Tuossa aiemmin oli keskustelussa puhetta vokatiivista ja sitten terminatiivista.
Ajattelin laittaa tähän erikseen kysymyksen, että mitä nuo sijamuodot merkitsevät?
Ajattelin laittaa tähän erikseen kysymyksen, että mitä nuo sijamuodot merkitsevät?
vokatiivi ja terminatiivi?
boy86
81021
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
vokatiivi = puhuttelusija
terminatiivi = ulottumis- t. kestämisrajaa osoittava sijamuoto mm. virossa ja unkarissa
Esimerkiksi viron terminatiivin käytöstä sopisi vaikka seuraava katkelma Suomessakin hyvin tunnetusta Lydia Koidulan isänmaallisesta runosta "Sind surmani":
Sind surmani küll tahan
ma kalliks pidada,
mu õitsev Eesti rada,
:,: mu kaunis kodumaa! :,:
Terminatiivia ei esiinny suomessa vaan se korvataan ilmaisulla 'jhnkn asti'/'jhnkn saakka'
: "sinua kuolemaan saakka tahdon rakastaa" (vapaasti suomennettuna).
...ja Lyyti kirjoitti.
Johan (Ludvig) oli Porvoon poikia (borgåborgare?), Lydia Pärnun tyttäriä (Pärnu tütarlaps?).
Itse olen syntynyt Lydian (Lyytin, Lyylin) päivänä eli 23.5. Silloin oli keskiviikko eli kolmapäev.
Lainataanpa tähän perään Lyytin runo kokonaisuudessaan. Ja jos ei oikein aukea alkukielisenä, niin perässä on varalta toinen versio eräälle toiselle kielelle käännettynä.
SIND SURMANI
Sind surmani küll tahan
ma kalliks pidada,
mu õitsev Eesti rada,
mu lehkav isamaa!
Mu Eesti vainud, jõed
ja minu emakeel,
teid kõrgeks kiita tahan
ma surmatunnil veel!
Kuis, maa, nii hellast kannad
su lapsi käte peal,
neil annad leiba, katet
ja viimast aset veel!
Tõest’, armsam on mul hinga
su põues, Maarjamaa,
kui võõral piiril õnnes
ja aus elada!
Kuis on su pojad vagad,
nii vaprad, tugevad!
Su tütred, nagu lilled
nad õitsvad nägusad!
Ja sinu tuul ja päike
sind õitsel hoiavad,
ja kõrge kotka tiivad
kuis hellast katavad!
Ja tihti siiski leian
su silmis pisarad? —
Mu Eestimaa, oh looda:
ka ajad muutuvad!
Meil tulevased tunnid
veel toovad kinnitust!
Käi kindlalt! Pea kõrgess’!
Aeg annab arutust!
JUSQU’À MON DERNIER SOUFFLE
Jusqu’à mon dernier souffle
Je désire t’aimer,
Sentier bordé de fleurs,
Ma patrie embaumée !
Ruisseaux et pâturages,
Ma langue maternelle,
Je dirai vos louanges
Jusqu’à l’heure dernière !
Tendrement, ô ma terre,
Tu portes tes enfants,
Les nourris, les protège,
Puis recueilles leur corps !
J’aime mieux respirer
Dans tes bras, mon pays,
Que d’être heureuse ailleurs,
En un lieu étranger !
Tes garçons sont si sages,
Si braves et si forts !
Et tes filles fleurissent
Comme de jolies plantes !
Ton vent et ton soleil
Te maintiennent en fleurs ;
Et les ailes de l’aigle
Te couvrent tendrement !
Pourtant, à tes paupières
Souvent perlent des larmes.
Ô mon pays, espère !
Car les temps changeront.
L’avenir donnera
Un surcroît de confiance.
Marche la tête haute !
Le temps porte conseil.
Alla mainittiin myös sellainen sijamuoto kuin laktetiivi. Sitä käytetään silloin kun sanan puhuja hyppii vasemmalla jalalla kerrostalon katolla ja hänen molempiin korviinsa on ripustettu hammassharja ja kaulassa on WC-pöntön muovireunus ja päivämäärä on kolmella jaollinen, mutta ei ole lokakuu.
Jos joskus tunnet itsesi muodottomaksi si(j)aksi, niin ehkäpä sijamuoto sellainen kuin laksatiivi auttaapi tekemään taas sijaa sisikuntaasi.
– Risiiniöljy on tunnetusti mainio yskänlääke: sitä kun nauttii lusikallisen, ei parane yskäistä enää kertaakaan!
Olin vastaavinani otsikolla "Niin ja", mutta pahainen kontribuutioni näkyy kadonneen mystisesti bittiavaruuteen!
Sitä minä vain, että jos joskus on olo kuin muodottomalla si(j)alla, niin sijamuoto sellainen kuin LAKSATIIVI auttaa. Tulee taas sijaa sisikuntaan (vaikka sian sijaa).
"Keness' ei oo tähtteen sijjoa, siin'ei oo uhon varroa", tietää kuhmolainen kansanviisaus.
– Risiiniöly on tunnetusti erinomainen yskänlääke. Parantava vaikutus perustuu siihen, että kun lusikallisenkin nauttii, niin eipä parane ystäistä kertaakaan!
...perätyhjentö?
anybody laughing here.