AMK oli suuri pettymys

Et vaan osannu.

niin. Insinöörikoulutuksesta kun annetaan markkinointipellehermannien kautta aivan väärä kuva, että kaikki on iisii ja kivaa....

Et ole ainut, joka on pettynyt amk:n.
Montakohan meitä oli, jotka keskeyttivät "monimuoto" -opiskelut amk:ssa, Joensuussa 4-5 vuotta sitten.

Turun AMK:sta olen kuullut varsin huonoa feedbackia, etenkin muotoilun- ja ICT-linjojen puolesta, ihmiset todella tyytymättömiä opetukseen.

Turun AMK:n Taideakatemiassa ilmeisesti opiskelijat tyytyväisiä, tosin taideakatemian linjoja lakkautetaan pikkuhiljaa, edesmenneitä ovat jo mm. digital arts. Sääli...

Taas on päästy elämässä liian helpolla prkl!! Ooppas näin ens alkuun vaikka vuos työttömänä niin kyllä on motivaatiota käydä paskempikin koulu läpi. Ite menen TAAS pääsykokeeseen maanantaina ja jos onnistaa en todellakaan jätä kesken minkää opetuksen tason takia tai minkään muunkaan menkööt vaikka 7 vuotta niin kesken en jätä!! Tosin toinen vaihtehto on mennä takas ryöstäjä vuokrafirmojen listoille.

Itse valmistuin ihan samasta koulusta viime vuoden keväänä. Töihin en minnekään päässy kovasta yrityksestä huolimatta. Nyt onneksi pääsin suhteella varastomieheksi yhteen tukkufirmaan. Ihan tyytyväinen olen nyt, harmittaa vaan täysin hukkaan mennyt aika ammattikorkeassa.

Niin... Yleensähän työllistymiseen voi vaikuttaa jo opiskeluaikoinaan valitsemalla FIKSUSTI harjoittelupaikkansa, jonka kautta saisi luotua kontakteja ja mahdollisesti pedattua kesätyöpaikan itselleen.

Paska veto on koittaa päästä helpolla ja mennä sieltä mistä on aita matalin, eli menemällä venyttelemään kikkeliään naapurin Pertin firmaan.

Ei meilläkään täällä suomen parhaassa? joillain kriteerillä kovin hääppöinen taso ole. Lähiomainen käy suuremmassa ja vaatimustaso on paljon kovempi. Mutta silti, itsestä se oppiminen on kuitenkin eniten kiinni. Ihan sama mitä opettajia, kun sain otsikot niin itse lukemalla pärjäsin pitkälle.

Kyllä pitää käydä mieluiten koulua mikä tuntuu omalta ja missä ovat paremmat työllistymisvaihtoehdot. Akavan tilastoissa insinöörien työttömyys on korkealla, toki eri aloilla on vaihtelua, mutta aivan liian moni inssi pääsee nyt työttömäksi.

Olin itsekin pari vuotta sitten inssi koulutuksessa ja ymmärsin jättää leikin kesken. Tilat on kyllä hulppeat, mutta laatu on sitäsuntätä, eli pintaraapaisuja sieltä sun täältä. Kurssit olivat välillä huonosti jaksotetut, esim. vasta kakkosvuoden kurssi tulikin heti ekana vuonna syksyllä ja olisi pitänyt heti osata digitaalitekniikka, siis opiskelijoiden, jotka eivät ole ikinä piirikaavioita piirrelleet.

Toki tämä on vain minun subjektiivinen mielipide ja johtui juuri omasta väärästä valinnasta, mutta en ole ainoa, joka oli kouluun tyytymätön. Valmistuttua en olisi kuitenkaan ollut ammattilainen ja pätevä yhtään mihinkään. Kun katsoo kyseisen laitoksen opinnäytetöiden tasoa, niin kantani vain vahvistuu.

Nuorilla on ihan liian vähän käsitystä työelämästä yleensä ja ovat oikeasti AMKien ja koulutusten järjestäjien mainonnan vietävissä. Käytännössä useiden oppilaitosten tarkoitus on imea tukirahat maakuntiin, tuottaa pihalle näennäisillä pätevyyksillä valmistuneita ja taata opettajille työpaikkoja ja millään muulla ei sitten olekaan merkitystä. Jossainmäärin se on sulaa hulluutta... mutta onpahan sentään aikuisten päivähoitopaikkoja.

Näinpä se on, moni opettaja saa munia kurssit melkein täysin ja saa vaan jatkaa virassa. Tulevaisuudessa toivon, että opettajan työ alkaisi olla kuin mikätahansa työ, eli kenkää tulee, jos alkaa tulla vuodesta toiseen huonoa palautetta.

Politiikkaapa hyvinkin. AMKeissa on paljon näennäisiä keksittyjä tutkintoja, joilla ei ihan ole suoraa reittiä työelämään.

Hävetkää koulun lopettajat. Teidän vuoksi moni alasta OIKEASTI kiinnostunut jäi opiskeluiden ulkopuolelle.

Lopetin kanssa 1,5 vuoden jälkeen opinnot Keski-Pohjanmaan Ammattikorkeakoulussa, Ylivieskassa. Mediatekniikan insinööri oli tutkintona.

Koulu oli täysi pettymys. Opetuksen taso oli täyttä kuraa. Muutamia hyviä opettajia oli, mutta pääasiassa ihan p:stä koko koulu.

Jos tasokasta opetusta kaipaa, niin älkää menkö kyseiseen kouluun. Helppohan tuonne on päästä, mutta ei kannata sen takia mennä. Hukkaan heitätte opiskeluajan.

KyAmk sama juttu, tradenomiksi Kouvolassa, opetuksen taso luokatonta paskaa 90%:sti. Turhaa huttua suuri osa kursseista. Koulutuksen realistinen kesto 2 vuotta, venytetty puolella, jotta palkkaa ehtii virrata.

On se vaan kumma että nämä pelleopettajat voivatkin pitää vuodesta toiseen jonninjoutavia kurssejaan joista ei ole mitään hyötyä kenellekään muulle kuin opettajalle.

Olisiko sun omassa asenteessakin ollut jotakin korjattavaa. Espoon-Vantaan ammattikorkeakoulusta ei ole koskaan valmistunut insinöörejä ja se vaihtoi nimensä Laureaksi jo vuonna 1998. Sinänsä hiukan saivartelua, mutta mielestäni se kertoo opiskelijan asenteestakin paljon, jos ei tiedä missä koulussa hän opiskelee.

Eiköhän se ole itsestäänselvää, että asianomainen tarkoitti EVTEKKIÄ, josta valmistui insinöörejä ennen koulun yhdistämistä Stadian kanssa.

lisää missä ootte turhaa ollut? lahti? hämeenlinna? vaasa?

Mulla on neljä tutkintoa -2*opisto ja 2*amk, osa käyty työn ohessa. Kauppista lukuunottamatta kaikki koulut olivat vähän pettymyksiä - ensimmäisessä ei oikein opetettu ja molemmat amk:t yllättivät helppoudellaan. Paitsi viimeisessä käänsin pettymyksen voitokseni. Päätin, että opettajat opettavat mitä opettavat, minä voin tehdä asian hyväksi jotain itsekin. Kun sain tuntumaa mitä alallani pitää lukea aloin lukea ja selvittää asioita itse. Monikin opettaja oli laiska, mutta oppimateriaaleista löytyi lisää oppimateriaalia. Nyt kun on inssin paperit takataskussa, jatkan lukemista itse. Sain töitäkin, tavoitteena on oppia asioita sen verran itsenäisesti, että voisin työllistää osaamisalueideni mukaan itse itseni vielä tässä lähivuosina.

Sama se on kaikissa oppilaitoksissa. Olet kuitenkin saanut ilmeisesti ammatin. Näyttäisivät kaikki esim. yliopistotkin hyväksikäyttöjärjestelmiltä, joissa tentit tarkastellaan pärstäkertoimen tai nimen perusteella. Tentteihin ei saa vastausmalleja, vaan todetaan 'useat erilaiset vastaukset ovat mahdollisia'. Toisin sanoen, on aivan käsittämätöntä, että Suomessa tapahtuu niinkin vähän väkivallantekoja. Ei uskoisi todeksi, että korkeimmatkin koulutusohjelmat ovat täynnä törkeitä rikoksia ja törkeiden, koskemattomien rikollisten temmellyskenttiä.

Ainakin rakennustekniikan koulutusohjelma oli kyllä minusta aika täyttä asiaa. Siellä käytiin läpi niin käytäntöä esim mittalaitteiden osalta, rakennusarkkitehtuuria, betonin lujuuslaskentaa, siltojen rakennusanalyysejä jne jne. En menis sanomaan et oli paska ohjelma, mä lopetin koulun omista syistäni silloin ja menin työelämään. Nyt olen jälleen amk:ssa 8 vuoden tauon jälkeen ja ihan erillä mutta tekniikan alalla. JA minulle nyt jo näkyvissä miten mainiot puitteet syventyä alaan. Ja kyl kakkosvbuoden tuutoreiden puheista voi päätellä et niil on ollut siistei kursseja ja digannut niistä kovasti. Kyllä tää asia taitaa olla opiskelian oma vika kun ei koulutus kelpaa. Kyllä se 1,5v menee siihen ryyppäämiseenki jollon menettää koko innon opiskeluu kohtaa ja kaverit tienaa ympärillä ja ostelee telkkareita sun muita. Jos on alasta syvällisesti kiinnostunut, paras tilanne on että opiskelet asian paremmin haltuun mitä sun opettaja osaa. Siinä on tavoitetta.

Olin insinööriopissa kolmisenkymmentä vuotta sitten, ja sillonkin tilanne oli melko samanlainen. Opettajilla ei opetukseen ammattitaitoa, opetettiin asioita, joita ei tarvittu ja työelämässä tarvittavia asioita ei käsitelty. Lisäksi opettajat kuvittelivat opinahjonsa olevan jotenkin erinomainen, ja vaalivat käsitystä insinöörimäisestä oppilasmateriaalista. Maalailtiin oppilaille tulevaisuutta sahan teknillisenä johtajana ja muutenkin merkkihenkilönä, jollainen inssi oli opettajien nuoruudessa 1950-luvulla. Oppikirjat olivat sotia edeltävältä ajalta, oikeasti. Yhdessäkin matskussa oli lueteltu erään sahan hevosmäärä ja tarkasteltiin sen muuttumista.
Lisäksi muutamalla opella oli luokittelu: nämä tytöt ja muut omituiset, ja sitten muut opiskelijat.

Olen opettaja ammattikorkeakoulussa. Ja tosi kunniahimoinen työssäni, vaadin itseltäni paljon ja myös opiskelijoiltani. Mutta tiedättekö miten saadaan aikaan niitä huonoja opettajia? Kun opettajaparalle lyödään kursseja enemmänkin kuin sen pää kestää. Opettaja juoksee opintojaksolta toiselle. Välissä hän tekee t&k-tehtäviä ja projekteja kun on niin on pakotettu. Toisella kädellä ohjataan opinnäytetöitä. Kuulutaan opetussuunitelmatyöryhmään ja viiteen muuhun työryhmään. Lisäksi pitää osallistua kaikkiin yhteisiin palavereihin. Hallinto vaatii opettajilta järjettömän määrän dokumentaation tekemistä ja tilastointia. Lisäksi ollaan tutoreina. Kun se opettajaparan työvuosi on laitettu ihan pilkkua myöten täyteen kaikkea, ja se illat valmistelee puolivaloilla seuraavan päivän tunteja, niin ihmetelläään, että etkö sinä kehitä itseäsi, että voisit opettaa opiskelijoille uusinta uutta. Just joo, kysyy opettaja siinä vaiheessa. Missä ***** välissä? Hallinto ammattikorkeakouluissa on määritellyt, että opettaminen on viimeinen välttämätön paha. Siihen annetaan opettajalle hyvin niukasti resursseja. Moni opettaja oikeasti on sitä mieltä, että haluaisi kehittää omaa osaamistaan ja panostaa opettamiseen. Mutta lukuvuoden alussa tehdään hallinnon toimesta ajankäyttösuunnitelma, Ja tässä suunnitelmassa annetaan se pikku määrä mikä on pakko siihen opettamiseen.

Muun muassa kummastuttaa, miten opiskelijat "tietävät"
että opetetaan vääriä asioita, jos jo tietäisi niin miksi opiskelee???
Ja aloittajalla (trolli) on kyllä väärä kuva insinöörin työstä jos "käytännön" töitä sinne haluaa, esim pitäisikö rakennusinsinöörin osata muurata, olla betonimiehenä, timpurina jne, ei tarvitse.

Minäkin olen opettajana eräässä Suomen suurimmista ammattikorkeista. Opetan pääasiassa konepuolen/energiapuolen kursseja. Olen huomannut, että on aivan ajanhaaskausta valmistella tunteja huolella ja värkätä tunteja Powerpointteja ym.. Suurin osa opiskelijoista ei yksinkertaisesti kuuntele.

Onneksi minulla on enää vähän tunteja viikossa ja teen päivätyötä opettamisen lisäksi. Aion jättää tämän ajanhaaskauksen ensi vuonna kokonaan. Pahimmillaan tunnille vaivautuu vain pari opiskelijaa noin kahdestakymmenestä. Onpa sitten kiva kun käytit opetusmateriaalin tekemiseen 3 tuntia.

Varsinkin ammattikoulusta tulleilla on ihmeellinen tapa mölytä kaikki tunnit ja kaikesta tunnutaan valittavan. Olenkin sanonut useaan otteeseen oppilaille, että oppisitte enemmän, jos opiskelisitte keskenänne kirjastossa. On tietty ihan hyvä, että vaivautuvat edes tunnille.

En voi toki sanoa, että olisin itsekään täysin pätevä opettaja, kun minulla on vaan DI:n paperit. Työkokemusta minulla on kuitenkin useampi vuosi ja osaan mielestäni esiintyä. Tietokin on mitä luultavammin tarpeeksi tuoretta.

Alkuun pidin ehkä hieman liian teoreettisia tunteja ja yritin opettaa joitakin kaavojakin ja niitten johtamista. Nykyään pyrin, että noin neljäsosa on kaavoja ja niihin numeroiden sijoittamista ja kolme neljäsosaa pelkkää "tekstiä/teoriaa". Yliopistolla vastaavat kurssit olisivat käytännössä kokonaan "laskemiskursseja".

Olen 41-vuotias, ja työelämästä kokemusta n. 20 vuotta, ennen AMK-opiskelujen aloittamista. Opiskelen nyt kolmatta vuotta. Ja työskentelen koulutusalallani, siis aikuisopintojen rinnalla. Alani on metsäala ja opiskelen siis metsätalousinsinööriksi.

Olen erittäin pettynyt AMK-koulutukseen. Työelämäkeskeisyys on hieno sana, joka ei käytännössä toteudu. Itse koulutuksen sisällöstä n. 50% on alan aineistoa, loppu yleissivistävää höpö höpöä.

Suurimmat ongelmat opettajien kanssa liittyvät opettajien kaukaiseen asemaan käytännöstä. Eli opettajalla harvoin on kokemusta omasta alastaan, erityisesti "yleisaineiden" opettajilla kokemusta ei saata olla ollenkaan.

Opettaja saa palkkansa, piti miten huonoja kursseja tahansa. Arvosanat eivät kirjaannu kuukauden sisällä, vaikka tutkintosääntö niin väittääkin. Opettajan ei tarvitse vastata virheistään ja tämä aikaansaakin mielenkiitoisen asetelman, opettajan ja aikuisopiskelijan välillä.

Mielestäni AMK-koulutuksen ainoa tarkoitus on toimia suojatyöpaikkana opettajille, eikä antaa käytännön eväitä työelämään. Sanotaan että harjoittelupaikkassa sitten saatte käytäntöä. No harjoittelupaikkoja eivät saa kaikki, vaikka miten mieli tekisi.

Perustelen tuota suojatyöpaikka väitettäni juuri tuolla 50 % yleissivistävällä osuudella. Siis asioilla, joilla ei työelämässä ole mitään merkitystä. AMK-tutkinnon kestoksi riittäisi hyvin kaksi vuotta teoriaa ja tähän harjoittelua vaikkapa vuosi, kahdessa eri pätkässä.

Olen opiskellut AMK:ssa matkailualaa nyt kolme vuotta ja voin sanoa, että kokemukseni eivät ole mitenkään mieltä ylentäviä. Tosiaan koulutukseen kosiskeltiin mitä hienoimmilla huipputekniikalla varustelluilla tiloilla ja bonuksena opiskelijoille annettiin omat läppärit.

Ensimmäisenä vuotena ihmettelin, miksi lähiopetusta on niin vähän ja ajattelin sen olevan vaan alkukankeutta mutta väärässä olin. Koko kolmen vuoden aikana voin sanoa käyneeni koulussa keskimäärin kolmena päivänä viikossa muutama tunti kerrallaan. Tämän syksyn olen opiskellut noin yhtenä-kahtena päivänä viikossa tunnin kerrallaan. Syksyllä on ollut muutama viikko, jolloin ne vähäisetkin tunnit on peruttu ties mistä syystä johtuen, joten olen joutunut oman kotini vangiksi. Tässä tulee viittaus niin paljon puhuttuun syrjäytymisaiheeseen; olen tippunut täysin tästä yhteiskunnasta kouluni takia. Miten ihminen voi luoda minkäänlaista yhteenkuuluvaisuudentunnetta kurssikavereihinsa jos koulussa ei käytännössä tarvitse käydä?

Olen keskustellut tästä asiasta muiden kohtalotovereideni kanssa ja monet heistä ovat valitelleet yksinäisyyttä. Minusta koulun pitäisi olla paikka, johon on mukava mennä joka päivä ja jossa oikeasti pitää käydä! Olen tainnut ymmärtää AMK-koulutuksen aivan väärin. Totuus on, että siellä on pärjättävä YKSIN, ei kukaan tule kysymään sinulta mitä kuuluu saatika tiedä mikä minun nimeni. Huolestuttavinta tässä on se, että olen aina ollut todella sosiaalinen ilopilleri ja viihtynyt muiden joukossa. Nyt minulta on käytännössä riistetty tämä oikeus olemattoman koulutukseni takia. Koska asun pienellä paikkakunnalla, on eri asia pitää sosiaalista verkostoa yllä vapaa-ajalla kun kaupungeissa.

Ja vielä tästä olemattomasta koulutuksen sisällöstä. Kolmen vuoden opiskelun jälkeen en voi sanoa olevani millään tavalla ammattilainen omalla alallani. Tuntuu, ettei näistä olemattomista kursseista ole jäänyt mitään käteen, koska kaikki työt on pitänyt pakertaa yksin omalla tietokoneella ennalta määrättyyn raportin muotoon ja ainut asia mikä opettajia kiinnostaa, on sivumäärä! Lisäksi työllistymismahdollisuudet ovat todella olemattomat matkailualalla.

Tässä turhautuneena pohdin, mihinköhän kouluun lähtisin seuraavaksi jatkamaan jotta tässä elämässä olisi jotain järkeäkin. Olisi pitänyt olla viisas ja lähteä heti peruskoulun jälkeen ammattikouluun, hankkia itselleni rehellinen ammatti opiskellen kolme vuotta saman luokan kanssa ja nyt olisin jo mukavasti kiinni työelämässä ilman tätä tuskien taivalta.

Nimim. Ai, tuleeko sinusta matkailualan restonomi? Mikä se on? Siis niinku matkaopas vai?

Toihan se onkin juuri se nykypäivän ongelma; kun kukaan ei välitä! Miten tästä maailmasta onkin poistunut inhimillisyys kun oletetaan kaikkien olevan robottimaisesti suorittavia yksilökeskeisiä pakertajia?! Ei kaikki luojan kiitos alistu siihen vaan elämässä on muutakin merkityksellistä. Jos korkeakoulutuksen tarkoituksena on tehdä minusta kaiken suorittava robotti vailla inhimillisyyttä niin kyllä, olen täysin väärässä paikassa! Maailmasta poistuisi aika monta ongelmaa jos vanha yhteisökeskeinen kulttuuri tulisi takaisin.

Toisilla työn tekeminen koulun ohella on täysin mahdotonta; jos asuu pienessä kylässä 50 kilometrin päässä koulusta, on aika vaikea sovittaa näitä silloin tällöin koulussa järjestettäviä oppitunteja työn kanssa yhteensopiviksi. Se on aivan eri asia jos asuu kaupungissa. Lisäksi mielestäni koulu pitäisi käydä kouluna, 8h päivässä ja työt tulevat sitten kun ollaan ammatillisesti päteviä eli valmistumisen jälkeen! Työkokemusta voidaan sitten kartoittaa kesätöissä ja työharjoittelussa. Ja jos valitetaan sitä, että ei ole rahaa opiskella niin se on myös eräs nyky-yhteiskunnan huolestuttavista ilmiöistä. Eikai ole rahaa opiskella, kun vallitseva käsitys on, että heti 18 vuotta täytettyään saatava se unelmavuokrayksiö kaupungin keskustasta ja muotivaatteet päälle. Jos opiskelijat asuisivat yhteisöllisesti, esimerkiksi suvun tai perheen kanssa samassa taloudessa, voitaisiin kustannukset jakaa. Lisäksi mielestäni ihminen tarvitsee sen verran vaatetta, että on lämmin. Kaikki ylimäräinen kerskakulutus pois.

Uskon kyllä, että niitäkin ihmisiä tarvitaan jotka joka päivä ovat stressin partaalla lähestyvistä deadlineista ja kalenterit sauhuten juoksevat jo seuraavaan paikkaan. Valitettavasti minä en siihen kastiin kuulu. Enkä tarkoittanut sitä, että koulun pitäisi minulle järjestää vapaa-ajan ohjelmaa vaan jos koulussa olisi edes jonkinlaiset edellytykset yhteisöllisyyden rakentamiseen niin ehkä niitä aitoja ystävyyssuhteitakin pääsisi syntymään.

Jos verrataan opiskelijaa joka istuu neljän vuoden ajan 8 tuntia päivässä koulussa (kuten tunnet toivovan), opiskelijaan joka istuu koulussa 2 tuntia päivässä 2 tuntia töissä niin voin vannoa että jälkimmäinen todella paljon edellä valmistumisen jälkeen. Sekä osaamisen, että työnsaantimahdollisuuksien kannalta. Harvalla alalla suurin osa tiedoista hankitaan siellä koulussa, vaan paljon enemmän opitaan oman alan töissä.

Toivon koulussa istumista oman ammatillisen kehittymisen takia sekä sen takia, että voisin tuntea kuuluvani johonkin "yhteisöön", olla osa porukkaa joilla kaikilla on sama tavoite. Lisäksi haluan istua koulussa sen takia, että minulla olisi päivisin jotain tekemistä! En sano, että olisin jotenkin yksinäinen vaan päinvastoin. Harrastan paljon ja minulla on paljon mielenkiinnonkohteita. Minulla on laaja suku-ja ystäväpiiri. Suurin osa ystävistäni on tullut edellisistä opinahjoistani ja työpaikoistani joissa tämä toivomani yhteisöllisyys on toteutunut. Ongelma on, että olen tällä hetkellä päivät (siis ne tunnit kahdeksasta neljään) tekemättä mitään koska olen olevani opiskelija jonka ei tarvitse käydä koulussa. Tämä turhauttaa minua suuresti.

Otetaan positiiviseksi esimerkiksi poliisiammattikorkeakoulu, jossa tämä yhteisöllisyys toteutuu. Siellä opiskellaan intensiivisesti kaksi ensimmäistä vuotta, kahdeksasta neljään ja tämän jakson jälkeen voidaan siirtyä ensin harjoittelun kautta työelämään ammattilaisena soveltamaan koulussa oppimiaan tietoja ja taitoja. Miksei tällaista käytäntöä voida harjoittaa myös muissa koulutusohjelmissa? Mitä haittaa siitä on opiskelujen kannalta? Mielestäni AMK-aika elämässä on niin pieni, että olisi parempi keskittyä yhteen asiaan kerrallaan, siis opiskeluun.

Yksin oleminen ei sinänsä ole ongelma vaan se on ajoittain jopa toivottavaa. Se, että ihminen ei tunne kuuluvansa mihinkään, on ongelma. Ja tämä on juuri mainitsemani yksilökeskeisen suorituskulttuurin ongelma. Ja tällaisessa jamassa olevia henkilöitä on paljon.

Vielä matkailualan koulutuksesta. Mielestäni on tavallaan itsensä ja tulevan työnantajan huijaamista, jos minä saan korkeakoulututkinnon lähes tekemättä mitään. Miten minä voin rehellisesti mennä sanomaan tulevalle työnantajalleni, että olen ammattilainen jos en ole käynyt koulussa ja nekin vähäiset suorittamani hömppäkurssit saan läpi vain olemalla paikalla tunnilla?

Olit ehkä valinnut väärän alan, koska oman alansa löytänyt opiskelija ei hevillä jätä opintojaan kesken (nimim. sekä väärää että oikeaa alaa opiskellut). Ikävää, että et pitänyt opetuksesta, mutta on hyvinkin mahdollista, ettet kokemattomana ja alaa tuntemattomana kyennyt näkemään, mihin opinnoilla tähdättiin (mikä vika saattaa toki osittain olla myös amk:n). Kaikkiin alempiin korkeakoulututkintoihin kuuluu myös pakollisia yleisopintoja, esim. lakisääteinen virkamiesruotsi. Metropoliasta valmistutaan useimmiten töihin, vaikka nykyinen taloudellinen tilanne toki vähän vaikeuttaa valmistuvien tilannetta. Monet opiskelijat ovat jo opintojensa aikana oman alan töissä. Sellaiset opiskelijat ovat yleensä hyvin tyytyväisiä omaksumiinsa taitoihin. Jos teoria ei ole sinua varten, niin olisit mennyt ammattikouluun. Amk on toki käytännönläheisempää kuin yliopisto, mutta se on silti KORKEAkoulu.

Olet kyllä oikeassa. Tässä olen pohtinut ja todennut, että olen aivan väärässä paikassa/väärällä alalla. Se on vähän kun ostaisi sian säkissä kun opiskelupaikkaa valitsee. Kouluja mainostetaan oikein urakalla mutta opetuksen sisällöstä ei sanota juuri mitään.

Olisin voinut kirjoittaa tuon jutun itse. Aloitin vuonna 2003 Tradenomin opinnot. Opettajat kertoi miten tradenomeista vain n. prosentti on työttömiä ja miten tradenomit työllistyvät esimiestehtäviin ja keskijohtoon ja miten taloushallinnon tradenomit viedään käsistä.

Tosiaan jossain vaiheessa opintoja alkoi valkenemaan koko juttu, miten vaikeaa oli saada pelkkiä harjoittelupaikkoja ja miten siellä harjoittelupaikassa puhuttiin tradenomeista yleisesti.

Tosiaan olen nyt suorittanut kahteen kertaan merkonomin opinnot toisen tutkinnon suoritin ammattikoulussa ja toisen amk:ssa. Työelämässä saman arvoisia kouluja. Joten ehkä turhat mainospuheet AMK:ssa pitäisi jättää väliin.

Ehdottamasti suorittakaa joko ammattitutkinto tai menkää yliopistoon jos pääsette. AMK:n voi suorittaa harrastuksena.

Olen AMK-insinööri (sähkö/automatio) mutta en nähnyt koulun aikana sähköjohtoa, sähkökeskusta ja tietotekniikan tunnilla kävin kerran ja sain melkein täydet pisteet atk-tukihenkilön koulutuksella niin ja pääsykokeisiin en lukenut ollen kaan kuten en ylioppilaskirjoituksiinkaan ja meni läpi kerralla niin ja muuten minulla ei toinen käsi pelaa kunnolla (en ole päässyt hommiin koska työnantajat palkkaa 2-kätisiä)

Monet käy kurjemmankin koulun läpi tutkintonimikkeen takia... :) Sillä pääsee taas pidemmälle, vaikkei mitään "hyödyllistä" olisi oppinutkaan. :D