Kun tarkastellaan USA:n ulkopolitiikka historian saatossa, auttanee sen ymmärtämisessä ns. utilitaristisen etiikan ymmärrys. Utilitaristinen ajattelu laajemmin sopii myös varsin hyvin länsimaiseen kapitalistiseen talousjärjestelmään.
Utilitaristinen eettinen periaate yksinkertaistettuna tarkoittaa sitä, että tekojen seuraukset ovat moraalin mitta. Toisaalta taas esim. Kantilainen etiikka painottaa ns. kategorisuutta, jolloin tekoja raamittaa aina tietty samat universaalit moraalisäänöt, joiden puitteissa tulee aina toimia, tekojen seurauksilla ei ole merkitystä.
Utilitaristisessa etiikassa tavoitteena on, että tekojen tai valintojen seuraukset tuottaisivat mahdollisimman suuren määrän hyvää mahdollisimman suurelle määrälle ihmisiä. (esim. Jeremy Bentham, John Stuart Mill). Ongelmana on sitten mm. tuon hyvän kalkylointi.
Jos nyt tarkastellaan USA:n sotatoimia ja sitä miten niitä on perusteltu, voidaan taustalla nähdä selvästi eräänlainen utilitaristinen ajattelu: Irakilaisille hyvää siinä mielessä, että Saddam saadaan pois vallasta ja demokratia Irakiin, USA:lle hyvää siinä mielessä että saadan hyvät suhteet uudenlaiseen Irakiin ja koko maailmalle hyvää siinä mielessä että saadaan rauhoitettua lähi-itää. Nämä ovat siis niitä julkisuudessa lausuttuja tavoitteita, joita sodalle on asetettu. eri asia on ovatko nämä ajatukset lainkaan totta vai eivät.
No, on selvää että ne teot - sota - joilla näitä "hyviä" asioita on pyritty saavuttamaan, eivät vain taida kovin yksiselitteisesti johtaa tällaiseen utopiaan. Kuitenkin utilitaristinen etiikka siis ikään kuin sallii tämän, siis sen hieman ristiriitaiselta vaikuttavan ajatuksen, että jopa varsin moraalittomin keinoin voidaan pyrkiä tuottamaan hyvää - moraalittomat toimet voidaan perustella ikään kuin sillä, että niiden tuottamat seuraukset ylittävät sen pahan joka niiden tavoittelusta seuraa. Tiukka kategorinen moraaliperiaate - esim. sota on aina väärin - ei tällaista toimintaa taasen sallisi.
Olkoonkin että myös kategorisuus, jos se ei ole universaalisti hyväksytty/noudatettu, voi johtaa varsin hankaliin tilanteisiin (esim. silloin kun a hyökää b:n kimppuun ja b noudattaa tiukkaa kategorista moraaliperiaatetta "sota on aina väärin"), niin edellä kuvatun kaltainen USA:n utilitaristinen asenne aiheuttaa sen, että maailma pysyy varsin epävakaana ja turvattomana.
Periaate sallii sen, että kulloiseenkin tilanteeseen sovelletaan aina uudenlaisia sääntöjä - ja kuten nytkin on nähty, sellaisia sääntöjä, jotka soveltuvat supervallan omiin pyrkimyksiinsä - tuottamaan ko. supervallalle ja sen liittolaisille mahdollisimman paljon hyvää.
Utilitaristinen eettinen periaate yksinkertaistettuna tarkoittaa sitä, että tekojen seuraukset ovat moraalin mitta. Toisaalta taas esim. Kantilainen etiikka painottaa ns. kategorisuutta, jolloin tekoja raamittaa aina tietty samat universaalit moraalisäänöt, joiden puitteissa tulee aina toimia, tekojen seurauksilla ei ole merkitystä.
Utilitaristisessa etiikassa tavoitteena on, että tekojen tai valintojen seuraukset tuottaisivat mahdollisimman suuren määrän hyvää mahdollisimman suurelle määrälle ihmisiä. (esim. Jeremy Bentham, John Stuart Mill). Ongelmana on sitten mm. tuon hyvän kalkylointi.
Jos nyt tarkastellaan USA:n sotatoimia ja sitä miten niitä on perusteltu, voidaan taustalla nähdä selvästi eräänlainen utilitaristinen ajattelu: Irakilaisille hyvää siinä mielessä, että Saddam saadaan pois vallasta ja demokratia Irakiin, USA:lle hyvää siinä mielessä että saadan hyvät suhteet uudenlaiseen Irakiin ja koko maailmalle hyvää siinä mielessä että saadaan rauhoitettua lähi-itää. Nämä ovat siis niitä julkisuudessa lausuttuja tavoitteita, joita sodalle on asetettu. eri asia on ovatko nämä ajatukset lainkaan totta vai eivät.
No, on selvää että ne teot - sota - joilla näitä "hyviä" asioita on pyritty saavuttamaan, eivät vain taida kovin yksiselitteisesti johtaa tällaiseen utopiaan. Kuitenkin utilitaristinen etiikka siis ikään kuin sallii tämän, siis sen hieman ristiriitaiselta vaikuttavan ajatuksen, että jopa varsin moraalittomin keinoin voidaan pyrkiä tuottamaan hyvää - moraalittomat toimet voidaan perustella ikään kuin sillä, että niiden tuottamat seuraukset ylittävät sen pahan joka niiden tavoittelusta seuraa. Tiukka kategorinen moraaliperiaate - esim. sota on aina väärin - ei tällaista toimintaa taasen sallisi.
Olkoonkin että myös kategorisuus, jos se ei ole universaalisti hyväksytty/noudatettu, voi johtaa varsin hankaliin tilanteisiin (esim. silloin kun a hyökää b:n kimppuun ja b noudattaa tiukkaa kategorista moraaliperiaatetta "sota on aina väärin"), niin edellä kuvatun kaltainen USA:n utilitaristinen asenne aiheuttaa sen, että maailma pysyy varsin epävakaana ja turvattomana.
Periaate sallii sen, että kulloiseenkin tilanteeseen sovelletaan aina uudenlaisia sääntöjä - ja kuten nytkin on nähty, sellaisia sääntöjä, jotka soveltuvat supervallan omiin pyrkimyksiinsä - tuottamaan ko. supervallalle ja sen liittolaisille mahdollisimman paljon hyvää.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Utilitarismi kääntyy helposti hyötyajatteluksi ja päämäärärationalismiksi. Kun tavoitteet oikeutetaan määrittelemällä ne lähtökohtaiseksi hyväksi, myös keinot saavat oikeutuksensa. Näin päädytään käytännössä siihen, että toiminnan maailmassa kaikki on sallitua kunhan vain taustalla ovat päämärät jotka voidaan muotoilla hyväksyttävällä tavalla.
Irakin öljyvarojen omiminen on Amerikassa ollut erilaisiin strategisiin papereihin kirjattuna jo pitkään. Samat miehet, sotahaukat joita vielä isä-Bushin hallinto piti "tärähtäneinä", ovat nyt Bush jr:n lähipiiriä. PNAC:in ja Kansallisen turvallisuuden strategian kaltaisia papereita ei olisi voiti kirjoittaa kuin vasta nyt kun USA on sotilaallisesti suvereeni maailmanvalta. Nämä ohjelmapaperit kertovat jotain siitä millaiseen sokeuteen päädytään kun utilitaristinen ajattelu tulee legitiimiksi. Kukaan ei-amerikkalainen ei tiedä pitäisi itkeä vai nauraa, kun Paul Wolfowitz selittää, että monista mahdollisista perusteluista (tekosyistä) Irak-hyökkäykselle valittiin puhuminen joukkotuhoaseista, koska sen ajateltiin olevan helpoiten läpimenevä valhe.
Ja samalla tavallahan selittyy myös Wolfowitzin (?) lanseeraama kuuluisa "ennalta ehkäisevä iskun" -käsite/eufemismi.