Maailman lopussa Jeesus jakaa ihmiset: toiset menevät helvetin tuleen, toiset uuteen maahan, jossa vanhurskaus vallitsee
Epäoikeudenmukaista. Kuinka Jeesus voi jakaa niin erilaiset ihmiset kahteen ryhmään, heittää toiset vain pikkuisen valkoisia valheita elämässään syöttäneet ihmiset helvettiin ja toiset massamurhaajat Jumalan valtakuntaan.
Millä kriteerillä Jeesus tämän karkean jaon voi tehdä? Vain tällä: joka uskoo Häneen, pelastuu...rakensipa hän sitten Jeesus-perustukselle heinistä, risuista vai jalokivistä. Rakennus ei ratkaise, vaan perustus. Tässä on jokaiselle suurelle Jumalan miehelle ja surkeasti elämässään epäonnistuneelle Jeesukseen turvautujalle yksi ja sama kriteeri.
Jumala on uskomaton viisaus: kaikki ovat samalla viivalla, vain todellinen Jeesukseen turvautuva usko ratkaisee.
Epäoikeudenmukaista. Kuinka Jeesus voi jakaa niin erilaiset ihmiset kahteen ryhmään, heittää toiset vain pikkuisen valkoisia valheita elämässään syöttäneet ihmiset helvettiin ja toiset massamurhaajat Jumalan valtakuntaan.
Millä kriteerillä Jeesus tämän karkean jaon voi tehdä? Vain tällä: joka uskoo Häneen, pelastuu...rakensipa hän sitten Jeesus-perustukselle heinistä, risuista vai jalokivistä. Rakennus ei ratkaise, vaan perustus. Tässä on jokaiselle suurelle Jumalan miehelle ja surkeasti elämässään epäonnistuneelle Jeesukseen turvautujalle yksi ja sama kriteeri.
Jumala on uskomaton viisaus: kaikki ovat samalla viivalla, vain todellinen Jeesukseen turvautuva usko ratkaisee.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Tarkennusta tarvitaan, sillä näillä foorumeilla liikkuu paljon erilaisia harhaoppeja. Eivätkä ihmiset tunne Raamattua eivätkä Jumalaa.
Ensinnäkin uskon kohde:
Joh. 8:24 Sentähden minä sanoin teille, että te kuolette synteihinne; sillä ellette usko minua siksi, joka minä olen, niin te kuolette synteihinne."
Joh. 5:36 Mutta minulla on todistus, joka on suurempi kuin Johanneksen; sillä ne teot, jotka Isä on antanut minun täytettävikseni, ne teot, jotka minä teen, todistavat minusta, että Isä on minut lähettänyt.
On siis uskottava että Jeesus on Jumalan/Isän lähettämä ja teot jotka hän teki ja tekee ovat Jumalan tekoja.
Onhan olemassa toinen evankeliumi ja toinen Jeesus - eli eksytys.
Nykyihminen ei tahdo kuulla olevansa syntinen, moni ei edes usko olevansa, eikä ymmärrä mihin hän uskoa ja Jeesusta tarvitsee ja mitä merkitsee kuolla synteihinsä.
Myös helvetinpelko on kielletty aihe, helvetillä ei saa pelotella, ei helvettiä edes ole olemassa - vaikka Jeesus puhuukin siitä. Sehän oli vain vanha kaatopaikka jota ei enää ole Jerusalemin liepeillä. Ilmestyskirjan tulijärvi unohdetaan.
Jumala on lempeä lälly rakkaus joka ei voi syöstä ketään helvettiin vaan katsoo sormiensa läpi pedofiileja ym. kun he vain kertovat uskovansa Jeesukseen.
Hänen pyhyyttään ja oikeudenmukaisuuttaan ei tunneta. Hänen vihaansa syntiä ja pahuutta kohtaan ei saa enää julistaa. Onko Jumala siis kuuro joka ei kuule raiskattujen itkua, eikö murhatun Aabelin veri enää huuda hänelle? Eikö hän näe pettäjää, varasta, irstailuja ja ahnehtimista, riistoa ja sortoa?
Jeesuksen kärsimys ja kuolema tehdään turhaksi eikä ihmisen tarvitse tuntea ja katua syntejään.
Älä unohda että Jumalan miekka on kaksiteräinen: laki ja evankeliumi. Laki näyttää synnin ja tuomitsee, evankeliumi vapahtaa.
Vasta kun ihminen tajuaa syntisyytensä ja ymmärtää Jumalan pyhyyden, oikeudemukaisuuden ja sen että hän lähetti Jeesuksen pelastajaksi, syntyy pelastava usko joka turvautuu Jeesukseen ja tuntee hänet!
Siksi voi massamurhaaja pelastua kun hän itkee ja katuu syntejään ja uskoo Jeesuksen ne sovittaneen hänen puolestaan. Siksi valkeita valheita päästelevä joutuu helvettiin kun hän ajattelee että kuitenkin lopulta pelastuu "Jeesuksen tähden" vaikka lipsauttelee huolimattomasti valeitaan edelleenkin katumatta ja häpeämättä.
Sanoin tuon tiivistetysti: "vain todellinen Jeesukseen turvautuva usko ratkaisee. " Todellinen usko sisältää minusta tuon, mitä toit esille: syyllisyyden, katumuksen, mielenmuutoksen ja jatkuvan uskon, joka ilmenee kokonaisvaltaisena turvautumisena ja luottamisena elävään Jeesukseen.
Pointtini oli, että Jeesus ei arvota ihmisen uskoon liittyviä tekoja pelastumisen ehtona vaan uskoa itseään. Jollakin voi tulla sellainen käsitys, että tuo naapurin pertti se vasta on kunnollinen uskova, kelpo kasvattaja, vaimoaan rakastava mies ja karismaattinen sanan viljelijä, mutta minä ole vaan tällainen alituinen epäonnistuja ja syntiin luisuja. Siis Pertti menee taivaaseen, minä Helvettiin.
Jolla on poika sillä on Elämä, ei siis, joka tekee kaiken kuin Poika sillä on elämä.
Niin sanoit tiivistetysti ja näitä palstoja enimmäkseen vain lukeneena olen nähnyt miten ihmiset myös ymmärtävät joko tahallaan tai tahattomasti väärin, vääntelevät ja paloittelevat toistensa kirjoituksia. Siksi halusin avata asiaa heille etteivät siihen ryhtyisi. Ymmärsin sinun kirjoittavan niille jotka jo tuntevat syntinsä ja tarvitsevat rohkaisua,ja nähtävästi ymmärsin sinut oikein. Kirjoituksesi on hyvin lohdullinen ja tuo evankeliumin helppona ottaa vastaan. Kiitos siitä!
Jeesus-uskonne se vasta epäoikeudenmukainen on. Suurin osa maailman ihmisistä ei sitä koskaan edes kuule, saati että voisi sitä valita. Millä ihmeellä te saatte siitä oikeudenmukaisen?
Jos Jeesus-uskoa verrataan jälleensyntymisoppiin, on jälleensyntymisoppi todellakin oikeudenmukainen, koska jokainen vastaa itse omista teoistaan ja hän saa yhä uudelleen ja uudelleen mahdollisuuden jälleensyntymän kautta mahdollisuuden kehittyä ihmisenä.
Miettikääpä tätä nyt syvällisesti, niin huomaatte itsekin Jeesus-uskonne epäoikeudenmukaisuuden.
Jeesus antoi lähetyskäskyllään opetuslapsilleen tehtäväksi saattaa kaikki kansat hänen opetuslapsikseen ja tätä käskyä on myös noudatettu. Kristinuskoa on myös vainottu koko sen ajan ja kokonaisia valtioita suljettu sen edestä. Monet aatteet ja toiset uskonnot ovat nousseet sitä vastustamaan, mutta siitä huolimatta se on levinnyt niidenkin keskuuteen. Jumala itse valvoo sanaansa ja hoitaa sen menestymistä sielläkin missä lähetyssaarnaajilla on voimakkaita vastustajia, jopa muslimien keskuudessa. Uskon, että Jumala hoitaa niin että jokainen voi tehdä valintansa. Hän joka antoi ihmisille oikeudenmukaisuuden tunnon, huolehtii siitä toki itsekin ja tuntee kaukaisimpien saarten ja vaikeimpien vuoristojen ja viidakoiden ihmiset.
Jälleensyntymisoppiin olen tutustunut ja pidän sitä toivottomana ja loputtomana ponnisteluna, sillä tiedän henkilökohtaisesti miten ihmisen sydän on petollinen ja pahanilkinen ja sieltä nousevat kaikki synnit. Ei se muutu kuorta vaihtamalla. Sen jumalana on vain ihminen itse eikä se riitä minulle sillä olen saanut maistaa Jumalan hyvyyttä ja voimaa ja anteeksiantoa elämässäni.
Jeesus-usko antaa mahdollisuuden pelastua heikoimmalle ja avuttomimmallekin ihmiselle jonka voimat eivät riitä ponnisteluihin omien syntien sovittamiseksi.
Kun käytät sanaa Jeesus-usko, se tuntuu Kristinuskon vähättelemisestä. Siis kyseessä ei ole siitä, että laitetaan riviin eri uskontoja, ja niistä sitten katsotaa mikä on oikeudenmukaisin. Kyse ei ole edes uskosta. On kyse totuudesta, todellisuudesta. Tuo mitä sanot Jeesus-uskoksi on Todellisuutta, totuutta. Usko Jeesukseen on väline, jolla Todelliseen totuuteen pääsee. Jumala on Todellisuus: Hän on meidän ja koko maailmankaikkeuden luoja ja ylläpitäjä, hänessä me elämme, olemme ja liikumme, uskommepa sen tai emme. Ihminen oli kuten muu luonto alkujaan yhteydessä Jumalaan, kunnes kapinoi ja nosti itsensä ja oman tahtonsa Jumalan yläpuolelle. Ihminen sai mitä tilasi, ja saa nyt toimia oman tahtonsa mukaan. Hedelmät ovat nähtävissä: silkkaa itsekkyyttä, valheellisuutta ja sydämettömyyttä on ihmiselämä, hyvänkin ihmisen elämä, jälleensyntymäopin noudattajankin elämä. Mutta Kiitos Jumalalle, hän valmisti kaikille ihmisille yhtäläisen mahdollisuuden päästä tuosta oman tahdon itsekkyyden vankilasta elämään taas Jumalan yhteydessä.
On vain yksi Tie, ja Totuus ja Elämä, todellinen elämä, Jeesus Kristus.
Ehdottoman oikeuden mukainen Jumala voi pelastaa sellaisenkin ihmisen, joka ei ole koskaan kuullutkaan Jeesuksesta. Esimerkiksi pienen vauvan. Ja jokaisella leikkiikäiselläkin ihmisellä on omatunto muistuttamassa Jumalasta, ja varsinkin siitä kuinka väärin toimimme joka päivä.
Miksi sinun, joka olet kuullut Jeesuksesta, on vaikea ottaa Hänet vastaan ts. uskoa Häneen. Mieti sitä?
>>Hän on meidän ja koko maailmankaikkeuden luoja ja ylläpitäjä,
Etkö tiedä, että Jeesus on Jumala, yksi Jumalan kolmesta persoonasta.
"Minä ja Isä olemme yhtä", Jeesu sanoi
niinkuin tahtoo, ja ihmisten kannattaa tehdä Jeesuksen nimessä niinkuin on Raamatussa opetettu Jeesuksen kautta.
ylläolevista kirjoituksista huomaa, että ette ollenkaan huomaa, kuinka epäoikeudenmukainen Jeesus-uskonne on.
Mitäpä jos olisitte syntyneet muslimeiksi, hindulaisiksi, budhalaisiksi. Silloin uskoisitte juuri kuten he uskovat ja pitäisitte kristittyjä vääräuskoisina. Silloin teillä ei olisi Jeesus-uskoanne, tai vaikka siitä kuulisittekin, ei se teitä hetkauttaisi.
Näin on kaikissa uskonnoissa - ne ovat kannattajiensa mielestä oikeita, totuudellisia, pelastavia, ja kaikki muut ovat vääräuskoisia.
Jumala vaikuttaa kaikkialla ja on täysin vapaa uskonnoista. Tämä pitäisi aina muistaa. Jumala on luonut jokaisen ihmisen. Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä samalla tavoin. Jumala ei tuomitse meitä uskomme mukaan. Meidän omat tekomme meidät tuomitsevät - siis ne meidän syntimme.
Turha näille on yrittää mitään järkeä puhua, ne vääntelee sinun sanomasi niin, ettei alkuperäisestä sanomastasi ole mitään jäljellä.
Minä olin buddhalainen, zen-buddhalainen ja tutkin idän filosofiaa. Kunnes Jumala näytti, että kuljen vääriä teitä. Tiedätkö mikä valtavava ero on noilla islamilla, hindulaisuudella, budhalaisuudella ja uskolla Jeesukseen? Nuo muut ovat teon uskontoja - aivan kuten annat ymmärtää - osa rukoilee tietyn määrän päivässä, osa mietiskelee, kuka mitäkin, ja luulee siten tulevansa suosioilliseksi Jumalan edessä. Usko Jeesukseen sensijaan on sitä, että myöntää olevansa toivottoman syntinen, hyvääkin tehdessään, ja anoo armoa Pyhältä Jumalta. Jumala armahtaa katuvan väärintekijän siksi, että hän on rankaissut noista teoista jo Poikaansa. Usko Jeesukseen ei ole teko vaan Jumalan Jeesuksessa suorittaman anteeksiannon vastaanottaminen ja suostuminen Jumalan pyhitysprosessin kohteeksi.
Sinun ei tarvitse enää tehdä mitään - itse asiassa et saa tehdä mitään - tullaksesi kelvolliseksi Jumalan edessä. Jumala on jo tehnyt sen Jeesuksessa.
Avaa Raamattu ja anna Jumalan synnyttää sinussa usko. Kun näin teet, huomaat, että silmilläsi on ollut synnin peite.
Jumala ei koskaan näytä oikeaa tai väärää tietä - koska sellaista ei ole - vaan Jumala näytää juuri sinulle otollisimman, sinun kasvullesi parhaimman tien. Oikeastaan, tarkalleen sanottuna, sinun oma sisäinen kasvusi on se ratkaiseva asia. Meistä kristityistä harvoin tulee muuta kuin kristittyjä, budhalaisista harvemmin tulee muuta kuin budhalaisia, samoin on laita muidenkin uskontojen. Tosin poikkeuksiakin on, kuten esim. Taavi Kassila, joka kääntyi budhalaiseksi.
Tiedän tarkalleen, mikä ero on kristinuskolla ja muilla uskonnoilla. Minä en etsi laisinkaan uskontojen "totuutta", vaan etsin jumaluutta kaikkien uskontojen takaa. Etsin jumaluutta ihmisestä - Jumalan luomuksesta. Meissä jokaisessa ihmisessä on jumalallinen olemuspuoli, se kaikkein pyhin meissä, se joka ei kuole koskaan. Sitä etsin. Arvatkaapa olenko löytänyt?
Muuten, jokainen budhalainen, islaminuskoinen, hindulainen on ihan yhtä uskovainen kuin jokainen "ns.uskovainen" täällä kristityssä maassa. Jokaisessa uskonnossa on tapauskovaisia, ja niitä jotka ihan oikeasti ovat sisäistäneet uskontojensa ydinsanoman.
En muuten koe olevani toivottoman syntinen, enkä koe kaipaavani ketään sijaiskärsijää itseni puolesta. Menen aikanaan Jumalan eteen juuri itsenäni, enkä sitä mitenkään pelkää. Ei kukaan ole niin toivoton, ettei Jumalalle kelpaisi.
Kirjoitit: "Jumala ei koskaan näytä oikeaa tai väärää tietä - koska sellaista ei ole - vaan Jumala näytää juuri sinulle otollisimman, sinun kasvullesi parhaimman tien. "
"Jeesus vastasi: Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani." ( Joh. 14:6 )
On vain yksi Tie ja se Tie on yksin Jeesus Kristus.
Ken tätä Tietä käy, pelastuu. Joka omiin teihinsä luottaa joutuu pettymään, sillä Jumalan edessä kelpaa vain virheetön Karitsa.
Tämä Karitsa on Jeesus Kristus.
Kristuksessa kun olemme, meillä on vanhurskaus, ei omamme, vaan Jeesuksen Kristuksen vanhurskaus. Hänen kauttansa ja Hänen tähtensä, jokainen joka Häneen uskoo luetaan vanhurskaaksi.
Etsit valaistumista. Mutta mistä lamppuun tulee valo?
Jumala on valo, ihminen on lamppu, Jeesus on Jumalan ja ihmisen välissä kulkeva virtajohto, jota pitkin Pyhä Henki kulkee ihmiseen.
Ei lamppu itsessään kykene tuottamaan valoa, vaikka se jonkun luoma onkin.
Avaa Raamattu ja rukoile, että saisit uskon. Niin sinulle paljastusi, että jokainen ihminen ilman Jeesusta on toivottaman syntinen. Kukaan ei kelpaa Jumalalle ilman Jeesusta, en minä, et sinä, ei äiti amma, ei buddha, ei muhamed, ei kukaan. Mutta Jeesuksessa Jumalalalle kelpaa kuka tahansa.
Sanoit, "joka omiin teihinsä luottaa joutuu pettymään".
Itse kuljen omaa tietäni, jota korkeampi voima viitoittaa. Enkä ole joutunut pettymään.
On vain yksi tie, todellakin. Ja se tie on jokaisella omanlaisensa. Vai oletko tavannut ihmisiä, joiden elämänkulku olisi samanlainen?
Miten esim. budhalainen voisi kulkea kanssasi samaa tietä????? hengellisesti ajatellen. Hänen elämässään on aivan toisenlaiset opinkappaleet, jotka hänen kulkuaan määrittävät.
Niin vakaumuksellinen kristitty kuin budhalainenkin voi olla ihmisenä täysin valaistumaton. Ulkoiset, uskonnolliset opit määrittävät miten hänen täytyy uskoa. Sisäisesti herännyt ihminen sen sijaan kuuntelee oman hiljaisen mielensä - sielunsa (jumalan) - ääntä. Se vaatii tosin hiljentymistä, itsetutkiskelua ja työtä. Uskontojen opinkappaleet usein estävät ihmistä löytämästä omaa sisintään.
Minulle Jeesuksen sanat: minä olen tie, totuus ja elämä, tarkoittavat juuri tuota edellä kirjoitamaani. MINÄ OLEN TIE, TOTUUS JA ELÄMÄ. Tämä tie löytyy hiljaisesta mielestä, itsestä, joka on jumalallinen osa meitä.
sanot:"Se vaatii tosin hiljentymistä, itsetutkiskelua ja työtä. ", eli tekoja. Kun synnyit, teitkö itse jotakin asian eteen. Kun Jumala uudesti synnyttää, ei ihminen voi tekemisillään kuin estää uudestisyntymistä. On ihan sama istuuko hiljaa, tutkiiko itseään vai aineen olemusta, kumarteleeko vai heijaako itseään, harrastaako joogaa tai shamanismia vai toisteleeko mekaanisesti isämeidän-rukousta, tuolla lailla rakentaa vaan esteitä uudestisyntymiselle, valaistumiselle, pelastumiselle, millä nimellä sitten sitä nimitätkin.
Ainoa asia mitä voit tehdä, on uskoa se, että et voi tehdä mitään muuta kuin tunnustaa sen, että olet omalla tekemiselläsi röyhkeästi pyrkinyt itse omiin päämääriisi ja anoa tosissaan armoa Jumalalta Jeesuksen nimessä.
Kun hiljennyt, egosi työskentelee, silloin sinä hiljennyt, sinä teet sitä tai tai tätä. Kun uskot, Jumala työskentelee sinussa.
Mieti lasta. Lapsi ei pyri mihinkään. Oletko nähnyt hiljentyvää ja totuutta etsivää lasta. Ja Jeesus sanoi jotenkin näin: Teidän täytyy tulla lasten kaltaiseksi, muutoin ette pääse näkemään taivasten valtakuntaa.
Uudestisyntyminen ja valaistuminen ovat kaksi eri asiaa.
Uudestisyntyminen on kristilliseen uskoon kuuluva käsite, tarkoittaa uskoon tulemista.
Valaistuminen on yksinkertaisesti sanottuna tässä hetkessä elämistä ja sen ymmärtämistä, että ei ole muuta kuin tämä hetki. Ihmisen mieli elää useimmiten joko menneessä tai tulevassa, harvemmin tässä hetkessä.
Pieni lapsi elää suurimmaksi osaksi juuri tässä hetkessä.
Kun uskot, egosi työskentelee sinussa. Uskominen tarvitsee ajattelua, eli egoa. Kun hiljennän mieleni, pyrin nimenomaan eroon egon ylivallasta.
Valaistuminen on isän filosofiaan kuuluva käsite, jos käsitteistä puhutaan siis. Aivan, pieni lapsi, elää tässä hetkessä. Eikä siis pyri tähän hetkeen, kuten sinä ilmeisesti.
Olen käynyt tuon vaiheen piirulleen läpi, mitä esität. Olen Krisnamurtini ja Nisargadatta maharajni aikanaan lukenut. Luulin todella, että olen tullut pisteeseen, jossa lopulta valaistun elämään hetkessä. Itse asiasssa halveksin silloin Jeesukseen uskovia. Ajauduin sitten tuossa etsinnässäni täydelliseen täydelliseen umpikujaan ja epätoivoon, jossa minun oli pakko anoa armoa Jumalalta.
Tätä et nyt huomaa, että pyrkimällä et voi päästä aitoon olemiseen, että niin kauan kuin yrität tämä hetki karkaa kuin aasin otsan eteen kepinokkaan kiinnitetty porkkana. Mutta ehkä Jumala antaa sinun herätä. Herätti hän minutkin.
Jeesus on ainoa tie Isän luo todelliseen Elämään, totuuteen. Jeesus on Jumala. Kuka Hän sinun mielestäsi on?
kappas mikä lipsahdus, piti tietysti olla.... idän filosofiaan...
Minä en pyrikään mihinkään valaistumiseen. Valaistuminen ei ole mitään ihmeellistä, eikä se ole mikään ihmismielen päämäärä - se ei tee ketään onnelliseksi. Se on oikeastaan vain sen asian oivaltamista, että elämä pitäisi elää tässä ja nyt.
Itse en sinun laillasi etsi mitään absoluuttista totuutta, en halveksi Jeesus-uskovia. Olen tuon vaiheen jo kauan taakseni jättänyt.
Mutta siitä olen eri mieltä, että vain Jeesus on tie isän luo elämään, totuuteen. Olen nimittäin tämänkin tien läpikäynyt. Sinulle se näemmä on ainoa tie, minä taas en etsikään mitään tietä jumalan luo, vaan olen tajunnut, että jumalakin on tässä ja nyt, aivan saatavilla. Siihen ei tarvita mitään uskoontulemisia, mitään valaistumisia, ei mitään ihmeellistä. Jumala on tässä ja nyt, ja se pitää ainostaan tajuta. Tämän minä olen oivaltanut.
Jeesus on sinun mielestäsi Jumala. Ok. Saat ihan rauhassa ajatella ja uskoa niin. Jeesus oli täysin Jumalan ohjauksessa, hän oli epäitsekäs, hän oli täysin kuolettanut oman persoonansa (egonsa) ja sulautunut Jumalan tahtoon. Jeesus sanoikin, että isä ja minä olemme yhtä. Sitähän tuo tarkoittaa.
Mutta tämä on se juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus: Jeesus nousi kuolleista ja hän elää. Siinä Jumala todistaa, että Jeesus on Hänen ainoa poikansa, ainoa samaa olemusta kuin hän. Me muut, olipa kokemuksemme tai oivalluksemme todellisuudesta millainen tahansa, olemme luotuja. Jeesus on Jumalan kanssa luoja. Buddaha kuoli ja maatui, samoin muhamed ym. ym. mutta Jeesus elää. Ylösnousemus on fakta. Ja se on ratkaiseva fakta.
Noustuaan ylös ja ilmestyttyään opetuslapsilleen Jeesus sanoi: "Minulle on annattu kaikki valta taivaassa ja maan päällä, menkää siis... " Siis koko tämän pallon homma on Jeesuksen hanskassa.
Kuinka voit sanoa läpikäyneesi Jeesuksen Tien, ja silti olla sitä mieltä, ettei Hän ole ainoa tie. Vaikuttaa siltä, että joko et ole ollut ensinkään uskossa tai olet langennut pois uskosta.
Fiiloosoovi ei tullut uskoon, hän ikäänkuin pysähtyi oven kynnykselle ja päätti olla itse jumala, valaisi itse itsensä "jumala on tässä ja nyt"-ajatuksella. Siinä kaikki. Sitten hän kääntyi pois ja istuu nyt itsensä kanssa. Näin minä hänet ymmärsin, kaikella kunnioituksella. Tämä on mielestäni murheellinen asia.
Pyydän sinua miettimään vielä mitä saat valaistumisesta ja mitä Jeesus tahtoo sinulle tarjota. Sanothan itsekin ettei valaistuminen tee ketään onnelliseksi. Mutta Jeesuspa tekee, hiljaisen vakavan mummonkin sydän joskus ihan laulaa onnesta. Ilo on kuitenkin hiljaista iloa ja onnea sillä olen silloin suuren rakkauden ja pelottavan majesteettisen pyhyyden edessä yhtä aikaa. Kuitenkin se ilo ihan pakahduttaa sydäntä.
Ja tämä ilo on vain yksi osa Hänen tuntemisestaan. Sillä hän on koko elämä, iankaikkinen elämä.
Teille uskovaisille onnen tuo vain Jeesus, ihan jees jos se toimii.
Minä en etsi mitään erityistä onnea, koska olen onnellinen ihan näin.
Mummoseni, en koskaan päättänyt olla itse jumala - oikeastaan tuo on vähän loukkaavasti sanottu - vaan koen olevani Jumalan lapsi ihan tällaisenaan, omana itsenäni. Ja jos luet tarkemmin, en etsi mitään valaistumista. En usko helvetti/taivas kahtiajakoon, se ei ole laisinkaan jumallinen ajatus, vaan täysin epäoikeudenmukainen. Jälleensyntymisoppi on varsin oikeudenmukainen, koska siinä KAIKKI ihmiset ovat samalla viivalla, kaikille annetaan samanlainen mahdollisuus. Jeesus-uskossa tämän pelastusmahdollisuuden saa vain pienen pieni osa ihmisistä. Onko tämä sinun mielestäsi oikeudenmukaista?
Lukekaapa juuri ilmestynyt Lorna Byrnen kirja Portaat taivaaseen.
"Lorna on nähnyt enkeleitä ja jutellut heidän kanssaan päivittäin läpi elämänsä. Hän paljastaa, kuinka enkelit toimivat maailmassa."
Tämä kirja romuttaa täysin helvetti-ajatuksen. Taivas on kaikkia ihmisiä varten eikä kukaan joudu helvettiin.
On suorastaan huvittavaa, kuinka te puhuttu rakastavasta Jumalasta, ja samaan hengenvetoon ilmoitatte Jumalan tuomitsevan helvettiin kaikki, jotka eivät ole Jeesus-uskossa.
Kiitoksia kirjavinkistä, löytyisiköhän kirjastosta?
Et usko tietenkään helvettiin ja taivaaseen, koska et usko olevasi syntinen. Jos huomaisit turmeltuneisuutesi Jumalan edessä, huomaisit myös että Jumalan tuomio helvettiin on oikeudenmukainen. Vaikka synti näkyy pinnalle toisinaan vaikkapa vain valkoisina valheina, se on syvimmiltään aina kapina Luojaa vastaan, sama juttu kuin Aatamilla ja Eevalla Paratiisissa heidän syötyään kiellettyä hedelmää.
Jumala on täysin oikeudenmukainen: Hän on järjestänyt kaikille ihmisille yhtäläisen pelastuksen Helvetistä, Jeesuksen kristuksen. Oikeudenmukaista se on siksi, että kaikki todellakin ovat ihan samalla viivalla riippumatta iästä, ihonväristä, sukupuolesta, asemasta ja älykkyydestä riippunmatta.
Puhe pelkästään rakastavasta Jumalasta on minustakin huvittavaa, eikä se ole tottakaan. Jumala on syntiä vihaava ja väärintekemisestä rankaiseva Jumala. Jumalan oikeudenmukaisuuteen kuuluu viha ja rakkaus. Oletko lukenut vanhaa testamenttia? Siellä Jumala todella kurittaa väärintekevää kansaansa oikein olan takaa, ja oikeudenmukaisesti, varoitettuaan kansaansa aina ensin useasti profeettojensa kautta.
Jeesuksen ristintyön uskomattomuus ja mahtavuus on siinä, että Jumala Golgatan ristillä sovittaa ihmiskunnan vääryydet ja tarjoaa Jeesuksessa paluuta yhteyteensä. Kyse on siitä, antaako ihmisen ylpeys myöten hyväksyä sen, että on itse täysin toivoton tapaus, myöntääkö hän olevansa väärässä Jumalan edessä ja antaa pelastaa itsensä. Mutta ihminen ei helpolla taivu. Monet kääntyvät vasta menetettyään kaiken toivonsa selviytyä itse - niin ylpeä on ihmisluonto - ajattele, vaikka kaikki on tehty valmiiksi, ei tarvitse muuta kuin luopua itsestään ja antaa Jumalan pelastaa itsensä.
Tiedätkö, että Raamatussa on yksi rakennusmies, joka puhuu selkeimmin Helvetistä: Jeesus.
Jos kaikki menisivät taivaaseen, Jumala olisi täysin epäoikeudenmukainen. Siellä sitten olisi Hitlerin ja Stalinin kaltaiset tyypit. Eli ei mitään väliä, vaikka murhauttaa miljoonia, kun kuolema päästää pinteestä, tarjoaa taivaspaikkaa.
Jeesus opetti asiasta toisin.
Jumala on rakkaus. Siihen minä uskon.
Enkä todellakaan usko, ettei taivaaseen voisi päästä muuta kuin kristityt, se ei olisi oikeudenmukaista, sillä kaikki ihmiset kaikkialla maailmassa eivät kuule välttämättä kristinuskon sanomaa, eivätkä ainakaan samalla tavalla. Uskon, että Jumalalla on jokin oikeudenmukaisempi tapa ratkaista asia.
Uskon kuitenkin myös helvettiin. Minusta uskominen pelkkään taivaaseen on vähän sellaista "minä uskon jos se kuulostaa mukavalta" tyylistä juttua. On olemassa taivas ja helvetti, uskoisin, mutta uskon myös näkeväni taivaassa enemmän porukkaa kuin uskovaiset yleensä ajattelevat. Eivät kaikki saa tasavertaisia lähtökohtia, ja joidenkin tie johtaa helpommin vääryyteen kuin toisten. Ei ihminen itsi silti ole välttämättä paha.
Jumala on rakkaus, ja minun mielestäni se tarkoittaa, että Hän näkee syntienkin alla aina rakastettavan ihmisen, jonka haluaa pelastaa. Jotkut ihmiset eivät vain millään, millään halua tulla pelastetuiksi.
Silti uskovaisilla ei mielestäni ole mitään syytä ylimielisyyteen tai jonkun uskon väheksymiseen. Ne jotka pysyvät aina "lapsen kaltaisina", eli jaksavat kysellä ja tutkia, ovatkin ehkä lähempänä Jumalaa. Ehkä, mistä minä tietäisi?
"Kuitenkin Herra vain odottaa, että voisi olla teille armollinen, hän nousee armahtamaan teitä. Herra on oikeuden Jumala." Jes.30:18
Meillä on täysin vastakkanen näkemys Jumalan rakkaudesta. Minulle Jumalan rakkaus on täysin ehdotonta, vailla minkäänlaista vihaa. Tuo kuvailemasi "jumalan rakkaus" muistuttaa lähinnä ihmisen vajavaista rakkautta: ihminen pystyy vihaamaan ja rakastamaan, koska hän ei ole täydellinen. Jumala on täydellisyys, ja tuohon täydellisyyteen ei kuulu vihaaminen. Kukaan lapsiaan rakastava vanhempi ei vihaa lapsiaan, mutta tuo sinun kuvailemasi Jumala (täydellisyys) kuitenkin vihaa. Ihmisenkin pitäisi päästä eroon mieltä ahdistavista vihan tunteista, kaunaisuudesta, mustasukkaisuudesta.
Uskon siihen, että ihminen joutuu tavalla tai toisella itse vastaamaan Jumalan edessä omista synneistään. Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. Ei siihen tarvita rangaistukseksi enää mitään helvettiä, kidutuspaikkaa.
Minä en usko taivaaseen tai helvettiin paikkoina, vaan ne ovat mielentiloja. Oletko koskaan tutustunut kertomuksiin ihmisten kuolemanlähikokemuksista. Niissä on tullut esille sellainen seikka, että helvettikokemuksia esiintyy lähinnä sellaisilla ihmisillä, jotka uskovat helvettiin. Oma usko vaikuttaa paljon siihen, mitä he ovat kokeneet tuossa kuolemanlähikokemuksessa. Eräs ihminen kertoi, että tuonpuoleisessa oli jopa omat osastot eri uskontokunnille. Jeesus-uskovat olivat eri paikassa, kuin esim. tavalliset pulliaiset ilman mitään vakaumusta. Mutta kaikilla oli muuten samanlaista. Ketään ei rangaistu. Näissä kuolemanlähikokemuksissa kaikki olivat nähneet oman elämänsä kuin filminauhalta. Heille oli näytetty miten heidän omat tekonsa olivat vaikuttaneet muihin ihmisiin. Mutta kukaan ulkopuolinen ei heitä tuominnut. Ja näitä kuolemanlähikokemuksia oli todella paljon, kyse ei ole mistään pienestä ihmisryhmästä.
Jotenkin minusta tuntuu, että kristittyjen on niin vaikea luopua tuosta helvetti-uskostaan. Heille se on kaiken uskon ydin. Kristittyjen ajatuksena tuntuu olevan, että muiden on mentävä helvettiin, muuten minun uskoni on turhaa. Miksi ihmeessä Jumala olisi järjestänyt jonkin kidutuspaikan vain sen takia, että uskoo väärin? Kukaan meistä ei ansaitse mitään helvettiä, jokainen joutuu jo tässä elämässä kärsimään ihan tarpeeksi. Emmekä me edes saa valita haluammeko syntyä tänne.
Mielestäni tämä elämä täällä on joskus helvettiä. Jokainen, joka on kokenut tuon kuolemanlähikokemuksen, ei olisi halunnut enää palata tänne takaisin. Sekin jo kertoo missä se oikea helvetti sijaitsee.
Todellakin, meillä on erilainen käsitys Jumalan rakkaudesta. Taisin edellisessä viesissäni kirjoittaa, että Jumala rankaisi kansaansa kun tämä toimi väärin, ja rankaisua ennen varoitti profeettojen suulla kansaansa. Kyllä minusta on rakkautta, että varoittaa väärin tekeviä lapsiaan: jos homma ei muutu, väärintekemisestä seuraa rangaistus. Toki sana viha ja rangaistus ovat miltei kirosanoja tänä aikana, kun kenellekään ei saisi tuottaa mitään mielipahaa ja kukaan ei saisi tuntea syyllisyyttä mistään. Itse asiassa on suurta rakkautta, Jumalalta ja ihmisvanhemmaltakin, estää rangaistuksen ja vihankin keinoin lastaan jatkamasta väärin tekemisen tiellä, jonka päässä on yhä syvenevää tuskaa ja kärsimystä.
Jumalan rakkaus todellakin on täydellistä: agape-rakkautta, joka toimii aina tilanteeseen sopivalla tavalla. Jumala hellii hakattua, kokoaa murtuneen mielen ja kurittaa tahallaan väärintekevää ja seurauksista välinpitämätöntä. Itse asiassa koko sana rakkaus on täysin tyhjä sana nykyään, kukaties osittain siksi, että naiset dominoivat tuota käsitettä. Rakkaus on sellaista pään silittelyä ja paapomista, mikä on vain osa rakkautta. Miehen rakkaus on usein toimintaa, esimerkiksi sitä että pitää kotona järjestystä ja suojelee perhettään, mutta missä tätä nimitetään rakkaudeksi.
Onko sinulla muuten lapsia? Jos on, oletko huomannut kuinka helposti lapsi oppii huijaamaan, varastamaan ja kohtelemaan toista lasta väärin. Ei tarvitse paljon opettaa. Sen sijaan, vaatii melkoisesti vanhemman asettamia toistoja lapselle oppia tekemään oikein? Miksikähän? Muuten, onko ihminen sinusta perusluonteeltaan hyvä vai paha.
Minä taas olen sitä mieltä, että kristityt laajalti ovat kovin helposti luopuneet uskosta helvettiin. Osittain sen takia uskosta Jeesukseen on tullut sellaista pullamössöä, että se alkaa tosiaan olla ihan sama mihin uskoo kirkossakin. Pääasia on, ettei kenenkään uskonnollisia tunteita loukata. Mutta Jeesus kristus on loukkauskivi, johon moni kompastuu. Hän itse sanoo: Minä olen Tie, Totuus ja Elämä. Ei kukaan tule isän tykö muutoin kuin Minun kauttani. Luojan kitos, Jeesus sanoi tämän. Mutta eikö olekin loukkaavaa, ja kolhaisee ylpeyden tuntoa. Miten niin vain Jeesuksen kautta pääsee Jumalan luo, eikö muka minun valitsemani tie käy. Tästä on kysymys. Kun ihminen ei millään tahdo myöntää, että on täysin Jumalan varassa joka sekunti, ja haluaa tehdä omalla tavallaan. Vaikka jokainen hengenvetokin on suunnaton lahja. Ajattele muuten kuinka pitkämielinen ja rakastava Jumala todella on, siitä huolimatta että ihminen jatkuvasti kapinoi Häntä vastaan ja kääntää Hänelle selkänsä, Hän yhä uudestaan kutsuu luokseen. Ei todella mikään pikaistuksissaan viattomia ihmisiä helvettiin nakkeleva armoton tuomari.
Kuolemanrajakokemuksista en paljoa tiedä, muuta kuin sen minkä joskus luin, että sen jälkeen ihminen alkoi elää kiitollisena jokaista hetkestä ja moni alkoi uskoa todella helvetin oleva konkreettinen kivun ja kärsimyksen paikka ja usko Jeesuksen pelastajana kirkastui.
Ihmiset ovat tuntuneet unohtavan, että Jumalan on Pyhä ja Jumala on Vanhurskas!
Tässä valossa tarkasteltuna Raamatun selkeät ilmoitukset, niin kadotuksesta, kuin synnistä ja sen seurauksista on selkeämpiä.
Mitä tulee opetukseen helvetistä ja sen olemassa olosta.
Jeesus itse opetti ja varoitti seuraajiaan helvetistä. Kuinka ihminen voi sanoa olevansa Hänen seuraajansa ja opetuslapsensa ja uskovansa Häneen, ellei usko Hänen sanojaan.
Jos Jeesus Sanassaan todistaa helvetin olemassa olosta, niin minä uskon siihen.
"Mies uskoo" kyseli, onko ihminen perusluonteeltaan hyvä vai paha.
Kristinuskon opetuksiin kuuluu vahvasti tämä kahtiajako: hyvä/paha, taivas/helvetti, viha/rakkaus, valo/pimeys jne. Sellainen tuntuu olevan myös Raamatun jumala.
Mutta onko elämä itsessään näin mustavalkoista ja onko ihminen luonteeltaan näin mustavalkoinen?
Lapsi oppii paljolti kokemuksien kautta. Hän oppii myös samaistumalla kasvattajaansa tai johonkin auktoriteettiin. Ilmeisesti myös geenit vaikuttavat käyttäytymiseemme jonkin verran, mutta geenit itsessään eivät tee meistä hyvää tai pahaa. Meissä jokaisessa on valmius hyvään ja pahaan, mutta me itse valitsemme reagoimmeko hyvällä vai pahalla. Se on täysin oma valintamme. Jokaisen aikuisen ihmisen pitäisi aina pyrkiä hyvään. Kyse ei ole mistään naisten pään silittelystä, paapomisesta, vaan henkisestä kypsyneisyydestä ja henkisestä vahvuudesta. Henkisesti vahva ihminen pyrkii aina toimimaan oikein ja hyvää tarkoittaen. Henkisesti kypsymätön (kuten Raamatun jumala) toimii mielentilojensa mukaisesti, eikä pysty hallitsemaan tunteitaan, vihaansa. Herääkin kysymys, mikä tai kuka on Jumala?
Lapsi ei osaa vielä hallita tunteitaan, hän toimii tilannekohtaisesti. Lapsi valehtelee, kiukkuilee, tuntee pettymystä, iloa, osaa valehdella. Kasvatuksen, ympäristön ja iän tuoman kasvun myötä hänkin oppii pikku hiljaa mikä on oikein ja mikä on väärin. Kun lapsi tekee väärin, hän ei ole paha. Hän on vain vielä kypsymätön.
Kun ajattelen Raamatun jumalakuvaa, tulee mieleeni täysin kypsymätön jumala. Pitäisiköhän Raamatun jumala laittaa vihanhallitsemiskurssille? Useimmat ihmisetkin ovat kypsempiä kuin Raamatun jumala.
Raamatun ovat kirjoittaneet ihmiset. Ilmeisesti nämä kirjoittajatkin ovat olleet varsin kypsymättömiä. Minulle tällainen jumala- tai ihmiskuva ei voi olla mikään auktoriteetti, en voi uskoa tai kunnioittaa noin keskenkasvuista jumalaa.
Lopetan tähän. Olemme kovasti eri mieltä. Toivon ja rukoilen, että Jumala poistaa harson silmiltäsi, kuten on poistanut minun silmäni, ja että Hänellä on hieman helpompi työ sinun kohdallasi kuin minun kohdallani. Ihminen, joka luulee olevansa hyvä, on Jumalalle haasteellisempi muuttaa kuin sellainen ihminen, joka tietää olevansa paha.
Kiitos antoisasta keskustelusta!
Mikä mainio oivallus.
>>>Jumala on valo, ihminen on lamppu, Jeesus on Jumalan ja ihmisen välissä kulkeva virtajohto, jota pitkin Pyhä Henki kulkee ihmiseen.