman öljyntuotantoa voitaisiin lisätä kolmesta viiteen miljoonaan tynnyriin päivässä" (TA 1.11.02). Laskelmissa on mukana Irakin miehityksen myötä Opecin ja Saudi-Arabian heikentynyt asema.
* * *
Syyskuun 20. päivänä julkisuuteen tullut ja kongressille esitetty toinen asiakirja, "Kansallisen turvallisuuden strategia", on selkeämmin suoraan julkisuudelle suunnattu selonteko Yhdysvaltojen uudesta sotilaallisesta opista.
http://www.whitehouse.gov/nsc/nss.html
Jay Bookman esittää kriittisessä analyysissaan
(http://www.accessatlanta.com/ajc/opinion/0902/29bookman .html) raportin osana Yhdysvaltojen nykyjohdossa vallitsevia vahvoja imperiumin rakentamisen kaavailuja.(Myös TA 6.10. on tuonut esille Bookmanin kirjoituksen sisältöä suomeksi.)
"Kansallisen turvallisuuden strategia" merkitsee selvää poikkeamista aiemmista julkilausutuista tavoitteista. Siinä on hahmoteltu USA:n uusi aggressiivinen ulko- ja sotilaspolitiikka, oppi ennaltaehkäisevistä iskuista ja "amerikkalainen internationalismi", jolla tarkoitetaan piittaamattomuutta kansainvälisestä mielipiteestä, mikäli USA:n edut niin vaativat. Asiakirjassa sanotaan, että "paras puolustus on hyvä hyökkäys". Jos Yhdysvaltojen elintärkeät edut joutuvat uhatuksi Yhdysvallat katsoo oikeudekseen aloittaa "ennaltaehkäisevän" iskun eli hyökätä silloin, kun Yhdysvallat katsoo omasta mielestään itseään uhattavan jossakin tai jostain käsin.
Kansallisen turvallisuuden strategia perustuu USA:n pysyvään, kansainvälisistä sopimuksista piittaamattomaan sotilaalliseen ja taloudelliseen herruuteen maapallon kaikilla alueilla. Siinä visioidaan USA:n globaalin sotilaallisen läsnäolon voimakasta laajentamista. "USA tulee tarvitsemaan tukikohtia läntisessä Euroopassa ja koillisessa Aasiassa ja niiden ulkopuolella samoin kuin tilapäisiä järjestelyjä USA:n joukkojen kaukosijoittamiselle."
* * *
Kansallisen turvallisuuden strategiapaperi ei ole laadittu suinkaan jostain vuoden 2001 terrori-iskun sanelemista äkillisistä tarpeista. Bookmanin mukaan asiakirjan toistuvat viittaukset terrorismiin ovat jopa harhaanjohtavia, sillä uuden kansallisen turvallisuusstrategian laatiminen ei alkanut syyskuun 11. päivän jälkeen, vaan jo ennen sitä. Asiakirjan esikuvana, jopa kieleltään, voidaan pitää uuskonservatiivisen The Project for the New American Century -nimisen instituutin syyskuussa 2000, siis jo ennen George W. Bushin presidentiksi valintaa hänen lähipiirilleen laatimaa raporttia.
http://www.newamericancentury.org/RebuildingAmericasDef enses.pdf
"Koskaan historiassa Amerikan edut ja ihanteet eivät ole vaikuttaneet yhtä paljon kansainväliseen turvallisuusjärjestykseen", sanottiin vuoden 2000 raportissa. "Tämän alkavan vuosisadan haaste on suojella ja vahvistaa tätä 'Amerikkalaista rauhaa'."
Tuo vuoden 2000 raportti on kauttaaltaan kuin Bushin nykyisen politiikan ohjekirja. Bushin hallinto on yrittänyt toteuttaa useimmat sen suosituksista. Raportti esimerkiksi vaati ABM-sopimuksen romuttamista ja sitoutumista tähtien sota -suunnitelmaan. Bushin hallinto on omaksunut tämän linjan. Raportti suositteli, että maailmanlaajuisen Pax Americanan vahvistamiseksi USA:n tulisi kasvattaa sotilasmenojen osuutta bkt:stä kolmesta 3,8 prosenttiin, mikä on myös tehty.
Raportissa myös mainittiin nimeltä Iran, Irak ja Pohjois-Korea ensisijaisina lyhyen aikavälin kohteina paljon ennen kuin Bush nimesi maat "pahan akseliksi" Ja paljon ennen kuin Bush alkoi vaatia Irakin "hallinnon vaihtamista" raportissa arvosteltiin sitä, että Pentagonin tähänastisissa sotasuunnitelmissa Irakia ja Pohjois-Koreaa vastaan ei ole varauduttu tarvittavaan voimakäyttöön "näiden hallintojen poistamiseksi vallasta".
Jotta mikään maa ei uskaltaisi uhmata USA:ta raportissa suositeltiin USA:n sotilaallisen läsnäolon levittämistä paljon laajemmalle kuin niihin vajaaseen 130 maahan, joihin USA:n
joukkoja on jo sijoitettuna. Raportin mukaan USA tarvitsee pysyviä tukikohtia Lähi-idässä, Kaakkois-Euroopassa, Latinalaisessa Amerikassa ja Kaakkois-Aasiassa maissa, joissa
niitä ei vielä ole.
Vuoden 2000 raportissa myönnetään suoraan sen olevan velkaa jo vuonna 1992 puolustusministeriössä laaditulle asiakirjalle. Yhdysvaltalaiset yksityiskohtaiset ja pitkään harkitut hankkeet Irakin ja Persianlahden öljyn haltuun ottamiseksi ovat odottaneet vain sopivaa hetkeä.
Terrorismin vastainen sota tarjosi tämän hetken. USA:n puolustusministeri Donald Rumsfeld käski avustajiaan laatimaan suunnitelmat iskusta Irakiin 11.9.2001 vain viisi tuntia terrori-iskujen jälkeen. Näin siitä huolimatta, että mitään todisteita Saddam Husseinin yhteydestä terrori-iskuun ei ollut, kertoi yhdysvaltalainen uutiskanava CBS News 4.syyskuuta 2002 (TA 13.9.02). CBS Newsin toimittaja David Martinin uutinen perustui Rumsfeldin avustajien muistiinpanoihin. He olivat Rumsfeldin kanssa kansallisessa sotilaallisessa komentokeskuksessa 11.9. Kansallinen turvallisuusvirasto oli siepannut iskun jälkeen iskuihin viittaavia puheluja. Vaikka nämä tiedustelutiedot viittasivat lähinnä Osama bin Ladeniin ja Afganistaniin, Rumsfeld määräsi sotilaat aloittamaan hyökkäyssuunnitelmien teon. Rumsfeld sanoi klo 14.30 avustajien muistiinpanojen mukaan, että hän halusi "parasta infoa nopeasti" Arvioikaa onko se tarpeeksi hyvää iskeä SH:ta vastaan samalla kertaa. Ei vain UBL:ta." SH viittasi Saddam Husseiniin, UBL Osama bin Ladeniin. TA:n välittämän uutisen mukaan David Martin totesi, että vuosi iskun jälkeen "on edelleen hyvin vähän todisteita Irakin osuudesta syyskuun 11. Päivän hyökkäyksiin, mutta jos muistiinpanot ovat tarkat, Rumsfeld ei välittänyt ei välittänyt siitä". Muistiinpanojen mukaan Rumsfeld sanoi:"Pankaa töpinäksi. Nuohotkaa se kaikki. Asiaankuuluvat ja -kuulumattomat jutut." ****
Joku USAnisti sekosi ja alkoi kirjoittamaan nikilläni kopioita kirjoituksestani. Tämä vain tiedoksi kaikille. Ei siitä haittaa ole, mutta ylläpito näkee kyllä ip-osoitteesta, etten se ole minä joka massapostittaa.
Tuollainen toiminta on huvittava osoitus usanistin nöyryyttävästä tappiosta :)))
Nimimerkki "Heh" näkee suunnattomasti vaivaa osoittaakseen USAn koko planeettaa uhkaavaksi suureksi saatanaksi.
"Heh" on nyt hätääntyessään alkanut argumentoida kopioi-liimaa - periaatteella saittiin kaikkea sitä, mitä hän on ilmeisesti koko valveillaoloaikansa tottunut harrastamaan: USAn todistamista suureksi vaaraksi ihmiskunnalle.
Totuushan on monessa kohtaa ja ensisijaisesti muualla.
Ei kai se USA itsessään mikään uhka ole. Bush ja roistokoplansa sitä kyllä voivat olla.
En toki ala hätääntyä, älä huoli. Eikä minun ole tarvis osoittaa USA:aa suureksi saatanaksi. Sen omat pahuudet puhuvat peiteltynä ja salailtunakin riittävästi puolestaan :)))
asiallisesta koosteesta.
Kun USA:n omaksumiin uusiin linjauksiin - jotka siis löytyvät myös kirjallisesti dokumentoituina ja virallisina ohjelmapapereina - lisätään mm. se että oma taannoinen pääministerimme Lipponen kävi joulukuussa 02 Bushin tykönä kehumassa tämän "johtajuutta" ja liittämässä Suomen Bushin "koalitioon", aletaankin saada kokonaiskuva siitä millaisessa touhussa Suomikin on ollut mukana. Ko. termithän (siis johtajuus ja koalitio) tulevat suoraan virallisesta ohjelmajulistuksesta, ja niiden merkityksessä ei ollut Lipposen vierailun tapahtumahetkellä mitään tulkinnanvaraista.
Ilmeisesti Lipponen onnistui sitomaan Suomen Bushin sotapolitiikkaan varsin perusteellisesti, koska myös nykyinen hallituksemme - kaikesta asian ympärille syntyneestä julkisesta kohusta täysin piittaamatta - jatkaa yhä Bushin koalition tukemista. Mm. sillä kauppavaltuuskunnalla, joka ahneena kiirehti Irakiin ehtiäkseen poimia varhaisia matoja, ja jonka kaksi jäsentä ammuttiin, oli ulkoministeriön diplomaattinen tuki. Samoin sisäministeriömme on kouluttanut poliiseja miehityshallinnon käyttöön. Samoin on asiantuntija Helena Ranta annettu koalition käyttöön, vaikka hän yleensä on saanut tehtävänantonsa vain YK:lta.
Koskahan Suomen Irak-politiikasta tehtäisiin täydellinen selvitys?