olikin kai sairautta. Kokemukseni -80 luvulta ovat saman tyylisiä kuin Paavalilla ja mulla ainakin se oli syyllisyyden aiheuttamaa, psyyke oli vain niin rasittunut minussa.
Paavali kärsi hänkin "jostain" niinkuin mainitsee "pistimestään" hänessä. Tuo pistin oli varmaankin juuri se syyllisyys, kärsimys hänessä. Paavali oli siis tavallinen ihminen, niinkuin mekin ja tuolle ilmiölle hänessä on luonnollinen selitys.
Paavali kärsi hänkin "jostain" niinkuin mainitsee "pistimestään" hänessä. Tuo pistin oli varmaankin juuri se syyllisyys, kärsimys hänessä. Paavali oli siis tavallinen ihminen, niinkuin mekin ja tuolle ilmiölle hänessä on luonnollinen selitys.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Paavalin näky nyky-lääketieteen valossa sopisi epilepsiakohtaukseksi.
"Kriittisten äänten mukaan Paavalin näky saattoi olla epilepsiakohtaus.Kohtausta on pitänyt todennäköisenä muiden muassa psykologi William James."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Paavali#K.C3.A4.C3.A4ntyminen_apostoliksi
Kuuleppas Mikko.
Paavalin kokemus ei ollut minkään sairauden tai syyllisyyden aiheuttama. Se oli aito ruumiista irtaantuminen uuteen ulottuvuuteen. Minulla itselläni on ollut samanlainen kokemus ja raamattukoulun vt.johtaja Toivo Haapala oli sitä mieltä, että Jumala on valinnut minut jotain erityistehtävää varten ja pukee voimallaan.
Niin, ja jotkut ovat selittäneet Paavalin pistimen riisitaudiksi.
Paavalin pistin oli itsensä alentaminen silloikin vielä, kun Jeesus oli antanut menneet synnit anteeksi ja antanut hänelle uuden elämän. Hän palasi aina siihen aikaan jolloin oli vainonnut Jumalan seurakuntaa. Hän halveksi sen teon takia itseään, joten hänen pistimensä ei päästänyt häntä täydelliseen vapauteen. Jeesuksen uskon pitäisi tuoda täydellinen vapaus, eikä ihminen sen jälkeen halua katsoa menneeseen. Paavali ei siihen päässyt, vaan pistin piti hänet hererillä. Pistintä ei otettu häneltä, koska se oli tarpeellinen.
Mutta miten tuo sopii lihassa olevan pistimeen? Ei nähdäkseni mitenkään.
Paavalilla oli jokin fyysinen pysyvä vamma tai sairaus, joka rusikoi häntä.
Sen minkä elämme vielä lihassa, sen elämme Jumalan Pojan uskossa. Tuo tarkoittaa lihanmieltä, ei ruumista.
Jatkoksi tieto Paavalin vanhan ihmisen kuolemasta. Hän kuoli lain kautta laille, kuten jokainen uudestisyntynyt on tehnyt.
Paavalilla oli pistin, jonka hän hyväksyi, sillä sen minkä hän vielä eli lihassa, sen hän eli JUMALAN POJAN USKOSSA ja se auttoi häntä sietämään pistimensä.
Galatalaiskirje 2
19 Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu,
20 ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.
21 En minä tee mitättömäksi Jumalan armoa, sillä jos vanhurskaus on saatavissa lain kautta, silloinhan Kristus on turhaan kuollut.
Kovinpa menee mielikuvituksen pulelle nuo sinun selityksesi.
Kesustellaan. Mikä meni mielikuvituksen puolelle?
* No ei tarkoita "lihanmieltä"? Vaan ruumissa elvää elämäämme. Koska me nyt elämme uskossa, elämme sitä tässä nykyisessä ruumiissa. Tulevassa ei tarvita enää uskoa, koska uskomme muuttuu näkemiseen ja iankaikkiseen elämän Jeesusken kanssa.
* Avaukseen viitaten. Paavali oli todella kolmannessa taivaassa, eikä mikään sairas tai syyllisyydestä houreissa? Miksi Mikko sinä et usko mitä Raamattuun on kirjoitettu, uskovaisen kuuluu jo siksikin usko Raamattu Jumalan sanaksi, koska uskoo tähän Sanaan ja Sana kun on Jumala, eli Jeesus itse. Lue nyt vielä muistuksen vuoksi, Joh 1: vaikka koko luku. Ei saisi litä eikä ottaa mitään pois Raamatusta, siitä varoitetaan Raamatussa, alkulehdillä, keskellä Raamattua ja Ilmestyskirjan viimeisessä luvussa. Ja Paavali ei puhunut mitään sellaista, mistä häntä aloituksessa syytät? Miten Mikko sinulla menee? Olit tässä jokin aika sitten ihanasti uskossa, mikä on saanut sen sinulta himmenenmään?
Totuushan on, että ME EMME TIEDÄ, mikä Paavalia vaivasi.
KuitenkinPaavalin käyttämä sanonta "lihassani on pistin" viittaa fyysiseen sairauteen tai vammaan.
Tähän päättyy minun todellinen tietoni ja tämän pitäisi riittää kaikille todellista totuutta rakastaville. Ihmisen mielikuvitus on mestari keksimään selityksiä jokaiseen asiaan, mutta on turhaa touhua.
Paavali alensi itseään ja syytti itseään sen takia, että oli vainonnut Jumalan seurakuntaa ja antanut jopa nimensä Stefanuksen tappamisen puolesta. Koko matkansa ajan Paavali muisti kertoa tuosta ja surra tuota. Jeesus sanoi edeltä Paavalille, että tämä tulee kärsimään Hänen nimensä takia paljon ja tuo kärsiminen liittyi hengellisyyteen, ei ruumiiseen. Ruumiin vaivat hän sieti ilolla, kuten kertoo. Hän kesti kylmän, nälän, pilkat ja kaikki ilolla uskoen Jumalan Poikaan. Hengellinen vaiva tuotti hänelle usein surua, mutta senkin hän sieti Jumalan Pojan uskolla, mutta ei koskaan ilolla. Hänen katumuksentiensä oli loputon tuon asian suhteen. Hän oli tuominnut Jumalan omaa seurakuntaa.
>> Miten Mikko sinulla menee? Olit tässä jokin aika sitten ihanasti uskossa, mikä on saanut sen sinulta himmenenmään?
Olen kokenut nuo samaiset aikanani hyvin voimakkaasti, päässä mulla oli vialla jotain kai. hyvä että olen parantunut. Ei kukaan järkevä halua niitä itselleen kun niistä on eroon päässyt.
Vai sanoi oikein Haapala että sulle erityistehtävää varten, jätä se Haapalan juttu omaan arvoonsa, elä niinkuin ei olisi kokemustasi ollutkaan, kannattaa niin tehdä.
Mulle taas sanottiin silloin että perkeleestä ovat lähtöisin. Todellista syytä lääketiede ei löytänyt.
Paavali, Saulus Tarsolainen, oli alkujaan farisealainen. Oli saanut Gamalielin jalkojen juuressa parhaan mahdollisen opetuksen ja edistyi juutalaisuudessa paremmin kuin yksikään ikäisensä.
Jeesus oli hänen silmissään harhautunut kansan villitsijä, kerettiläinen, joka oli tuomittu rikoksistaan kuolemaan, ja siinä, että hän pyrki lopettamaan tämän nasaretilaisen harhaopin maailmasta, hän uskoi vilpittömästi palvelevansa Jumalaa puhtaalla tunnolla. Eli missään vaiheessa Saulus Tarsolainen ei tiennyt rikkovansa Jmalaa vastaan.
Sittemmin Paavali kertoo, että hänen rikoksensa annettiin hänelle anteeksi koska hän oli tehnyt sitä tietämättömyydessä. Eli Pavali oli saanut täyden vapauden ja apostolinviran, joten hänen kärsimyksensä olivat nimenomaan fyysisiä, ruoskimisia, kivittämisiä, vainoamisia ja lopulta mestausölkky. Toki Paavali kärsi vaivaa ja murhetta myös perustamistaan seurakunnista ja evankeliumin viemisestä aina Hispaiaan saakka.
Kurkkaappas, Mikko, tänne:
http://www.aretalogia.fi/kristilliset/kutsumus.html
Tietämättömyyden aikanahan Paavali vainosikin Jumalan seurakuntaa ja oli sen takia saanut anteeksi tekonsa. Hän vain muisti (pistin) aina tuon tekonsa ja se piti hänet nöyränä. Jos hän olisi tieten vainonnut Jumalan seurakuntaa ei Jumala olisi tehnyt hänestä pakanain apostolia. Jumala sietää määrättyyn mittaan asti tietämättömyyttä.
1. Korinttolaiskirje 15
1 Veljet, minä johdatan teidät tuntemaan sen evankeliumin, jonka minä teille julistin, jonka te myöskin olette ottaneet vastaan ja jossa myös pysytte
2 ja jonka kautta te myös pelastutte, jos pidätte siitä kiinni semmoisena, kuin minä sen teille julistin, ellette turhaan ole uskoneet.
3 Sillä minä annoin teille ennen kaikkea tiedoksi sen, minkä itse olin saanut: että Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden, kirjoitusten mukaan,
4 ja että hänet haudattiin ja että hän nousi kuolleista kolmantena päivänä, kirjoitusten mukaan,
5 ja että hän näyttäytyi Keefaalle, sitten niille kahdelletoista.
6 Sen jälkeen hän näyttäytyi yhtä haavaa enemmälle kuin viidellesadalle veljelle, joista useimmat vielä nytkin ovat elossa, mutta muutamat ovat nukkuneet pois.
7 Sen jälkeen hän näyttäytyi Jaakobille, sitten kaikille apostoleille.
8 Mutta kaikkein viimeiseksi hän näyttäytyi minullekin, joka olen ikäänkuin keskensyntynyt.
9 Sillä minä olen apostoleista halvin enkä ole sen arvoinen, että minua apostoliksi kutsutaan, koska olen vainonnut Jumalan seurakuntaa.
10 Mutta Jumalan armosta minä olen se, mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole ollut turha, vaan enemmän kuin he kaikki minä olen työtä tehnyt, en kuitenkaan minä, vaan Jumalan armo, joka on minun kanssani.
>> Paavali oli todella kolmannessa taivaassa
" hänet temmattiin kolmanteen taivaaseen, oliko hän ruumiissa, en tiedä tai poissa ruumiista.. .."
se on ainakin varmaa ettei ihmisen fysiikka kestä sitä kylmyyttä/pakkasta joka vallitsee ilmakehän yläosissa tai niitten yläpuolella, joten kuvaus sopii paremmin johonkin hallusinaatioon.
" pistin lihassa .."
Paavali oli fyysisesti hento sekä jotenkin rujo, joten hänen oli vaikea löytää elämänkumppania ja se oli " pistin " hänen lihassaan.
Perustellaan kirjoitukset Jumalan sanalla:
Apostolien teot 27
1. Kun oli päätetty, että meidän oli purjehtiminen Italiaan, annettiin Paavali ja muutamat muut vangit erään Julius nimisen, keisarilliseen sotaväenosastoon kuuluvan sadanpäämiehen haltuun.
2. Ja me astuimme adramyttiläiseen laivaan, jonka oli määrä purjehtia Aasian rannikkopaikkoihin, ja lähdimme merelle, ja seurassamme oli Aristarkus, makedonialainen Tessalonikasta.
3. Seuraavana päivänä laskimme Siidoniin. Ja Julius kohteli Paavalia ystävällisesti ja salli hänen mennä ystäviensä luo hoitoa saamaan.
4. Ja sieltä laskettuamme merelle purjehdimme Kypron suojaan, koska tuulet olivat vastaiset.
5. Ja kun olimme merta purjehtien sivuuttaneet Kilikian ja Pamfylian, tulimme Myrraan, joka on Lykiassa.
6. Siellä sadanpäämies tapasi aleksandrialaisen laivan, jonka oli määrä purjehtia Italiaan, ja siirsi meidät siihen.
7. Ja monta päivää me purjehdimme hitaasti ja pääsimme vaivoin Knidon kohdalle. Ja kun tuulelta emme päässeet sinne, purjehdimme Salmonen nenitse Kreetan suojaan.
8. Ja vaivoin kuljettuamme liki sen rantaa saavuimme erääseen paikkaan, jonka nimi oli Kauniit Satamat ja jonka lähellä Lasaian kaupunki oli.
9. Mutta kun paljon aikaa oli kulunut ja purjehtiminen jo oli vaarallista, sillä paastonaikakin oli jo ohi, varoitti Paavali heitä
10. ja sanoi: "Miehet, minä näen, että purjehtiminen käy vaivalloiseksi ja vaaralliseksi, ei ainoastaan lastille ja laivalle, vaan myös meidän hengellemme".
11. Mutta sadanpäämies uskoi enemmän perämiestä ja laivanisäntää kuin Paavalin sanoja.
12. Ja koska satama oli sopimaton talvehtimiseen, olivat useimmat sitä mieltä, että heidän oli sieltä lähdettävä, voidakseen ehkä päästä talvehtimaan Foiniksiin, erääseen Kreetan satamaan, joka antaa lounaaseen ja luoteeseen päin.
13. Ja kun etelätuuli alkoi puhaltaa, luulivat he pääsevänsä tarkoituksensa perille, nostivat ankkurin ja kulkivat aivan likitse Kreetaa.
14. Mutta ennen pitkää syöksyi saaren päällitse raju tuuli, niin sanottu koillismyrsky.
15. Kun laiva ryöstäytyi sen mukaan eikä voinut nousta tuuleen, jätimme sen valtoihinsa ja jouduimme tuuliajolle.
16. Ja päästyämme erään pienen, Klauda nimisen saaren suojaan me töintuskin saimme venheen korjuuseen.
17. Vedettyään sen ylös he ryhtyivät varokeinoihin ja sitoivat laivan ympäri köysiä, ja kun pelkäsivät ajautuvansa Syrtteihin, laskivat he purjeet alas, ja niin he ajelehtivat.
18. Mutta kun rajuilma ankarasti ahdisti meitä, heittivät he seuraavana päivänä lastia mereen,
19. ja kolmantena päivänä he omin käsin viskasivat mereen laivan kaluston.
20. Mutta kun ei aurinkoa eikä tähtiä näkynyt moneen päivään ja kova myrsky painoi, katosi meiltä viimein kaikki pelastumisen toivo.
Oliko asia noin, katsotaan sanasta:
Apostolien teot 28
1. Kun olimme pelastuneet, niin me sitten saimme tietää, että saaren nimi oli Melite.
2. Ja sen asukkaat osoittivat meille suurta ystävällisyyttä: he sytyttivät nuotion ja ottivat meidät kaikki sen ääreen, kun oli ruvennut satamaan ja oli kylmä.
3. Mutta Paavali kokosi kasan risuja, ja kun hän pani ne nuotioon, tuli kyykäärme kuumuuden tähden esiin ja kävi kiinni hänen käteensä.
4. Kun asukkaat näkivät tuon elukan riippuvan kiinni hänen kädessään, sanoivat he toisilleen: "Varmaan tuo mies on murhaaja, koska kostotar ei sallinut hänen elää, vaikka hän pelastuikin merestä".
5. Mutta hän pudisti elukan tuleen, eikä hänelle tullut mitään vahinkoa.
6. Ja he odottivat hänen ajettuvan tai äkisti kaatuvan kuolleena maahan. Mutta kun he olivat kauan odottaneet ja näkivät, ettei hänelle mitään pahaa tapahtunut, muuttivat he mielensä ja sanoivat hänen olevan jumalan.
7. Lähellä sitä paikkaa oli saaren ensimmäisellä miehellä, jonka nimi oli Publius, maatiloja. Hän otti meidät vastaan ja piti meitä ystävällisesti kolme päivää vierainansa.
8. Ja Publiuksen isä makasi sairaana kuumeessa ja punataudissa; ja Paavali meni hänen luoksensa, rukoili ja pani kätensä hänen päälleen ja paransi hänet.
9. Kun tämä oli tapahtunut, tulivat muutkin sairaat, mitä saarella oli, ja heidät parannettiin.
10. He osoittivat meille myös monin tavoin kunniaa, ja lähtiessämme merelle he panivat mukaan, mitä tarvitsimme.
11. Kolmen kuukauden kuluttua me purjehdimme sieltä aleksandrialaisessa laivassa, joka oli talvehtinut saarella ja jolla oli merkkinä Kastorin ja Polluksin kuva.
12. Ja me laskimme maihin Syrakuusassa ja viivyimme siellä kolme päivää,
13. ja sieltä me kierrettyämme saavuimme Reegioniin, ja kun yhden päivän perästä nousi etelätuuli, tulimme seuraavana päivänä Puteoliin.
14. Siellä tapasimme veljiä, jotka pyysivät meitä viipymään heidän tykönänsä seitsemän päivää. Ja sitten me lähdimme Roomaan.
15. Ja kun veljet siellä saivat kuulla meistä, tulivat he meitä vastaan Appii Forumiin ja Tres Tabernaen kohdalle saakka; ja heidät nähdessään Paavali kiitti Jumalaa ja sai rohkeutta.
16. Ja kun tulimme Roomaan, sallittiin Paavalin asua erikseen häntä vartioivan sotamiehen kanssa.
17. Kolmen päivän kuluttua Paavali kutsui kokoon juutalaisten ensimmäiset. Ja kun he olivat kokoontuneet, sanoi hän heille: "Miehet, veljet! Vaikka en ole mitään tehnyt kansaamme tai isiemme tapoja vastaan, annettiin minut kuitenkin Jerusalemista vankina roomalaisten käsiin.
18. Ja kun he olivat minua tutkineet, tahtoivat he päästää minut irti, koska en ollut tehnyt mitään kuoleman rikosta.
19. Mutta kun juutalaiset sitä vastustivat, oli minun pakko vedota keisariin; ei kuitenkaan niin, että minulla olisi mitään kannetta kansaani vastaan.
20. Tästä syystä minä nyt olen kutsunut teidät, saadakseni nähdä ja puhutella teitä; sillä Israelin toivon tähden minä kannan tätä kahletta."
21. Niin he sanoivat hänelle: "Emme ole saaneet kirjeitä sinusta Juudean maalta, eikä kukaan tänne saapunut veli ole ilmoittanut eikä puhunut sinusta mitään pahaa.
22. Katsomme kuitenkin syytä olevan kuulla sinulta, mitä sinun mielessäsi on; sillä tästä lahkosta on meillä tiedossamme, että sitä vastaan kaikkialla kiistetään."
23. Ja he määräsivät hänelle päivän, ja silloin tuli heitä vielä useampia hänen luoksensa majapaikkaan. Ja näille hän aamuvarhaisesta iltaan saakka selitti ja todisti Jumalan valtakunnasta, lähtien Mooseksen laista ja profeetoista, saadakseen heidät vakuutetuiksi Jeesuksesta.
24. Niin se, mitä sanottiin, sai toiset vakuutetuiksi, mutta toiset eivät uskoneet.
25. Ja kun he olivat keskenään erimielisiä, erosivat he toisistaan, Paavalin sanoessa ainoastaan nämä sanat: "Oikein on Pyhä Henki puhunut profeetta Esaiaan kautta teidän isillenne,
26. sanoen: 'Mene tämän kansan luo ja sano: Kuulemalla kuulkaa älkääkä ymmärtäkö, näkemällä nähkää älkääkä käsittäkö.
27. Sillä paatunut on tämän kansan sydän, ja korvillaan he työläästi kuulevat, ja silmänsä he ovat ummistaneet, että he eivät näkisi silmillään, eivät kuulisi korvillaan, eivät ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi.'
28. Olkoon siis teille tiettävä, että tämä Jumalan pelastussanoma on lähetetty pakanoille; ja he kuulevat sen."
30. Ja Paavali asui omassa vuokra-asunnossaan kaksi täyttä vuotta ja otti vastaan kaikki, jotka hänen tykönsä tulivat;
31. ja hän julisti Jumalan valtakuntaa ja opetti Herran Jeesuksen Kristuksen tuntemista kaikella rohkeudella, kenenkään estämättä.