Minkä ikäisenä päiväkotiin? Sosialisaatio tapahtuu 2w...

Kyllä kärsii jos menee päiväkotiin. Kärsii myös jos menee pph:oon mutta hyvästä hoitajasta voi tulla turvallinen jatkuva aikuinen lapsen elämässä ja tätä ne pienet tarvitsevat eivät päiväkotia alle kolmevuotiaana. Tästä on runsaasti luotettavaa tutkimusta, kannatta kyllä uskoa. Häiriöitä lasten kehityksessä tavattiin merkittävästi niillä lapsilla jotka olivat alle 1vuotiaasta olleet 35 t viikossa päiväkodin ryhmähoidossa. Kehityksellisesti lapsi ei yksinkertaisesti ole valmis viettämään päivät erossa äidistä isossa lapsiryhmässä usean aikuisen hoivassa.

Ei missään nimessä alle 3-vuotiasta päiväkotiin! Perhepäivähoitajat asia erikseen, itse vein omani perhepäivähoitoon vuoden ikäisenä, ja hienosti meni. Mutta päiväkoti liian hektinen paikka niin pienelle, liikaa lapsia ja liian vähän aikuisia. Parempi, että vain muutama lapsi ja yksi turva-aikuinen.

En laittaisi minäkään päiväkotiin. Perhepäivähoito on ihan toinen juttu, siellä yksi ja sama aikuinen on korkeintaan neljän lapsen kanssa. Ei varmasti aiheuta traumoja, ellei hoitaja ole täysin kyvytön tehtäväänsä. Eikä sellaisia juuri ole. Itse en ole tavannut yhtäkään. Vanhemmat ne ovat jotka eivät hoitajien kanssa tule toimeen, eivät lapset. Täytyy vain hyväksyä hoitajan tapa olla lasten kanssa, eikä vaatia, että hän olisi oman lapsenne kanssa juuri samalla tavoin kuin sinä olisit kotona. Lapsi oppii että eri aikuisten kanssa ollaan eri tavoin. Maassa maan tavalla.

Päiväkodissa lapsi oppii agressiivisuutta ja kyynärpäätaktiikkaa. Jotkut arat lapset tarvitsevat näitä taitoja pärjätäkseen elämässä.

Alle kolmevuotias ei opi mitään hyödyllistä. Kokee vain jatkuvasti liiallista stressiä. Sekä arat että menevät taaperot tarvitsevat läheisen aikuisen josta tykkää, ei lapsiryhmää!

Kerropas miinustelija miksi mielestäsi taaperon paikka on päiväkoti, olisi mielenkiintoista kuulla.

Kerropas miinustelija miksi mielestäsi taaperon paikka on päiväkoti, olisi mielenkiintoista kuulla.

Onko todella niin että vanhemmat ovat sitä mieltä että päiväkoti alle kolmevuotiaalle ei ole stressin paikka, että lapsi todella siitä jotenkin hyötyisi enemmän kuin kotonaolosta äidin kanssa tai perhepäivähoidossa tutun ja turvallisen hoitajan kanssa. Toinen asia on tietenkin jos äiti ei todellakaan jaksa taaperoaan hoitaa silloin täytyy keksiä toiseksi paras vaihtoehto ja se ei ole päiväkotihoito. Tämä jatkuva päivähoidon ihannoiminen ja varhaiskasvatuksesta puhuminen taaperoiden kohdalla on kaikin puolin harhaan johtavaa ja mahdollistaa sekä yhteiskunnan että vanhempien taaperoiden laiminlyönnin

Itselläni on 2,5-vuotias lapsi ja juuri tämän saman ongelman kanssa pähkäilen. Neuvolassa sanottiin jo 2-vuotistarkastuksessa, että olisi syytä alkaa käymään vähintään avoimessa päiväkodissa, jos et aio lastasi päiväkotiin laittaa. Että samanikäisiä kavereita tarvittaisiin.

Minä mietin, että onko teillä kirjoittajilla jotka päiväkotia haukkuvat/kritisoivat kokemusta pienestä lapsesta päiväkodissa?
Minun poikani meni päiväkotiin alle vuoden ikäisenä ja on viihtynyt siellä alusta asti. Mitään merkkejä stressaantumisesta tms ei ole näkyvissä. Jo se että lapsi lähtee päiväkotiin mielellään ja juoksee leikkimään, eikä iltapäivällä kiirehdi kotiin vaan leikkisi mielellään päiväkodin pihalla kertoo mielestäni siitä että paikka on hänellä mieluinen. Olen itse 4pv/viikko töissä ja 3pv kotona. Vappapäivinä huomaan, että lapsi kaipaa seuraa ja virikkeitä enemmän kuin kotona on tarjota. Viihdymme silti hyvin myös kotona ja aion jatkaa vajaata työviikkoa vielä tulevaisuudessakin. Meidän kokemuksen perusteella päiväkoti on hyvä hoitopaikka, niitäkin on tietysti monenlaisia. Meillä kävi onni, että lapsi pääsi pieneen päiväkotiin, jossa kaikki hoitajat tuntevat lapsen.
Meillä ei ole kokemusta perhepäivähoidosta, joten en osaa sanoa onko se parempi vai huononpi. Minua perhepäivähoidossa epäilytti millainen hoitaja kohdalle olisi osunut, enkä sen takia halunnut edes harkita sitä hoitomuotoa. Meidän lahipuistossa käy perhepäivähoitaja lapsiryhmänsä kanssa, ja ainakaan hänen hoitoonsa en lastana haluaisi laittaa. Päiväkodissa voin luottaa, että lapsesta huolehditaan ja aina löytyy joku aikuinen joka "tulee lapsen kanssa toimeen" toisin kuin jos lapsi ja pehepäivähoitaja eivät ole toistensa "parhaita kavereita".

Päiväkotien laadussa, miten siis pystyvät taaperoikäisen tarpeisiin vastaamaan, on suuria eroja. Suuria eroja on myös siinä miten pitkiä päiviä lapset hoidossa ovat. Nämä on keskeisiä asioita kun taaperon päiväkotihoitoa pohditaan.

Tosiasiat:
Taaperoikäinen sietää huonosti pitkiä eroja äidistä.

Taaperoikäinen tarvitsee jatkuvan turvallisen suhteen hoitajaan jolla myös kiinteä jatkuva suhde äitiin. Näin mahdollistuu äidin ja lapsen välisen kiintymyssuhteen säilyminen toimivana. Tämä on normaalin kehityksen tärkein ehto. Tässä kohtaa juuri liian usein häiriöt tapahtuvat kun äidin sensitiivisyys lapsen tarpeille häiriintyy. Riski tälle on suuri jos lapsia paljon ja aikuiset vaihtuu eikä riittävää merkitsevää lapsen asioiden pohdintaa päiväkodin ja kodin välillä ole. Siis riski häiriöille kasvaa ryhmähoidossa koska lapsi ei vielä kehityksellisesti valmis tähän hoitomuotoon. Kaikki eivät kärsi eivätkä samalla tavalla mutta riskit melkoisia.

Jos päiväkoti pystyy toiminnassaan huomioimaan nämä lapsen ja vanhempien erityistarpeet silloin riskit tietenkin vähenevät. Tätä nykyä kumminkin ei tunnu olevan taloudellisia eikä myöskään riittävästi tiedollisia edellytyksiä toteuttaa riittävän hyvää hoitoa taaperoikäisille päiväkodin puitteissa.

Suomalaisessa paivahoitokeskustelussa unohtuu aina se tosiasia, etta aitiyloma & koulunaloitusika eivat ole samoja muualla maailmassa. Keski-Eurooppalainen aitiysloma on 3-4 kk ja esim. Belgiassa koulu alkaa jo 2,5 vuotiaana. Hollannissa koulun aloitusika on 4 vuotta. Vaikka taalla mennaan paivahoitoon alla vuoden ikaisena ihmisista tuppaa tulemaan ihan taysipaisia ja tasapainoisia....

Lue MLL: sivuilta, siellä sanotaan, että usein vasta 3-4-vuotias lapsi pystyy vastavuoroisiin rinnakkaisleikkeihin. Tämän jälkeen lapsi tarvitsee ikätovereita ja ns. ohjattua leikkitoimintaa, mutta ihanteellisinta olisi, että se olisi lyhyissä pätkissä, esim. 3-4h kerrallaan vain esim. 2-3 päivänä viikossa, ja miksi aina se päiväkoti on parasta sosiaalisaatiolle? Päiväkodeissa päivät ovat usein liian pitkiä ja ryhmät liian isoja, siksi esim. 3-5-vuotiaalle riittää hyvin myös kerhotoiminta, muskarit, puistoissa käymiset yms. Näennäisesti lapsi saattaa sopeutua 1-vuotiaana paremmin kuin "vanhempana", mutta se johtuu siitä, että lapsen kiintymyssuhteen kehittyminen omiin vanhempiinsa on vielä kesken (rakentuu ekojen 3 vuoden aikana) ja pieni taapero ei ymmärrä viel ajan määreitä, vaan saattaa kokea sen äärimmäisen stressaavana, kun ei tiedä, milloin äiti hänet hakee pois. Monesti näistä"päiväkotivauvoista" kasvaa näennäisesti ihan menestyviä uraputki-ihmisiä, mutta jotka ovat kaukana ns. tasapainoisista ja empatiaan, vastavuoroiseen rakkauteen kykenevistä ihmisistä. Et taatusti putoa mistään pois jos olet 3 vuotta kotona, tiedän yhdenkin sairaanhoitajan, joka hoiti lapsiaan 10 vuotta kotona ja silti pääsi vielä hoitajan töihinsä takaisin!

Kuten sanottu Belgiassa (vapaehtoinen) koulu alkaa 2,5 vuoden iassa. Koulupaiva on 9 -15:30. Paivalla voi kayda kotona lounaalla. Paivaunia ei koulussa nukuta. Ja tasta aikaisesta sosiaalistamisesta huolimatta tai ehka juuri sen johdosta, paikalliset ihmiset ovat erittain tasapainoisia ja empaattisia. Taalla lapset ja nuoret kayttaytyvat ylipaansa paljon paremmin kuin Suomessa. Elamasta osataan nauttia ilman turhaa pingottamista, toisten tuomitsemista ja ryyppaamista. Jokaisen perheen ja lapen tarpeet ovat erilaiset, joten jokainen saakoon vapauden tehda valintansa itse ilman muiden ihmisten tuomitsevia sanoja.