Espanjan sisällissotaan 1936-39 sekaantuivat myös ulkovallat. Saksa ja Italia toimittivat aseita ja joukkoja Francon tasavaltalaisille ja NL avusti laillista hallitusta. Sen armeijassa oli myös suuri määrä ulkomaisia vapaaehtoisia.
Mutta mikä sodan ratkaisi? Mikä merkitys oli Englannin, Ranskan ja USA:n toimilla?
Olisiko tasavalta voittanut ilman ulkomaiden puuttumista?
Mutta mikä sodan ratkaisi? Mikä merkitys oli Englannin, Ranskan ja USA:n toimilla?
Olisiko tasavalta voittanut ilman ulkomaiden puuttumista?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ei täällä Suomi24:ssä kannata mitään liian järkevää kysellä, vastaukseksi tulee pelkkää trollausta ja provoilua. Sen sijaan menepä kirjastoon lainaamaan tämä opus:
http://wsoy.fi/yk/products/show/28063
ottaa esille jotain muutakin kuin nuo iänikuiset trollaukset.
Aihetta tarjotaankin niille, joita kiinnostaa hieman vaativampi aihe.
Beevor on tietysti hyvä lähde, mutta löytyyhän asiaa muualtakin.
Ensimmäinen ulkovaltojen tuki Francon kapinalle oli ilmasilta Espanjan Marokosta emämaahan. Italian ja Saksan kuljetuskoneilla tuotiin Afrikan armeijan siirtomaajoukkoja (Savoia ja Junkers koneilla) kahden kuukauden aikana kaikkiaan 12 000 miestä. Tämä johtui siitä, että merikuljetuksia pidettiin epävarmoina, koska huomattava osa laivastosta oli jäänyt hallituksen puolelle. Myöhemmin saksalaiset sotalaivat Deutschland ja Admiral Scheer suojasivat saattueita Gibraltarin salmen yli. Niin tuotiin liput 40 000 miehen siirtoarmeijasta
Afrikkalaiset palkkasoturit takasivat alkuvaiheessa aloitteen säilymisen kapinallisilla.
apuaan antamalla pyydettyjen 10 kuljetuskoneen lisäksi toiset kymmenen. Heti sodan alussa se lähetti kuusi Heinkel 51 hävittäjäpommittajaa ja kaksikymmentä ilmatorjuntatykkiä ynnä muita tarvikkeita. Koneet tulivat lentäjineen ja kenttähenkilöstöineen. Heidät puettiin espanjalaisiin vormuihin.
Tästä avusta kasvoi aikanaan Condor legioona.
Italia oli jo ehtinyt lähettää 12 pommikonetta ja muita sotatarvikkeita.
Ei ainakaan Neuvostoliitto. Ryssälän nykyinen taloushan on samankokoinen kuin Espanja. Että sellainen "suurvalta" haahaha.
tasavallalle oli merkittävin. Toinen auttaja oli Meksiko.
Stalin oli ryhtymässä puna-armeijan puhdistukseen, mikä viivytti apua. Alkuun myytiinkin vain polttoainetta. Kominternin virkailijoita lähetettiin sentään valvomaan, että Espanjan kommunistit pysyivät ruodussa. Puolueen jäsenmäärä lähes kymmenkertaistui vuodessa!
Syksyllä -36 apu alkoi kasvaa. Ensin tuli neuvonantajia, lähinnä sotilastiedustelusta. Sitten alettiin toimittaa myös aseita kuten kivääreitä ja tykkejä sekä mm. täysin uudenaikaisia T-26 ja BT-5 panssareita miehistöineen. Niistä muodostettiin oma yli 100 vaunun prikaatinsa lomentajana myöhempi kenraali Popov.
Lokakuussa -36 toimitettiin 42 IL-15 ja 31 IL-16 hävittäjää lentäjineen sekä pommikoneita.
Vastineeksi Moskovaan lähetettiin 510 tonnia arvometalleja 10 000 laatikkoa yhteensä. Maksusta voidaan sanoa, että se oli "reilu". Vartiointiin tarvitiin NKVD:n rykmentti.
oli merkittävässä asemassa useissa kansallismielisten voittamissa suurissa taitsteluissa. Se perustettiin virallisesti jo marraskuussa -36. Komentajana toimi kenraalimajuri Hugo von Sperrle, joka myöhemmin toimi Luftwaffen korkeissa komentajatehtävissä.
Ilmaoperaatioita johti eversti Wolfram von Richthofen, joka kehitti maa- ja ilmavoimien yhteistoimintaa. Hän johti aikanaan suuria ilmaoperaatioita melkein kaikilla rintamilla. Von R. oli kova ja ylimielinen mies, jota saksalaiset ja espanjalaiset upseerit inhosivat.
R. sai nopeasti käyttöönsä uudet koneet kuten Heinkel 111 ja Dornier pommarit ja Me 109 hävittäjät ( maaliskuu -37). Myös Ju 87 ehditiin kokeilla ja todeta erityisen tehokkaaksi. R. kehitti myös terroripommitukset, joista Guernican tuho on täydellisin ja tunnetuin.
Sellaiset hävittäjälentäjät kuin Galland ja Mölders kehittivät hävittäjätaktiikkaan "nelisormijärjestelmän", johon aikanaan kaikki ilmavoimat siirtyivät.Mölders sai kaikkiaan 14 ilmavoittoa.
Espanjassa ensi kerran todettiin 88 mm. it-tykin valtava teho panssarimaaleihin.
Maavoimia Hitler kieltäytyi antamasta. Lähetettiin kyllä Pz I vaunuja, mutta nämä levyet harjoitusvaunut eiväy pärjänneet punatankeille. Espanja varmaan antoi sysäyksen Pz III:n kehittämiselle. Panssaritoimintaa johti eversti Ritter von Thoma, josta tuli myöhemmin panssarijoukkojen tarkastaja. Rommeliin ja HItleriin tympääntyneenä hän ajoi El Alameinissa brittien puolelle antautumaan.
oli lopulta noin 12 000 miestä. Palvelusaika oli yleensä yksi vuosi, joten ainakin 30 000 ehti palvella Espanjassa.
Ilmavoimissa oli kahdeksan laivuetta, lopuksi siis ajan parhaita koneita. Niitä suojasi vahva ilmatorjunta.
Eversti von Thoman alaisuudessa oli panssarintorjunta- ja konekivääriyksiköitä. Panssareita oli kaikkiaan noin 100 kahtena pataljoonana. Mustassa baretissa oli pääkallomerkki entisen Preussin mustilta husaareilta.
Vahva edustus oli myös viesti- ja pioneerijoukoista, jotka toivat kouluttajia ja kalustoa.
Laivaston runkona oli jo mainitut kaksi taskutaistelulaivaa.