Tunnistaako ateistin kirkossa?

Viimeisin kokemukseni kirkossa olosta oli sukulaisen konfirmaatio noin 2 vuotta sitten. Istuin häiriötä aiheuttamatta noin puoli tuntia :D sitten lähdettin häiriötä aiheuttamatta serkun kanssa tupakille, takarivissä kun oltiin. Puoli tuntia siinä tupakalla ollessa sitten vierähti.

Takaisin kirkkoon mennessä ihmiset olivatkin jo konttaamassa alttarilla, juoden jeesuksen verta ja syöden jeesuksen lihaa. Serkkuni kanssa mentiin viereen äimistelemään. Juttelimme siinä että tajuavatko nämä ihmiset ollenkaan mitä he ovat tekemässä, vertauskuvallisesti kyllä mutta kuitenkin... :S

Ai niin. Itse kysmykseen että tunnistaako ateistin kirkossa, mielestäni ei. Suurin osa on kirkossa puolipakosta katsellen ihmisiä ja kattokruunuja ja maalauksia omissa ajatuksissaan ja toivoen että pääsisi jo pois ja juhlat voisi alkaa :p

Minulla kirkolliset seremoniat ahdistavat. Koetan vältellä näitä viimeiseen asti.

Jos on "pakko" osallistua, niin sitten olen aika neutraalisti. Vaikka välillä tulee katseltua ympärilleen, että onko nuo oikeasti tosissaan.

Ne haistaa jo pitkältä.

MInä olen viimeksi käynyt kirkossa noin 17 vuotta sitten, ulkomailla ja siksi että kyseessä oli kuuluisa matkailunähtävyys ja turistikohde. Ja olihan se ihan hieno, mutta samalla rahalla ja vaivalla olisi tietysti voinut rakentaa jotain oikeasti hyödyllistäkin, kuten vaikkapa sairaalan tai yliopiston. Eikä vain koreat kuoret, joiden tyhjien seinien sisällä palvotaan tyhjää.

Mutta jos sitä ajattelee vain taideteoksena, siis ilman mitään uskonnollista kontekstia, niin no - sellaisena ihan ok. Ja maksetaanhan joistain tauluistakin miljoonia - tosin niiden maalaamiseen ei ole käytetty miljoonia yhteisön varoja ja työtunteja. Mutta jos toiset ovat vapaaehtoisesti siihen halunneet rahansa ja työtuntinsa käyttää, niin tuskin on minun asiani sitä heiltä kieltää.

Suomessa olen viimeksi käynyt kirkossa joskus 80-luvun alussa. Minulla ei ole koskaan mitään syytä käydä kirkossa ja kieltäydyn kohteliaasti kaikista sellaisista tilaisuuksista, jotka pidetään kirkossa. Kaikki sukulaiset tämä jo tietävätkin, eivätkä enää edes kutsu minua mihinkään sellaisiin. Seuraava tilaisuus, josta ei voine millään verukkeella kieltäytyä, tulee olemaan oman vanhemman hautajaiset. Ellen sitten satu kuolemaan ensin.

En ole vielä miettynyt asiaa sen kummemmin ja tarkemmin, mutta olen kyllä aika varma, etten taatusti tule tekemään mitään mielenosoituksellista tai radikaalia oman vanhempani hautajaisissa. Vaan osoitan omalla tavallani kunnioittavani hänen valintaansa, vaikkei se vastaakaan omaa arvomaailmaani. Ja teen näin siitä huolimatta, että hän ei ole koskaan osoittanut minkäänlaista kunnioitusta minun valintojani ja arvomaailmaani kohtaan, vaan ainoastaan syvää halveksuntaa. Mikä kertookin aika paljon meidän arvomaailmoistamme ja niiden suvaitsevaisuudesta.

Olin avioliiton siunaustilaisuudessa, jossa toinen puolisoista on ateisti. Pappi tiesi tämän, ja silti puheessaan kertoi, että ihminen ei voi rakastaa ilman jumalaa. Minusta se oli suorastaan hävytöntä. Eipä silti, eipä se onnellinen hääpari paljon papin puheesta tainnut käsittää, mutta olisi nyt luullut löytävän jotain hienompaakin sanottavaa raamatusta.
En haluaisi ajatella "uskovaisten höpinöitä", vaan toivoisin molemminpuolista kunnioitusta.

Noh, me ateistit sytymme tuleen ja Jumalaa kiroen lopulta räjähdämme tuhkapilveksi, kun demoninen veremme joutuu kosketukseen Pyhän Valon Sanan kanssa.

Ehkä ei. Tilaisuuksissa, niin kirkollisissa kuin ei-kirkollisissa, käyttäydytään asiallisesti. Kun joku pitää puheen, niin ollaan hiljaa ja kuunnellaan. Rukoushetkissä ei tarvitse rukoilla tai näyttää liikuttavan huuliansa. Yritetään olla haukottelematta :P

Sori etten osaa tuon paremmin kertoa, en ole ollut vuosikausiin kirkossa tai kirkollisissa menoissa, joten en osaa sanoa tarkkaan mitä siellä tehdään. Mieluummin olen siellä hiljaa kuin riehun kusipää-ateistina.

Poikaystävä valmistautuu aina kirkkomaalle mentäessä saamaan salamoita tai vähintään ukkosmyrskyn niskaansa, vielä mitään ei kuitenkaan oo sattunu meistä kummallekaan. :D

Toisinaan mut saa jopa suosiolla käymään kirkossa sisällä ilman pakottamistakin, kauniita kirkkoja katselee ihan ilolla, ja taidehistorian kurssin jälkeen oli hauska kierrellä ja etsiä aikakaudelle tai tyylille tyypillisiä kohtia.

En tiedä miten sitten erilailla uskovaiset kirkossa käyttäytyy, eiköhän nekin usein anna ajatusten vaellella kirkossakin, ja silmien kiipeillä maalauksissa tai komeissa uruissa? Veikkaanpa että se on pieni vähemmistö, joka oikeesti jaksaa sen pari tuntia istua ihan hipihiljaa, rukoilla mukana ja pitää ajatukset papin puheissa. Sekin tosin riippuu ihan papista, omalla rippipapilla oli niin räikeä ärrävika että konfikseen tuli tavallaan vähän tahatonta huumoriakin mukaan. (:

Kirkoissa on kiva käydä toteamassa, kuinka hienosti arkkitehdit osaavat tilan, valon ja värien avulla korostaa valtaa. Suomen kirkoissa tämä ei ehkä ole vielä kovin ilmeistä, mutta esimerkiksi goottilaiset kirkot ovat mestariteoksia. Massiivinen sisäänkäynti, alttarille johtava käytävä, ylhäältä alttarille tuleva valo, patsaiden rintamasuunnat ... todella vaikuttavaa.

No on Suomen kirkoista voisi mainita saarnastuolit: pappi pääsee julistamaan sanaa alhaalla istuvalle kirkkoväelle. Saarnastuoli on kirkkoväen ja kaikkein pyhimmän välissä. Papin yläpuolella on suojaava katos. Ajatelkaa kuinka vaikuttavia nuo kirkot ovat olleet joskus keskiajalla, kun kaikki muut rakennukset ovat olleet lähinnä yksikerroksisia puutaloja.

Kyllä papin saarnojakin on hauska kuunnella. Samalla voi pohtia kuinka jumalanpalvelusten liturgiauudistus on onnistunut tehtävässään eli tehnyt jumalanpalveluksista paremmin aikaan sopivia.

Ateisteja on ainakin kirkonmenoissa mukana, jos kirkon parkkipaikalla odottelee lauma kameleita. Yleensähän siellä on vain sellaisia kala-aiheella koristeltuja ooppeleita.

Välttelen kirkkoon menemistä muusta syystä kuin itse rakennukseen tutustuminen. Viimeksi olen ollut kirkossa läheisen ystävän siunaustilaisuudessa (onko muuten kirkko ja kappeli sama asia?) muutama vuosi sitten.

Kirkossa niin kuin kaikissa muissakin virallisissa tilaisuuksissa pitää mielestäni käyttäytyä asiallisesti. Itse toimin kirkossa niin, että istun takarivissä ja olen hiljaa. En tee niitä rituaaleja (rukoilu tms.), en edes näyttele tekeväni.

Muuten, sukulaiseni uskonnottomissa hautajaisissa ja muistotilaisuudessa pari kirkkoon kuuluvaa sukulaista häiriköi musiikkiesityksen aikana kailottamalla, että koska niitä virsiä lauletaan ja ihmettelemällä suureen ääneen, että milloin pappi puhuu. Silloin mietin, että pitäisiköhän minun ottaa tuo sama toimintatapa silloin, kun joudun menemään kirkkoon kuuluvien tilaisuuksiin kirkkoon. No, en ota - sen verran sivistystä luulen omaavani.

Olen käynyt. Mutta vain jos on jokin kissan ristiäinen tai Kuten tein Itävallassa käydessäni kävin katsomassa Stephans Dorm:in jätti kirkkoa sisältä ja ulkoa. Ihan vaikuttava näky oli.

Toisinaan tuttavat tai sukulaiset kutsuvat kirkkojuhliinsa, ja minä osallistun kyllä. En osallistu rukouksiin, en laula, en paina päätäni. Joten kyllä, minut tunnistaisi toinen ateisti siitä että en osallistu niihin juttuihin, mutta harvoin näitä on. Edellisen kerran olen ollut kirkossa enon häissä pari vuotta sitten.

Olet siis teini. Menikö arvaus nappiin?

Olin kirkossa viimeksi 15-vuotiaana yläasteen koulukirkossa. Vaikkakin olin jo silloin jumaliin uskomaton, en ollut niinkään yhtä tiedostava kuin nykyisin. Nyt en osallistuisi kirkonmenoihin kovinkaan mielelläni. En suostuisi osallistumaan rukoiluihin, seisomisiin tai muihin vastaaviin, vaikka olisikin kiusallista herättää huomiota poikkeavalla käytöksellä.

Itse en mene kirkkoon en sitten millään. En ole koskaan pitänyt kirkossa käymisestä, ja se oli yksi niistä paikoista joita kartoin jo pienenä vaistonvaraisesti.
Itse kirkkoon meneminen tuskin tuottaisi suurempia vaikeuksia, mutta se on lähinnä periaatekysymys.

Vaikka olen ateisti niin olen käynyt kirkossa parikertaa sukulaisten ja tuttavien hautajaisissa ja häissä. Toinen puoli suvusta on erittäin uskovaista joten osaan käyttäytyä sen mukaan.

Kirkossa on vähän ristuksen huono nukkua, jos sinne joskus joutuu puolipakosta menemään. Lieneekö pappien pirullisuutta sellainen suunnitelma että vähän väliä joutuu pompsahtamaan ylös kuin vieteriäijä. En kyllä ymmärrä miksi sitä pompitaan.

Sangen huvittava paikka, ja vielä naurettavampia ne rituaalit.

no ei siinä ainakaan huulten liikutteluun ole minkäänlaita aiheitta, jos ei huvin vuoksi laula mahd. koulussa pakko-opetettua laulua. voi siis hyvin vain olla pokerina ja koittaa ottaa rennosti, vaikka pappi julistaakin mm. uskon tunnustusta jota itse ei tunnusta

Jatketaas vielä aiheesta tai sen vierestä.
Olin viikonloppuna lakkiaisissa ja siellä lukion tilaisuudessa olin hieman hämmästynyt, johtunee sitten ehkä siitä, etten ole vuosiin käynyt missään sukulaisten tilaisuuksissa.
Enivei, kyllä minäkin sen tiesin, että suvivirttä veisataan edelleen, mutta sen jälkeen tuli joku pastori pitämään piiiitkän puheen ja lopulta tilaisuus alkoi muistuttaa erehdyttävästi jumalanpalvelusta, paitsi että könötettiin koulun liikuntasalissa.
Olenko todella näin pihalla näistä juhlamuodollisuuksista, kun tuntui täysin aiheeseen liittymättömältä?

Itse ole ollut kiltisti kirkossa kunnioittaen tilaisuutta (hautajaiset). Käsiäni en ole ristinyt, rukouksia mutissut vaan omalla tavallani kunnioitin ja muistin menehtynyttä ystävääni.

Ainut kerta yli kymmeneen vuoteen kun olen kirkossa ollut... Häitä ollut mutta aina suoraan jatkoille kulkematta lähtöruudun (kirkon) kautta :)
Kirkollisiin hautajaisiin en mene ellei kyse ole todella läheisestä ihmisestä.

Välillä kirkossa on pakko käydä, on sukulaisten ja ystävien häitä ja tietysti hautajaisia, joista ei kehtaa jäädä pois. Seuraaviin rippijuhliin on onneksi useampi vuosi aikaa. Kirkossa ollessa en liikuttele huulia tai teeskentele muutenkaan osallistuvani seremoniaan, mutta tietysti käyttäydyn asiallisesti. Minun vakaumukseni vastainen seremonia on kuitenkin monille tärkeä, eikä ole mitään järkeä pilata tilaisuutta heidän osaltaan.

Joskus teininä tuli aina rukoilun aikana aseteltua hiuksia parempaan asentoon tai keksittyä käsille muuta näkyvää tehtävää, ettei kukaan vain luulisi minun rukoilevan. :)

Valtio ja uskoto pitäis kyllä erottaa niin päästään hihhuleista.

Itse suhtaudun kirkossa käymiseen kulttuurielämyksenä, joista en kieltäydy koskaan, olipa rakennus kirkko tai muu uskonnollinen rakennus. Kovin paljon itse tilaisuuksia ei ole mahtunut kirkkoon tms. En häissä tms. puhu mitään, enkä laula enkä liikuta edes huuliani. Suhtaudun neutraalisti näihin paikkoihin. Yleensä koluan hautuumaita ja kirkkoja aina kun on mahdollisuus. Lähinnä mietiskelen historiaa ja menneisyyttä ja menen kuuntelemaan musiikkia. Viimeksi olen tainnut olla kirkossa ulkomailla ihan turistina, ja joku katolilainen puolisokea munkkivanhus tuli sopottamaan kaikennäköistä perkeleestä ja muusta mieltään askarruttavasta. Jäin sitten kuuntelemaan messua ja katselin kuinka hirvittävän suuria aarteita katolisella kirkolla on hallussaan. Yhden kirkon taideaarteilla kattaisi varmaan yhden valtion monen vuoden budjetin. Mutta silti sitä kolehtia vaan kerätään, muka köyhille.