Ikä kysely toivon kaikkien vastaava!

!

26

.

Ateisti kirjoitti:

.

Olen 60 risat.Rakastan Jeesusta tosi paljon.Rukoilen Suomen nuorisolle herätystä. Yleensä Suomessa on hyviä nuoria.Jotkut vähän ovat lipsuneet liikaa viinaan ja huumeisiin.
utta me aikuiset saamme kyllä osaksi syyttää itseämme,mehän ne olemme kasvattaneet,tai sitten jättäneet kasvattamatta.Lapset ja nuoret tarvitsevat aikaa ja sitä eivät nykyajan nuoret vanhemmat osaa antaa lapsilleen.Heille on omat itsekkäät menot tärkeämpiä,kuin lastensa tulevaisuus.Meidän ikäpolvi sitten taas on syyllinen näiden vanhempien kasvatukseen.Silloin oli muotia vapaa kasvatus,kun meidän lapsemme olivat pieniä.Eli se on sama kuin ei kasvatusta ollenkaan.Harras rukoukseni onkin,että Suomen aikuiset heräisivät huolehtimaan lapsistaan paremmin,kuin me ennen teimme.

unohdin oman ikäni... Oon vasta 16 eli näyttävästi koko porukan nuorimpia :(
:)

~enkeli~ kirjoitti:

unohdin oman ikäni... Oon vasta 16 eli näyttävästi koko porukan nuorimpia :(
:)

...edustan myös teinejä... Ja ikää mullakin vasta kuustoista... Mutta kyllä nämä ihan arvostavat kuitenkin, niin olen käsittänyt! :) Kiitos siitä! :)

Vaikka olenkin mikä olen, arvostan Arethusaa eniten täällä palstalla.

Arethusa on parhaiten käyttäytyvä keskustelija, jota olen täällä nähnyt, ja mikä suurin ja arvokkain ominaisuus löytyy myös hänestä, oikeaoppinen nöyryys. Myös se, että vaikka tieto onkin usein rajallinen ihmispoloiselle, ihminen usein tuntuu sen unohtavan, mutta Arethusalle siitä mitä suurin kunnianosoitus että hän tietää tiedosta itsestään paljon ja osaa arvostaa ja kunnioittaa sitä oikealla asenteella, arvokkuudella ja nöyryydellä.

Meillä on elämää nähneitä ja elämänkoulussa luokallensa jääneitä, ja kuitenkin he ovat loukkaavia ja asiattomia, mikä on mielestäni isompi kuin suuri todistus siitä, että useimmat osaavat lukea ruuminsa vanhuuden paremmin kuin mielensä nuoruuden. Mutta olkaamme jokaikinen vaikka 119-vuotiaita, mutta sitä emme pysty kieltämään ettei kaikilla olisi vielä jotain oppimattta ja jotain mitä emme olisi vielä kokeneet tai nähneet, että siitä osaisimme selvän sanan sanoa.

Suurinta siunausta Arethusalle itselleen,

SexyDancer / LiberianGirl / Ch kirjoitti:

Vaikka olenkin mikä olen, arvostan Arethusaa eniten täällä palstalla.

Arethusa on parhaiten käyttäytyvä keskustelija, jota olen täällä nähnyt, ja mikä suurin ja arvokkain ominaisuus löytyy myös hänestä, oikeaoppinen nöyryys. Myös se, että vaikka tieto onkin usein rajallinen ihmispoloiselle, ihminen usein tuntuu sen unohtavan, mutta Arethusalle siitä mitä suurin kunnianosoitus että hän tietää tiedosta itsestään paljon ja osaa arvostaa ja kunnioittaa sitä oikealla asenteella, arvokkuudella ja nöyryydellä.

Meillä on elämää nähneitä ja elämänkoulussa luokallensa jääneitä, ja kuitenkin he ovat loukkaavia ja asiattomia, mikä on mielestäni isompi kuin suuri todistus siitä, että useimmat osaavat lukea ruuminsa vanhuuden paremmin kuin mielensä nuoruuden. Mutta olkaamme jokaikinen vaikka 119-vuotiaita, mutta sitä emme pysty kieltämään ettei kaikilla olisi vielä jotain oppimattta ja jotain mitä emme olisi vielä kokeneet tai nähneet, että siitä osaisimme selvän sanan sanoa.

Suurinta siunausta Arethusalle itselleen,

luin tekstisi. Se vahvisti päätöstäni nimimerkin vaihtoon, sillä näyttää siltä kuin Arethusana olisin luonut persoonallisuuden, joka ei ehkä aivan vastaa omaa minääni.

Kunnioitettavaa 62v ikää en ole vielä saavuttanut. Ikääni en paljasta, sillä – niin feministi kun olenkin - suotakoon meille naisille tämä pieni turhamaisuus (KIOn sanoin; sitä elämän suola), enkä ole uskovainen, kuten tämä nerokas häirikkö antaa ymmärtää. Minut haukkuminen uskovaiseksi hihhuliksi muodostui viime syksynä palstaa terrorisoivalle häirikölle lähes pakkomieli, siitä huolimatta, että jos hän olisi vähänkään vaivautunut lukemaan tekstejäni, niin se, että olen agnostikko, kävi varsin selvästi ilmi. Syynä tähän varmaan on, että vaihdan mielelläni ajatuksia uskovaisten kanssa, mutta en riidanhaluisesti enkä provosoivasti. Eräälle hyvin rakkaalle ystävälleni (papille) kirjoitinkin vasta eilen, kuinka minulle on suuri mysteeri se, että älykkäillä, sivistyneillä ja korkeasti koulutetuilla henkilöillä saattaa olla kuin sisäinen varmuus Jumalan olemassaolosta, kun taas oma logiikkani sotii tätä vastaan. Miksi, sitä olen kysynyt itseltäni pitkään, enkä ole vielä saanut tähän vastausta. Mutta agnostikko olen, ja sellaisen pysyn. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteivätkö uskonasiat kiinnostaisi.

Arethusana olen allekirjoittanut vajaan vuoden 95 % teksteistäni, toiset ovat olleet vakavia, toiset taas leikkimielisiä, aina mielialani ja vastapuolen mukaan. Itse pyrin muodostamaan nimimerkkien takaa henkilökuvaa, joten siksi pidän saman nimimerkin käyttöä suotavana, ja siksi niiden väärentäminen harmittaa, etenkin kun näkee omalla nikillään sellaista tylsää latteutta kuin tässä eräässä ketjussa. Jos haluan heittää herjaa, niin kykenen kyllä parempaan. Olen toki ajoittain esiintynyt muillakin nikeillä. Koska harrastan kirjoittamista, ja huumorini saattaa mennä absurdin puolelle, niin sivuhenkilöitä putkahtaa arvaamatta. Yritän näiden kanssa olla varovainen, muuten ne helposti riistäytyvät käsistä ja alkavat elää omaa elämäänsä. Pistävimmän kärjen näissä sarkastisiissä jutuissani olen kuitenkin pyrkinyt kohdentamaan itseeni (terveisiä parille pojalle, jota tuli tässä taannoin vähän kiusattua).

Näistä häiriköinnistä huolimatta pysyttelen palstalla niin kauan kuin täällä esiintyy mielenkiintoista ajatustenvaihtoa. Ehkä käytän yhtä nimimerkkiä, ehkä useampia, ken tietää, mutta mielipiteet ovat omiani, olipa signeeraus mikä hyvänsä. Ehkäpä jopa pistäydyn välillä Arethusana, mutta tällä nikillä kirjoitetut latteudet ja hävyttömyydet voi jättää omaan arvoonsa.

Arethusa kirjoitti:

luin tekstisi. Se vahvisti päätöstäni nimimerkin vaihtoon, sillä näyttää siltä kuin Arethusana olisin luonut persoonallisuuden, joka ei ehkä aivan vastaa omaa minääni.

Kunnioitettavaa 62v ikää en ole vielä saavuttanut. Ikääni en paljasta, sillä – niin feministi kun olenkin - suotakoon meille naisille tämä pieni turhamaisuus (KIOn sanoin; sitä elämän suola), enkä ole uskovainen, kuten tämä nerokas häirikkö antaa ymmärtää. Minut haukkuminen uskovaiseksi hihhuliksi muodostui viime syksynä palstaa terrorisoivalle häirikölle lähes pakkomieli, siitä huolimatta, että jos hän olisi vähänkään vaivautunut lukemaan tekstejäni, niin se, että olen agnostikko, kävi varsin selvästi ilmi. Syynä tähän varmaan on, että vaihdan mielelläni ajatuksia uskovaisten kanssa, mutta en riidanhaluisesti enkä provosoivasti. Eräälle hyvin rakkaalle ystävälleni (papille) kirjoitinkin vasta eilen, kuinka minulle on suuri mysteeri se, että älykkäillä, sivistyneillä ja korkeasti koulutetuilla henkilöillä saattaa olla kuin sisäinen varmuus Jumalan olemassaolosta, kun taas oma logiikkani sotii tätä vastaan. Miksi, sitä olen kysynyt itseltäni pitkään, enkä ole vielä saanut tähän vastausta. Mutta agnostikko olen, ja sellaisen pysyn. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteivätkö uskonasiat kiinnostaisi.

Arethusana olen allekirjoittanut vajaan vuoden 95 % teksteistäni, toiset ovat olleet vakavia, toiset taas leikkimielisiä, aina mielialani ja vastapuolen mukaan. Itse pyrin muodostamaan nimimerkkien takaa henkilökuvaa, joten siksi pidän saman nimimerkin käyttöä suotavana, ja siksi niiden väärentäminen harmittaa, etenkin kun näkee omalla nikillään sellaista tylsää latteutta kuin tässä eräässä ketjussa. Jos haluan heittää herjaa, niin kykenen kyllä parempaan. Olen toki ajoittain esiintynyt muillakin nikeillä. Koska harrastan kirjoittamista, ja huumorini saattaa mennä absurdin puolelle, niin sivuhenkilöitä putkahtaa arvaamatta. Yritän näiden kanssa olla varovainen, muuten ne helposti riistäytyvät käsistä ja alkavat elää omaa elämäänsä. Pistävimmän kärjen näissä sarkastisiissä jutuissani olen kuitenkin pyrkinyt kohdentamaan itseeni (terveisiä parille pojalle, jota tuli tässä taannoin vähän kiusattua).

Näistä häiriköinnistä huolimatta pysyttelen palstalla niin kauan kuin täällä esiintyy mielenkiintoista ajatustenvaihtoa. Ehkä käytän yhtä nimimerkkiä, ehkä useampia, ken tietää, mutta mielipiteet ovat omiani, olipa signeeraus mikä hyvänsä. Ehkäpä jopa pistäydyn välillä Arethusana, mutta tällä nikillä kirjoitetut latteudet ja hävyttömyydet voi jättää omaan arvoonsa.

sekä kaipaamaan että odottamaan mielenkiinnolla, josko kykenisin tunnistamaan sinut ajatukesn kulkusi perusteella nikistä huolimatta, niin ikään tekstejäsi arvostaen.
Väittävät nuo enemmän muka tietävät tuoksi vuodeksi 1945

Arethusa kirjoitti:

luin tekstisi. Se vahvisti päätöstäni nimimerkin vaihtoon, sillä näyttää siltä kuin Arethusana olisin luonut persoonallisuuden, joka ei ehkä aivan vastaa omaa minääni.

Kunnioitettavaa 62v ikää en ole vielä saavuttanut. Ikääni en paljasta, sillä – niin feministi kun olenkin - suotakoon meille naisille tämä pieni turhamaisuus (KIOn sanoin; sitä elämän suola), enkä ole uskovainen, kuten tämä nerokas häirikkö antaa ymmärtää. Minut haukkuminen uskovaiseksi hihhuliksi muodostui viime syksynä palstaa terrorisoivalle häirikölle lähes pakkomieli, siitä huolimatta, että jos hän olisi vähänkään vaivautunut lukemaan tekstejäni, niin se, että olen agnostikko, kävi varsin selvästi ilmi. Syynä tähän varmaan on, että vaihdan mielelläni ajatuksia uskovaisten kanssa, mutta en riidanhaluisesti enkä provosoivasti. Eräälle hyvin rakkaalle ystävälleni (papille) kirjoitinkin vasta eilen, kuinka minulle on suuri mysteeri se, että älykkäillä, sivistyneillä ja korkeasti koulutetuilla henkilöillä saattaa olla kuin sisäinen varmuus Jumalan olemassaolosta, kun taas oma logiikkani sotii tätä vastaan. Miksi, sitä olen kysynyt itseltäni pitkään, enkä ole vielä saanut tähän vastausta. Mutta agnostikko olen, ja sellaisen pysyn. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteivätkö uskonasiat kiinnostaisi.

Arethusana olen allekirjoittanut vajaan vuoden 95 % teksteistäni, toiset ovat olleet vakavia, toiset taas leikkimielisiä, aina mielialani ja vastapuolen mukaan. Itse pyrin muodostamaan nimimerkkien takaa henkilökuvaa, joten siksi pidän saman nimimerkin käyttöä suotavana, ja siksi niiden väärentäminen harmittaa, etenkin kun näkee omalla nikillään sellaista tylsää latteutta kuin tässä eräässä ketjussa. Jos haluan heittää herjaa, niin kykenen kyllä parempaan. Olen toki ajoittain esiintynyt muillakin nikeillä. Koska harrastan kirjoittamista, ja huumorini saattaa mennä absurdin puolelle, niin sivuhenkilöitä putkahtaa arvaamatta. Yritän näiden kanssa olla varovainen, muuten ne helposti riistäytyvät käsistä ja alkavat elää omaa elämäänsä. Pistävimmän kärjen näissä sarkastisiissä jutuissani olen kuitenkin pyrkinyt kohdentamaan itseeni (terveisiä parille pojalle, jota tuli tässä taannoin vähän kiusattua).

Näistä häiriköinnistä huolimatta pysyttelen palstalla niin kauan kuin täällä esiintyy mielenkiintoista ajatustenvaihtoa. Ehkä käytän yhtä nimimerkkiä, ehkä useampia, ken tietää, mutta mielipiteet ovat omiani, olipa signeeraus mikä hyvänsä. Ehkäpä jopa pistäydyn välillä Arethusana, mutta tällä nikillä kirjoitetut latteudet ja hävyttömyydet voi jättää omaan arvoonsa.

> (terveisiä parille pojalle, jota tuli tässä taannoin vähän kiusattua).

No, terveiset ei ole minulle, mutta onpa hauska arvailla toisten kirjoittajien sivunimimerkkejä.

Harmi, että nimimerkkien väärentelyä taas esiintyy.

terv. Apl... äh...Alph... eiku...

Pseudohippi kirjoitti:

> (terveisiä parille pojalle, jota tuli tässä taannoin vähän kiusattua).

No, terveiset ei ole minulle, mutta onpa hauska arvailla toisten kirjoittajien sivunimimerkkejä.

Harmi, että nimimerkkien väärentelyä taas esiintyy.

terv. Apl... äh...Alph... eiku...

se olit! En arvannut. Huh, helpotti, säikytit minut miltei järjiltäni!

PS. Suomalainen kirjoitusasu on muuten Alfeios.

Pseudohippi kirjoitti:

> (terveisiä parille pojalle, jota tuli tässä taannoin vähän kiusattua).

No, terveiset ei ole minulle, mutta onpa hauska arvailla toisten kirjoittajien sivunimimerkkejä.

Harmi, että nimimerkkien väärentelyä taas esiintyy.

terv. Apl... äh...Alph... eiku...

Täytyy minunkin myöntää, etten olisi ikinä osannut yhdistää. * spontaanit aplodit *

Terv: Mik... no ei nyt sentään :-)

Arethusa kirjoitti:

luin tekstisi. Se vahvisti päätöstäni nimimerkin vaihtoon, sillä näyttää siltä kuin Arethusana olisin luonut persoonallisuuden, joka ei ehkä aivan vastaa omaa minääni.

Kunnioitettavaa 62v ikää en ole vielä saavuttanut. Ikääni en paljasta, sillä – niin feministi kun olenkin - suotakoon meille naisille tämä pieni turhamaisuus (KIOn sanoin; sitä elämän suola), enkä ole uskovainen, kuten tämä nerokas häirikkö antaa ymmärtää. Minut haukkuminen uskovaiseksi hihhuliksi muodostui viime syksynä palstaa terrorisoivalle häirikölle lähes pakkomieli, siitä huolimatta, että jos hän olisi vähänkään vaivautunut lukemaan tekstejäni, niin se, että olen agnostikko, kävi varsin selvästi ilmi. Syynä tähän varmaan on, että vaihdan mielelläni ajatuksia uskovaisten kanssa, mutta en riidanhaluisesti enkä provosoivasti. Eräälle hyvin rakkaalle ystävälleni (papille) kirjoitinkin vasta eilen, kuinka minulle on suuri mysteeri se, että älykkäillä, sivistyneillä ja korkeasti koulutetuilla henkilöillä saattaa olla kuin sisäinen varmuus Jumalan olemassaolosta, kun taas oma logiikkani sotii tätä vastaan. Miksi, sitä olen kysynyt itseltäni pitkään, enkä ole vielä saanut tähän vastausta. Mutta agnostikko olen, ja sellaisen pysyn. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteivätkö uskonasiat kiinnostaisi.

Arethusana olen allekirjoittanut vajaan vuoden 95 % teksteistäni, toiset ovat olleet vakavia, toiset taas leikkimielisiä, aina mielialani ja vastapuolen mukaan. Itse pyrin muodostamaan nimimerkkien takaa henkilökuvaa, joten siksi pidän saman nimimerkin käyttöä suotavana, ja siksi niiden väärentäminen harmittaa, etenkin kun näkee omalla nikillään sellaista tylsää latteutta kuin tässä eräässä ketjussa. Jos haluan heittää herjaa, niin kykenen kyllä parempaan. Olen toki ajoittain esiintynyt muillakin nikeillä. Koska harrastan kirjoittamista, ja huumorini saattaa mennä absurdin puolelle, niin sivuhenkilöitä putkahtaa arvaamatta. Yritän näiden kanssa olla varovainen, muuten ne helposti riistäytyvät käsistä ja alkavat elää omaa elämäänsä. Pistävimmän kärjen näissä sarkastisiissä jutuissani olen kuitenkin pyrkinyt kohdentamaan itseeni (terveisiä parille pojalle, jota tuli tässä taannoin vähän kiusattua).

Näistä häiriköinnistä huolimatta pysyttelen palstalla niin kauan kuin täällä esiintyy mielenkiintoista ajatustenvaihtoa. Ehkä käytän yhtä nimimerkkiä, ehkä useampia, ken tietää, mutta mielipiteet ovat omiani, olipa signeeraus mikä hyvänsä. Ehkäpä jopa pistäydyn välillä Arethusana, mutta tällä nikillä kirjoitetut latteudet ja hävyttömyydet voi jättää omaan arvoonsa.

"Pistävimmän kärjen näissä sarkastisiissä jutuissani olen kuitenkin pyrkinyt kohdentamaan itseeni (terveisiä parille pojalle, jota tuli tässä taannoin vähän kiusattua)."

Taisin itsekin törmätä tähän sivupersoonasi J...:een (?) kyseisen keskusteluketjun jossakin sivujuonteessa. Taisin silloin ylireagoida (huono päivä) , mutta sivupersoonien mielipiteiden kanssa on syytä pitää varansa, eller hur.

"ja huumorini saattaa mennä absurdin puolelle, niin sivuhenkilöitä putkahtaa arvaamatta."

Omalta kohdaltani tulee mieleen eräs vähän alle 17 -vuotias itserakas riiviö, joka on itseni onneksi keksinyt itselleen parempaa tekemistä.

Tupakkamies kirjoitti:

"Pistävimmän kärjen näissä sarkastisiissä jutuissani olen kuitenkin pyrkinyt kohdentamaan itseeni (terveisiä parille pojalle, jota tuli tässä taannoin vähän kiusattua)."

Taisin itsekin törmätä tähän sivupersoonasi J...:een (?) kyseisen keskusteluketjun jossakin sivujuonteessa. Taisin silloin ylireagoida (huono päivä) , mutta sivupersoonien mielipiteiden kanssa on syytä pitää varansa, eller hur.

"ja huumorini saattaa mennä absurdin puolelle, niin sivuhenkilöitä putkahtaa arvaamatta."

Omalta kohdaltani tulee mieleen eräs vähän alle 17 -vuotias itserakas riiviö, joka on itseni onneksi keksinyt itselleen parempaa tekemistä.

tätä riiviötä ei ole lopullisesti häädetty, sillä kuten kerran mainitsin Iiwarille, hän on valloittanut oman paikkansa virtuaalisydämessäni.

A. kirjoitti:

tätä riiviötä ei ole lopullisesti häädetty, sillä kuten kerran mainitsin Iiwarille, hän on valloittanut oman paikkansa virtuaalisydämessäni.

Hän on ainakin väliaikaisesti, terapeuttini nimenomaisesta pyynnöstä "kantayksilölleen" aiheuttamien henkisten vaurioiden (hallusinaatioita, ilmestyksiä) vuoksi , passitettu "pakkolomalle" odottamaan aikaa parempaa.


Pahoitellen

Arethusa kirjoitti:

luin tekstisi. Se vahvisti päätöstäni nimimerkin vaihtoon, sillä näyttää siltä kuin Arethusana olisin luonut persoonallisuuden, joka ei ehkä aivan vastaa omaa minääni.

Kunnioitettavaa 62v ikää en ole vielä saavuttanut. Ikääni en paljasta, sillä – niin feministi kun olenkin - suotakoon meille naisille tämä pieni turhamaisuus (KIOn sanoin; sitä elämän suola), enkä ole uskovainen, kuten tämä nerokas häirikkö antaa ymmärtää. Minut haukkuminen uskovaiseksi hihhuliksi muodostui viime syksynä palstaa terrorisoivalle häirikölle lähes pakkomieli, siitä huolimatta, että jos hän olisi vähänkään vaivautunut lukemaan tekstejäni, niin se, että olen agnostikko, kävi varsin selvästi ilmi. Syynä tähän varmaan on, että vaihdan mielelläni ajatuksia uskovaisten kanssa, mutta en riidanhaluisesti enkä provosoivasti. Eräälle hyvin rakkaalle ystävälleni (papille) kirjoitinkin vasta eilen, kuinka minulle on suuri mysteeri se, että älykkäillä, sivistyneillä ja korkeasti koulutetuilla henkilöillä saattaa olla kuin sisäinen varmuus Jumalan olemassaolosta, kun taas oma logiikkani sotii tätä vastaan. Miksi, sitä olen kysynyt itseltäni pitkään, enkä ole vielä saanut tähän vastausta. Mutta agnostikko olen, ja sellaisen pysyn. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteivätkö uskonasiat kiinnostaisi.

Arethusana olen allekirjoittanut vajaan vuoden 95 % teksteistäni, toiset ovat olleet vakavia, toiset taas leikkimielisiä, aina mielialani ja vastapuolen mukaan. Itse pyrin muodostamaan nimimerkkien takaa henkilökuvaa, joten siksi pidän saman nimimerkin käyttöä suotavana, ja siksi niiden väärentäminen harmittaa, etenkin kun näkee omalla nikillään sellaista tylsää latteutta kuin tässä eräässä ketjussa. Jos haluan heittää herjaa, niin kykenen kyllä parempaan. Olen toki ajoittain esiintynyt muillakin nikeillä. Koska harrastan kirjoittamista, ja huumorini saattaa mennä absurdin puolelle, niin sivuhenkilöitä putkahtaa arvaamatta. Yritän näiden kanssa olla varovainen, muuten ne helposti riistäytyvät käsistä ja alkavat elää omaa elämäänsä. Pistävimmän kärjen näissä sarkastisiissä jutuissani olen kuitenkin pyrkinyt kohdentamaan itseeni (terveisiä parille pojalle, jota tuli tässä taannoin vähän kiusattua).

Näistä häiriköinnistä huolimatta pysyttelen palstalla niin kauan kuin täällä esiintyy mielenkiintoista ajatustenvaihtoa. Ehkä käytän yhtä nimimerkkiä, ehkä useampia, ken tietää, mutta mielipiteet ovat omiani, olipa signeeraus mikä hyvänsä. Ehkäpä jopa pistäydyn välillä Arethusana, mutta tällä nikillä kirjoitetut latteudet ja hävyttömyydet voi jättää omaan arvoonsa.

vaeltelemasa jälleen...

Saavuin ensikertoja palstalle joskus noihin
aikoihin, enkä enää muista mitä kaikkia
nimimerkkejä käytin ja yritän nyt tunnistaa
itseni ja kirjoittamani.

>> Olen toki ajoittain esiintynyt muillakin
nikeillä. Koska harrastan kirjoittamista, ja
huumorini saattaa mennä absurdin puolelle, niin
sivuhenkilöitä putkahtaa arvaamatta. Yritän
näiden kanssa olla varovainen, muuten ne helposti
riistäytyvät käsistä ja alkavat elää omaa
elämäänsä. Pistävimmän kärjen näissä
sarkastisiissä jutuissani olen kuitenkin pyrkinyt
kohdentamaan itseeni <<

Myöhemminkin käytin aika montaa nimimerkkiä
etsiessäni itselleni sopivaa.

Arethusa kirjoitti:

luin tekstisi. Se vahvisti päätöstäni nimimerkin vaihtoon, sillä näyttää siltä kuin Arethusana olisin luonut persoonallisuuden, joka ei ehkä aivan vastaa omaa minääni.

Kunnioitettavaa 62v ikää en ole vielä saavuttanut. Ikääni en paljasta, sillä – niin feministi kun olenkin - suotakoon meille naisille tämä pieni turhamaisuus (KIOn sanoin; sitä elämän suola), enkä ole uskovainen, kuten tämä nerokas häirikkö antaa ymmärtää. Minut haukkuminen uskovaiseksi hihhuliksi muodostui viime syksynä palstaa terrorisoivalle häirikölle lähes pakkomieli, siitä huolimatta, että jos hän olisi vähänkään vaivautunut lukemaan tekstejäni, niin se, että olen agnostikko, kävi varsin selvästi ilmi. Syynä tähän varmaan on, että vaihdan mielelläni ajatuksia uskovaisten kanssa, mutta en riidanhaluisesti enkä provosoivasti. Eräälle hyvin rakkaalle ystävälleni (papille) kirjoitinkin vasta eilen, kuinka minulle on suuri mysteeri se, että älykkäillä, sivistyneillä ja korkeasti koulutetuilla henkilöillä saattaa olla kuin sisäinen varmuus Jumalan olemassaolosta, kun taas oma logiikkani sotii tätä vastaan. Miksi, sitä olen kysynyt itseltäni pitkään, enkä ole vielä saanut tähän vastausta. Mutta agnostikko olen, ja sellaisen pysyn. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteivätkö uskonasiat kiinnostaisi.

Arethusana olen allekirjoittanut vajaan vuoden 95 % teksteistäni, toiset ovat olleet vakavia, toiset taas leikkimielisiä, aina mielialani ja vastapuolen mukaan. Itse pyrin muodostamaan nimimerkkien takaa henkilökuvaa, joten siksi pidän saman nimimerkin käyttöä suotavana, ja siksi niiden väärentäminen harmittaa, etenkin kun näkee omalla nikillään sellaista tylsää latteutta kuin tässä eräässä ketjussa. Jos haluan heittää herjaa, niin kykenen kyllä parempaan. Olen toki ajoittain esiintynyt muillakin nikeillä. Koska harrastan kirjoittamista, ja huumorini saattaa mennä absurdin puolelle, niin sivuhenkilöitä putkahtaa arvaamatta. Yritän näiden kanssa olla varovainen, muuten ne helposti riistäytyvät käsistä ja alkavat elää omaa elämäänsä. Pistävimmän kärjen näissä sarkastisiissä jutuissani olen kuitenkin pyrkinyt kohdentamaan itseeni (terveisiä parille pojalle, jota tuli tässä taannoin vähän kiusattua).

Näistä häiriköinnistä huolimatta pysyttelen palstalla niin kauan kuin täällä esiintyy mielenkiintoista ajatustenvaihtoa. Ehkä käytän yhtä nimimerkkiä, ehkä useampia, ken tietää, mutta mielipiteet ovat omiani, olipa signeeraus mikä hyvänsä. Ehkäpä jopa pistäydyn välillä Arethusana, mutta tällä nikillä kirjoitetut latteudet ja hävyttömyydet voi jättää omaan arvoonsa.

>>Eräälle hyvin rakkaalle ystävälleni (papille)
kirjoitinkin vasta eilen, kuinka minulle on suuri
mysteeri se, että älykkäillä, sivistyneillä ja
korkeasti koulutetuilla henkilöillä saattaa olla
kuin sisäinen varmuus Jumalan olemassaolosta<<

Olen miettinyt tuota sisäisen varmuuden olemusta,
mistä se tulee. Syntyykö se luonnollisen
inhimillisen kokemuksen välityksellä, kun Jumalan
kanssa on päivittäin "keskusteluyhteydessä" ja
kokee saavansa vastaukset häneltä. Vai onko se
sitä, että lukiessaan Raamattua, minkä (jollakin
oudolla varmuusasteikolla) tietää
Jumalan "kirjoituttamaksi", lukee ja kuuntelee
mielessään Jumalan puhetta itselleen ja koko
ihmiskunnalle. Vai onko se Jumalan itsensä
antamaa varmuuskerrointa ihmismieleen.

Tämän viimeisimmän puolesta puhuu erään läheisen
ihmisen tapaus. Hänelle Jumalan läsnäolon ja
olemassaolon kokemus on ollut hyvin konkreettista
ja sitten hän eräänä päivänä (joitakin vuosia
sitten) sanua töksäyttää: "Jumala on kuollut,
minä en tunne hänen olemassaoloaan". Ei hänen
uskonelämässään mikään muuttunut (kai?. Jumalan
olemassa- ja läsnäolon kokemus muuttui vain
konkreettisesta kokemuksenomaisesta
asiasta "uskonasiaksi"

poikanen kirjoitti:

>>Eräälle hyvin rakkaalle ystävälleni (papille)
kirjoitinkin vasta eilen, kuinka minulle on suuri
mysteeri se, että älykkäillä, sivistyneillä ja
korkeasti koulutetuilla henkilöillä saattaa olla
kuin sisäinen varmuus Jumalan olemassaolosta<<

Olen miettinyt tuota sisäisen varmuuden olemusta,
mistä se tulee. Syntyykö se luonnollisen
inhimillisen kokemuksen välityksellä, kun Jumalan
kanssa on päivittäin "keskusteluyhteydessä" ja
kokee saavansa vastaukset häneltä. Vai onko se
sitä, että lukiessaan Raamattua, minkä (jollakin
oudolla varmuusasteikolla) tietää
Jumalan "kirjoituttamaksi", lukee ja kuuntelee
mielessään Jumalan puhetta itselleen ja koko
ihmiskunnalle. Vai onko se Jumalan itsensä
antamaa varmuuskerrointa ihmismieleen.

Tämän viimeisimmän puolesta puhuu erään läheisen
ihmisen tapaus. Hänelle Jumalan läsnäolon ja
olemassaolon kokemus on ollut hyvin konkreettista
ja sitten hän eräänä päivänä (joitakin vuosia
sitten) sanua töksäyttää: "Jumala on kuollut,
minä en tunne hänen olemassaoloaan". Ei hänen
uskonelämässään mikään muuttunut (kai?. Jumalan
olemassa- ja läsnäolon kokemus muuttui vain
konkreettisesta kokemuksenomaisesta
asiasta "uskonasiaksi"

varmuus taitaa askarruttaa minua vieläkin, koska
tänään yritin lainata uskontopsykologiaa
käsitteleviä kirjoja (huonoin tuloksin, kuten
eräässä toisessa viestissä kerroin). Näitä
varmoja ihmisiä täällä on vain niin moneen
lähtöön.

Tätäkään keskustelua en olisi löytänyt, koska
tallennan hyvin harvoja. Muistui mieleeni, kuinka
yritin häivyttää Arethusan, mutta ei onnistunut.
Olin eksyksissä ilman tätä nikkiä, joten kai olen
luonut sivupersoonaan. Eihän tällä ole enää
merkitystäkään, hyvin harvat enää tunnistavat
nimen.

Muuten, mielenkiintoinen sivujuoni: SexyDancer
(ja muut vaihtelevat nikit, joita tänä aikana
käytti) on Hevoinen. Tämän tiedän aivan varmasti,
se selvisi kun hän itse paljasti nimensä: Mikko
Ojanen. Outo persoonallisuus, johon en osaa
suhtautua aivan nurjasti, ajoittain hänessä
ilmenee outo nöyryyttä, joka vilahtaa esiin
sattumoisin silloin tällöin.

En arvannutkaan, että olit jo tänä aikana
palstalla. Luitko hra Oikarisen lättyteoriasta?
Siinä keskustelussa minulla oli todella hauskaa,
vaikka olikin ainoa kerta kun olen palstalla
loukkaantunut, ja tietenkin turhasta. Mutta kun
omiin tunteisiin ei vain voi vaikuttaa.

Arethusa kirjoitti:

varmuus taitaa askarruttaa minua vieläkin, koska
tänään yritin lainata uskontopsykologiaa
käsitteleviä kirjoja (huonoin tuloksin, kuten
eräässä toisessa viestissä kerroin). Näitä
varmoja ihmisiä täällä on vain niin moneen
lähtöön.

Tätäkään keskustelua en olisi löytänyt, koska
tallennan hyvin harvoja. Muistui mieleeni, kuinka
yritin häivyttää Arethusan, mutta ei onnistunut.
Olin eksyksissä ilman tätä nikkiä, joten kai olen
luonut sivupersoonaan. Eihän tällä ole enää
merkitystäkään, hyvin harvat enää tunnistavat
nimen.

Muuten, mielenkiintoinen sivujuoni: SexyDancer
(ja muut vaihtelevat nikit, joita tänä aikana
käytti) on Hevoinen. Tämän tiedän aivan varmasti,
se selvisi kun hän itse paljasti nimensä: Mikko
Ojanen. Outo persoonallisuus, johon en osaa
suhtautua aivan nurjasti, ajoittain hänessä
ilmenee outo nöyryyttä, joka vilahtaa esiin
sattumoisin silloin tällöin.

En arvannutkaan, että olit jo tänä aikana
palstalla. Luitko hra Oikarisen lättyteoriasta?
Siinä keskustelussa minulla oli todella hauskaa,
vaikka olikin ainoa kerta kun olen palstalla
loukkaantunut, ja tietenkin turhasta. Mutta kun
omiin tunteisiin ei vain voi vaikuttaa.

>>varmuus taitaa askarruttaa minua vieläkin,
koska tänään yritin lainata uskontopsykologiaa
käsitteleviä kirjoja <<

Olen joskus joissakin yhteyksissä suositellut
ikivanhaa (?) kirjaa (aha, siitä on uusikin
painos): William James: Uskonnollinen kokemus.
Arvi A. Karisto Oy. 1981

Muistelin vain sitä vuosisadan alun versiota,
mitä lainailin joskus Domuksen kirjaston
kuolleesta varastosta. (En tiedö vieläkö ne ovat
entisillä paikoillaan. Ennen kurssikirjalainaamo
oli siinä keskemmällä maanpinnan tasolla ja muu
kirjallisuus Hietaniemen hautausmaan
puoleisimmassa rakennuksessa ja ne aarreaitat
syvällä maan alla.

poikanen kirjoitti:

>>varmuus taitaa askarruttaa minua vieläkin,
koska tänään yritin lainata uskontopsykologiaa
käsitteleviä kirjoja <<

Olen joskus joissakin yhteyksissä suositellut
ikivanhaa (?) kirjaa (aha, siitä on uusikin
painos): William James: Uskonnollinen kokemus.
Arvi A. Karisto Oy. 1981

Muistelin vain sitä vuosisadan alun versiota,
mitä lainailin joskus Domuksen kirjaston
kuolleesta varastosta. (En tiedö vieläkö ne ovat
entisillä paikoillaan. Ennen kurssikirjalainaamo
oli siinä keskemmällä maanpinnan tasolla ja muu
kirjallisuus Hietaniemen hautausmaan
puoleisimmassa rakennuksessa ja ne aarreaitat
syvällä maan alla.

Tuli Wiljamia etsiessäni vastaan.

http://www.uta.fi/laitokset/psyk/studies/opetmat/p
erpsy/usko.htm

mistä voisit olla kiinnostunut, valitettavasti
aiheeseen liittyvä gradu ei löytynyt netistä

Arethusa kirjoitti:

varmuus taitaa askarruttaa minua vieläkin, koska
tänään yritin lainata uskontopsykologiaa
käsitteleviä kirjoja (huonoin tuloksin, kuten
eräässä toisessa viestissä kerroin). Näitä
varmoja ihmisiä täällä on vain niin moneen
lähtöön.

Tätäkään keskustelua en olisi löytänyt, koska
tallennan hyvin harvoja. Muistui mieleeni, kuinka
yritin häivyttää Arethusan, mutta ei onnistunut.
Olin eksyksissä ilman tätä nikkiä, joten kai olen
luonut sivupersoonaan. Eihän tällä ole enää
merkitystäkään, hyvin harvat enää tunnistavat
nimen.

Muuten, mielenkiintoinen sivujuoni: SexyDancer
(ja muut vaihtelevat nikit, joita tänä aikana
käytti) on Hevoinen. Tämän tiedän aivan varmasti,
se selvisi kun hän itse paljasti nimensä: Mikko
Ojanen. Outo persoonallisuus, johon en osaa
suhtautua aivan nurjasti, ajoittain hänessä
ilmenee outo nöyryyttä, joka vilahtaa esiin
sattumoisin silloin tällöin.

En arvannutkaan, että olit jo tänä aikana
palstalla. Luitko hra Oikarisen lättyteoriasta?
Siinä keskustelussa minulla oli todella hauskaa,
vaikka olikin ainoa kerta kun olen palstalla
loukkaantunut, ja tietenkin turhasta. Mutta kun
omiin tunteisiin ei vain voi vaikuttaa.

>>En arvannutkaan, että olit jo tänä aikana
palstalla<<

Tarinan juoni on jotakuinkin sellainen, että
tarkoituksenani oli tehdä jonkinlainen comeback
koneellistetun tiedon valtakuntaan, pitkällisen
tietokoneenkäyttämättömyysjakson jälkeen ja olin
tunkenut itseni tietokonekurssille, jonka
välityksella väliinjääneet ja kehittyneet
tietokoneihmeellisyydet sai tehokkaasti
työnnettyä pääkopan kaalimaahan.

Kurssin yhden tunnin ohimenevään episodiin kuului
tutustuminen IRC-maailmaan ja sattumoisin ope oli
valinnut kohteeksi juuri tämän Suomi24:n
chattailuhuoneet, joihin koko oppilasparvi
työnnettiin. Minusta ympäristö näytti
ensivilkaisun jälkeen tylsältä ja karkasin
tutkimaan lähimaisemia parempien löytöjen
toivossa ja huomasin sanan "uskonto" ja olin
ensitapaamisesta koukussa.

Loikkasin kurssin luppohetkinä ja ruokatunneilla
ja kahvitauoilla aina lukaisemaan täältä muutaman
viestin (newssien kymmentuhantisen
kokouspaljouden järjestelmällisen läpikahlaamisen
ohessa)

Luin satunnaisesti lyhyitä ketjuja tai
ketjunpätkiä, enkä ole vielä löytänyt ensimmäisiä
kirjoitelmiani.

Kurssin jälkeen olen yrittänyt aina joutessani
ehtiä pistäytymään täällä. En ole lukenut näitä
esihistoriallisia osioita kuin sieltä täältä
paloittan, enkä ole vielä törmännyt
lättyteoreetikoihin.

poikanen kirjoitti:

>>En arvannutkaan, että olit jo tänä aikana
palstalla<<

Tarinan juoni on jotakuinkin sellainen, että
tarkoituksenani oli tehdä jonkinlainen comeback
koneellistetun tiedon valtakuntaan, pitkällisen
tietokoneenkäyttämättömyysjakson jälkeen ja olin
tunkenut itseni tietokonekurssille, jonka
välityksella väliinjääneet ja kehittyneet
tietokoneihmeellisyydet sai tehokkaasti
työnnettyä pääkopan kaalimaahan.

Kurssin yhden tunnin ohimenevään episodiin kuului
tutustuminen IRC-maailmaan ja sattumoisin ope oli
valinnut kohteeksi juuri tämän Suomi24:n
chattailuhuoneet, joihin koko oppilasparvi
työnnettiin. Minusta ympäristö näytti
ensivilkaisun jälkeen tylsältä ja karkasin
tutkimaan lähimaisemia parempien löytöjen
toivossa ja huomasin sanan "uskonto" ja olin
ensitapaamisesta koukussa.

Loikkasin kurssin luppohetkinä ja ruokatunneilla
ja kahvitauoilla aina lukaisemaan täältä muutaman
viestin (newssien kymmentuhantisen
kokouspaljouden järjestelmällisen läpikahlaamisen
ohessa)

Luin satunnaisesti lyhyitä ketjuja tai
ketjunpätkiä, enkä ole vielä löytänyt ensimmäisiä
kirjoitelmiani.

Kurssin jälkeen olen yrittänyt aina joutessani
ehtiä pistäytymään täällä. En ole lukenut näitä
esihistoriallisia osioita kuin sieltä täältä
paloittan, enkä ole vielä törmännyt
lättyteoreetikoihin.

koska on myöhä (palaan vuorokauden aikana
kelaamaan nyt jo eiliset viestit, ja vastailen
iltapuolella).

Markku Oikarisen ensiesiintymien lättyteoriallaan
löytyy ketjun puolessavälissä otsikon alla
Raamatun Litteä Maa ym. sivulla 2140, viesti
Kysymys kaikille ”ateistitieteilijöille”. Joku
Amfitrite yhtyi keskusteluun. Keskustelu jatkuu
sivulla 2060 Fysiikan lait = median lait. Saattoi
jatkua vielä muissa ketjuissa, en muista varmasti.

Hupaisia lukuhetkiä.

poikanen kirjoitti:

>>varmuus taitaa askarruttaa minua vieläkin,
koska tänään yritin lainata uskontopsykologiaa
käsitteleviä kirjoja <<

Olen joskus joissakin yhteyksissä suositellut
ikivanhaa (?) kirjaa (aha, siitä on uusikin
painos): William James: Uskonnollinen kokemus.
Arvi A. Karisto Oy. 1981

Muistelin vain sitä vuosisadan alun versiota,
mitä lainailin joskus Domuksen kirjaston
kuolleesta varastosta. (En tiedö vieläkö ne ovat
entisillä paikoillaan. Ennen kurssikirjalainaamo
oli siinä keskemmällä maanpinnan tasolla ja muu
kirjallisuus Hietaniemen hautausmaan
puoleisimmassa rakennuksessa ja ne aarreaitat
syvällä maan alla.

kalaan ei tarvitse lähteä; William Jamesin
Uskonnollinen kokemus löytyy näköjään
lähikirjastosta. Uskomaton tämä Suomen
kirjastolaitos, taitaa olla maailmassa
ainutlaatuinen, minkä teoksen vaan saa, ja ellei
löydy omasta kirjastosta, niin tilataan mistä
vain!

Tässä toissa päivän kun kävin teologian
kirjastossa (kuten jo kerroin), niin yhden
kurssikirjan nappasin mukaani, vaikka sillä
olikin vain kaksi päivää lainausaikaa (en
KEHDANNUT jättää, virkailija kun teki haun
jokaisen kirjan kohdalla, vastustelustani
huolimatta,). En ehtinyt lukea sitä kokonaan; Owe
Wikström Den outgrundlige människan Livsfrågor,
psykoterapi och själarvård. Kirjoittaja on Lundin
uskontopsykologian professori. Nyt aihe rupesi
todella kiinnostamaan, sillä ennen olen
kärsimättömänä kuitannut omituiseksi höyrypäiksi
monia tänne kirjoittavia, mutta nyt tajusin, että
tähän on konkreettiset syynsä, ja täällähän näitä
kliinisiä ”neuroottisia uskovaisia” riittää. No,
en minä uskalla yhden (nopeasti luetun) kirjan
perusteella lähteä tekemään analyysiä, mutta
rupesin lukemaan viestiä uusin silmin, myös
näiden kiihkeiden ateistien, etenkin niiden,
joilla on uskonnollinen tausta.

Kirja ei ollut uskonnonvastainen, päinvastoin
siinä korostettiin kuinka elämänkatsomuksen
etsintä ja pohdinta kuuluu kypsyvän ihmisen
piirteisiin. Jopa niin, että jo tämäntyyppinen
ajattelu voidaan luokitella uskonnollisuudeksi.
Toisaalta kirjassa oli paljonkin siitä, mikä on
tervettä, ja myös siitä, kuinka se voi ilmetä
neuroottisena. Varsinaista psykoottista
uskonnollisuutta sivutettiin pienin mainnioin,
mutta tämähän on tuttu ilmiö mielisairaaloissa.

No, uskonto, ja kuinka ihmiset sen kokevat, on
todella laaja ja mielenkiintoinen kysymys.

Kun nyt annoin itselleni aikaa, niin yhden
mielenkiintoisen kirjoittajan löysin, toki olen
huomioinut hänet ennenkin, mutta hän on tainnut
aika tavalla keskustella niiden, joiden
viestinvaihtoa en lue; eli EclipsE ja Kaizu
kanssa. Tarkoitan Griffiniä, hän vaikuttaa
minusta tasapainoiselta ja älykkäältä. Hmm. tai
tiedä häntä, miksi kukaan täysjärkinen täällä
pyörisi :).

Arethusa kirjoitti:

kalaan ei tarvitse lähteä; William Jamesin
Uskonnollinen kokemus löytyy näköjään
lähikirjastosta. Uskomaton tämä Suomen
kirjastolaitos, taitaa olla maailmassa
ainutlaatuinen, minkä teoksen vaan saa, ja ellei
löydy omasta kirjastosta, niin tilataan mistä
vain!

Tässä toissa päivän kun kävin teologian
kirjastossa (kuten jo kerroin), niin yhden
kurssikirjan nappasin mukaani, vaikka sillä
olikin vain kaksi päivää lainausaikaa (en
KEHDANNUT jättää, virkailija kun teki haun
jokaisen kirjan kohdalla, vastustelustani
huolimatta,). En ehtinyt lukea sitä kokonaan; Owe
Wikström Den outgrundlige människan Livsfrågor,
psykoterapi och själarvård. Kirjoittaja on Lundin
uskontopsykologian professori. Nyt aihe rupesi
todella kiinnostamaan, sillä ennen olen
kärsimättömänä kuitannut omituiseksi höyrypäiksi
monia tänne kirjoittavia, mutta nyt tajusin, että
tähän on konkreettiset syynsä, ja täällähän näitä
kliinisiä ”neuroottisia uskovaisia” riittää. No,
en minä uskalla yhden (nopeasti luetun) kirjan
perusteella lähteä tekemään analyysiä, mutta
rupesin lukemaan viestiä uusin silmin, myös
näiden kiihkeiden ateistien, etenkin niiden,
joilla on uskonnollinen tausta.

Kirja ei ollut uskonnonvastainen, päinvastoin
siinä korostettiin kuinka elämänkatsomuksen
etsintä ja pohdinta kuuluu kypsyvän ihmisen
piirteisiin. Jopa niin, että jo tämäntyyppinen
ajattelu voidaan luokitella uskonnollisuudeksi.
Toisaalta kirjassa oli paljonkin siitä, mikä on
tervettä, ja myös siitä, kuinka se voi ilmetä
neuroottisena. Varsinaista psykoottista
uskonnollisuutta sivutettiin pienin mainnioin,
mutta tämähän on tuttu ilmiö mielisairaaloissa.

No, uskonto, ja kuinka ihmiset sen kokevat, on
todella laaja ja mielenkiintoinen kysymys.

Kun nyt annoin itselleni aikaa, niin yhden
mielenkiintoisen kirjoittajan löysin, toki olen
huomioinut hänet ennenkin, mutta hän on tainnut
aika tavalla keskustella niiden, joiden
viestinvaihtoa en lue; eli EclipsE ja Kaizu
kanssa. Tarkoitan Griffiniä, hän vaikuttaa
minusta tasapainoiselta ja älykkäältä. Hmm. tai
tiedä häntä, miksi kukaan täysjärkinen täällä
pyörisi :).

Vastaan tähän siitä pannukakkujutusta, mihin
neuvoit. Kävin ensimmäisen sivun läpi.
Amfitrite oli helppo (tarkistin Poseidonin
sukupuusta)
>>POSEIDON
... Far: Kronos. Mor: Rhea. Maka: Amfitrite.
Älskarinnor:. . . . Agamede, Aithra,
Alchyone, Althaia, Amymome, Anippe, Antiope,
Arene, Arethusa, Arne, Ascra ...<<

Mutta mites hra Oikarinen, oletko se myös sinä
vai Oplev? Samanlainen ruotsahtava kielioppi ja
Oplev puuttuu kommentoijista. Gemini on niin
Tupakkamiesmäinen, että vaikuttaa selvältä.

Hämmästyttävää on se kuinka pitkälle monet
ottavat asian aivan tosissaan ja yrittävät
käännyttää oikeille urille. Toisaalta aivan
samantasoistahan monet kreatoinismijutut ovat ja
niden esittäjiltä puuttuu se virne silmäkulmasta.

Arethusa kirjoitti:

kalaan ei tarvitse lähteä; William Jamesin
Uskonnollinen kokemus löytyy näköjään
lähikirjastosta. Uskomaton tämä Suomen
kirjastolaitos, taitaa olla maailmassa
ainutlaatuinen, minkä teoksen vaan saa, ja ellei
löydy omasta kirjastosta, niin tilataan mistä
vain!

Tässä toissa päivän kun kävin teologian
kirjastossa (kuten jo kerroin), niin yhden
kurssikirjan nappasin mukaani, vaikka sillä
olikin vain kaksi päivää lainausaikaa (en
KEHDANNUT jättää, virkailija kun teki haun
jokaisen kirjan kohdalla, vastustelustani
huolimatta,). En ehtinyt lukea sitä kokonaan; Owe
Wikström Den outgrundlige människan Livsfrågor,
psykoterapi och själarvård. Kirjoittaja on Lundin
uskontopsykologian professori. Nyt aihe rupesi
todella kiinnostamaan, sillä ennen olen
kärsimättömänä kuitannut omituiseksi höyrypäiksi
monia tänne kirjoittavia, mutta nyt tajusin, että
tähän on konkreettiset syynsä, ja täällähän näitä
kliinisiä ”neuroottisia uskovaisia” riittää. No,
en minä uskalla yhden (nopeasti luetun) kirjan
perusteella lähteä tekemään analyysiä, mutta
rupesin lukemaan viestiä uusin silmin, myös
näiden kiihkeiden ateistien, etenkin niiden,
joilla on uskonnollinen tausta.

Kirja ei ollut uskonnonvastainen, päinvastoin
siinä korostettiin kuinka elämänkatsomuksen
etsintä ja pohdinta kuuluu kypsyvän ihmisen
piirteisiin. Jopa niin, että jo tämäntyyppinen
ajattelu voidaan luokitella uskonnollisuudeksi.
Toisaalta kirjassa oli paljonkin siitä, mikä on
tervettä, ja myös siitä, kuinka se voi ilmetä
neuroottisena. Varsinaista psykoottista
uskonnollisuutta sivutettiin pienin mainnioin,
mutta tämähän on tuttu ilmiö mielisairaaloissa.

No, uskonto, ja kuinka ihmiset sen kokevat, on
todella laaja ja mielenkiintoinen kysymys.

Kun nyt annoin itselleni aikaa, niin yhden
mielenkiintoisen kirjoittajan löysin, toki olen
huomioinut hänet ennenkin, mutta hän on tainnut
aika tavalla keskustella niiden, joiden
viestinvaihtoa en lue; eli EclipsE ja Kaizu
kanssa. Tarkoitan Griffiniä, hän vaikuttaa
minusta tasapainoiselta ja älykkäältä. Hmm. tai
tiedä häntä, miksi kukaan täysjärkinen täällä
pyörisi :).

Sitten varsinaisempaan viestiosioon.

Olen lukenut sen W.Jamesin muutamaan kertaan,
mutta viimeisestä lukukerrasta on varmaan jo yli
kymmenen vuotta, pitänee varmaan lukea se taas
kertaalleen, kun kerran löytyy uusintapainoksena.

Suurin oivallukseni oli muistaakseni se, että
samankaltaiset uskonnolliset kokemukset
esiintyvät kautta kaikkien uskontojen (noin
suunnilleen), eikä mikään uskonto voi ponkittää
omaa erinomaisuuttaan ja ainutlaatuisuuttaan
ainutlaatuisten kokemusten voimalla.

Ja siitä jonkinlaisena jatkopäättelynä, että
näiden uskonnollisten kokemusten "kaavio"
on "valmiiksirakennettuna" ihmismieleen tai
fysiologiaan ja sopivanlaatuiset ärsykkeet
voivat "vapauttaa nuo kahlitut voimat
valloilleen".

Owe Wikstömistä minulla ei tule muistikuvia
mieleen. Katsoin kirjastotietokannasta, kaksi
suomennettua ja kaikki kappaleet lainassa.
Pannaan listoille kuitenkin.

Griffiniä olen lukenut satunnaisesti, vaan en
jäljittänyt.

Tänään kirjastossa hyllyä tonkiessani, sattui
käsiin kirja, jonka olen joskus lukenut, ja mikä
saattaisi kiinnostaa sinuakin:
Tekijä: Overbye, Dennis
Nimeke: Kosmoksen yksinäiset tiede
maailmankaikkeuden salaisuutta etsimässä

Siinä seuraillaan joidenkin tähtitieteilijöiden
työprosessia joidenkin maailmankaikkeuden
olennaisimpien piirteiden selvittämisessä.

poikanen kirjoitti:

Vastaan tähän siitä pannukakkujutusta, mihin
neuvoit. Kävin ensimmäisen sivun läpi.
Amfitrite oli helppo (tarkistin Poseidonin
sukupuusta)
>>POSEIDON
... Far: Kronos. Mor: Rhea. Maka: Amfitrite.
Älskarinnor:. . . . Agamede, Aithra,
Alchyone, Althaia, Amymome, Anippe, Antiope,
Arene, Arethusa, Arne, Ascra ...<<

Mutta mites hra Oikarinen, oletko se myös sinä
vai Oplev? Samanlainen ruotsahtava kielioppi ja
Oplev puuttuu kommentoijista. Gemini on niin
Tupakkamiesmäinen, että vaikuttaa selvältä.

Hämmästyttävää on se kuinka pitkälle monet
ottavat asian aivan tosissaan ja yrittävät
käännyttää oikeille urille. Toisaalta aivan
samantasoistahan monet kreatoinismijutut ovat ja
niden esittäjiltä puuttuu se virne silmäkulmasta.

et arvannut! Gemiini ei ole Tupakkamies, Gemiini
otti asian todesta, joten kukakohan on Oikarinen?
Oplev on erittäin hieno kirjoittaja, mutta
tämänkaltaiseen sananvääntöön hän ei ole
osallistunut. Oikeastaan keskustelu käy
mielenkiintoiseksi toisessa osiossa, siinä ovat
mukana paitsi Pseudo ja Opleva ja ?, myös eräs
ystäväni viime vuodelta, joka valitettavasti on
vain käväissyt tämän jälkeen.

Minulle itselleni tuotti yllätyksen se, kuinka
huonosti tekstejä ymmärretään. Toiset, jotka
vihdoin hoksasivat jutun olevan pilaa, niin
heidän oli pakko tulla korostamaan sitä, että
olivat ymmärtäneet sen.

Arethusa kirjoitti:

et arvannut! Gemiini ei ole Tupakkamies, Gemiini
otti asian todesta, joten kukakohan on Oikarinen?
Oplev on erittäin hieno kirjoittaja, mutta
tämänkaltaiseen sananvääntöön hän ei ole
osallistunut. Oikeastaan keskustelu käy
mielenkiintoiseksi toisessa osiossa, siinä ovat
mukana paitsi Pseudo ja Opleva ja ?, myös eräs
ystäväni viime vuodelta, joka valitettavasti on
vain käväissyt tämän jälkeen.

Minulle itselleni tuotti yllätyksen se, kuinka
huonosti tekstejä ymmärretään. Toiset, jotka
vihdoin hoksasivat jutun olevan pilaa, niin
heidän oli pakko tulla korostamaan sitä, että
olivat ymmärtäneet sen.

"mutta tämänkaltaiseen sananvääntöön hän ei ole
osallistunut."

Olen hämääntynyt ja sanaton. Onko tämä poikasen hämäysyritys vai oletko ihan totta tosissasi?

Kyllähän se vaan niin on, että aina minä näissä olen mukana ollut. Alkuperäisen nimimerkkinikin jouduin aikoinaan vaihtamaan, kun paukkasin liian rajun jutun kahvilan puolelle ja se oli pakko paikata jollakin. Tosin olin aluksi "ikävä ihminen", joten mitään vahinkoa ei syntynyt.

Missä muuten olet, huhuuu? Nykyisessä murheen laaksossa ei haluaisi luopua yhdestäkään ystävästään.

Oplev kirjoitti:

"mutta tämänkaltaiseen sananvääntöön hän ei ole
osallistunut."

Olen hämääntynyt ja sanaton. Onko tämä poikasen hämäysyritys vai oletko ihan totta tosissasi?

Kyllähän se vaan niin on, että aina minä näissä olen mukana ollut. Alkuperäisen nimimerkkinikin jouduin aikoinaan vaihtamaan, kun paukkasin liian rajun jutun kahvilan puolelle ja se oli pakko paikata jollakin. Tosin olin aluksi "ikävä ihminen", joten mitään vahinkoa ei syntynyt.

Missä muuten olet, huhuuu? Nykyisessä murheen laaksossa ei haluaisi luopua yhdestäkään ystävästään.

itsen todella huonosti, sanaväänöillä tarkoitin
näitä, joita siihen aikaan kutsuimme feikeiksi
(ei nimimerkkien väärentäjiä), esim 16v, Jouluksi
kotiin, Markku Oikarinen (no, Jane kuului tähän
sarjaan), siis näitä, jotka huumorin varjolla
kääntävät sanoman päälaelleen.

Muuhun vääntöihin olet todella osallistunut, ja
olitkin juuri se, jonka takia aloin seurata tätä
palstaa. Bongasin sinut kahvilan puolelta, ja
seurasin sitten tänne uskispalstalle. Tähän oli
tietenkin syynä se, että kirjoitat rohkeasti ja
tinkimättä juuri näistä arvoista, jotka itselleni
ovat tärkeitä.

> Missä muuten olet, huhuuu? Nykyisessä murheen
laaksossa ei haluaisi luopua yhdestäkään
ystävästään.

Voi, samaa olen kysellyt sinusta. Tuo etusivu on
viime aikoina ollut niin tolkuton, että on vain
tullut paha mieli sitä lukiessa. Taisin jossain
viestissäni poikaselle itkeäkin, kun sinua ei
aikoihin näkynyt.

Tässähän voisi suunnitella sissihyökkäystä
etusivulle. Iiwarissa ja poikasessa olisi
tervettä uskonnollista näkemystä, Tupakkamiehessä
ja minussa agnostikkojen, ja sinussa taas ”ei
osaa sanoa, mutta humanistin”. Jos saisimme vielä
Pseudohipin mukaan, niin olisimme voittamaton
tiimi! Olen ujo avaamaan keskusteluaihetta, mutta
hyvän asian puolesta voisin tehdä tämänkin.

PS. Tämä viesti löytyi helposti, mutta
vastaisuudessa laita hienovarainen vihje.
Palvelin, jossa nettisähköpostini on, ei ole
kaiken luotettavin, joskus tulee ilmoitus
viestistä, toisinaan ei. Tänään en ole edes
päässyt sinne.

Arethusa kirjoitti:

itsen todella huonosti, sanaväänöillä tarkoitin
näitä, joita siihen aikaan kutsuimme feikeiksi
(ei nimimerkkien väärentäjiä), esim 16v, Jouluksi
kotiin, Markku Oikarinen (no, Jane kuului tähän
sarjaan), siis näitä, jotka huumorin varjolla
kääntävät sanoman päälaelleen.

Muuhun vääntöihin olet todella osallistunut, ja
olitkin juuri se, jonka takia aloin seurata tätä
palstaa. Bongasin sinut kahvilan puolelta, ja
seurasin sitten tänne uskispalstalle. Tähän oli
tietenkin syynä se, että kirjoitat rohkeasti ja
tinkimättä juuri näistä arvoista, jotka itselleni
ovat tärkeitä.

> Missä muuten olet, huhuuu? Nykyisessä murheen
laaksossa ei haluaisi luopua yhdestäkään
ystävästään.

Voi, samaa olen kysellyt sinusta. Tuo etusivu on
viime aikoina ollut niin tolkuton, että on vain
tullut paha mieli sitä lukiessa. Taisin jossain
viestissäni poikaselle itkeäkin, kun sinua ei
aikoihin näkynyt.

Tässähän voisi suunnitella sissihyökkäystä
etusivulle. Iiwarissa ja poikasessa olisi
tervettä uskonnollista näkemystä, Tupakkamiehessä
ja minussa agnostikkojen, ja sinussa taas ”ei
osaa sanoa, mutta humanistin”. Jos saisimme vielä
Pseudohipin mukaan, niin olisimme voittamaton
tiimi! Olen ujo avaamaan keskusteluaihetta, mutta
hyvän asian puolesta voisin tehdä tämänkin.

PS. Tämä viesti löytyi helposti, mutta
vastaisuudessa laita hienovarainen vihje.
Palvelin, jossa nettisähköpostini on, ei ole
kaiken luotettavin, joskus tulee ilmoitus
viestistä, toisinaan ei. Tänään en ole edes
päässyt sinne.

meitä vaivaa näköjään vähän sama vika: lauantai-aamuna nousee aurinko kaikista sääennustajaeukoista huolimatta ja vaikka työt raittiissa ulkoilmassa odottavat, palstaa ei voi olla kurkistamatta ennen lähtöä. Ja hups, siinä voi mennä puoli päivää tai kokonainen yö, niikuin minulle eilen kävi. Olen näet huono tallettamaan keskuteluja ja minusta oli varsin mielenkiintoista seikkailla täällä ja lukea omia vanhoja keskustelujaan.

Suurin yllätys oli käymäni moraalikeskustelu Ramonin kanssa. Jos karitsainen sen lukisi, ei uskoisi varmaan silmiään. Pohdin siinä todella biologista moraalikäsitystä ja puolustan sitä täydellisesti Ramonin filosofisempaa käsitystä vastaan. Niin sitä kärjistyy mielipiteet aina vastapuolen mukaan, en näet koskaan olekaan ollut mikään biologisen perimänäkemyksen vastustaja, vaikka minusta ihmisen ainutlaatuisuuden ja vapaan tahdon aspekteja/kokemusta ei voi noin vain hylätä. Vastenmielisyyteni tiukkaa perimätulkintaa kohtaan johtuu lähinnä äidistäni, joka on varsinainen biologisti ja aina miettii, kehenkäkän joku lapsista on missäkin mielessä tullut eli mistä esimerkiksi hapan geenini on peräisin. Hmmm, vastaukset eivät todella sitten perustu tieteelliseen tutkimukseen ja tulkinnat ovat hiven yksipuolisia, etten sanoisi...

Täällä takapuolella seurustelu on hiven hankalaa, koska käytän kahta eri selailinta eikä osoitteet pysy siten järjestyksessä koneella itsekseen, kun favoriter/kirjainmerkkejäkään ei tule käytetyksi. Pseudon vihje sivun poistamisesta osoitteesta eliminoi tietysti sivunumeron kasvuongelman, mutta tekee mahdottomaksi ylipäänsä pitää osoitetta proteiinimuistissa. Itselleni ainakin nämä hexakoodit ovat sula mahdottomuus, hehheh.

Olisikin siten ihan mukavaa saada keskustelua siirrettyä myös edemmäs. Vannon kautta kiven ja kannon, että osallistun keskusteluun aiheesta kuin aiheesta, jos avaat uuden keskutelun sinne. Nojaa, evokrevo on kyllä rajoilla, mutta tieteellisen maailmankatsomuksen sisältö ja olemus muun kuin metafysiikan kannalta minua todellakin kiinnostavat, HWC on ollut tyystin hiljaa esimerkiksi tämän katastrofin tiimoilta (valehtelin, Yazz0 ja Griffin ovat jossain jotain kommenteja nykertäneet - ei kyllä ole edes jäänyt mieleeni, mikä heitä askarruttaa).

Griffinin kanssa muuten otin joskus alussa yhteen hänen esitettyä ylimielisesti, että hän on itse koulutuksensa tohtoriksi (?) kustantanut eikä siten ole velkaa kenellekään. Haaaa, tässä infrastruktuurissa ei kukaan itse itselleen mitään kustanna, minusta on käsittämätönta, että tohtorisihminen ei enempää ymmärrä. Muuten hänen ajatuksensa kulkee kyllä harvinaisen selkeästi, vaikka en kannanottoihinsa aina yhdykään.

Nojaa, minulla sentään on aina tunti lisäaikaa sinuun verrattuna. Pitäisiköhän tästä vääntäytyä.
Mutta hauskaa on, että kanava on taas auki.

Tervehdys

Oplev kirjoitti:

meitä vaivaa näköjään vähän sama vika: lauantai-aamuna nousee aurinko kaikista sääennustajaeukoista huolimatta ja vaikka työt raittiissa ulkoilmassa odottavat, palstaa ei voi olla kurkistamatta ennen lähtöä. Ja hups, siinä voi mennä puoli päivää tai kokonainen yö, niikuin minulle eilen kävi. Olen näet huono tallettamaan keskuteluja ja minusta oli varsin mielenkiintoista seikkailla täällä ja lukea omia vanhoja keskustelujaan.

Suurin yllätys oli käymäni moraalikeskustelu Ramonin kanssa. Jos karitsainen sen lukisi, ei uskoisi varmaan silmiään. Pohdin siinä todella biologista moraalikäsitystä ja puolustan sitä täydellisesti Ramonin filosofisempaa käsitystä vastaan. Niin sitä kärjistyy mielipiteet aina vastapuolen mukaan, en näet koskaan olekaan ollut mikään biologisen perimänäkemyksen vastustaja, vaikka minusta ihmisen ainutlaatuisuuden ja vapaan tahdon aspekteja/kokemusta ei voi noin vain hylätä. Vastenmielisyyteni tiukkaa perimätulkintaa kohtaan johtuu lähinnä äidistäni, joka on varsinainen biologisti ja aina miettii, kehenkäkän joku lapsista on missäkin mielessä tullut eli mistä esimerkiksi hapan geenini on peräisin. Hmmm, vastaukset eivät todella sitten perustu tieteelliseen tutkimukseen ja tulkinnat ovat hiven yksipuolisia, etten sanoisi...

Täällä takapuolella seurustelu on hiven hankalaa, koska käytän kahta eri selailinta eikä osoitteet pysy siten järjestyksessä koneella itsekseen, kun favoriter/kirjainmerkkejäkään ei tule käytetyksi. Pseudon vihje sivun poistamisesta osoitteesta eliminoi tietysti sivunumeron kasvuongelman, mutta tekee mahdottomaksi ylipäänsä pitää osoitetta proteiinimuistissa. Itselleni ainakin nämä hexakoodit ovat sula mahdottomuus, hehheh.

Olisikin siten ihan mukavaa saada keskustelua siirrettyä myös edemmäs. Vannon kautta kiven ja kannon, että osallistun keskusteluun aiheesta kuin aiheesta, jos avaat uuden keskutelun sinne. Nojaa, evokrevo on kyllä rajoilla, mutta tieteellisen maailmankatsomuksen sisältö ja olemus muun kuin metafysiikan kannalta minua todellakin kiinnostavat, HWC on ollut tyystin hiljaa esimerkiksi tämän katastrofin tiimoilta (valehtelin, Yazz0 ja Griffin ovat jossain jotain kommenteja nykertäneet - ei kyllä ole edes jäänyt mieleeni, mikä heitä askarruttaa).

Griffinin kanssa muuten otin joskus alussa yhteen hänen esitettyä ylimielisesti, että hän on itse koulutuksensa tohtoriksi (?) kustantanut eikä siten ole velkaa kenellekään. Haaaa, tässä infrastruktuurissa ei kukaan itse itselleen mitään kustanna, minusta on käsittämätönta, että tohtorisihminen ei enempää ymmärrä. Muuten hänen ajatuksensa kulkee kyllä harvinaisen selkeästi, vaikka en kannanottoihinsa aina yhdykään.

Nojaa, minulla sentään on aina tunti lisäaikaa sinuun verrattuna. Pitäisiköhän tästä vääntäytyä.
Mutta hauskaa on, että kanava on taas auki.

Tervehdys

pitkän pähkäilyjen jälkeen (mistä ihmeestä
kirjoittaa!) aloitin sissitoiminnasta omaan
osuuteni. Liekö tuosta höytyä, tarkoituksena oli
näiden lukemattomien otsikoiden avaamisen sijasta
saada koottua aiheen yhteen, ja varsinkin että
ihmiset ajattelisivat asiaa, eivätkä heittelisi
umpimähkäisiä kauhuskenaarioita.

Kapula on siirtyköön sinulle, ehkä keksisit
järkevämmän keskustelunavauksen?

Täällä takana on helppo keskustella yhden
henkilön kanssa (jos sähköpostiin vain tulee
ilmoitus vastauksesta), mutta suurella joukolla
se on hankalaa, kun ei tiedä missä mennään.
Itselleni kaikkien sivujen selaaminen on sula
mahdottomuus. Sivunumeroita olen sen sijaan
opetellut seuraamaan, joten löydän kaipaamiani
viestit muistaessani suunnilleen milloin ovat
kirjoitettu.

Tuo Griffinin kommentti on joko jäänyt
huomaamatta tai olen autuaasti unohtanut.
Tällainen olisi jättänyt pysyvän leiman, sillä
todella, kyllä tohtorin pitäisi tietää, kuinka
paljon korkeakoulututkinto maksaa yhteiskunnalle.
Muistelisin että tästä oli joskus taannoin
kirjoitus Hesarissa, summia en muista, mutta oli
huikea. Joskus vaikuttaa siltä, että opiskelijat
valittavat turhasta, sillä se, että kaikilla on
mahdollisuus opiskeluun on kyllä tämän
yhteiskunnan suuria saavutuksia, jota ei voi
vähätellä. Kuinka monilla oli tähän mahdollisuus
viisikymmentä vuotta sitten? Puhumattakaan
maailman eri kolkissa, jossa pysyt siinä
yhteiskuntaluokassa mihin olet syntynyt.

Täytyy uudestaan lukea nuo keskustelusi Ramonin
kanssa. Hän oli fiksu tyyppi, ja hän oli niitä
harvoja, joka aina pysyi asiallisena.

Mutta, täytyy mennä katsomaan, joko
keskustelunavaukseeni olisi tullut vastauksia, ja
laittaa ruotuun, elleivät pysyttele asiassa.

Arethusa kirjoitti:

pitkän pähkäilyjen jälkeen (mistä ihmeestä
kirjoittaa!) aloitin sissitoiminnasta omaan
osuuteni. Liekö tuosta höytyä, tarkoituksena oli
näiden lukemattomien otsikoiden avaamisen sijasta
saada koottua aiheen yhteen, ja varsinkin että
ihmiset ajattelisivat asiaa, eivätkä heittelisi
umpimähkäisiä kauhuskenaarioita.

Kapula on siirtyköön sinulle, ehkä keksisit
järkevämmän keskustelunavauksen?

Täällä takana on helppo keskustella yhden
henkilön kanssa (jos sähköpostiin vain tulee
ilmoitus vastauksesta), mutta suurella joukolla
se on hankalaa, kun ei tiedä missä mennään.
Itselleni kaikkien sivujen selaaminen on sula
mahdottomuus. Sivunumeroita olen sen sijaan
opetellut seuraamaan, joten löydän kaipaamiani
viestit muistaessani suunnilleen milloin ovat
kirjoitettu.

Tuo Griffinin kommentti on joko jäänyt
huomaamatta tai olen autuaasti unohtanut.
Tällainen olisi jättänyt pysyvän leiman, sillä
todella, kyllä tohtorin pitäisi tietää, kuinka
paljon korkeakoulututkinto maksaa yhteiskunnalle.
Muistelisin että tästä oli joskus taannoin
kirjoitus Hesarissa, summia en muista, mutta oli
huikea. Joskus vaikuttaa siltä, että opiskelijat
valittavat turhasta, sillä se, että kaikilla on
mahdollisuus opiskeluun on kyllä tämän
yhteiskunnan suuria saavutuksia, jota ei voi
vähätellä. Kuinka monilla oli tähän mahdollisuus
viisikymmentä vuotta sitten? Puhumattakaan
maailman eri kolkissa, jossa pysyt siinä
yhteiskuntaluokassa mihin olet syntynyt.

Täytyy uudestaan lukea nuo keskustelusi Ramonin
kanssa. Hän oli fiksu tyyppi, ja hän oli niitä
harvoja, joka aina pysyi asiallisena.

Mutta, täytyy mennä katsomaan, joko
keskustelunavaukseeni olisi tullut vastauksia, ja
laittaa ruotuun, elleivät pysyttele asiassa.

Päivä päivältä ja hetki hetkeltä minusta tulee masentuneempi ja tympääntyneempi tähän kurjaan maailmaan.

Ensinnäkin en voi välttyä ajatukselta, että tiedotusvälineet vaikuttavat lähinnä pettyneiltä, kun USA ei aloittanut jo, ja lietsovat siksi tunnista toiseen kostonhimoa sekä suitsuttavat amerikkalaisia isänmaallisuudesta juuri silloin kun siitä toisia vaativat tilille.

Toiseksi olen todennut olevani täysin eri linjoilla lähes kaikkien järkevien ihmisten kanssa tällä palstalla. Onneksi täkäläiset ihmiset ovat (kumma kyllä) vähän vähemmän amerikkalaiskuumeen vallassa kuin esimerkiksi rakkaat maanmieheni ja täällä tosiaan on, kuten joku totesi, lähes joka keskustelussa ollut mukana muslimien edustajia kertomassa oman tulkintansa asioista ja niiden taustoista.

En tosiaankaan halua nähdä asiaa mustavalkoisena, en kumminkaan päin, ja minusta on jotenkin järkyttävää, miten helppo on pitäytyä tavanomaisuuksiin ja yksinkertaistuksiin ja miten helppo on nähdä sama asia eri värisenä - näkökulmasta riippuen.

Kolmanneksi olin tänään bussissa pyörtyä kauhusta, kun tulin ajatelleeksi, mitä ihmisestä jää jäljelle, kun sata kerrosta toimistoja sortuu niskaan. En kerta kaikkiaan voi ymmärtää, kuinka ihmiset, joiden tehtävänä on ruumiiden etsiminen tai tunnistaminen, jaksavat työskennellä semmoisten kauheuksien keskellä. Minä en tiedä, voisinko missään tapauksessa ilmoittautua vapaaehtoiseksi tämmöisiin tehtäviin. Kaikki kunnia niille, jotka pystyvät.

Neljänneksi en voi käsittää, kuinka tämmöisessä tilanteessa ja tämmöisellä palstalla joku vedättää maailman tyhmintä juttua pakanan jalkavaimoista. Ei mitenkään voi välttyä ajatukselta, että se on herra itse, päätellen ainakin siitä, että kirjoittajan päätavoite on saada lukijalaskuri huippulukemiin ja sitähän on helpoa manipuloida, kuten kerran tällä palstalla jo havaittiin. Onko meillä koko ajan mukana vanha eskopeewee, joka on ennenkin todistetusti ratsastanut klippa-och-klistra-viisaudella.

Toinen karmiva juttu tässä tilanteessa on homoliittojen vastustaminen. Anna minulle voimaa!

Täytyy myöntää, että tämä palsta-addiktio on varsin hyödyllinen ainakin minulle. Monta itsetutkistelun paikkaa ovat nämä keskustelut paljastaneet, nyt on käsillä yksi. En ymmärrä, miksi tavallista tavanomaisinkin juttu tästä terrori-iskusta saa karvani pystyyn, vaikka vain olkapäiden nosto riittäisi. Olen kuin raivo härkä, valmiiksi ärsytetty. Käsitys oikeasta väärästä on todella henkilökohtaista kamaa ja kehittyy kuin varas yöllä, ilman omaa tahtoa.

Tämmöisiä tällä kertaa.

Oplev kirjoitti:

Päivä päivältä ja hetki hetkeltä minusta tulee masentuneempi ja tympääntyneempi tähän kurjaan maailmaan.

Ensinnäkin en voi välttyä ajatukselta, että tiedotusvälineet vaikuttavat lähinnä pettyneiltä, kun USA ei aloittanut jo, ja lietsovat siksi tunnista toiseen kostonhimoa sekä suitsuttavat amerikkalaisia isänmaallisuudesta juuri silloin kun siitä toisia vaativat tilille.

Toiseksi olen todennut olevani täysin eri linjoilla lähes kaikkien järkevien ihmisten kanssa tällä palstalla. Onneksi täkäläiset ihmiset ovat (kumma kyllä) vähän vähemmän amerikkalaiskuumeen vallassa kuin esimerkiksi rakkaat maanmieheni ja täällä tosiaan on, kuten joku totesi, lähes joka keskustelussa ollut mukana muslimien edustajia kertomassa oman tulkintansa asioista ja niiden taustoista.

En tosiaankaan halua nähdä asiaa mustavalkoisena, en kumminkaan päin, ja minusta on jotenkin järkyttävää, miten helppo on pitäytyä tavanomaisuuksiin ja yksinkertaistuksiin ja miten helppo on nähdä sama asia eri värisenä - näkökulmasta riippuen.

Kolmanneksi olin tänään bussissa pyörtyä kauhusta, kun tulin ajatelleeksi, mitä ihmisestä jää jäljelle, kun sata kerrosta toimistoja sortuu niskaan. En kerta kaikkiaan voi ymmärtää, kuinka ihmiset, joiden tehtävänä on ruumiiden etsiminen tai tunnistaminen, jaksavat työskennellä semmoisten kauheuksien keskellä. Minä en tiedä, voisinko missään tapauksessa ilmoittautua vapaaehtoiseksi tämmöisiin tehtäviin. Kaikki kunnia niille, jotka pystyvät.

Neljänneksi en voi käsittää, kuinka tämmöisessä tilanteessa ja tämmöisellä palstalla joku vedättää maailman tyhmintä juttua pakanan jalkavaimoista. Ei mitenkään voi välttyä ajatukselta, että se on herra itse, päätellen ainakin siitä, että kirjoittajan päätavoite on saada lukijalaskuri huippulukemiin ja sitähän on helpoa manipuloida, kuten kerran tällä palstalla jo havaittiin. Onko meillä koko ajan mukana vanha eskopeewee, joka on ennenkin todistetusti ratsastanut klippa-och-klistra-viisaudella.

Toinen karmiva juttu tässä tilanteessa on homoliittojen vastustaminen. Anna minulle voimaa!

Täytyy myöntää, että tämä palsta-addiktio on varsin hyödyllinen ainakin minulle. Monta itsetutkistelun paikkaa ovat nämä keskustelut paljastaneet, nyt on käsillä yksi. En ymmärrä, miksi tavallista tavanomaisinkin juttu tästä terrori-iskusta saa karvani pystyyn, vaikka vain olkapäiden nosto riittäisi. Olen kuin raivo härkä, valmiiksi ärsytetty. Käsitys oikeasta väärästä on todella henkilökohtaista kamaa ja kehittyy kuin varas yöllä, ilman omaa tahtoa.

Tämmöisiä tällä kertaa.

oli vastata sinulle tuolla toisessa ketjussa,
mutta olkoon nyt tässä. Rupesi äkkiä väsyttämään
niin peevelisti, käänsin maatilkkuani tänään
nelisen tuntia, ja nyt äkkiä tuntuu kun silmät
eivät enää pysyisi auki.

Maailma lähinnä kauhistuttaa, samoin kuin tämä
mikromaailmapalsta. Olen samaa mieltä noista
keskusteluista, lukiessani eilen tuota
uskomatonta roskaa, niin mietin onko tätä mitään
järkeä seurata. PEEWEE on kyllä palstalla (tai
tämä samainen häirikkö), ja hyvin monet otsikot
ovatkin hänen avaamiaan. Tuo Pakanan juttu on jo
omassa luokassaan absurdi, seurasin perjantai-
iltana kuinka mittarilukema kasvoi, vaikka
palstalla ei ollut juuri ketään (senhän huomaa
siitä kuinka moni tulee lukemaan otsikoita).
Vaikeaa on myös ymmärtää (entisen) Eschatonin
motiivia; saman evo vs. krea jankkaamista,
luulisi tällä hetkellä keskittyvän tulevaan
tempaukseen, sillä tätähän hän ennen näitä viime
aikojen tapauksia julisti ilolla odottavansa.

Mutta en millään jaksa olla tympääntynyt,
kaikista huolimatta. Tässä vähän aikaa sitten
päätin mullistaa elämäni, lähetin hakemukseni
erääseen todella kiinnostavaan projektiin, ja
tänään minulle ilmoitettiin että olen hyväksytty.
Hyvästi turvallinen, mutta niin tylsä
rutiinihomma!

Näin se elämä jatkuu, kaikkien kauhuskenaarioiden
keskellä. En voi muuta kuin toivoa, että maailma
tokenee tästäkin.

Haukotus, olen kirjoittanut Lissulle ja Hertalle,
ja oli tarkoitus vastata myös Pseudohipille,
mutta tällä hetkellä aivot tuntuvat kumisevan
tyhjyyttä, joten täytyy jättää huomiseen.

Öitä.

Arethusa kirjoitti:

oli vastata sinulle tuolla toisessa ketjussa,
mutta olkoon nyt tässä. Rupesi äkkiä väsyttämään
niin peevelisti, käänsin maatilkkuani tänään
nelisen tuntia, ja nyt äkkiä tuntuu kun silmät
eivät enää pysyisi auki.

Maailma lähinnä kauhistuttaa, samoin kuin tämä
mikromaailmapalsta. Olen samaa mieltä noista
keskusteluista, lukiessani eilen tuota
uskomatonta roskaa, niin mietin onko tätä mitään
järkeä seurata. PEEWEE on kyllä palstalla (tai
tämä samainen häirikkö), ja hyvin monet otsikot
ovatkin hänen avaamiaan. Tuo Pakanan juttu on jo
omassa luokassaan absurdi, seurasin perjantai-
iltana kuinka mittarilukema kasvoi, vaikka
palstalla ei ollut juuri ketään (senhän huomaa
siitä kuinka moni tulee lukemaan otsikoita).
Vaikeaa on myös ymmärtää (entisen) Eschatonin
motiivia; saman evo vs. krea jankkaamista,
luulisi tällä hetkellä keskittyvän tulevaan
tempaukseen, sillä tätähän hän ennen näitä viime
aikojen tapauksia julisti ilolla odottavansa.

Mutta en millään jaksa olla tympääntynyt,
kaikista huolimatta. Tässä vähän aikaa sitten
päätin mullistaa elämäni, lähetin hakemukseni
erääseen todella kiinnostavaan projektiin, ja
tänään minulle ilmoitettiin että olen hyväksytty.
Hyvästi turvallinen, mutta niin tylsä
rutiinihomma!

Näin se elämä jatkuu, kaikkien kauhuskenaarioiden
keskellä. En voi muuta kuin toivoa, että maailma
tokenee tästäkin.

Haukotus, olen kirjoittanut Lissulle ja Hertalle,
ja oli tarkoitus vastata myös Pseudohipille,
mutta tällä hetkellä aivot tuntuvat kumisevan
tyhjyyttä, joten täytyy jättää huomiseen.

Öitä.

On ilahduttavaa kuulla, että joku vaihtaa turvallisuuden sisältöön. Itse olen jo lähes vuoden kipuillut ollako-mennäkö-tullako työssäni, johon jouduin enkä hakenut, mutta pelkkää laiskuuttani olen vain antanut ajan kulua. Tosin nyt sitten sain minäkin hiven monipuolisemman tehtävän, mutta koko ajan olen kuitenkin tyytymätön, etten itse hakeudu sinne, minne haluaisin.

Ongelma on siinä, että en tiedä, minne haluaisin. Ihailen suunnattomasti ihmisiä, joilla on intohimoja, voittamttomia haluja, jotka on toteutettava. Itse olen laiska sopeutuja (useimmiten).

Men grattis i alla fall.

Arethusa kirjoitti:

oli vastata sinulle tuolla toisessa ketjussa,
mutta olkoon nyt tässä. Rupesi äkkiä väsyttämään
niin peevelisti, käänsin maatilkkuani tänään
nelisen tuntia, ja nyt äkkiä tuntuu kun silmät
eivät enää pysyisi auki.

Maailma lähinnä kauhistuttaa, samoin kuin tämä
mikromaailmapalsta. Olen samaa mieltä noista
keskusteluista, lukiessani eilen tuota
uskomatonta roskaa, niin mietin onko tätä mitään
järkeä seurata. PEEWEE on kyllä palstalla (tai
tämä samainen häirikkö), ja hyvin monet otsikot
ovatkin hänen avaamiaan. Tuo Pakanan juttu on jo
omassa luokassaan absurdi, seurasin perjantai-
iltana kuinka mittarilukema kasvoi, vaikka
palstalla ei ollut juuri ketään (senhän huomaa
siitä kuinka moni tulee lukemaan otsikoita).
Vaikeaa on myös ymmärtää (entisen) Eschatonin
motiivia; saman evo vs. krea jankkaamista,
luulisi tällä hetkellä keskittyvän tulevaan
tempaukseen, sillä tätähän hän ennen näitä viime
aikojen tapauksia julisti ilolla odottavansa.

Mutta en millään jaksa olla tympääntynyt,
kaikista huolimatta. Tässä vähän aikaa sitten
päätin mullistaa elämäni, lähetin hakemukseni
erääseen todella kiinnostavaan projektiin, ja
tänään minulle ilmoitettiin että olen hyväksytty.
Hyvästi turvallinen, mutta niin tylsä
rutiinihomma!

Näin se elämä jatkuu, kaikkien kauhuskenaarioiden
keskellä. En voi muuta kuin toivoa, että maailma
tokenee tästäkin.

Haukotus, olen kirjoittanut Lissulle ja Hertalle,
ja oli tarkoitus vastata myös Pseudohipille,
mutta tällä hetkellä aivot tuntuvat kumisevan
tyhjyyttä, joten täytyy jättää huomiseen.

Öitä.

Elämän mullistamisen rohkeudesta.

Jossain tuolla keskustelujen etupäässä jompikumpi
teistä A tai O tai joku muu kirjoitti
kukkasipulien ja omenapuiden istutuksesta.

"Maailmalopunpuiden" istuttajan
innostava "käsikirja":
Tekijä: Isomäki, Risto
Nimeke: Puukirja puut osaratkaisuna maailman
nälän ja ilmastonmuutosten ongelmiin
Julkaisutiedot: [Turku], Ympäristö ja kehitys,
1997, Jyväskylä, Gummerus

" Omenapuut ovat hyviä istutettavia, varsinkin
traditionaaliset vanhat puolivillit kotimaiset ja
niiden siemenistä istutettavat, mutta vielä
parempaa on siperialainen lehtikuusi ja voiton
vie jättiläispunapuu, varsinkin, jos on aikaa
seurata niiden kasvua kymmeniä, satoja ja
tuhansia vuosia "

Kirjan lukemisen jälkeen olin hyökkäämässä täyttä
päätä metsiin tammenterhopussin kanssa.

Sitten aloin vähän muistella, että sitähän minä
olen tehnyt pitkin ikääni ja minun jäljiltäni
kasvaa vaahteroita, tammia ja hevoskastanjoita
uusilla paikoilla siellä täällä pitkin Etelä
Suomea aina siellä missä olen asustellut.

Vinkki helsinkiläiselle: Hesperian puistossa on
pitkä hevoskastanjakuja ja kastanjat ropisevat
näihin aikoihin maihin ja lähtevät sujuvasti
kasvamaan. Vähän kylmäkäsittelyä pähkinöille ja
sitten kukkapurkkiin ja siitä saa nopeakasvuista
kasvunihmettä vaikkapa ikkunalle ja keväälä
sitten vaikka kasvipalstalle. Eläinmuseon
nurkalla oli ainakin joskus jalopähkinäpuu, jonka
siemenistä lähtee alkuun upeita puita.

poikanen kirjoitti:

>>Eräälle hyvin rakkaalle ystävälleni (papille)
kirjoitinkin vasta eilen, kuinka minulle on suuri
mysteeri se, että älykkäillä, sivistyneillä ja
korkeasti koulutetuilla henkilöillä saattaa olla
kuin sisäinen varmuus Jumalan olemassaolosta<<

Olen miettinyt tuota sisäisen varmuuden olemusta,
mistä se tulee. Syntyykö se luonnollisen
inhimillisen kokemuksen välityksellä, kun Jumalan
kanssa on päivittäin "keskusteluyhteydessä" ja
kokee saavansa vastaukset häneltä. Vai onko se
sitä, että lukiessaan Raamattua, minkä (jollakin
oudolla varmuusasteikolla) tietää
Jumalan "kirjoituttamaksi", lukee ja kuuntelee
mielessään Jumalan puhetta itselleen ja koko
ihmiskunnalle. Vai onko se Jumalan itsensä
antamaa varmuuskerrointa ihmismieleen.

Tämän viimeisimmän puolesta puhuu erään läheisen
ihmisen tapaus. Hänelle Jumalan läsnäolon ja
olemassaolon kokemus on ollut hyvin konkreettista
ja sitten hän eräänä päivänä (joitakin vuosia
sitten) sanua töksäyttää: "Jumala on kuollut,
minä en tunne hänen olemassaoloaan". Ei hänen
uskonelämässään mikään muuttunut (kai?. Jumalan
olemassa- ja läsnäolon kokemus muuttui vain
konkreettisesta kokemuksenomaisesta
asiasta "uskonasiaksi"

Jokin sisäinen tieto/tunemus on ollut aina olemas-sa elämässäni.En tiedä.miksi sitä kutsuisin.
Intuitio,alitajuinen tieto,sisäinen "ääni".
Sen tiedän,että rukouksella on valtava voima.
Johtuuko se keskittymisestä,omien kätkettyjen voimavarojen käyttöönotosta vai mistä,mutta aina
olen saanut vastayksen tavalla tai toisella.
Kuitenkin kyseessä on oltava äärimmäisen inten-
siivinen keskittyminen.
Rukous tai sisäinen puheleminen,joksi mieluummin
kutsun sitä,on kantavana voimana elämässäni.

On yksi ja sama mikä ikäni on? Mitä väliä. Jokainen on sen ikäinen, minkä tuntee olevansa!!!! Tärkeintähän on ajatus...Isä Jumalan, Herramme Jeesuksen Kristuksen ja Pyhän Hengen läsnäolosta, amen...

INRI kirjoitti:

On yksi ja sama mikä ikäni on? Mitä väliä. Jokainen on sen ikäinen, minkä tuntee olevansa!!!! Tärkeintähän on ajatus...Isä Jumalan, Herramme Jeesuksen Kristuksen ja Pyhän Hengen läsnäolosta, amen...

-