Eli koe ihmisen sisäisen elämän tasosta. Jeesus Kristus saapuu/tulee komeasti kalustettuun saliin/huoneeseen, missä oli kaikkea mitä maallinen sydän saattoi toivoa. Pöydät olivat täynnä hervinaisia herkkuja ruokia ja kaikenlaista maukasta jälkiruokaa, sekä harvinaisia viinejä, eli parasta laatua.
Ja nuoret naiset/neidit huolehtivat huolehtivat kauniin suloisin liikkein ja iloisin mielin tarjoilusta. Siellä oli komeasti puettuja miehiä ja naisia; he olivat aivan riemusta hullaantunita maistaessaan jokaisesta ilon pikarista. Jeesus katseli jonkin aikaa ääneti riemuitsevaa joukkoa, mutta sitten "tietäjän pukuun pukeutunut mies tuli hänen luokseen ja sanoi; - onnellinen on ihminen, joka samoin kuin mehiläinen kerää hunajaa jokaisesta kukasta".
"Viisas on se mies joka etsii iloa ja löytää sitä kaikkialta. Parhaimmassakin tapauksessa ihmisen elämä maan päällä on lyhyt, kun hän kuolee ei hän tiedä minne hän joutuu. Syökäämme siis, ja nauttikaamme elämän ilosta, sillä kuolema on lähellä!"
Hullu se mie, joka uhraa elämänsä toisten hyväksi! Katso kaikki kuolevat ja joutuvat hautaan, missä ei kukaan voi osoittaa kiitollisuuttaan". Jeesus ei vastannut mitään; hän oli ajatuksiinsa vaipuneena: hän vain tarkasteli komeasti pukeutuneita vieraita. Mutta sitten hän huomasi vieraiden parissa miehen, jonka vaatteet olivat hyvin kuluneet ja karheat, hänen kasvoiltaan ja käsistään paistoi työn ja raadannan ja myöskin köyhyyden merkit.
Mutta iloinen joukko vain pilkkasi häntä, he työnsivät kylmästi hänet nurkkaan ja nauroivat hänelle. Sitten huoneeseen saapui kevytmieliseksi kutsuttu nainen, jonka kasvoilla näkyi synnin ja kevyt mielisen naisen tunnusmerkit, toiset noista juhlijoista sylkivät naisen päälle armotta jopa hänen kasvoilleen ja pilkkasivat ja ajoivat ulos hänet huoneesta.
Sitten pieni arka nälkäinen ja repaleinen lapsi, tuli huoneeseen ja pyysi saada jokun murun vieraiden pöydältä, mutta hänetkin ajettiin tylysti pois, ja
ulos kylmään iltaan, ja iloista tanssia jatkui juhlinnan ohessa edelleen. Ja kun iloinen seura pyysi Jeesusta yhtymään heidän riumuunsa, vastasi hän: Miten voisin nauttia elämän antimista, kun nälkäiset lapset anovat leipää ja synnin ahdistamat ihmiset rukoilevat ystävyyttä ja armoa - rakkautta?
Minä sanon teille: Ei, - sillä me olemme veljiä kaikki. Me olemme kaikki Jalon suuren taivaallisen Isän lapsia. Olen tuon miesraukan veli joka tuli tänne tuli ja jonka pilkaten työnsitte nurkkaan. Olen sen naisenkin veli, joka tuli tänne synnin majoista rukoillen ystävyyttä ja armoa, mutta te ajoitte hänetkin takaisin synnin luolaan. Olen myöskin tuon pienen ryysyisen ja nälkäisen lapsen veli, jonka te karkoititte kylmään yöhön.
Minä sanon teille: minkä te teitte näille minun veljilleni: sen te olette tehneet minulle. Te olette loukanneet minua omassa kodissanne, siksi en voi viipyä täällä. Lähden pois etsimään tuota lasta, naista ja miestä auttaakseni heitä, kunnes elämäni on uhrattu heidän tähtensä.
Ja nuoret naiset/neidit huolehtivat huolehtivat kauniin suloisin liikkein ja iloisin mielin tarjoilusta. Siellä oli komeasti puettuja miehiä ja naisia; he olivat aivan riemusta hullaantunita maistaessaan jokaisesta ilon pikarista. Jeesus katseli jonkin aikaa ääneti riemuitsevaa joukkoa, mutta sitten "tietäjän pukuun pukeutunut mies tuli hänen luokseen ja sanoi; - onnellinen on ihminen, joka samoin kuin mehiläinen kerää hunajaa jokaisesta kukasta".
"Viisas on se mies joka etsii iloa ja löytää sitä kaikkialta. Parhaimmassakin tapauksessa ihmisen elämä maan päällä on lyhyt, kun hän kuolee ei hän tiedä minne hän joutuu. Syökäämme siis, ja nauttikaamme elämän ilosta, sillä kuolema on lähellä!"
Hullu se mie, joka uhraa elämänsä toisten hyväksi! Katso kaikki kuolevat ja joutuvat hautaan, missä ei kukaan voi osoittaa kiitollisuuttaan". Jeesus ei vastannut mitään; hän oli ajatuksiinsa vaipuneena: hän vain tarkasteli komeasti pukeutuneita vieraita. Mutta sitten hän huomasi vieraiden parissa miehen, jonka vaatteet olivat hyvin kuluneet ja karheat, hänen kasvoiltaan ja käsistään paistoi työn ja raadannan ja myöskin köyhyyden merkit.
Mutta iloinen joukko vain pilkkasi häntä, he työnsivät kylmästi hänet nurkkaan ja nauroivat hänelle. Sitten huoneeseen saapui kevytmieliseksi kutsuttu nainen, jonka kasvoilla näkyi synnin ja kevyt mielisen naisen tunnusmerkit, toiset noista juhlijoista sylkivät naisen päälle armotta jopa hänen kasvoilleen ja pilkkasivat ja ajoivat ulos hänet huoneesta.
Sitten pieni arka nälkäinen ja repaleinen lapsi, tuli huoneeseen ja pyysi saada jokun murun vieraiden pöydältä, mutta hänetkin ajettiin tylysti pois, ja
ulos kylmään iltaan, ja iloista tanssia jatkui juhlinnan ohessa edelleen. Ja kun iloinen seura pyysi Jeesusta yhtymään heidän riumuunsa, vastasi hän: Miten voisin nauttia elämän antimista, kun nälkäiset lapset anovat leipää ja synnin ahdistamat ihmiset rukoilevat ystävyyttä ja armoa - rakkautta?
Minä sanon teille: Ei, - sillä me olemme veljiä kaikki. Me olemme kaikki Jalon suuren taivaallisen Isän lapsia. Olen tuon miesraukan veli joka tuli tänne tuli ja jonka pilkaten työnsitte nurkkaan. Olen sen naisenkin veli, joka tuli tänne synnin majoista rukoillen ystävyyttä ja armoa, mutta te ajoitte hänetkin takaisin synnin luolaan. Olen myöskin tuon pienen ryysyisen ja nälkäisen lapsen veli, jonka te karkoititte kylmään yöhön.
Minä sanon teille: minkä te teitte näille minun veljilleni: sen te olette tehneet minulle. Te olette loukanneet minua omassa kodissanne, siksi en voi viipyä täällä. Lähden pois etsimään tuota lasta, naista ja miestä auttaakseni heitä, kunnes elämäni on uhrattu heidän tähtensä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tuo on ihan vastaavanlaista kuin mitä Jeesus puhuu tunnetussa opetuksessaan rikas yltäkylläinen kontra käyhä nälkää näkevä . . .
Luuk. 16:Rikas mies ja Lasarus
19 "Oli rikas mies. Hänen vaatteensa olivat purppuraa ja hienointa pellavaa, ja päivästä päivään hänen elämänsä oli pelkkää ylellisyyttä ja juhlaa.
20 Mutta hänen porttinsa pielessä virui köyhä Lasarus, täynnä paiseita.
21 Köyhä olisi nälkäänsä halunnut syödä niitä ruokapaloja, joita rikkaan pöydältä putoili. Koiratkin tulivat siihen ja nuolivat hänen paiseitaan.
22 "Sitten köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Abrahamin huomaan. Rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin.
23 Kun hän tuonelan tuskissa kohotti katseensa, hän näki kaukana Abrahamin ja Lasaruksen hänen rintaansa vasten.
24 Silloin hän huusi: 'Isä Abraham, armahda minua! Lähetä Lasarus tänne, että hän kastaisi sormenpäänsä veteen ja vilvoittaisi kieltäni. Näissä liekeissä on kauhea olla.' [Jes. 66:24; Judit 16:17; Mark. 9:48]
25 Mutta Abraham sanoi: 'Muista, poikani, että sinä sait eläessäsi hyvän osan, Lasarus huonon. Nyt hän saa täällä vaivoihinsa lohdun, mutta sinä saat kärsiä tuskaa. [Job 21:13; Ps. 17:14; Luuk. 6:24]
26 Sitä paitsi meidän välillämme on syvä, ylipääsemätön kuilu, niin ettei täältä kukaan voi tulla teidän luoksenne, vaikka tahtoisikin, eikä sieltä pääse kukaan kuilun yli meidän puolellemme.'
27 Rikas mies sanoi: 'Isä, minä pyydän, lähetä hänet sitten vanhempieni taloon.
28 Minulla on viisi veljeä -- hänen pitäisi varoittaa heitä, etteivät hekin joutuisi tähän kärsimyksen paikkaan.'
29 Abraham vastasi: 'Heillä on Mooses ja profeetat. Kuulkoot heitä.' [Jes. 8:20]
30 'Ei, isä Abraham', mies sanoi, 'mutta jos joku kuolleiden joukosta menisi heidän luokseen, he kääntyisivät.'
31 Mutta Abraham sanoi: 'Jos he eivät kuuntele Moosesta ja profeettoja, ei heitä saada uskomaan, vaikka joku nousisi kuolleista.'"
Miksi samaistat omantunnon rakkauteen?
Koska rakkaus ja vilpittömyys käyvät aivankuin käsikädessä, Ja sielu on kaikelle vilpitytömyydelle "lähtöasema omatunto on sielun koti". Eli omatunto ja *Rakkaus toimivat aivan yhdessä, jos minä jotakin toista ihmistä rakastan ja hän pyytää apua jossakin vaikeassa asiassa, josta hän itse ei voi selvitä, ja minä kieltäydyn tehtäv'ästä, niin minun omatuntoni alkaa minua syyttämään, ja minä enpääse rauhaan ennekuin kuin pyydän anteeksi, ja pyydän saada suorittaa tehtävän, sillä tavalla omatunto ja rakkaus kävelevät käsikädessä, auttaakseen toinen toistaan.