Kuvitelkaapa sellainen tilanne, että olisitte syntyneet sellaiseen paikkaan maapallolla, jossa ei ole kehittynyttä sivilisaatiota. Eikä myöskään mitään yhteyttä ulkomaailmaan. Näitä yhteisöjä on vieläkin maapallolla.
Tässä tilanteessa ette olisi tietenkään kuulleet sanaakaan Jumalastanne, sellaisena kun sen nyt kuvittelette olevan olemassa jossain.
Olisitte siis pakanoita sanan varsinaisessa merkityksessä ja raamatunkin mukaan.
Tästä tilanteesta voi johtaa muutamia teille varmaankin vaikeita kysymyksiä.
Mihin uskoisitte silloin, kun ette tietäisi Jumalasta mitään?
Uskoisitteko siihen, mitä sen kultuurin "jumalan" kuvaan kuuluu?
Pääsisittekö taivaaseen, sillä raamatun mukaan pakanat eivät sinne pääse.
Miksi sellainen pakana, jolla ei edes ollut mahdollisuutta kuulla Jumalasta saatikka uskoa siihen ei pääse taivaaseen, jos hän on muutoin elänyt eettisesti hyvän elämän ja rakastanut lähimmäisiään?
Minä olen varma, että ne jotka ovat heikkoja ja eivät luota täysin itseensä ja kykyihinsä elää eettisesti hyvää elämää uskovat juuri siihen, jota heille syötetään pienestä pitäen.
Edellämainituissa yhteisöissä on omat "Jumalansa". Jumala saattaa olla kivipaasi, auriko, kuu, tai lähes mikä tahansa luontokappale, jopa eläin.
Te jotka nyt uskotte Jumalaan, uskoisite noissa em. oloissa taatusti joihinkin yhteisön Jumaliin, vaikkapa apinaan.
Tätä teoriaa on mahdoton kumota, sillä näinhän se on ollut aina aikojen alusta lähtien. Eri yhteisöillä on ollut lukematon määrä Jumalia ja niillä kaikilla on yksi yhteinen piirre. VAIN OMA USKONTO TAI JUMALA ON SE AINUT OIKEA.
Ellei tämä ole käynyt joillekin pirtaan, niin sitten vaan ristinretket pystyyn ja miekoilla ja verta vuodattamalla pakanat ja vääräuskoiset ruotuun ja kristinuskon ikeen alle.
Tässä tilanteessa ette olisi tietenkään kuulleet sanaakaan Jumalastanne, sellaisena kun sen nyt kuvittelette olevan olemassa jossain.
Olisitte siis pakanoita sanan varsinaisessa merkityksessä ja raamatunkin mukaan.
Tästä tilanteesta voi johtaa muutamia teille varmaankin vaikeita kysymyksiä.
Mihin uskoisitte silloin, kun ette tietäisi Jumalasta mitään?
Uskoisitteko siihen, mitä sen kultuurin "jumalan" kuvaan kuuluu?
Pääsisittekö taivaaseen, sillä raamatun mukaan pakanat eivät sinne pääse.
Miksi sellainen pakana, jolla ei edes ollut mahdollisuutta kuulla Jumalasta saatikka uskoa siihen ei pääse taivaaseen, jos hän on muutoin elänyt eettisesti hyvän elämän ja rakastanut lähimmäisiään?
Minä olen varma, että ne jotka ovat heikkoja ja eivät luota täysin itseensä ja kykyihinsä elää eettisesti hyvää elämää uskovat juuri siihen, jota heille syötetään pienestä pitäen.
Edellämainituissa yhteisöissä on omat "Jumalansa". Jumala saattaa olla kivipaasi, auriko, kuu, tai lähes mikä tahansa luontokappale, jopa eläin.
Te jotka nyt uskotte Jumalaan, uskoisite noissa em. oloissa taatusti joihinkin yhteisön Jumaliin, vaikkapa apinaan.
Tätä teoriaa on mahdoton kumota, sillä näinhän se on ollut aina aikojen alusta lähtien. Eri yhteisöillä on ollut lukematon määrä Jumalia ja niillä kaikilla on yksi yhteinen piirre. VAIN OMA USKONTO TAI JUMALA ON SE AINUT OIKEA.
Ellei tämä ole käynyt joillekin pirtaan, niin sitten vaan ristinretket pystyyn ja miekoilla ja verta vuodattamalla pakanat ja vääräuskoiset ruotuun ja kristinuskon ikeen alle.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Noinhan se on. Uskovaiset kieltää sen kumminkin- kato vaan.
...ja uskovaiset ovat perustelleet asiaa jotenkin niin, että kyseisten ihmisten kohdalla on jo etukäteen valittu, pääseekö taivaaseen vai joutuuko helvettiin. Ihmettelen vain, miksi siis väitetään, että olisi uskottava Jumalaan. Outoa.
siitä, miten sokea taluttaa sokeaa. Seuraan tilannetta mielenkiinnolla.
Onpa hiljaista. Eivätkö uskossaan autuaat osaakkaan vasta kiperiin kysymyksiisi? Tuo apina juttu oli hyvä. Niihän se on, että jos pikkulapselle opetetaan pienestä pitäen, että apina on jumala, niin hän uskoo siihen, kunnes järki kasvaa. Näin ei ole käynyt uskossa oleville, he ovat jääneet lapsen asteelle uskonnon suhteen. Aivopesu on ollut täydellistä.
Eivät pakanat pääse koskaan taivaaseen. Vain me uskossa olevat pääsemme sinne Jumalan tykö.
Kun pyydämme syntimme anteeksi, niin taivasosuutemme on silloin selviö. Pakana joka ei osaa edes rukoilla ei tietysti pääse taivaan iloihin vaan joutuu kadotukseen ja ikuisiin kärsimyksiin.
Jos eläisin paikassa, jossa en saisi tietää mitään Jumalasta luulen, että hän puhuttelisi minua ja saisin sitä kautta tietää hänen olemassaolostaan.
Jumala kertoisi minulle, miten pelastun.
Jumala löytää etsivän vaikka mistä, sillä hän on kaikkivaltias ja kaiken maailman herra.
Voihan v...tu. En voi kauniimmin sanoa. Kyllä sinä olet täysi tollo. kun puhut moista paskaa. Minulla nousivat karvat pytyyn, kun luin tuota äärettömän naivia tekstiäsi.
Olet siis olevinasi parempi ihmisenä, kuin pakana? Sinä vaan pääset taivaaseen, jos pyydät syntejäsi anteeksi, mutta pakanalla ei ole mitään sinne mitään mahiksia?
Jumala tulisi sinulle muka kertomaan, että on olemassa?
Miksi juuri sinulle miljardeista ihmisistä?
Olet täysi aasi, en voi kauniimmin sanoa. Aivopesu on onnistunut kohdallasi nappiin ja pesijät" ovat varmaan mielissään.
Voi luoja kun minun täytyy ihailla avarakatseisuuttasi, ja laajaanäkemystäsi tälläisten kysymysten edessä.
Mielikuvituksesi on kerrassaan mahtava ja monipuolinen.
Olen mykistynyt tuon ylenpalttisen monipuolisuuden johdosta. ;=>
näköjään sinäkin tuota vastausta varsin monipuolisesti.
Ihailtavaa.;=>
Sinun mukaasi siis kaikkiennen erään nasaretista kotoisin olevan miekkosen syntymää eläneet joutuvat automaagisesti suoraan Helvettiin paistumaan kuin pahaiset pekoninsiivut? Ihmisiä on päässyt Taivaaseen vasta 2000 vuotta?
Varsin surullinen ajatus, tuo. Jos Taivas on olemassa, olisi epäilemättä hauskaa nähdä kuinka paljon sieltä löytyy ihmisiä.
Gladiatorin kysymyksessä ei pyydetty vastausta siihen, mitä Raamatussa ja kristillisessä teologiassa ymmärretään tapahtuvan niille, jotka ovat eläneet ennen Jeesusta. Tämä on eri kysymys.
Raamattu ei opeta, että sen enempää ennen Jeesusta kuin Hänen jälkeensäkään eläneet ihmiset joutuisivat "automaagisesti" (kiva sana muuten) helvettiin. Asia ei ole tällätavoin karikatyyrinomaisesti yksinkertaistettavissa. Pelkästään Vanhaa testamenttia lukemalla selviää, että Jumala on ilmoittanut itsensä ja pelastanut ihmisiä jo ennen Jeesuksen syntymää.
Kannattaisi ensin yrittää selvittää mitä kristinusko todella opettaa asioista, ettei oleta sen opettavan jotain sellaista mitä se ei opeta ja sitten hyökkää noita olemattomia käsityksiä vastaan.
Helvettikään ei ole mikään "Lucifer grilli" ;-)
Tosin YHWH kuulemma ei ole erityisen perso sianlihalle.
Niin siis minun vastaukseni oli "Uskossaan vakavalle", joka ilmoitti vain "uskossa olevien" pääsevän Taivaaseen. Kieltämättä en tiedä aiheesta niin paljoa että voisin järkevään keskusteluun ryhtyä, joten en tiedä onko kovin järkevää tässä ryhtyä argumentoimaan, mutta antaa mennä..
Niin siis, eikös asia ole näin, että "uskossa olevat" ovat nimenomaan niitä henkilöitä, jotka uskovat Jeesuksen tuovan heille pelastuksensa uskon jne kautta? Eikö tämä ole kristinuskon perusidea (siitä lienee nimikin tullut)?
Jos ei hyväksy Jeesusta henkilökohtaisena pelastajanaan, joutuu Kärpästen Herran Infernaaliseen Huvipuistoon. Vai?
Kuinka siis ennen Jeesuksen syntymää ketään on voinut "pelastua"?
Yrittäkää nyt joku selkiyttää tätä, minä ainakin olen täysin pihalla :)
Ni Peng.
Ja mistäs ja mitäs sitä sitten tietää etsiä jos ei ole koskaan kuullutkaan.
Veikkaampa että et ole erityisemmin koskaan menestynyt edes peruskoulussa. Sen verran lastentarhalaisen tasolla on ajatusmailmasi.
...noh... eipä kai se ketään vahingoita jos joku noin yksinkertainen on.
Se vahingoittaa jo paljon enemmän kun kaltaisiasi on myös muslimiyhteisöissä. Ne jopa tappaa jos joku erimieltä on.
Kiitos mielenkiinnosta. Mielelläni yritän selkeyttää asiaa.
Kristillinen pelastuskäsitys lähtee siitä, että Jumala (YHWH) on aina ja kaikkina aikoina ilmoittanut itsensä ja kutsunut ihmisiä yhteyteensä. Ennen Jeesusta, tästä Vanha testamentti kertoo, oli luonnollisesti eri perusta eikä silloin ketään kutsuttu uskomaan Jeesukseen niin kuin me tänään asian ymmärrämme. Esimerkiksi, Jumala ilmoitti itsensä Israelin kansalle, johti heidät pois Egyptistä ja antoi lain ja teki liiton. Silloin uskoa "mitattiin" uskollisuutena tälle nimenomaiselle liitolle. Ulkopuolisetkin saattoivat tietyin menoin sitoutua tähän liittoon ja tulla liittokansan jäseneksi.
Tämmä ei ratkaise kaikkia aiheeseen liittyviä kysymyksi sillä olihan ihmisiä ennen Israelin kansan kanssa tehtyä liittoakin. Heidän kanssaan toimittiin tietyisti eri pohjalta.
Mutta aina lähtökohtana on ollut se, että on olemassa yksi todellinen Luoja eikä ketään muuta. Tämä Luoja on ilmoitanut itsensä ja ihmisiltä on edellytetty sitoutumista tähän ilmoitukseen ja sitä kautta tämän yhden ainoan tosi Jumalan seuraamiseen.
Kun Jeesus syntyi tilanne muuttui, koska - näin Raamattu ja kristillinen teologia opettaa - Jeesuksessa Jumala lähestyi ihmiskuntaa ihan uudella tavalla. Ei siis enää Vanhan liiton uhreja, vaan siitä eteenpäin usko Jeesukseen oli määräävä tekijä.
Tämä nyt on moni tavoin puutteellinen selvitys, mutta toivottavasti auttaa pääsemään kiinni juonesta.
Hyviä jatkoja.
Sinun lähtökohtasi on edelleen varsin semiittinen. Jos Jumala puhui israelilaisille, mitä käy egyptiläisille? Puhuiko jumala heillekin?
Tai ns. luonnonuskontojen harrastajat, kuinka heidän laitansa on? New Age-ihmiset? Muut?
Minun olettamukseni näjetsen on, että on todellakin olemassa vain yksi "jumaluus", josta jokainen uskonto on tavallaan löytänyt osansa. Saman asian eri puolia, vain, ei ole yhtä oikeaa määritelmää.
Meemitkin toisaalta olisivat hyvä selitys, tosin nekin ovat varsin uskonvaraisia asioita. Teoriana mielenkiintoinen joka tapauksessa.
Mukavaa sunnuntai-iltaa kaikille.
Minä oon ainakin ymmärtänyt niin, että potentiaalisista pelastuspaikoista on huutava pula. Ensin tänne armoitettujen kerhoon eivät muut edes päässeetkään kuin ainoastaan pieni osa juutalaisista (koska kyseessä oli juutalaisten oma usko ja vain pieni osa näistäkin käyttäytyi pelastuspaikan edellyttämällä tavalla). Sittemmin kristinuskon levikin lisääntyessä on samalla markkinoitu käsitystä, jonka mukaan muutkin rotuun jne. jne. katsomatta voivat hakeutua tuohon valiojoukkoon kuuluvaksi. Olen jopa kuullut erään uskonlahkon käsityksenään kertoilevan, että kaikki istumapaikat on varattu vain heidän lahkonsa jäsenille.
Kuvitellaan pois.
Minusta tämä on hyvä kysymys.
Ennen kuin esitän joitakin omia arvioita tästä pitää kiinnittää huomiota erääseen asiaan.
Meistä kirjoittajista jokainen arvioi tätä esittämääsi tilannetta omasta maailmankuvastaan käsin. Jos vastaan kristittynä lähden luonnollisesti liikkeelle siitä, että maailma kaikkinensa on Jumalan luoma - sen Jumalan, josta Raamattu puhuu ja että muita jumalia (mitä tahansa sitten jumaliksi kutsutaan) ei todellisuudessa edes ole olemassa. Hän on ilmoittanut itsensä niin, ettei kukaan voi puolustella itseään, jos lähtee palvelemaan muita jumalia. Ja niin tällä yhdellä Jumalalla on oikeus vaatia kaikilta kuuliaisuutta itselleen.
Eli vastatessani tähän kysymykseen lähden liikkeelle tietystä tilanteesta ja oletuksesta maailman ja todellisuuden luonteesta.
Toiset lukiessaan taas arvioivat kirjoitustani ja pitävät sitä, toiset kenties "mielenkiintoisena", toiset peräti "tyhmänä". Tämän he tekevät, koska, päinvastoin kuin minä, olettavat maailman olevan ihan toisenlainen: Maailma on syntynyt sattumalta, kaikkeus koostuu vain aineesta ja energiasta, mitään "jumalia" ei todella ole (sen enempää kristittyjen kuin muidenkaan), ja kaikkea ohjaa luonnon lait.
Mitä tällä tarkoitan? Kukaan meistä ei tarkastele tätä kysymystä "objektiivisesti", vaan omista ennakko-oletuksistaan käsin.
Miten tämä kaikki vaikuttaa siihen mitä itse kukin lukija näkee kysymyksesi?
Tekstissäsi viittaat siihen, että jokaisen mielestä:
"VAIN OMA USKONTO TAI JUMALA ON SE AINUT OIKEA."
Näin tietysti on ja aina tulee olemaan. Samoin se, jolla ei ole lainkaan uskontoa tai jumalaa pitää omaa käsitystään "ainoana oikeana". Joten hän ei ole jokin "neutraali" tai "objektiivinen" - ikäänkuin hän voisi astua "riitelevien leirien" ulkopuolelle arvioimaan tilannetta kylmän rauhallisesti. Jokainen uskoo omaavansa oikean käsityksen todellisuudesta: Ateisti, kristitty ja viidakon pakanat.
Se missä ympäristössä joku kasvaa (uskonnollisessa tai uskonnottomassa) ei ole kovin merkittävää. Toinen on kristitty, koska on kasvanut kristityssä kodissa, toinen on uskonnoton, koska on kasvanut uskonnottomassa kodissa. Kolmas kumartaa puita ja kiviä, koska on kavanut luonnonkansojen parissa. So what? Miten tämä ratkaisee kysymykseen siitä kenen käsitys todellisuudesta on oikea? Ei mitenkään. Erilaiset kasvuympäristöt voivat vaikuttaa siihen minkälaisia käsityksiä omaksumme, mutta eivät sano mitään siitä kenen käsitys on se "ainoa oikea". Pakana, joka kasvaa viidakossa voi alkaa palvoa kivipaasia, taivankappaleita, luontopaikkoja ja olla siinä täysin väärässä, jos todellisuus pohjimmiltaan on yhden ainoan Jumalan luomaa. Pakan on tällöin pimeydessä ja eksyksissä. Aivan samalla tavalla kuin uskoonottomassa kodissa kasvanut ateisti.
Jos kristillinen maailmankuva on totta, olemme yhden persoonallisen Luojan luomassa maailmassa ja hänen säätämiensä lainalaisuuksien, niin fysikaalisten kuin moraalistenkin, piirissä. Tällöin esimerkkisi pakanat palvovat vääriä jumalia (kivipaasia, aurinkoa, kuuta, tähtiä etc). Lisäksi he ovat tehneet, kuten kaikki ihmiset, muutakin syntiä rikkomalla Jumalan moraalista tahtoa, josta he ovat tietoisia omassatunnossaan, jonne Luoja on asettanut heillekin tietyn peruskäsityksen hyvästä ja pahasta, oikeasta ja väärästä. Jos siis olisin syntynyt heidän pariinsa olisin kadotettu pakana, joka joutuisin eräänä päivänä vastaamaan maailmankaikkeuden Luojalle siitä miksi kaikesta huolimatta ryhdyin palvelemaan luotua enemmän kuin Luojaa. Toivottavasti Jumala suo sen armon, että evankeliumi minut saavuttaisi ja saisin kuulla syntien anteeksisaamisen mahdollisuudesta.
Mitä tulee pakanoiden ja "vääräuskoisten" ruotuunsaattamisella, eli ns. "miekkalähetyksen" pystyynpanemisella, niin palautettakoon mieleen, että tällaista ei koskaan ole käsketty toteuttamaan Uudessa testamentissa. Evankeliumin levittäminen on käsketty toteuttaa saarnaamalla ei taistelemalla. Lähetyshistoriasta löytyy murheellisia esimerkkejä siitä, että aina ei ole tyydytty saarnaamaan, vaan on turvauduttu, vastoin Uuden testam
Piti sanomani:
A ei aina seuraa B:tä :-)
Pieni, mutta harmittava lapsus.
"Jään odottamaan palautetta. Mielellään asiallista."
Pohdintasi on perusteltua ja harkittua.
Saattaisin, heikkona hetkenä ilman parempaa tietoa, antaa itseni kirjoituksesi perusteella ymmärtää, että olet agnostikko, vai jäikö jotain huomaamatta.... ???
Ei mitään pahaa. Tekstisi on osoitus pohdiskeluun taipuvaisesta luonteesta. Pohdiskelu on hyvää aivovoimistelua ja jo sellaisenaan suositeltavaa. Kuitenkin kokemukseni mukaan uskonasiat ja älyllinen pohdiskelu hyvin harvoin sopivat yhteen. Mielestäni pohdiskelu ja ajatteleminen korkeintaan täydentävät toisiaan (ja mielellään eri aikoina harrastettuna). Jos niitä ryhtyy harrastamaan samalla foorumilla (ja uskonasiat putkahtavat aina pintaan kun keskustellaan elämän eettisistä kysymyksistä sekä luomakuntaa koskevista asioista), aina syntyy eipäs juupas, vaarin, sedän housut ja tädin mekkokin sotkeutuu niihin kiemuroihin. Ihmismieli on siitä vekkuli sammio, että ihminen aina haluaa YMMÄRTÄÄ sellaisiakin asioita, joihin sillä ei ole edes teoreettisiakaan mahdollisuuksia. Ja silloin ajaudutaan helposti alueille, johon kovin helposti tarjotaan uskoa ja uskontoihin tukeutuvia juttuja. Vähän samantapainen asetelma syntyy yhteiskunnallisten asioiden tiimoilta. Asia joka toiselta näkövinkkeliltä näyttää toisen katsomana hyvänä ja kannatettavana saa laajan joukon kritiikin jne. jne.. Ja tällöinkin kun omat perustelut rupeaa tuntumaan köykäisiltä ja tilanne rupeaa peräti lipsumaan käsistä otetaan politiikka mukaan väittelyyn. Uskonnoilla ja puoluepoliittisilla näkemyksillä on vaan se huono puoli (siis kummallakin) että ne eivät kestä kovinkaan kriittistä tarkastelua, ensinnäkin koska ne ovat aksiomaattisia järjestelmiä ja toiseksi (ja mikä tärkeintä) niiden taustalla olevat aksioomat yleensä jo ovat vanhentuneet eivätkä vastaa nykypäivän rajua kehittymistä. Kaikissa tänä päivänä hengissä olevissa uskonnoissa sekä poliittisten puolueiden puolueohjelmissa on yleensä jotakin hyvää. Korjaamista ja ajanmukaistamista niissä on kaikissa.
Lepikkoon mennään ja lujaa jos härkäpäisesti yritetään tulkita ja selittää nykyihmisen tai yhteiskunnan käyttäytymistä yhden kirjan tai puolueohjelman mukaan.
Tuohon asiaan on olemassa kristinopin piirissä hyvin erilaisia näkemyksiä. Tiukin ja fundamentaalisin kanta ajattelee siten, että jokainen ihminen on syntinen ja ansaitsee siten helvetin tuomion. Kristuksen armon vastaanottanut henkilö pääsee ikään kuin osalliseksi "ansaitsemattomasta hyvyydestä". Ei siis ole suinkaan heidän näkemyksensä mukaan epäoikeudenmukaista se, että kristillisestä lähetystyöstä osattomaksi jääneet joutuvat helvettiin, koska he saavat vain oikeudenmukaisen rangaistuksen. Heissä ei siis ole mitään menetetty. Sen sijaan on aina plussaa se, että edes muutamien kohdalla käy armo oikeudesta.
Lievemmän kannan ottaneet viittaavat Paavalin tekstiin roomalaisille 2:9-16:
"Tuska ja ahdistus tulee jokaisen osaksi, joka tekee pahaa, ensin juutalaisen, sitten myös kreikkalaisen. Kirkkaus, kunnia ja rauha taas tulee jokaisen osaksi, joka tekee hyvää, ensin juutalaisen, sitten myös kreikkalaisen, sillä Jumala ei tee eroa ihmisten välillä. Ne, jotka ovat tehneet syntiä lakia tuntematta, myös tuhoutuvat laista riippumatta. Ne taas, jotka ovat lain tuntien tehneet syntiä, myös tuomitaan lain nojalla. Ei Jumala hyväksy vanhurskaiksi niitä, jotka vain kuulevat lain sanoja, vaan vanhurskaiksi julistetaan ne, jotka myös noudattavat lakia. Pakanakansatkin, joilla ei ole lakia, saattavat luonnostaan tehdä, mitä laki vaatii. Silloin pakanat, vaikkei heillä lakia olekaan, ovat itse itselleen laki. Näin he osoittavat, että lain vaatimus on kirjoitettu heidän sydämeensä. Siitä todistaa heidän omatuntonsakin, kun heidän ajatuksensa syyttävät tai myös puolustavat heitä. Tämä tulee näkyviin sinä päivänä, jona Jumala minun julistamani evankeliumin mukaisesti tuo ihmisten sisimmätkin salaisuudet Kristuksen Jeesuksen tuomittaviksi."
Tämän kirjoituksen perusteella on yleensä tehty kahdenlaisia johtopäätöksiä. Joko niin, että "pakanoillakin" on mahdollisuus päästä taivaaseen tai sitten (kuten Dante ajatteli keskiajalla), että "hurskailla" pakanoilla on helvetin uloimmassa piirissä alue, jossa oleskelu on suhteellisen siedettävää.
Itse en ajattele asioita noin "tuonpuoleiskeskeisesti", koska kristinopin päämääränä ei mielestäni ole antaa ihmisille pääsylippuja taivaaseen, vaan päinvastoin tuoda taivas maan päälle.
K.T.S.
Kristuksen Tosi Soturi
Goldfinger, ehkäpä tutustuisit Raamattuun ennenkuin rupeaisit sitä niin kauheasti haukkumaan, koska sieltä löytyy vastaus tähänkin yksinkertaiseen kysymykseen.
Onko Goldin temppelikysymykset(hänellä on yhtä iso omakotitalo, kuin Salomonin temppeli?? Vai?)ja
kurittomien poikien kivitykset valjenneet?
Meille ihmisille ei ole annettu kenellekkään oikeutta tuomita helvettiin(onneksi)se oikeus on annettu ainoastaan Jumalalle!
Siksi tällaisen asian pyörittely on
ainoastaan arvioita ja varsinkin kun raamattu ilmoittaa, että perillä on myös yllätyksiä.
Sanotaan myös, että missä lakia ei ole, siellä ei myöskään lain sanan mukaan tuomita!
Toisaalta voidaan miettiä, myös alkupistettä, josta on lähdetty liikkelle ja jotkut ovat menneet kertakaikkiaan epäjumalia seuraten sukupolvesta toiseen ja heiltä on totaalisesti hukkunut Jumalan yhteys, jonka katkaisee vain elävä usko.
Entä jos he eivät edes halua? Ovatko he tuomittuja esi-isiensä ansiosta?
Minä en sitä ainakaan tiedä ja tuskin tietää kukaan muukaan!(Jumala kuitenkin kostaa isien pahat teot, jopa neljänteen polveen)
Minä tiedän, että asiat pitää olla Jumalaan päin kunnossa, niin siinä ohessa kaikki muukin järjestyy!
Miksi pitää aina yrittää kiivetä latvasta puuhun? On paljon Jumalan salaisuuksia, jotka eivät selviä täällä ajassa!Jos kaikki olisi selvää
ja tieteellisesti todistettua, niin eihän se silloin olisi uskoa!
Jokainen tehköön valintansa, mutta varsinkin uskomattomilla ei ole varaa olla väärässä!
Juudas on puhunut
että ihmiset kautta maapallon uskovat jumaliin, todistaa, että tietoisuutemme voi saavuttaa tuonpuoleisen.
Jos se ei voisi, emme näitä asioita ajattelisikaan.
Se, että ihminen yrittää tehdä kuvia jumalasta ( näköisiään), todistaa, että meillä ihmisillä on valtava tarve kuvata jumalaa, ja tuonpuoleista, josta todella tiedämme vain vähän. Vain sen verran, että tiedämme jotain olevan.
Ihminen on siis aina uskonut jumaliin, ja tulee aina uskomaan. Usko on perustarpeemme.
Eri asia sitten on mikä on totuus, elikkä oikea Jumala, sen varmaan saa jokainen selville ihan itse, kun avoimesti lähtee asiaa selvittämään.