Keskustan juuret ovat syvällä Suomen itsenäisyyden historiassa, vapaan talonpojan oikeudessa päättää omista asioistaan ja oikeudesta osallistua demokraattisesti myös päättämään valtakunnan asioista. Yleinen äänioikeus vahvisti tämän aikanaan ja Maalaisliitto oli yksi selkeimmistä vastavoimista sosialismille ja kommunismille, kun Suomi itsenäistyi.
2. maailmansodan jälkeinen historia ja Suomen hankalat suhteet NL:oon saivat aikaan, että Maalaisliiton oli saatava itselleen hyväksyntä ennen muuta Moskovasta. Siihen ei ollut muuta ratkaisua kuin pysyttäytyä erillään "kapitalismista" ja "äärioikeistosta", eli kokoomuksesta. Syntyi punamullan ja virkamieshallitusten kierre, josta punamullan perinne näyttäisi jatkuvan, vaikka NL on jo aikaa sitten kuollut ja kuopattu.
Viime eduskuntavaaleissa äänestäjät näyttivät polarisoituvan kahden päävaihtoehdon - kahden päävastustajan - suhteen, kun hyvin moni äänestäjä otti omalla puolue- ja ehdokasvalinnallaan samalla kantaa myös siihen, johtaako maata SDP vai Suomen Keskusta.
Asetelma muistutti itse asiassa monia länsimaisia demokratioita, joissa on vallalla kahden vahvan puolueen järjestelmä, joista jompi kumpi on vuorollaan hallitusvastuussa pienempien puolueiden tukemana, toisen suuren ollessa silloin automaattisesti oppositiossa.
Minusta voisi olla hyvä, jos keskusta alkaisi vähitellen ottaa sille perinteisesti kuuluneen roolin vasemmiston vaihtoehtona, maltillisena oikeistona.
Kokoomus näyttää ainakin tilapäisesti hukanneen pallonsa. Ja jos kokoomus alkaa puheenjohtajavaihdoksensa myötä siirtyä enemmän oikealle, tarjoutuu tässä keskustalle hyvä tilaisuus omaksua itselleen se maltillisen oikeiston rooli, jota kokoomus ei ole osannut hoitaa, ei ainakaan sen valossa, että kokoomuksen kannatuksesta on 3-4 vuodessa sulanut pois n 5 %-yksikköä, eli enemmän kuin 20%.
Minusta nimittäin ei oikein tunnu järkeen käyvältä, jos eduskunnan suurin ei-sosialistinen puolue ripustautuu päävastustajansa, SDP:n kaulaan ja ryhtyy toteuttamaan mm. SAK:n sanelemaa tupo-politiikkaa ja toteuttamaan mm. SDP:n sanelemaa yritysverotusta.
Pikemminkin odottaisi, että keskusta politiikassaan ajaisi vahvasti yrittämisen toimintaedellytysten parantamista kaikilla rintamilla ja nyt ajankohtaisesti erityisesti yritysverotuksen yksinkertaistamisen lisäksi myös vaatimalla elintarvikkeiden ja palvelujen al-veron alentamista.
Näille vaatimuksilleen keskusta saisi välittömästi myös eduskunnan ei-sosialistisen opposition tuen, jolloin keskustan nykyinen hallituskumppani ja vasemmisto-oppositio jäisivät kirkkaasti vähemmistöön.
Minusta olisi luontevaa, jos keskusta ottaisi Suomessa maltillisen oikeiston tehtävät hoitaakseen, kun kokoomus näyttää olevan niin hukassa, ettei se siihen kykene.
SDP:N ja SAK:n johtamassa hallituksessa istuminen ei vain johda tähän tavoitteeseen. Punamulta vain jatkaa historiallista, yhteiskuntaa jäykistävää perinnettä, jolle Suomessa ei ole enää ainakaan ulkopoliittista tarvetta.
Eikö siis olisi aika, että keskustalaiset alkaisivat myös sisäpolitiikassa kyseenalaistaa sen näkemyksen, että SDP:n on aina oltava hallituksessa, tai muutoin...?
2. maailmansodan jälkeinen historia ja Suomen hankalat suhteet NL:oon saivat aikaan, että Maalaisliiton oli saatava itselleen hyväksyntä ennen muuta Moskovasta. Siihen ei ollut muuta ratkaisua kuin pysyttäytyä erillään "kapitalismista" ja "äärioikeistosta", eli kokoomuksesta. Syntyi punamullan ja virkamieshallitusten kierre, josta punamullan perinne näyttäisi jatkuvan, vaikka NL on jo aikaa sitten kuollut ja kuopattu.
Viime eduskuntavaaleissa äänestäjät näyttivät polarisoituvan kahden päävaihtoehdon - kahden päävastustajan - suhteen, kun hyvin moni äänestäjä otti omalla puolue- ja ehdokasvalinnallaan samalla kantaa myös siihen, johtaako maata SDP vai Suomen Keskusta.
Asetelma muistutti itse asiassa monia länsimaisia demokratioita, joissa on vallalla kahden vahvan puolueen järjestelmä, joista jompi kumpi on vuorollaan hallitusvastuussa pienempien puolueiden tukemana, toisen suuren ollessa silloin automaattisesti oppositiossa.
Minusta voisi olla hyvä, jos keskusta alkaisi vähitellen ottaa sille perinteisesti kuuluneen roolin vasemmiston vaihtoehtona, maltillisena oikeistona.
Kokoomus näyttää ainakin tilapäisesti hukanneen pallonsa. Ja jos kokoomus alkaa puheenjohtajavaihdoksensa myötä siirtyä enemmän oikealle, tarjoutuu tässä keskustalle hyvä tilaisuus omaksua itselleen se maltillisen oikeiston rooli, jota kokoomus ei ole osannut hoitaa, ei ainakaan sen valossa, että kokoomuksen kannatuksesta on 3-4 vuodessa sulanut pois n 5 %-yksikköä, eli enemmän kuin 20%.
Minusta nimittäin ei oikein tunnu järkeen käyvältä, jos eduskunnan suurin ei-sosialistinen puolue ripustautuu päävastustajansa, SDP:n kaulaan ja ryhtyy toteuttamaan mm. SAK:n sanelemaa tupo-politiikkaa ja toteuttamaan mm. SDP:n sanelemaa yritysverotusta.
Pikemminkin odottaisi, että keskusta politiikassaan ajaisi vahvasti yrittämisen toimintaedellytysten parantamista kaikilla rintamilla ja nyt ajankohtaisesti erityisesti yritysverotuksen yksinkertaistamisen lisäksi myös vaatimalla elintarvikkeiden ja palvelujen al-veron alentamista.
Näille vaatimuksilleen keskusta saisi välittömästi myös eduskunnan ei-sosialistisen opposition tuen, jolloin keskustan nykyinen hallituskumppani ja vasemmisto-oppositio jäisivät kirkkaasti vähemmistöön.
Minusta olisi luontevaa, jos keskusta ottaisi Suomessa maltillisen oikeiston tehtävät hoitaakseen, kun kokoomus näyttää olevan niin hukassa, ettei se siihen kykene.
SDP:N ja SAK:n johtamassa hallituksessa istuminen ei vain johda tähän tavoitteeseen. Punamulta vain jatkaa historiallista, yhteiskuntaa jäykistävää perinnettä, jolle Suomessa ei ole enää ainakaan ulkopoliittista tarvetta.
Eikö siis olisi aika, että keskustalaiset alkaisivat myös sisäpolitiikassa kyseenalaistaa sen näkemyksen, että SDP:n on aina oltava hallituksessa, tai muutoin...?
Vastaukset 22
Vanhimmat
Minusta on nyky-Suomessa turha puhua oikeistosta ja vasemmista. Tuolla vanhalla mittapuulla laskien oikeistoon on tungosta, ei sinne enää Keskustaa tarvita. Suurista puolueista Lipposen johtamat demarit ovat olleet oikeistolaisin ja sitten vasta Kokoomus. Asia on tosin nyt muuttumassa, kun demarit irtaantuvat Lipposesta, nykyisen hallituksen ministereita ei enää voi sanoa kokoomukselaisia oikeistolaisemmiksi.
Parempi jako on suhtautuminen sosiaaliseen ja alueelliseen tasapainoon. Siinä kokdem (oikeisto)ajaa tasapainon järkyttämistä ja Keskusta sen ylläpitoa. Kaikissa puolueissa suhtaudutaan yrittäjyyteen myönteisesti. Tosin tällä kokdem-porukalla on enemmän mielessä suuryritykset. Sen sijaan keskusta kehittäisi työllisyyden kannalta tärkeää pienyrittäjyyttä. Pitkällä kokdem-kaudella pienet yrittäjät joutuivat vaikeuksiin ja niiden määrä on pudonnut voimakkaasta. Uuden hallituksen toimet eivät ole vielä ehtineet kääntämään yrittäjien määrää nousuun. Mutta ehkäpä ilman toimia, syöky olisi ollut vielä rajumpi.
Pääministeri Matti Vanhanen haluaa mahdollisimman kattavan tulosopimuksen. Se kait käytännössä tarkoittaa mahdollisimman monen sak:n liiton liittymistä kattavaan tuloratkaisuun. Vanhaselle ei tässä yhteydessä tullut mieleenkään lyödä mitään työreformia pöytään, yrittäjyyden edistämiseksi. Ehkä Vanhanenkin nykyään ymmärtää, että yhteistyö - vastakkainasettelun sijasta - on kaiken viisauden alku? Samanlaista työmarkkinapolitiikkaa harrastettiin ennen Vanhasen sattumahallituksen syntyä.
Kerropa kuinka monessa suuryrityksessä, joka ei ole valtio-omisteinen, on johdossa sosiaalidemokraatteja ?
Keskusta pyrkii aktivoimaan yritteliäisyyttä, koska Suomessa pienteollisuus on vähäistä ja keskisuuret yritykset käytännössä kuolemanvaarassa.
Muissa maissa näiden yritysten osuus on suurempi.
Suurteollisuus on kuristustysotteessa, koska muutokset ovat hitaita tehdä pelkästään koon ja liiketoiminnan laajuuden vuoksi.
Pien ja keskisuuret yritykset ovat kuolleet jo aikoja sitten kun ansiosidonnaisella olevat "kuutamokeikkailijat" tekevät heidän työnsä, puoleen hintaa ja puolella laadulla...
Mutta se, mikä on tapahtunut pien ja keskisuurien yrityksien kohdalla on tapahtumassa nyt suuryrityksille Kiina-ilmiö muodossa.
Ketä syyttää, yrityksiä huonon kilpailukykynsä takia vai yrityksiä, joiden tulos on jaettu ennen sen muodostumista erilaisilla sopimuksilla etukäteen SAK ja SDP:n kesken...?
Niin, yrittäjät ovat tehneet johtopäätöksen tämän hetkisen tilanteen perusteella, eikä se tule olemaan kaunista katseltavaa.
SDP-SAK, sitä saa mitä tilaa. Nyt on sitten aika nauttia tilauksesta. Voi olla että tulee mahanpuruja ja närästystä, mutta sellaista tämä maailma on...
Olet ilmeisesti sittenkin salaa lukenut kirjoituksiani tällä palstalla, sillä osut jälleen kerran ihan naulna kantaan eritellessäsi Suomen poliittisen kartan jakoperusteita. Joissakin vivahteissa olemme varmaan eri mieltä, mutta suuren linjauksen suhteen en voi kuin ihailla tarkkanäköisyyttäsi. Ihailu on helppoa, koska se on vähän kuin itseään narsististisesti ihailisi.
...
Vanhanen toivoi, että syntyisi mahdollisimman laaja tulosopimus. Mutta hän korosti, että se on työmarkkinaosapuolten asia. Valtio on sanonut, miten se menettelee riippuen tulosospimuksen maltillisuudesta (Kalliomäen puheenvuoro). Erilaista Lipposen tupoihin on se, että Lipponen työntyi tupopöytään ja ryhtyi neuvottelemaan työmarkkinaosapuolten, varsinkin ihalaisten, kanssa lainsäädännöstä ja jopa valtion budjetista.
Olen ennenkin kirjoittanut, vaikka Vanhanen toivoo laajaa tupoa, hän ei mene siihen pöytään. Siellä menevät vellit ja puurot eli vastuut sekaisin. On välttämätöntä pitää lainsäädäntö ja finanssipolitiikka koko kansaa edustavan eduskunnan ja sen luottamuksen varassa toimivan hallituksen asiana, Työmarkkinapolitiikka on taas yksin osapuolten asia. Sekä valtiovalta että työmarkkinat voivat tietysti esittää toiveitaan toisen tekemisestä, mutta luonnollisesti niiden tulee ottaa huomioon toisen tekemät ratkaisut tehdessään omiaan. Mutta samaan neuvottelupöytään ei tule mennä.
Mutta Herra hyvästi hallitkoon! Oiva Härkönen ja minä olemme lähes prikulleen samaa mieltä jostakin! Kumpikohan meistä on ruvennut pehmoilemaan tai lipsumaan?
Jokin aika sitten oli näillä saiteilla seuraava esitys:
Jos suurimpia puolueita pitäisi nykyaikana luetella oikealta vasemmalle, tekisin sen näin:
1) Kokoomus, 2) Demarien lipposlais-tannerilainen oikeistosiipi (johon mm. Lasse Lehtinen lukeutuu), 3) Keskustan yritysmyönteinen osasto (lähinnä pääministeri Vanhanen), 4) Vihreiden liberaaliporukka (Soininvaaralaiset) 5) Demarien tuomiojalainen vasemmistosiipi, 6) Keskustan tulonjakopolitiikan ja/tai vanhat demariarvot omaksuneet (ylivoimainen ennemistö Keskustaa erityisesti Jäätteenmäkiläiset agraaridemarit), 8) Vihreiden vasemmistosiipi (Satu Hassilaiset) sekä 9) Vasemmistoliitto. Numerot 5 ja 6 ovat niin lähellä toisiaan, että on enemmän kuin makuasia kumman sijoittaa vasemmalle.
Tämä ei ollut minun esitykseni (olikohan "mielipidepankin", en ole varma), mutta kommentoin sitä ja ilmoitin olevani täsmälleen samaa mieltä. Tämän leikkasin talteen, mutta en harmi kyllä omia kommenttejani. Mutta ei minulla nytkään ole tuohon esitykseen lisättävää eikä pois otettavaa. Ja Sinähän olet näköjään jokseenkin samaa mieltä.
Mihin perustuu väite, että jäätteenmäkeläiset keskustalaiset olisivat jotenkin enemmän agraareja kuin muut keskustalaiset?
Ja mihin perustuu se väite, että agraarikeskustalaiset olisivat jotenkin enempi vasemmalla kuin muut keskustalaiset?
syöt vielä ennenkuin Tupo on valmis!
En tiedä, mikä tuon jaon tehneen peruste näkemykselleen oli, sillä sehän ei ollut minun tekemäni, kuten sanoin. Ehkä hän itse vastaa siihen, jos sattuu tämän huomaamaan. Mutta kun kerroin olevani samaa mieltä, niin vastaan omalta kohdaltani:
Kun Jäätteenmäen kotiseutu on maanviljelysvaltainen Etel-Pohjanmaa ja hänen voimakkain taustatukensa Ilkka-lehti, niin on luonnollista pitää häntä ennen muuta agraarien ehdokkaana. Hänen vasemmistolaisuutensa on kyllä käynyt ilmi jo aikaisemminkin poliittisella urallaan, mutta näkemys siitä vahvistui viime vaalien ja hallituksen muodostamisen aikaan.
Jäätteenmäkihaän halusi nimenomaan punamultayhteistyöhön ja halusi joukkuueeseensa vasemmistodemareita, joita muutaman saikin. Yksi syy, miksi Lipponen ei lähtenyt mukaan, oli varmaankin se, että Paavo piti Jäätteenmäkeä aivan liian vasemmistolaisena, jotta yhteistyö hänen kanssansa olisi sujunut hyvin. Oli toki muitakin syitä, jotka tiedetään.
Hieman ristiriitaista minunkin mielestäni on, että nimenomaan agraarisiipi kepussa on sen vasemmistolaisin osa. Luulisi olevan pikemmin päinvastoin, mutta ehkä tuo siipi on eniten Kekkos-uskovainen ja ikäänkuin vanhasta muistista on vasemmalle kallellaan.
Se on kuitenkin nähty jo selvästi, että Matti Vanhanen on oikeistolaisempi ja liberaalimpi kuin Jäätteenmäki. Hän tulee hyvin toimeen Paavo Lipposen kanssa, itse asiassa heillä on toimiva yhteistyösuhde kulisseissa, ja melko varma olen, että jos Vanhanen olisi ollut hallituksen alkuperäinen muodostaja, Lipponen olisi tullut siihen ulkoministeriksi. Harmi, ettei niin tapahtunut; harmi ja vahinko maalle, Paavo lienee hyvinkin tyytyväinen nykyiseen rooliinsa.
Näin minä näen ja uskon asian olevan.
Jos Vanhanen todella olisi sitä mieltä, ettei valtiovallan millään tavoin tarvitse puuttua työmarkkinakuvioihin, ei siitä tarvitsisi sanoa puolta sanaa puolesta, täydellinen irtisanoutuminen riittäisi. Perinteisesti Suomen taloutta on kuitenkin kehitetty konsensushengessä, minkä saavutukset ovat kiistattomat ja tulleet myös "köyhän kansan" eduksi. "Isommissa kammareissa" Vanhanenkin joutuu ottamaan realiteetit huomioon ja jättämään populistisen, pienyrittäjiä kosiskelevan huuhaa-ajattelun vähemmälle.
Korhonen tuossa jo hyvin asiaa selittikin. Jaottelu on alunperin minun tekemäni ja myönnän kyllä, että se ei ole kaikissa suhteissa selvärajainen. Jos asiaa tarkastellaan arvopainotteisesti, niin keskustalaiset kyllä hyvin konservatiivisia arvoja kunnioittavina siirtyvät jaottelussa paljon enemmän oikealle.
Jäätteenmäen tukena on ollut aivan selvästi Kekustan pimeäksi ytimeksi nimittämäni hyvin arvokonservatiivinen etelä- ja keskipohjalainen keskustaryhmä, joka kyllä valtaosin koostuu maataloushenkisestä talonpoikaisjoukosta.
Tämän ryhmän vasemmistolaisuus liittyy toisaalta tulonjakopoltiikan suosimiseen tai pikemminkin me vaadimme -henkeen tältä osin. Tämän kulmakunnan isännät katsovat oikeudekseen ryhtyä vaikka kapinoimaan, jos tulonsiirroista aletaan tinkiä. Pidän tulonjakopolitiikan suosimista vasemmistolaisuutena. Toinen vasemmistolaisuuden ilmentymä on hyvinkin moninainen markkinatalousvastaisuus. Sen keskiössä on maatalouteen liittyvän suunnitelmatalousmallin suosiminen mutta myös esim. sunnuntaiaukioloaikojen vastaisuus. Viime mainittu saattaa tosin tulla enemmän puolueen uskonnollisen puolen piiristä. Lisäksi Jäätteenmäki itse on tunnettu kansanrintahallitusten suosija jo opiskelijapolitiikan ajoilta. Olen sattumoisin toiminut samoihin aikoihin samassa yliopistossa, jossa tämä Jäätteenmäki aikoinaan opiskeli. Vaalien alla Jäätteenmäki toi jatkuvasti esille sen, että sinipunahallitus harjoittaa aivan liian oikeistolaista politiikkaa. Mitä johtopäätöksiä tästä voi muuta vetää kuin, että Jäätteenmäen tarjous oli vasemmistolaisempi. Edelleen hän painottaa sosiaaliturvaan ja hyvinvointivaltioideaan liittyviä näkökohtia lähes vakauksellisemmin ja hartaammin kuin täysinoppineet vasemmistodemarit. Oikeastaan olen vähän yllättynyt siitä, että Keskusta ei huomaa Jäätteenmäessä Sirpa Pietikäistä omassa puolueessaan.
Olen aivan samaa mieltä A J:n vasemmistolaisuudesta, ja siksi hän onkin ollut näillä lakeuksilla hieman outo lintu.
Asia on nimittäin niin, että täällä Etelä-Pohjanmaan lakeuksilla agraarikeskustalaiset ovat olleet aina melkoisesti oikealle kallellaan.
Tuo Sirpa pietikäis-vertaus oli oikein osuva.
Itse olen ajat sitten huomannut Jäätteenmäen vasemmistovivahteet, ja siksi en olekaan häntä koskaan kannattanut.
Sinun erehdyksesi on siinä, että luulet A J:n edustavan Eteläpohjalaisen keskustalaisuuden valtavirtaa. Ei sinne päinkään.
En pitäisi Jäätteenmäen edustamaa linjaa keskustan agraarisiipenä. Pikemminkin näkisin sen takavuosina (surullisen) kuuluisaksi tulleen K-linjan perillisenä.
...
------------------------------------
Lainausta
Eikö siis olisi aika, että keskustalaiset alkaisivat myös sisäpolitiikassa kyseenalaistaa sen näkemyksen, että SDP:n on aina oltava hallituksessa, tai muutoin...?
-----------------------------------
Eikös tämä kehitys ole jo alkanut.
Neuvostoliitto hajosi 1990 luvun alussa,
SDP-SAK luhistui sisäisesti ja melkein ulkoisestikin väkisin ajamansa aatteensa tyhjyyteen.
Nyt on enää kyse siitä, milloin tyhjänä kumiseva
SDP-SAK eritellään selkeästi aatetta ajavaksi SDP puolueeksi ja politiikasta erillään toimivaksi SAK ay-liikkeeksi,joka on aidosti avoin kaikille sen jäsenten edustamille poliittisille suuntauksille.
Koska tämä SDP-SAK ei vapaaehtoisesti suostu sisäisesti uudistautumaan, on ainoana vaihtoehtona että tämä uudistautuminen tulee ulkoapäin.
Suomen tulevaisuus rakentuu hyvinvoinnin luomiselle. Ja tähän mennessä hyvinvoinnin luominen on edellyttänyt uudistautumista, uudistautumista, yritteliäisyyttä, uusien asioiden omaksumista ja erityisesti tulevaisuuden varmistamista.
Ei siis ole mikään ihme eikä odottamaton asia, että porvariyhteistyö tulee ehdottomasti olemaan ainut vaihtoehto Suomelle.
Kokoomuksen sisäinen kehittyminen on ollut merkille pantavaa ja uskon todella syvästi, että keskusta-oikeisto porvarien, erityisesti keskustan ja kokoomuksen ympärille muodostuva kokonaisuus tulee olemaan se, jonka johdolla Suomessa yritteliäisyys palautetaan kunniaan, kansalaisia motioivoidaan, ellei suorastaan edellytetään ottamaan oma elämä hallintaansa.
Se, että Suomi säilytetään asumiskelpoisena ja puolustamisen arvoisena, on teema jonka ympärillä jokainen itseään kunnioittava kansalainen on valmis osallistumaan yhteiskunnalle määrättyjen tehtävien rahoittamiseen.
Euroopan Unionissa suomalaisten on ensisijassa pyrittävä varmistamaan, että Euroopan Unionista kehittyy yritteliäisyyttä korostava avoin sivilisaatio, jonka poliittiset päätökset kestävät kriittisenkin arvostelun niin EU:n sisä- kuin ulkopuolellakin, jopa arabimaissa ja kauempana.
Euroopan Unioni on kuitenkin ensijassa vastuussa omista alueistaan ja kansoistaan sekä heidän hyvinvoinnista. Suomalaiset ovat vastuussa ensijassa siitä, ettei suomalaisten perusteltu näkökulma tulee huomioiduksi päätöksenteossa.
Kivihiilitervakielto ei saisi estää luonnontuotteen kaltaisen mäntytervan käyttöä.
Hyvät ja huonot asiat pitäisi pystyä erottelemaan päätöksenteossa, eikä ampua hehtaaripyssyllä kaikkea liikkuvaa.
Euroopan kannalta, kuten myöskin Suomen kannalta, avoin hallinto, avoin kanssakäyminen, avoin puolustusyhteistyö, niin omin, kuin muiden maiden itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen ja tästä oikeudesta kiinnipitäminen ja sen puolustaminen on tärkeää.
Euroopan Unionista ei saa muodostua vallankäytön välinettä, vaan hallinnon väline.
Kaupan ja työn vapauttaminen ei tarkoita sitä, että sorrettaisiin ketään. Se tarkoittaa sitä, että jokainen saa käyttää kykyjään lakien ja asetusten puitteissa parhaaksi katsomallaan tavalla.
Se tarkoittaa sitä, että kukaan ei voi hyötyä toisen alistamisesta.
Euroopan Unioni ei ole tarkoitettu sitä varten, että se eläisi elämää kansalaisten puolesta.
Euroopan Unioni on tarkoitettu sitä varten, että kansalaiset voisivat toteuttaa omia unelmiaan ja tehdä omasta elämästään itsensä kokoisen ja näköisen.
Joskus ihmisten odotukset omista kyvyistä ovat ristiriidassa todellisuuden kanssa.
Ennen tälläinen asia saattoi aiheuttaa sotia kansakuntien välillä.
Euroopan Unionin aikana tälläinen ristiriita tilanne asettaa ihmisen peilin eteen itsensä kanssa ja lopputuloksena ihminen myöntää itselleen kykyjensä rajallisuuden ja kasvaa ihmisenä paremmaksi.
Sen sijaan että todellisuuspakoinen ihminen syyttäisi ympärillään olevia omien tahtotilojensa ja halujensa toteutumisen mahdottomuudesta aikaan saaden sotatiloja kansojen välille, joutuvat niin rivikansalaiset kuin suuret hallitsijatkin olemaan jalat maassa tahtonsa ja halujensa kanssa.
Tällä tavoin huonojen valintojen ja ratkaisujen vaikutuksiin voidaan reagoida hyvissä ajoin, ennenkuin kestämättömät aatteet ja utopistiset ajatukset ajavat kansoja törmäyskurssille kohti lopullisia ratkaisuja, jotka usein tarkoittavat kuolemista, tuhoutumista ja täydellistä tuhoa.
Elämä on loppujen lopuksi tarkoitettu elämistä, eikä kuolemista varten.
Mutta porvarihallitus tulee. Siitä ei ole epäilystäkään. Järjestäytyminen Suomen nostamiseen kansalaisten oman yritteliäisyyden kautta on ainut vaihtoehto. Ja näin tapahtuu, porvarihallituksen johdolla.
Voi olla, että verouudistuksia joudutaan odottamaan seuraavan hallituksen muodostamiseen saakka, mutta juna on liikkeellä.
Hallituksen muodostaminen voi tosin tapahtua ennenaikojaan, jopa ennen seuraavia vaaleja.
Sitä ennen näemme uskomattoman näytelmän, jossa SDP:n johto niin presidentin pallilta, hallituksesta, Hakaniemestä kuin muualtakin yrittää väkisin kiristää suomalaista yhteiskuntaa kaikin mahdollisin tavoin ja varmistella kannattajilleen paikkoja yhteiskunnan näköalapaikoilla.
Mutta SDP-SAK on elänyt laina-ajalla jo pitemmälle kuin aatteettomuuden siivet ovat kantaneet ja parhaillaan tepastelee jäällä, jonka ritinästä päätellen kaukana ei ole ajat, kun viimeinenkin ponnistusalusta murenee alta.
Mutta paras tapa tarkistaa uintitaito on joutua meren armoille ja sulautua osaksia todellisuutta ja uida - tai hukkua , aatteettomuutensa uhrina.
Kehitystä ei voi pysäyttää, suunta on oikea ja vastuulliset tahot ovat varautumassa vastuunkantoon. Voisiko paremmin enää olla pullat uunissa, kun talven jälkeen koittaa kevätretki?
-> Keskustan pitäisi kuulua oikeistoon
Keskustan politiikan ykkösasia on alueellisesti tasa-arvoisen politiikan harjoittaminen. Muiden kuin Keskustan mielestä tällaisen tasa-arvon ajaminen ei ole kovin järkevää, mutta se on toinen stoori, johon en tässä ennemmälti puutu. Aluepolitiikkaa ja siihen kuuluvat ratkaisumallit määrittävät niin paljon Keskustaa puolueena, ettei sitä voi hyvällä tahdollakaan nimittää oikeistolaiseksi. Koko tämä jako alkaa olla aikansa elänyttä vanhoilla kriteereillä muutenkin.
Olen kyllä samaa mieltä siitä, että kahden suuren rintamalinja selkiyttäisi tilannetta. Meillä on vaan niin voimakas tämä aluepoliittinen painotus, että kahden suuren yhteiselo on aina kolmannen korvapuusti. Suomessa on siis talousliberalismi, sosiaalisen tasa-arvon ja hyvinvointivaltion kannattajat sekä alueellisen tasa-arvon puolestapuhujat. Nämä asiat menevät jopa puolueiden sisällä toisinaan melko sekaisin.
Sitten yksi huomautus menneeseen. Historiaa vähän harrastaneena en malta puuttua väitteesessi siitä, että Maalaisliitto olisi ollut keskeinen vastavoima kommunismille ja sosialismille, kun Suomi itsenäistyi. Ensinnäkään Suomen itsenäistymisvaiheissa ei ollut mitään rtikoista käsitystä kommunismista sen paremmin kuin sosialismistakaan. Suomessa oli työväenpuolue, joka pyrki edistämään työväen ja köyhälistön olojen parantamista. Mihinkään sosialismiin ei olut pyrkyä, koska sellaista ei vielä silloin missään muuallakaan ollut. Venäjällä oli kyllä bolshevikkivallankumous lokakuussa 1917, mutta maa oli vielä pitkään sen jälkeen lähinnä anarkian vallassa. Suomessa aloitettu kapina ei tähdännyt mihinkään sosialismiin, vaan se oli suunnattu ruotsinkielistä yläluokkaa vastaan työväestön, torppareiden ja maatatyöläisten sekä työttömien elinolojen kohentamiseksi. Suuri virhe kapina oli, mutta ei sosialistivallankaappausyritys. Siitä millaiseksi valtio olisi muodostunut kapinan onnistuessa ei ole tietoa. Ennen kapinaa työväenpuolue kuitenkin pani suuren toivon ihan normaaliin parlamnetarismiin. Eduskuntahan julisti jo kesällä 1917 itsensä ylimmän hallitusvallan käyttäjäksi Suomessa. Tämä tarkoitti käytännössä itsenäistymisjulistusta. Oikeisto Suomessa tuki kuitenkin Venäjän väliaikaista hallitusta tämän hajottaessa eduskunnan. Vallankumousten pyöteissä nimenomaan suomalainen vasemmisto oli rohkein itsenäistymispyrkimyksissä fennomaaniliikkeen ohella. Oikeisto tuki Venäjän valtaa niin pitkään kun se katsoi hyötyvänsä siitä taloudellisesti. Tsaarin aikanahan Suomessa valta keskittyi ruotsinkieliselle virkamiehistölle ja suurin taloudellinen valta ruotsinkieliselle yläluokalle.
Maailaisliiton rooli tässä kaikessa oli vähäinen. Ja onneksi oli, nimittäin Suomen onneksi. Maalaisliitto harrasti alkiolaista politiikkaa, joka oli hyvin maltillista sosiaalisia epäkohtia huomioivaa politiikkaa. Maalaisliitto ei ollut mikään selkeä vastavoima kommunismille tai sosialismille, mutta sen sijaan se oli selkeä vastavoima nationalistiselle äärioikeistolaisuudelle. Suomessa äärioikeisto ei koskaan päässyt valtaan ja tästä suuri kunnia kuuluu nimenomaan Maalaisliitolle. Maalaisliitto harrasti yhteistyötä SDP:n kanssa jo hyvin pian sisällisodan jälkeen. Maalaisliiton tärkeimpiä saavutuksia olivat torpparilaki ja sitä täydentävä maanhankintalaki Lex Kallio. Näillä pyrittiin ratkaisemaan osa niistä epäkohdista, jotka johtivat Suomessa kapinaan. Tällainen syihin pureutuva ajattelutapa oli Maalaisliiton politiikan suurta kulta-aikaa ja Kyösti Kalliota voidaan pitää noihin aikoihin yhtenä maamme suurmiehistä, kun osasi kulkea rohkeasti omaa alkiolaista tietään.
Kun meillä on juuri ollut debattia, missä olemme olleet jonkin verran erimielisiä, niin on mukava todeta, että nyt ei ainakaan ole!
Noin minäkin asian olen ymmärtänyt, joten kun olen aivan samaa mieltä, niin eipä minun kannata tässä tätä pitempää puheenvuoroa käyttää, kun tuskin pystyisin tekemään sen noin hyvin!
>> Maalaisliiton tärkeimpiä saavutuksia olivat torpparilaki ja sitä täydentävä maanhankintalaki Lex Kallio. Näillä pyrittiin ratkaisemaan osa niistä epäkohdista, jotka johtivat Suomessa kapinaan. Tällainen syihin pureutuva ajattelutapa oli Maalaisliiton politiikan suurta kulta-aikaa ja Kyösti Kalliota voidaan pitää noihin aikoihin yhtenä maamme suurmiehistä, kun osasi kulkea rohkeasti omaa alkiolaista tietään.
...
Olipa harvinaisen järkevää tekstiä. Lisää tällaista.