JA HÄN ON SINUA VALLITSEVA
---Alussa mies ja nainen olivat yhdenvertaiset maan hallitsijat. Syntiinlankeemuksen jälkeen Jumala kirosi maan sen tähden, että Aadam oli kuunnellut vaimoansa. Vaivaa nähden tuli nyt Aadamin elättää itsensä ja hallita ... vaimoansa.
Kuinka surullista olikaan kaikki verrattuna siihen, mitä se oli ollut aikaisemmin! Orjantappurat ja ohdakkeet astuivat mukaan kuvaan. Tuliko nyt vaipua täydelliseen epätoivvon? Ei, Jumala ei ole milloinkaan jättänyt omiansa ilman toivva; oli annettu lupaus tulevasta Siemenestä.
Miten on meidän suhteemme tänään? Alkuperäisestä järjestyksestä ei ole ollut juuri tietoakaan. Vuosituhansien ja satojen vuosien aikana kukin on oppinut elämään oman näkemyksensä mukaisesti. Kukin pitää hyvänä sitä, minkä on valinnut.
Mikä on Jumalan ajatus tänään? Mikä on Hänen tarkoitusperänsä? Voimme olla vakuuttuneita sen suhteen, että Hänellä on ainoastaan hyvät ajatukset omiansa kohtaan. "Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon"(Jer. 29:11). Kaikki Jumalan Sanassa palvelee meidän parhaaksemme ja on tarkoitettu suojelemaan meitä. Hänen käskynsä eivät ole liian raskaat toteuttaa. Ja mikä tärkeintä: Mitä tahansa Jumala odottaa meidän tekevän, se on meille mahdollista! Jos se ei olisi mahdollista, olisi Jumala väärä tuomari!
Näyttää kuitenkin olevan niin, inhimillisesti katsoen, että on yksi alue, missä miehelle on annettu tehtävä, jonka toteuttaminen on mahdoton. Tai ainakin kunniallinen selviytyminen siitä. Näyttää siltä, kuin hänelle olisi uskottu valta ilman voimaa, hallinta ilman keinoja käyttää sitä, kuin kivääri tai pistooli ilman panoksia.
Olen keskustellut, niinkuin on jo todettu, useiden naishenkilöiden kanssa näistä asioista, osaltaan pelkästä uteliaisuudesta.(Osa perustuu kirjeenvaihtoon eri veljien ja sisarten kanssa.) Olemme pohtineet kaikenlaisia avioelämään liittyviä kysymyksiä, ja myöskin naisen osuutta kaikkeen. Muutamaa harvaa poikkeusta lukuunottamatta olemme päätyneet samaan tulokseen. Voitakoon esittää jonkun esimerkkinaisen, sisaren, tehneen aivan mitä tahansa, kenelle tahansa, käyttäytyneen aivan miten tahansa, loppulauselma on sama. Kysyttäköön tätä samaa yhdeksältäkymmeneltä sadasta, aina on sama vastaus. Ei voida keksiä suoranaista aviorikosta lukuunottamatta yhtään mitään, mitä toinen nainen ei toiselle anteeksi soisi, ja mikä pahinta, jossakin määrin hyväksyisi. Tiedättekö, mihin ainakin yhdeksänkymmentä naista, (sisarta?), sadasta vetoaa sataprosenttisella varmuudella? Toistettakoon vielä kerran: esitettäköön naisen tehneen mitä tahansa, kertokoon sen vaikka kuinka luotettava veli. Mikä on lopullinen vastaus (alkuvastaus, välivastaus)? "Jos mies on todellinen mies, hän tietää miten tulee kohdella vaimoansa, saadaksensa tästä kaiken hyvän irti."
Suotakoon minulle anteeksi, mutta kaikesta olen pakostakin saanut sellaisen kuvan, että tässä suhteessa nainen on niin heikko astia, että häneltä ei saa odottaa yhtään mitään. Mieheltä odotetaan kaikkea, täyttä panosta jokaisessa elämän tilanteessa. Suotakoon anteeksi sekin, että kaiken kuulemani perusteella samassa valtakunnassa pätevät absoluuttisesti eri lait kummankin kohdalla; vai eletäänkö ollenkaan samassa valtakunnassa? Ainoastaan muutaman harvan sisaren kanssa keskustellessa olen saanut niin paljon puheenvuoroa, että olemme jotakuinkin käyneet lävitse nämä asiat, ja he ovat hyväksyneet ne raamatullisiksi. Useimmat eivät edes halua kuunnella, vaan vetoavat jatkuvasti miehisyyteen, joka heidän luomansa kuvan mukaan on joka hetki valmis heittäytymään kuralätäkköön, jotta nainen saa puhtain jaloin kulkea hänen ylitsensä!
Uskon, että moni tätä kirjasta lukeva pitää minua ironisena ja ilkeämielisenä. Mutta Kaikkivaltiaan Jumalan kasvojen edessä voin sanoa sen, että nyt mitä suurimmassa määrin metsä vastaa, mitä sinne on huudettu. Jos kirjoittamisessani on jonkinverran tuohtumisen leimaa, ei se lainkaan vastaa sitä, millainen määrä akanoita on koottu läjään tämän asian tiimoilta. Minä suo
---Alussa mies ja nainen olivat yhdenvertaiset maan hallitsijat. Syntiinlankeemuksen jälkeen Jumala kirosi maan sen tähden, että Aadam oli kuunnellut vaimoansa. Vaivaa nähden tuli nyt Aadamin elättää itsensä ja hallita ... vaimoansa.
Kuinka surullista olikaan kaikki verrattuna siihen, mitä se oli ollut aikaisemmin! Orjantappurat ja ohdakkeet astuivat mukaan kuvaan. Tuliko nyt vaipua täydelliseen epätoivvon? Ei, Jumala ei ole milloinkaan jättänyt omiansa ilman toivva; oli annettu lupaus tulevasta Siemenestä.
Miten on meidän suhteemme tänään? Alkuperäisestä järjestyksestä ei ole ollut juuri tietoakaan. Vuosituhansien ja satojen vuosien aikana kukin on oppinut elämään oman näkemyksensä mukaisesti. Kukin pitää hyvänä sitä, minkä on valinnut.
Mikä on Jumalan ajatus tänään? Mikä on Hänen tarkoitusperänsä? Voimme olla vakuuttuneita sen suhteen, että Hänellä on ainoastaan hyvät ajatukset omiansa kohtaan. "Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon"(Jer. 29:11). Kaikki Jumalan Sanassa palvelee meidän parhaaksemme ja on tarkoitettu suojelemaan meitä. Hänen käskynsä eivät ole liian raskaat toteuttaa. Ja mikä tärkeintä: Mitä tahansa Jumala odottaa meidän tekevän, se on meille mahdollista! Jos se ei olisi mahdollista, olisi Jumala väärä tuomari!
Näyttää kuitenkin olevan niin, inhimillisesti katsoen, että on yksi alue, missä miehelle on annettu tehtävä, jonka toteuttaminen on mahdoton. Tai ainakin kunniallinen selviytyminen siitä. Näyttää siltä, kuin hänelle olisi uskottu valta ilman voimaa, hallinta ilman keinoja käyttää sitä, kuin kivääri tai pistooli ilman panoksia.
Olen keskustellut, niinkuin on jo todettu, useiden naishenkilöiden kanssa näistä asioista, osaltaan pelkästä uteliaisuudesta.(Osa perustuu kirjeenvaihtoon eri veljien ja sisarten kanssa.) Olemme pohtineet kaikenlaisia avioelämään liittyviä kysymyksiä, ja myöskin naisen osuutta kaikkeen. Muutamaa harvaa poikkeusta lukuunottamatta olemme päätyneet samaan tulokseen. Voitakoon esittää jonkun esimerkkinaisen, sisaren, tehneen aivan mitä tahansa, kenelle tahansa, käyttäytyneen aivan miten tahansa, loppulauselma on sama. Kysyttäköön tätä samaa yhdeksältäkymmeneltä sadasta, aina on sama vastaus. Ei voida keksiä suoranaista aviorikosta lukuunottamatta yhtään mitään, mitä toinen nainen ei toiselle anteeksi soisi, ja mikä pahinta, jossakin määrin hyväksyisi. Tiedättekö, mihin ainakin yhdeksänkymmentä naista, (sisarta?), sadasta vetoaa sataprosenttisella varmuudella? Toistettakoon vielä kerran: esitettäköön naisen tehneen mitä tahansa, kertokoon sen vaikka kuinka luotettava veli. Mikä on lopullinen vastaus (alkuvastaus, välivastaus)? "Jos mies on todellinen mies, hän tietää miten tulee kohdella vaimoansa, saadaksensa tästä kaiken hyvän irti."
Suotakoon minulle anteeksi, mutta kaikesta olen pakostakin saanut sellaisen kuvan, että tässä suhteessa nainen on niin heikko astia, että häneltä ei saa odottaa yhtään mitään. Mieheltä odotetaan kaikkea, täyttä panosta jokaisessa elämän tilanteessa. Suotakoon anteeksi sekin, että kaiken kuulemani perusteella samassa valtakunnassa pätevät absoluuttisesti eri lait kummankin kohdalla; vai eletäänkö ollenkaan samassa valtakunnassa? Ainoastaan muutaman harvan sisaren kanssa keskustellessa olen saanut niin paljon puheenvuoroa, että olemme jotakuinkin käyneet lävitse nämä asiat, ja he ovat hyväksyneet ne raamatullisiksi. Useimmat eivät edes halua kuunnella, vaan vetoavat jatkuvasti miehisyyteen, joka heidän luomansa kuvan mukaan on joka hetki valmis heittäytymään kuralätäkköön, jotta nainen saa puhtain jaloin kulkea hänen ylitsensä!
Uskon, että moni tätä kirjasta lukeva pitää minua ironisena ja ilkeämielisenä. Mutta Kaikkivaltiaan Jumalan kasvojen edessä voin sanoa sen, että nyt mitä suurimmassa määrin metsä vastaa, mitä sinne on huudettu. Jos kirjoittamisessani on jonkinverran tuohtumisen leimaa, ei se lainkaan vastaa sitä, millainen määrä akanoita on koottu läjään tämän asian tiimoilta. Minä suo
Vastaukset 9
Vanhimmat
Yritin laittaa koko jutun noin 5 kertaa ja joka kerta oli liian pitkä ja jouduin tyytyyn kahteen kappaleeseen loppujen lopuksi. Itse en kirjoittanut juttua, vaan henkilö nimeltä Markku Vuori, joten propseja tai flameja sil vaa, ei mul :D
Se on hyvä mm. sen vuoksi että siinä on kerrankin nähty vaivaa mielipiteen perusteluille, joka tuntuu olevan ns. "uskovaisille" aina niin hiton vaikeaa. Heitellään iskulauseita sinne tänne, eikä huolehdita siitä, ovatko ne edes linjassa Uuden Testamentin kokonaisilmoituksen kanssa.
Asian luulisi tulleen selväksi kaikkien kannalta. Mutta yhtä et tuossa tainnut mainita: Ei miehenkään ole lupa vaimoansa pettää, vaikka vaimo ei häntä saakaan jättää.
En tiedä, miksi minua ihan kauheasti suututtaa, kun minä näen tämmöisiä litanioita keskustelupalstan puheenvuoroiksi kopioitavan. Tämän kerran niistä vielä yritän takoa pikkuhiirien pikkupäihin järkeä, sitten lupaan tällä palstalla ikuisiksi ajoiksi vaieta lillukanvarsista.
Tavallista arkikeskusteluakin häiritsee huimasti se, kun joku alkaa pitkästi kertoa mitä on asiasta joskus lukenut tai kuullut tai hakee kirjan, alkaa selata sitä ja lukea sieltä valittuja otteita.
Minä olen (väärin?)käsittänyt keskustelun omien käsitysten, mielipiteiden ja kysymysten tuulettamisena ja minusta toisten mielipiteiden käyttäminen antaa olettaa, että tarkoituksena on vain auktoriteettien avulla toisten vääräksi todistaminen. "Köyhät kyykkyyn" kuten Kultasormen etiikan ensimmäinen perussääntö kuuluu. Koska olette esimerkiksi nähneet Arethusan, Ramonin tai Pseudohipin puhuneen suulla suuremmalla, vaikka varmasti lukeneita ovatkin? Viisaus ei näes ikimaailmassa ole asioiden ulkokohtaista oppimista ja toistamista vaan niiden havaitsemista, testaamista ja oikeaksi kokemista. Edes maailman viisaimmat eivät ole kaikessa oikeassa.
On tietysti mielenkiintoista saada hyviä lukuvinkkejä ja nettiosoitteita, mutta siihen pitäisi kyllä tyytyä, varsinkin kun tämänkin kirjasen viimeisellä sivulla lukee:
"Kirjoittanut Markku Vuori
Copyright Markku Vuori -Monistaminen ja osittainenkin kopioiminen kielletty ilman kirjallista lupaa."
Voisitko panna tulemaan siitä kopion tähän alle, Pikku Rukka?
Enpä tiedä sinusta, mutta itse arvostan enemmän asiaa ja sisältöä tässä tapauksessa, kuin sitä että keskustelu on mukavaa. Jos haluan kivaa pikkukeskustelua sovituin rajoin, ehkäpä menen jonkinlaiselle senssipalstalle. Oplev, etkö sinäkin loppujen lopuksi halua vain ajaa omaa asiaasi? Sehän on tässä tapauksessa vain keskinäinen mukavuus, vaikka tämäkin olisi rakennettu väärälle pohjalle.
Jaksamisia,
Laki kyllä sallii lähteen mainiten tuon kokoisen kopioinnin kunhan ei ihan sivukaupalla lähde kopsaamaan.
Ihmettelen kuitenkin kovasti lukuasi.
Tässä kopioissa ei mainittu lähdettä ja sitä tosiaan oli sivukaupalla.
Eikö kirjoittajan nimenomaista kieltoa pienestäkin lainauksesta tulisi kunnioittaa ja noudattaa?
No, tulipahan vielä näistä järjestyssäännöistä... Takuulla viimeisen kerran.
Kopipeistaus ei ollut minun vaan Pikku Hiiren. Hän mainitsi kyllä lähteen mutta teki sen vasta perässä seuraavassa viestissä, joten siinä mielessä hänelle toki tuli pieni "kömmähdys".
mutta jospa tässäpä ei mainittu kopioimisesta, vaan ehkäpä tämäkin oli jo kopioitu ilman kopioimiskieltoa? Internetissä tapahtuu kummia aina välillä, ja syyllinen voi ollakkin naapurin Veikkoa epäiltäessä aivan joku muu